TV ja lastenohjelmat

Panda sanoi hyvin, että median huono puoli on myös se, että se juurikin saattaa viedä vanhemman huomion pois vauvasta. Kuitenkin se läsnäolo on vauvalle (ja tottakai myös vanhemmalle lapselle!) tärkeää.

Onko kenelläkään mitään ehdottomasti kiellettyjä lastenohjelmia? Joissain piirretyissähän on melko paljon esimekiksi väkivaltaa (klassiset Kelju K. Kojootit esim). Mitä näistä ollaan mieltä?
 
Muumit :Heartred :Heartred :Heartred Ja tietenki Disney. Pitää alkaaki hamstraamaan levyjä jostain.

Ollaan molemmat miehen kanssa aika kvia kattn tekkaa että pitää miettiä sitte että miten tehään sitte vauvan synnyttyä.
 
En ole koskaan oikein tykännyt tosta piirrettyjen väkivallasta, en tajua miksi se olisi hauskaa. Sitä nyt kuitenkin on todella monessa piirretyssä, ihan vaaleanpunaisesta pantterista lähtien. Simpsonien se itchy ja scratchy, vai mikä onkaan, niin on kyllä hyvä parodia tästä kummasta kulttuurista. En tiedä sitten ehdottomasta kieltämisestä, onnistuuko se. Toistaiseksi voi olla vain näyttämättä niitä mistä ei itse pidä. :rolleyes:

Mutta mitäs niitä sitten on joitakin ihan kauheitakin, onko esim. happy tree friends edes suunnattu lapsille? Jaahas, googlaus paljasti, että se on suunnattu aikuisille. No, en tiedä, 12-vuotiaana erään kaverini suosikkisarja oli tää, ja on se musta nyt ihan kauhea. :confused:
 
Tommy ja Jerry on ainaki sellanen jota en kyllä ihan pienelle (tai isommallekkaan) näyttäs just ton väkivaltasuuden takia.
 
Mitä mieltä olette lastenohjelmien 'uusintapainoksista'? Esim. Maija Mehiläinen, Anniina Balleriina ja Lelumaan Niksu-sarjoista on tehty uudet, tietokoneanimoidut versiot, mitä mieltä olette näistä? Itse en tykkää ollenkaan, vanhemmat olivat nätimmät minun silmääni.
 
Noista uusituista versioista en tykkää yhtään, varsinkin kun on mielestäni myös rumia ja väkisin " modernisoituja ". Vanhoja ei taida saada mistään, meilläkin kun ne olivat kotona vhs-muodossa.

Vieläkö Nalle Puh löytyidi jostain? Ainakin ne vanhat olivat leppoisia :)

Jännä juttu, että en ole mistään Annina Ballerinasta koskaan kuullutkaan.
 
Anniina Balleriina taitaa olla vähän uudenpaa tuotantoa muutenkin. Muistelisin katsoneeni sitä esiteini-iässä. :oops: Olen niin kova animaatioiden fani, että meillä kaikki lastenelokuvat ovat äidin , lapsen saavat sitten katsella niitä kyllä, mutta ne ovat minun. :wink
 
Mä en nyt oikee ymmärrä tätä nykypäivän vinkuu aa vanhojen piirrettyjen väkivaltaisuudesta. Itse on kasvanut nimenomaan 80-90-lukujen lastenohjelmia parissa ja sen mukaan mitä oma ikä on ollut, on lempparitkin muuttuneet.

Taotao, peukaloisen retket, Maija Mehiläinen, Nikke Nakkerton, myyrä, jaki ja nuka, transformers, lady lovelylocks, he-man, turttlesit, ankkronikka, Karvinen, lucky luke, maailman ympäri 80 päivässä, looney tunes, superman, jaska jokunen, sateenkaari riti, pikku prinssi, tiny toons, etsivä gadget, pelastuspartio, muumit, vaaleanpunainen pantteri, kelju k kojootti/Väiski/repe/jne., Alfred j kwak, sit nää disneyn pätkikset.... jne....

Ja ei, mulla oli silti käytöstavat. Osasin kiittää, olla kohtelias, tiesin ettei ketään lyödä tai potkita.... jne. Ei mua noi piirretyt kieroon kasvattaneet, eikä 80-luvulla saatu vitsakaan joten alkaa hiljalleen ihmetyttää mistä nykypäivän ongelmalapset oikein tulee? Ai niin ja osasin kuoria jopa päiväkodissa omat perunat. ...
 
meillä mies vaatii, että tv on aina auki. itse taas tykkään sulkea sen, jos ei tule mitään mielenkiintoista ohjelmaa..
monet lastenohjelmat ovat järkyttävän huonoja, yliseksikkäitä ja väkivaltaisia mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy !
esim. Pipsa Possu, Pikku Prinsessa, Dinojuna., Kaapo, Viiru & Pesonen...näitä meillä katsellaan :)
niin ja Röllliä, olen ikuinen Rölli-fani & tartuttanut tytötkin :Heartred:grin
 
Mulla voi olla kyllä vaikea suhtautua telkkarin kattomiseen ku suurin osa on niin kuraa mitä sieltä tulee. Itselle oli lapsena tv täysin kielletty, eikä sitä kyllä mitenkään kaivannut kun on tuota fiksumpaakin aktiviteettia vaikka kuinka. Lastenohjelmatkin samalla opettaa kailennäköisiä arvoja ja ajatustapoja, itteä häirittee erityisesti se sukupuoliroolien vahva esittäminen. Kovasti oon huolissaan myös siitä kun mies pelaa kaikennäkösiä sotapelejä, että kuinkas äkkiä se muksuki haluaa leikkiä muiden tappamista jos sitä olan takaa seuraa.

Toisaalta eipä sitä kaikelta voi suojella kuitenkaan, mutta jotakin rajoja pitää keksiä. Haasteellisinta tulee olemaan saada mies samalle linjalle ja pitämään yhtenäisesti kiinni niistä rajoista. Sillä kun tuntuu olevan semmonen "no ei se haittaa, ei sillä ole mitään merkitystä" -asenne :/
 
Vedonika, samaa mieltä sen kanssa, että vanhat piirretyt - myös ne hurjemmat - olivat kunnolla tehtyjä. Niissä oli muutakin ideaa kuin krääsän myyminen lasten vanhemmille. Itse 80-luvun lapsena kasvaneena sain kyllä katsoa piirrettyjä, enkä koe kieroon kasvaneeni minäkään.

Käytöstavat tulivat kotoa jo ennen esikoulua, lukea osasin viiden vanhana.

Mutta, jokunen vuosi sitten oli tv-herroilta mennyt piirretyt ja anime sekaisin. Parhaimpaan lasten katseluaikaan ( jouluaatto enne klo 12 ) olivat valinneet " koko perheen piirretyksi" animen nimeltä Tokyo Grandfathers tai jotain sinnepäin. Oli huumeita, viinaa ja prostituutiota, muun muassa. Meillä kun ei kotona enää ollut lapsia, huvitti. Mutta lapsiperheitä tuskin nauratti.
 
Lya huomasin kans ite saman mokan. Itteä animen suurkuluttajana ärsyttää kun animea automaattisesti pidetään vaan lasten juttuna. Tietenki on paljon hyvää lastenanimea jota oon ajatellu näyttää tulevaisuudessa omallekki lapselle mutta esim. anime-sarjat joita itse katon on tiukasti aikuisten sarjoja enkä niitä antaisikaan kuin aikuisten katsoa kun ovat teemoiltaa usein tosi raskaita.
 
Meillä on telkkari päällä lähestulkoon aina ja välillä poika sitä katselee, mutta suurimmaksi osaksi jättää täysin huomioimatta :) Aamut kylläkin on nyt alkanut sillä, että katsellaan pikku kakkosta, Martta-koiraa, joulukalenteria ja Muumeja. Äiti saa juoda aamukahvinsa rauhassa ja poika viihtyy hyvin :)
Jatkossa telkkarin katselua tietenkin mietitään aina tilanteen mukaan.
Eiköhän siihenkin tule joku järkeävä ratkaisu tehtyä, kuten muidenkin asioiden suhteen on tehty :)
 
Meillä poika viihtyy paremmin yksinään jos tv on päällä. Ei siis katso sitä, mutta on taustahälynä. Välillä toki saattaa vilkasta, mutta enemmän kiinnostaa muut jutut. Nykyisin oonkin laittanut jonku musiikkikanavan päälle, niin saa ite tehtyä vähä ees kotihommia :)
 
No tänä vuonna tuli 2 vai jopa 3 kertaa nightmare before christmas ja mä en näe itse sitä kyllä koko perheen "piirrettynä"... mutta toisaalta, omaan lapsuuteen kuului kyllä myös esim. hopeanuolet joiden dubatuissa versioissa haetaan aikalailla "tapa, tapa, tapa"...

Ja nythän oli se lehtiartikkelikin jostain tutkimuksesta, että lastenohjelmat sisältävät enemmän kuolemaa ja väkivaltaa kuin aikuisten ja tutkielman materiaali oli monelta vuosikymmeneltä.
Jos mietitään esimerkiksi Disneyn klassikoita, niin onhan niissä sangen paljon kuolemaa ja väkivaltaakin; bambi, dumbo, leijonakuningas= menetetään vanhempi.... Pienessä merenneidossa Ursula lävistetään, prinsessa ruususessa pahatar saa miekasta....
Dumbo taisi myös juoda itsensä humalaan, samoin pinokkio.... Mutta siltin koen, että normaalin lapsen ei pitäisi niistä järkyttyä niin, että hänestä kasvaisi siksi väkivaltainen ja häiriintynyt.
 
Tällä hetkellä tyttö saa katsoa televisiota vain, kun tulee Mimmien muskari. Siitä tyttö tykkää ihan kamalasti! Lisäksi tv on sallittu harhatuskeinona ''erityistilanteissa'', kuten jos ei muuten saa pestyä hampaita/puettua ulkovaatteita/leikatta kynsiä. Tämä tuntuu nyt hyvälle ratkaisulle. :)
 
Jep, itsekin kasvoin katsellen melko mätkimistä töllöstä, mutta kyllä sitä silti oltiin ulkonakin. Kiivettiin puissa ja ajettiin pyörällä (ILMAN KYPÄRÄÄ! Miten mä olen hengissä!? :wink)

Nykyisin tosin tuntuu, ettei telkkari-immeiset tosiaan erota piirrettyjä ja LASTENpiirrettyjä toisistaan. Anime on suurelta osin melko rankkaa kamaa. Ei mitään lasten juttuja. Itse olen ollut melko tarkka esikon telkkarinkatselusta, joskin ei se töllö ole liikaa pienempänä edes kiinnostanut. Nyt alkaa olla ongelmana pelien vetovoima :rolleyes:

Kun esikko oli taapero, niin kyllä mä myönnän, että aamut sujui paljon paremmin kun laittoi lastenohjelman pyörimään ja itse saattoi keskittyä siihen heräämisen yrittämiseen kun pikkujätkä oli jo täysin hereillä ja valmiina valloittamaan maailman.
 
Meillä telkkarista on tullut superkiinnostava ( vaikka ei ole päälläkään... ) Jatkuvasti pitää olla tökkimässä ja kiskomassa johtoja...

Pikkukakkosta on nyt jonkin verran saanut katsella, ja aamupiirrettyjä silloin kun äiti sairasti.
Mutta tuon tökkimisen ja siis liian läheltä katselemisen takia ei voida katsella mitään.
 
Uusissa lastensarjoissa on kyllä myös timantteja, kuten Arvaa kuinka paljon sinua rakastan, Oktonautit ja My Little Pony - Ystävyyden taika. Oktonautteja ja My Little Ponyja katson itsekin mielelläni tyttären kanssa. :happy:
 
Takaisin
Top