Tulevien isien fiilikset

Kiitos suski. Ja toi kyl varmaa pitää paikkansa et jos pärjääminen ois miehistä kiinni :wink ehkäpä se muuttuu, ja ehkä tuo rakenneultra muuttaa jo ennen syntymää ku näkee ja ymmärtää vähä paremmin mitä nt-ultras
 
Selvishän tuo ny, mies kerto et on vähä varuillaan vielä. Pelkää/varoo myös mahaa ettei vaan käy mitenkään. Ehkäpä vähä rauhottuu rakenneultran jälkeen (2vkon päästä) ja sain muutenki kerrottua ja rauhoteltua et kyl muhu koskia uskaltaa :wink miehen kaveripiirissäkään (kaveripiiri on suuri) ei oo ku yks jolla on laps ni seki kuulemma pelottaa, ja ku ei tiijä lastenhoidosta mitään. Onneks ny saatiin selvitettyä ainaki joitain asioita, et eiköhän se tästä :)
 
Meillä käytiin kanssa vähän keskustelua peloista. Kun avauduin siitä että musta tuntuu että mies välttelee mun mahaa. Varoo koskemasta yms. Väitti ensin että pelottaa mutta kun kysyin että missä se pelko on silloin kun makaa mun päällä :wink niin myönsi että asia tuntuu vähän vielä vieraalta. Keskustelun jälkeen on kyllä tutustunut jo masuun ja puhunutkin siitä paljon. Rakenneultrassa multa meinas tulla itku, kun näin miten herkistyneen näköisenä tuijotti kuvaruutua :Heartred
 
Meillä eilen kasailtiin hoitopöytää ja pinnasänkyä. Tämän seurauksena mies totesi että aika hurjaa. Kysyin että mikä niin on hurjaa. Mies totesi että kaikki alkaa hurjasti konkretisoitumaan kun tavaraa on nurkat täynnä ja nyt jo suurin osa kalusteistakon hankittu. Onpahan onneksi vielä paljon aikaa totutella ajatukseen että kohta meillä on tuhiseva nyytti ♡
 
Täälläki alkaa ny vähä mieski ymmärtämään ja tajuamaan tilanteen ku maha kasvaa ja vauvatavaroita tulee hankittua :) enne raskautta kyl käpälöi mun paksua mahaa koko aika mut nyt ei oo tainnu koskee viel kertaakaan :) sivusilmäl oon kyl huomannu et vilkuilee usein mun mahaa :wink ehkä perjantain ru auttaa viel enemmän ymmärtään asian :)
 
Täälläkin mies on salaa iloinnut vauvasta ja varovasti hymyillyt ja koskenut mahaa :) mutta myönsi itsekin ettei uskalla ennen ensi tiistain rakenneultraa liikaa iloita ku tammikuussa ru:ssa saatiin huonoja uutisia.. nyt onneksi liikkeetkin tuntee ja mieskin jo yhden tuntenut ♡
 
Meilläkin mies alkaa pikku hiljaa innostua vauvasta. Välillä silittelee massua ja juttelee vaaville :)
 
Nyt RU:n jälkeen mies ollu selkeesti enemmän innoissaan ja uskaltaa olla iloinen tulevan vauvan suhteen ja näyttänykki sitä enemmän :)
 
Rakenneultran jälkeen mies on muuttunu avoimemmaks :) ja ehkä ny ymmärtää paremmin ku näky vauva niin selkeesti ja maha vaan kasvaa. Viel ku mies sais tuntee potkut ni ois hyvä :) ite kädelle tunnen ne jo mut ei olla miehen kans nähty tällä viikolla ku tiistaina ja ny ite oon reissus, mut ehkä sit sunnuntaina kerkii ennen ku mies taas lähteen :)
 
Meillä ihan sama juttu, mies muuttui rakenneultran jälkeen. Toki on ollu innoissaan aiemminkin mut nyt tuli selkeämpi muutos, kun näki taas pikkuisen :) Kovasti on odottanut, että tuntuis liikkeet ulospäin niin ehkä sen takia on ollu vähän ulkopuolinen olo. Tällä viikolla on alkanu liikkeet tuntumaan ulospäin mutta mies ei oo vielä päässyt kokeilemaan. Jospa nyt viikonloppuna onnistuis, kun on vapaalla :)
 
Meillä mies on ollut raskaudesta ja tulevasta vauvasta kyllä tosi iloinen ja onnellinen, kuten minäkin. Alkuun melkein minua enemmän innoissaan (totesihan hän jo ensitreffeillämme, että "sinun kanssa haluaisin perustaa perheen!". Arvatkaa pidinkö häntä hulluna!!!? :wink).
Ainoastaan se miten me intomme näytämme vähän vaihtelee. Itse olen esim. kunnostautunut hankkimalla käytännössä KAIKKI vauvan vaatteet yksin, samalla kun mies on pitänyt huolen siitä, etten rehki, kanna, riehu liikaa. Välillä häntä pitää ihan muistuttaa, etten raskaudesta huolimatta ole ihan pienestä särkyvä. Tosin täytyy myöntää, että jos raskauden piikkiin saa harvase ilta jalkakylvyn ja -hieronnan, en pistä miehen huolenpitovietille yhtään hanttiin! :happy: Luulen että osittain miehen luonteelle ominainen huolenpito tulee jo sisäsyntyisesti ja osittain siksi, että hän on itse terveydenhuoltoalan ammattilainen.

Mies on myös ollut mukana neuvoloissa ja sairaalakäynneillä. Ainoastaan muutaman kerran olen mennyt vastaanotolle yksin, kun mies on ollut joko työvuorossa tai matkalla. Olemme onneksi molemmat samaa mieltä siitä, että tämä vauva on tulossa meille molemmille, eikä suinkaan vain minulle. Siksipä on luonnollista, että mies ottaa osaa KAIKKIIN vauvaan liittyviin tutkimuksiin yms.
 
Muokattu viimeksi:
Mun mieshän ei oo todellakaan mikään romantikko ja huolehtija, eikä sitä kiinnosta ku elektroniikka ja autot ym. :D Ei oo ollu mukana neuvoloissa eikä valmennuksissa tms., ainoostaan ultrissa oli. Alukshan se ei ollu yhtään innoissaan ajatuksesta että meille tulee vauva ja välillä vieläki kauhistelee miten elämä tulee muuttumaan eikä voija tehä enää mitään ym. Aamulla multa tuli melkee itku ku se sitte kerto miten oli nähny vauvasta unta ja kuinka se oli niin kovasti rakastanu sitä siinä ja halunnu vaan helliä ja rutistaa vauvaa eikä antaa kellekkää muulle. :Heartred Mä niin ootan että se saa vauvan oikeesti syliin ja saa rakastaa sitä. :Heartred
 
Ihana uni :)
Munkaan mies ei oo romantikko, todellakaan. Autot ja rekat on sille kaikki kaikes :) mutta ekassa neuvolassa oli mukana, molemmissa ultrissa ja ekassa valmennukses. Aluks tuntu ettei sitä niin kiinnosta muksu, oli etäinen eikä paljoo ees koskenu muhun.. rakenneultran jälkeen muuttu täysin! Alko puhuun muksusta ja suunnitteleen kaikkee. Ja nyt se vaa on lisääntyny ku la lähenee :) tosin mahaan ei uskalla hirveesti vieläkään koskee :P
 
Eepu & marinellahi83, olipa kiva lukea teidän kirjoitukset! Mä olin ihan unohtanut, että tottakai niitä miehiä on ihan just niin monta erilaista kuin meitä naisiakin! :wink
Ihanaa kuulla että myös "miehiset miehet" pehmenee ja innostuu vauvajutuista.
Mä näissä vauva-aivoissani jotenkin hetken ajattelin, että kaikki miehet on perusluonteeltaan samanlaisia kuin omani. Vaikka enhän mäkään ole ennen nykyistä puolisoani vastaavaa kummajaista tavannut. :happy: :wink :Heartred
 
Täytyy sanoa et mitä enemmän synnytys lähenee ni sitä ihanemmaks mun mies muuttuu! ♡ se on muuttunu niin helläks ja erilaiseks (hyvällä tavalla) ja näyttää tunteitaan enemmän. Puhuu jopa kavereilleen vauvasta mikä on yllättäny mut, koska on "juro" , ei oo halaillu julkisesti ja on ollu vähän vaisu mistään henk koht asioista. Onneks se tulee tänään kotiin ja jää nyt sitte tänne oottamaan et millok pitää lähtee laitokselle :) toki kauaa ei voi yrittäjä "lomailla" mut jos nyt ainaki ens viikon olis kotona.
 
Kyllä mä oon huomannu että ne entisestään olemassa olleet pehmeet piirteet ja "isimäiset" tavat on tullu enemmän pintaan. Meillä jo ekoilla treffeillä tuli selväks että etsitään sitä lopullista puolisoa, ja samalla juteltiin ajatuksista perheen perustamisesta yms. Uskalsin jopa sanoo, että miun mies on "isi", ihan selvästi ja arvostan sitä kuinka hän aina osoittaa välittävänsä. :) nyt vaan ne tavat tosiaan muuttaa vaan muotoaan, enää ei vaan jutella siitä mitä me kaks tullaan tekemään, vaan että mitä meidän perhe tulee tekemään ja mikä olis kivaa kun lapsi on isompi jne. ♡ ehkä meistä mie oon se, joka on kasvanu tässä enemmän, kun on kuitenkin 5v ikäeroo ja alussa olin aika hulivili....
 
Täällä raskaus oli yllätys molemmille, oli käynyt vahinko mutta ihan onnellinen sellainen. Kertaakaan ei keskusteltu edes keskeytyksen mahdollisuudesta.
Mies on kyllä kovan kasvun edessä ollut koko raskauden ja varmasti vielä jatkossakin, välillä kaverit ja vanhat tavat rellestää yrittävät nousta pintaan mutta kokoajan vähemmän. On kyllä kiinnostunut tulevasta lapsesta ja tahtoo lisääkin mutta itse odotan vielä että hänelle konkretisoituu ettei enää voi elää hetkessä ajattelematta ja laskematta tulevaisuutta.
Olen tehnyt kyllä hänen elämästään aikamoista helvettiä näillä omilla kasvukivuillani, mutta yhdessä ollaan edelleen ja uskon että lapsen syntymän jälkeen löydämme molemmat omat paikkamme
 
Avataas vähän keskustelua miesten näkökulmasta. Minkälaisia nukkumisjärjestelyjä teillä on? Saako mies nukuttua yöllä kun on yösyöttojä ym. kitinöitä :spitoutdummy:. Me ollaan suosiolla eri sängyissä. Mies lasten päädyssä vedettävällä sohvalla (pitää huolen 3 ja 5 v. tytöistä) ja minä meidän makkarissa tytsyn kanssa. Tämä järjestely sopii kyllä miehelle ja mullekin, mutta kyllä sitä yhdessä nukkumaan menemistä on ikävä. Oon mä sit joskus jääny nukkumaan miehen viereen ja siitä itkuhälyttimen pärähdettyä hipsinyt makkariin. Senkin takia ajattelin pikkuhiljaa ruveta siirtämään vauvaa omaan huoneeseen että sais miehen takas viekkuun nukkumaan näin 8kk. jäkeen. Varsinkin kun uutta tulokasta (ja sitä viimeistä [ehkä poikaa:rolleyes:]) tässä yritetään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top