Toukokuun touhupeput

Pikkune

Pikkune

Jostain jotain jo tietävä
Aloitetaan nyt uusi ketju, kun se Toukokuu juuri pyörähti käyntiin. Tänne voimme kirjoitella pienten touhottajien uusista ja vanhoistakin kujeista ja miksei meidän isompienkin elämän menosta :)
 
Kirjoitan tähän vielä jatkoa huhtikuun keskusteluista liittyen rokotuksiin ja sormiruokailuun.

Rokotuksista ensin:
Meillä oli torstaina 5kk neuvola ja jätimme sen Synflorix (pneumokokki) rokotteen ottamatta. Syynä tosiaan se, että kyseessä on uusi, tutkintavaiheessa, oleva rokote, jonka vaikutuksista ei ole vielä selvää näyttöä. Emme halua kuulua koeryhmään. Toivotaan, että oli viisas päätös. Mutta tekee niin tai näin, niin aina voi jossitella. Ja jokainen meistä tekee varmasti niin, minkä katsoo sillä hetkellä lapselleen parhaaksi olevan.

Sormiruokailusta:
En ole kirjoja enkä edes artikkeleita aiheesta lukenut.
Kuten moni oli Pääskysen kirjoituksesta vähän hätkähtänyt, niin myös minä. Ja toki ymmärrä, kun uuteen aiheeseen on perehtynyt ja tykästynyt, niin siitä haluaa kirjoittaa ja sitä vartenhan nämä palstatkin ovat.
Mutta tosiaan teokset voivat olla hyvin subjektiivisia ja ajaa vain omaa asiaansa, joten niihinkin kannattaa suhtautua avoimesti ja muodostaa oma käsityksensä asiasta.

Jos joku joka on lukenut/tutkinut aihetta, niin voisi selventää näitä seikkoja, jota minulle tulee mieleen ilman, että aiheeseen olen perehtynyt.
Itse koen olevani aika "maanläheinen" ja maalaisjärjellä ajatteleva (huom! koen, en tiedä olenko) ja en siis ole mikään luonnonsuojelija enkä aktivisti mihinkään suuntaan, mutta tykkään kyllä luonnollisista asioista jne.
Ja yhtenä "linkkinä" maanläheisyyteen mainittakoon koirien kanssa touhuaminen, niiden sielunelämään ja tapoihin tutustuminen niin elämän (aina ollut koiria, tällä hetkellä 6 nartun lauma, laumakäyttäytymisen ymmärrys), kouluttamisen (koulutan, kilpailen) ja kasvattamisen (kasvatan pienimuotoisesti paria rotua) myötä. Tässä siis alkupapatus ja nyt asiaan...

Jos vertaan maanläheisyyteen tai sanottakoon alkukantaisuuteen, niin millä tavalla sormiruokailu tukee sitä?
Ok, ymmärrän sen, että aletaan antaa kiinteää ravintoa vasta kun on hampaat, meneekö ajatus sormiruokailussa niin?
No koiranpennut (vertaa sudet) saavat emältään "kiinteää" ravintoa suurin piirtein siinä vaiheessa, kun hampaat alkavat puhjeta. Niillä ei kuitenkaan olisi mitään mahdollisuuksia saalistaa tätä ruokaansa, saati repiä/purra sitä kunnolla, vaan emän syö sen (eli soseuttaa) ja oksentaa lämpimänä (tarjoilee)sen pentujen eteen.
Entäpä linnunpoikaset? Vanhempi/vanhemmat laittavat ruuan, joko syötynä tai muuten sopivana suoraan lapsostensa suuhun. Pienet karvattomat linnunpoikaset kuolisivat pesään tai tippuisivat pesästä, jos niiden tulisi hankkia ruoka itse.
Entä jos lapsen tulisi hankkia ruoka itse? Mistä se sen hankkisi? Jos näin olisi luonnonlaissa tarkoitettu.

Ja toki olen sitä mieltä, että kehitys voi ja pitääkin mennä eteenpäin. Mutta mielestäni sormiruokailussa on turha puhua siitä, että se olisi jotenkin alkukantaista. Minusta se on enemmänkin uutta hehkutusta, uutta trendiä.

Vrt. ennen vanhaan on maitoa saattanut olla niukasti kuten ravintoakin äidillä. Lisäruokaa eli soseutettua (samaa ruokaa mitä vanhemmat ovat syöneet) on alettun antaa lisänä jo 2viikkoisesta-1kk iästä lähtien.

Nyt puhutaan aina vain pidemmästä täysimetys vaiheesta, koska nyt on mahdollisuudet sille, että maito riittää. Äideillä on ravintoa tarpeeksi.

Tiivistettynä (kun en jaksa enää miettiä, kello jo niin paljon, sylttää ajatus :) )
Miksi emme antaisi lapsillemme valmiiksi pureskeltua ja lämmitettyä ravintoa hieman hygieenisemmassa muodossa (purkista)?
Ja tässä tottakai järki mukana. Toki maistelu, käsin koskettelu, itse syöminen jne. lisäävät lapsen taitoja. Ei mielestäni ole kyse siitä onko ruoka sosetta vai kokonaista.
Ja eikö ole ****tosi että pieni lapsi (oli se sitten 3kk tai 7kk) ei voi syödä itse kokonaisia ruuan palasia, kyllä se niihin tukehtuu.
Eli mielestäni kyse on, kuten kaikessa muussakin, siitä kuinka paljon vanhemmat lastaan virikkeellistää ja antaa mahdollisuuksia. Lapsi etenee joka tapauksessa oman rytminsä ja kehityskausiensa mukaan. Kunhan ei sidota käsiä selän taakse ja tukita sosetta väkisin suuhun, niin varmasti lapsi kehittyy sen verran, mitä kuuluukin.
Lisäksi se toinen nykytrendien äärilaita; liiallinen virikkeiden tuppaaminen. Yleensä sitä tehdään nykyään tosi paljon. Se voi jopa haitata lapsen kehitystä. Täyteen ämpäriin on turha ammentaa lisää, tulee yli (ja tämä ei liity siis sormiruokailuun varsinaisesti).
Ja meillä tyttö 5kk työntää itse lusikkaa suuhunsa ja odottaa suu auki (kuin linnunpoika), kun äiti antaa soseita. Ja on meillä "dipattukin" jo tuorekurkku ja porkkana siivuja, joten sormiruokailua on harrastettu!  ;)
Ja taas haluan painottaa, että mielestäni kaikki vaihtoehdot ovat oikein =D
Ja esim. imetyksen kannalla olen ja hyvä jos jollakin riittää pelkkää rintamaitoa lapselleen ravinnoksi vaikka sinne 6kk ikään saakka tai pidemmällekin.
Mutta jos joku, joka on perehtynyt sormiruokailuun, voisi tosiaan kommentoida nuita minun esittämiäni alkukantaisia asioita (esim. sudet ja linnut) ja kertoa, mitä sormiruokailu sanoo näistä.

Hyvää Yötä! :)
 
pikkune: mielenkiintoista luettavaa. :) Samansuuntaisesti itsekin asiaa ajattelin, tosin en ihan noin tarkkaan tiedä noista asioista kuin sinä.

Tuo liiallinen virikkeiden tuppaaminen. Joo... se ei varmasti tee hyvää, joskaa ei myöskään virikkeettömyys. Itse olen ajatellut (varsinkin kun lapsi on isompi) että yritän seurata sitä, mistä lapsi on kiinnostunut ja menen sen mukaan. Annan lapsen esim. itse tutkia luontoa ja menen kaveriksi siihen, mistä hän itse kiinnostuu. Uskon, että lapsi löytää ympäriltään virikkeitä. Se ei toki poissulje esim. lelujen olemista tarjolla. :) Toki vanhemman tehtävä on myös ohjata lasta huomaamaan ympärillään erilaisia asioita.

Ääh, mä en vieläkään ymmärrä, että on vappu. Meille tulee kohta vieraita ja kämppä on edelleen kaaoksessa. Pitää jotain tehdä ennen sitä, vaikkakin mennään takapihalle grillaamaan.

Asuntomietteissä me ollaan päätymässä siihen, että ostettais omakotitalo. Se tuntuu tällä hetkellä omimmalta ajatukselta. Jostain pikkusen kauempaa, mutta niin, että mies pääsee hyvin kulkemaan tänne töihin. Jotenkin olen niin tuskastunut tähän pieneen kämppään. Pitäis vaan saada tämä pikapuoliin myyntikuntoon ja myyntiin. Myynnin ajaksi tätä on pakko tyhjentää, kun nyt on niin täynnä tavaraa, että on ihan tukkonen. Lisäksi pikkujuttuja fiksaillaan vähän. Jo ajatus muutosta helpottaa.
 
meemi: Ei täälläkään kovin vapulta tunnu, vaikka eilen käytiin anoppilassa syömässä ja se oli hommannu ilmapalloja ja serpentiiniä Saralle kummasteltavaksi. Serpentiini oli parasta tungettuna suuhun =D
Mielenkiinnosta kysyn, missä päin olitte lapissa lomailemassa (jossain mökillä?)?
Kun me asutaan täällä "lapissa" =)
Ja joku muukin oli, oliko se Peekay ollut lapissa lomalla, missä päin? Jos saa udella teiltä.

 
Me oltiin Posiolla, eli just ja just Lapissa. Siellä on appivanhempien "mökki", eli vanha maatila, jonka päärakennus on sitten se "mökki". Muakin jäi kiinnostamaan, että missäpäin Lappia peekay oli...? Missäspäin Lappia pikkune asustelet? Mä oon aina niin kade kaikille, jotka asuu jossain pk-seudun ulkopuolella. Täällä on kaikilla niin kiire ym. ja siihen stressiin menee tosi helposti mukaan. Haluaisin kovasti kokonaan pois pk-seudulta, mutta miehen työ sitoo meitä tänne kuitenkin. Ei hirveän kauas voida muuttaa.

Meilläkin kaikki pistetään suuhun. Varmaan menis serpentiinitkin. :D Nyt tuntuis ihan hassulta alkaa jotain tuttipulloja ja tutteja keittelemään enää kun lattialla kaikki pistetään suuhun ja ei todellakaan ole desinfioitua tavaraa. ;)

Ai niin. Mette on oppinut pyörähtämään selältä mahalle ja nyt sitä tehdään sitten jatkuvasti. Toiseen suuntaan Mette ei osaa ja hetken mahalla ährättyään tulee suru puseroon ja äiti auttaa kääntymään takaisin. Pari sekuntia ja taas ollaan mahallaan. <3

 

heipä hei. :)

Aatulle on tullu ensimmäinen hammas. tosin joku poski hampaista. outoo, oon aina aatellu että ekana tulee etuhampaat. tiiä häntä. :)

aatu pyörii lattialla koko ajan, ei pysy hetkeekään selälleen, heti vaan mahalleen ja toiste päin. :)

mulla menkat myöhässä  jo yli viikon. :/ ohhoh, mistähän lie johtuu. ei oo oikeen mahollista olla raskaana mut en tiiä.

jossain vaiheessä lisää, ei ajatus kulje ollenkaan.

 
Ai niin... mulla alko menkat eilen. Viikkoa vajaa 4 kk synnytyksestä. :/ Ei olis tarvinnut. Aivan järkyttävät kivut oli viime yön. Buranaa napsin, kävelin ympäri kämppää ja kierin lattialla. Ei mulla tällaisia menkkakipuja ole ollut teinivuosien jälkeen. Huh huh. Jos alotan pillerit, niin toivottavasti lieventävät näitä kipuja. Heh, mä soitin ehkäisyneuvolaan ja sanoin, että tarvisin aikaa kun pitäis miettiä raskauden jälkeistä ehkäisyä... "millos sulle se keskeytys tehtiin?" joo, kyllä mä ihan synnytin sen vauvan...
 
pikkune ja meemi: meijän mökki on Sodankylässä, eli on ihan siellä keskellä Lappia. Mä oon iteki syntyny Lapissa, mutta 12-vuotiaana jo muuttanu perheen mukana Länsi-Suomeen. Erinäisten mutkien kautta oon sitte päätyny tänne Espooseen ja komppaan meemiä siinä, että jos minä saisin päättää, niin en kyllä täällä asuis! Muuttaisin HETI Rovaniemelle, jos voisin, mutta meilläkin miehen työt pitää meitä täällä, ainaki toistaseks. Ja nyt vielä mun opinnot (jotka tosin ei nyt oo edenneet mihinkään vähään aikaan...:)).

Ja meillä on kans sit TAAS muutto edessä, kun tulee tää pikkukakkonen... Eihän me sit tähän kämppään mahduta, kun nytkin jo tekee tiukkaa. Omakotitalo ois kiva ostaa, mutta täällä ne on niin törkykalliita, että tarvii kattoa mihin meidän varat sitte riittää... Musta ois tietty kivempi muuttaa jo ennen marraskuuta ja laskettua aikaa, kun ois vain yks lapsi muutettavana, mutta asiat roikkuu ja riippuu niin monista asioista, että katotaan tuleeko mitään. Lainaaki pitäis jotenki saada... hohhoijaa. Täytyy yrittää olla ajattelematta tätäkään asiaa vielä liikaa, ettei tuu siitäki stressiä.

Olivia ei vielä(kään) käänny kokonaan. Selältään kyllä kyljelle pääsee, mutta ei muuta. Ja mahaltaan ei vielä käänny mihinkään. Tuntuu, että se kovasti tekee ekoja hampaita, kun ihan kaikkea pitää jäystää, jopa tutin kovaa reunaa. Mulla tuli kans ekat hampaat vähän vajaa 6kk ikäisenä, eli pian saattaa meilläki näkyä hampaita. :)

Just sain Olivian nukkumaan, ja meen nyt ite perästä, kun koko päivän on väsyttäny ja ollu tosi oksettava olo. Ihan nuutunu. Huomenna sitte sinne ultraan aamulla...
 
Huomenta päivää!
Peekayta minäkin olen kaipaillut, ihanaa kuulla kaiken levan hyvin. Nuo raha-asiat ovat niin tuttuja... Nytkin mietin, mistä ihmeestä revin rahat koiran sterilisaatioon.
OFF-topic: Pikkune, koiraihmisenä täytyy sanoa, että juuri samoja olen mietiskellyt kuin sinäkin, ihan asiaa mielestäni tuo, mitä kirjoitat. Saako muuten olla utelias ja kysyä rotuja, minua kun nämä piskit aina kiinnostavat ihan mahdottomasti...... kuten aiemmin sanottua, koirat ovat melkein yhtä ihania kuin vauvat. Meillä treenaillaan nyt BH-kokeeseen, päänvaivaa aiheutuu eniten siitä, missä ihmeessä treenailla _kaupunki_käytöstä keskellä metsää. Viikonloppuna vähän saatiin edistystä, mutta pienenpienet olivat ympyrät reissussakin.
Menkkoja täällä ei ole näkynyt, ja kai vielä joku kuukausi mennee, ennen kuin tulevat mikäli vanhoilla tavoilla kroppa pelaa. Niin ja ne ovat siis oikeasti pois edellisen raskauden jäljiltä, uusi olisi voinut alkaa ainoastaan pyhästä hengestä. Ei kiinnosta mikään seksiin rai ehkäisyyn liittyvä edelleenkään.
Ps. meillä tulee tänään 5kk ikää - tai tarkastiottaen tuli yöllä. ja ajattelin antaa ipanoille periksi ja aloitella Leevin kanssa kiinteiden makustelun, maissisoseella, katsotaan sitten onko vain pikakokeilu vai joko uppoaa. Nuo isommat lapset ovat siis jo reilun kuukauden hokeneet, että koska Leevi saa maistella muutakin kuin tissiä. Meidän kaksivuotias muuten sanoo rintaani "ompuksi", kun vauva on syömässä.
 
Huoh. Ei oo taas mun päivä. Totesin tuossa viikonloppuna, että Meten vaatevarasto on tosi surkea. Ainoastaan 2 sopivaa bodya ja 2 housut. Joitain bodeja sitten pidetään jatkopalan kanssa, mutta hihat alkaa olla nafteja. Ajattelin sitten ottaa suunnan kohti lastentarvikekirppistä, jota mulle kovasti mainostettiin. Vielä netistä tarkistin aukioloajat ja lähdin työntelemään vaunuja. Matkaa on n. 4 km. Kappas kun oli ovella lappu, että suljettu 27.4. alkaen. Älyttömän kiva, etteivät olleet asiasta nettisivuilla informoineet. Kaiken huippu oli se, että takasin palatessa Mette heräs ja joo, ei todellakaan ollut helppo saada uudestaan nukahtamaan. Tunnin nukutin sitä. Toivottavasti nyt nukkuis vähän pidemmän pätkän putkeen.

Toiseen aiheeseen: Meidänhän piti sitä erikoiskorviketta kokeilla ja pistää imetys jäihin. Nyt sitten viime päivät olen Metteä seurannut ja mulle on tullut vahva tunne, ettei meidän pidä kokeilla sitä. Meten pukalus on vähentynyt huomattavasti kun maito ja soija jätettiin pois, mutta edelleen se joutuu paljon nieleskelemään ja yskimään maitoa. Se jännittää niskaansa ja ylävartaloaan kun yrittää estää maidon nousua, yliojentaa itseään usein ja yrittää vääntäytyä pystyyn. Edelleen tulee puklua aika paljon ja siis se haisee oksennukselle. Mulla on se tunne, että olisko kyse siitä, että sillä on maito ja soija allergia ja sen lisäksi refluksitauti? Niin suuri muutos oli kuitenkin maidon ja soija poisjätössä ruokavaliosta. Kai se rakenteellinen refluksi voi olla siitä huolimatta. Tietääkö kukaan, että puklaako vauva ollenkaan silent refluksissa? Kun sen oireet sopis meille muuten paremmin kun maidon suorastaan näkee seilaavan ruokatorvessa, mutta ajoittain tosiaan kuitenkin myös puklaa.

Eli me ei siis kokeiltu tuota korviketta kun summailin näitä Meten oireita. Mä mokasin viime viikolla ja väsyneenä söin vahingossa raejuustoa. Seurauksena oli verinen kakka. Soijaa syötyäni tuli kakasta vihreää. Nyt on kakka normaalia. Ainoastaan tää maidonnousu mietityttää.

Olen melkeinpä päättänyt, että alotellaan kiinteitä tällä viikolla. Metellä tulee 4 kk täyteen perjantaina. Ajattelin, että jos soseet auttaisi maitoa pysymään vatsassa. En usko Meten tarviivan vielä soseita ravinnon kannalta, mutta jos vähän antaisi imetyken yhteydessä, niin ehkä sakeuttaisi vähän.

En enää ole halunnut perhetyöntekijän käyntejä meille. Mua ärsyttää se ihminen aika paljon. Ensinnäkin se löyhkää vahvasti tupakalle aina. Tosi kiva sitten antaa sille pieni vauva käsiteltäväksi... Sitten se arvostelee tosi paljon. Ensin se sanoo, että on täysin ymmärrettävää, että tällaiset asiat, mitä mä olen läpikäynyt sotkee arkea. Sitten aloittaa sen arvostelun ja kettuilun siitä, että kämpässä ei oo kaikki tiptop ja, että mä unohtelen asioita väsymyksen takia. Se ei todellakaan kuuntele mua, mitä mä kerron meidän ongelmista ym. Se vähättelee kaikkea. Ihan normaalia, että vauva ei pissaa vuorokauteen...!? Lisäksi refluksidiagnoosista se lähinnä vihjailee, että vika on mun korvien välissä sen takia, että Mette kasvaa hyvin. Lääkäri sanoi, että hyvä kasvu poissulje refluksia, koska moni refluksista kärsivä etsii lohtua rinnasta tavallista useammin ja voi siksi kasvaa jopa nopeammin. Allergiatkaan ei kuulemma voi olla mahdollisia kun iho on hyvä... En jaksa enää pahotta mieltäni. Äitinä tiedän, ettei kaikki ole kunnossa ja aion toimia oman vaistoni mukaan. Tuo perhetyöntekijä ei tule meille enää mua rassaamaan. Ei siitä ainakaan hyötyä ole.


 
Meemi, nyt annat heti palautetta tuosta perhetyöntekijästä! Sinulla on oikeus palveluihin, mutta heillä ei ole oikeutta käyttäytyä tuolla tavalla.

Tsemppiä!
 
Moi,

en oo käynyt täällä pitkään aikaan mutta nyt päätin kirjotella kuin luin Meemi sun jutun refluksista. Meidän tyttövauva on nyt 4kuukautta, ja refluksitautu todettiin tossa ennen 2kk:den ikää. Ph mittausta ei tehty koska oireet oli niin selkeät. Ihan vauvasta asti joutunut nieleskelemään tosi paljon, heitellyt päätään nukkumaan laittaessa, hikka oli vähän väliä, nukkui tosi lyhyitä pätkiä ja aina huudon kanssa piti nukuttaa, tissiä/korviketta halus vähän väliä vaikka nälkä ei ollut (helpotti aina hetkellisesti poltetta kun sai maitoa), kakka ollut aina vihreetä yms...

Saatiin siis ensin lääkkeeksi zantac (joka ei vähentänyt nieleskelyä mutta neutralisoi niitä mahahappoja ettei polttele niin). Zantacista ei apua ollut nieleskelyyn eikä nukkumiseen ja kauan taisteltuamme saimme vihdoin lääkärin joka otti meidät todesta ja saatiin lääkkeeksi Prepulsid. On erityislupalääke joka vaati ennen aloitusta EKG:n ottamisen ja otetaan myös käytön aikana säännöllisesti. Noin 2viikkoa lääkkeen aloituksesta nieleskely hävisi lähes kokonaan, vauva alkoi kehittyä silmissä ja siitä tuli iloinen vauva sekä unet paranivat. Nykyään nukkuu parhaimmillaan yöt klo20-05.30. Myös päikkärit onnistuu eikä enää tarvii huudon kanssa nukuttaa.  Lääkettä annetaan 4krt pvässä noin 15-30min ennen ruokaa.

Meillä sitten rotarokotteen 2.osan jälkeen alkoi oksentelu, kamalta huudot ja ripulointi. Ei muuta kun sairaalaan taas jossa lääkäri epäili että olisi rokotteesta johtuvaa ja et refluksi pahentunut kun maha mennyt rokotteesta huonoon kuntoon. Sanoi että pitäs helpottaa 2viikossa. No eipä helpottunut, paheni vaan ja siitten lehahti posket syödessä punaiseksi ja tuli näppyjä otsaan. Soitin lääkärille ja kirjoitti (jälleen) reseptin Almiron pepti allergiakorvikkeeseen ( on kuitenkin lehmänmaitopohjainen toisin kuin se Neocate jolla ei oo maidon kanssa mitn tekemistä). Nyt ollaan sit 3viikkoa käytetty tota almironia ja vauva on ollut parempi, oksentelu loppunut ja pulautteluakaan ei enää juurikaan ole, kevkona pitäs mennä osastolle altistukseen sitten. Tosin uskon että jos on maitoallergia niin se on oikeastaan vaan suolioireinen ja oireilee hitaasti joten siellä osastolla se tuskin vielä näkyy.

Kyllä on kuitenkin saanut tässä paljon taistella koska ensin meitä ei otettu todesta ollenkaan ton refluksin kanssa vaan laitettiin sen piikkiin että on eka lapsi eikä tiedetä mistään mitään. Ja että "se on varmaan koliikkia". Sitä sai kuulla jokatuutista. Ja että "vauvat nyt vaan itkee", se on temperamenttinen. Huoh. Onneksi ei annettu periksi vaan vaadittin ja rimputeltiin ja käytiin sairaalassa niin useesti että niiden oli pakko ottaa tää todesta. Tosin vähän taas ärsytti pari viikkoa sitten ku jouduttiin osastolle oksentelun takia niin tietenkään vauva ei sairaalassa oksentanut enää ja mulle annettiin psykologin käyntikortti käteen. Tulipa kiva olo kun musta tehtiinkin sitten potilas.

Onneks oon lueskellut paljon refluksivauvojen vanhempien kokemuksia ja saanut niistä voimaa että uskoo vaan omiin tuntemuksiin eikä anna periksi. Kyllä se niin on että vanhemmat ne parhaiten oman lapsensa tuntee.

Niin ja Meemi kyllä refluksi varmaankin voi olla rakenteellista ja silti vielä erikseen myös maitoallergia. Tai sitten maitoallergia voi aiheuttaa refluksia. Hankala tauti kaiken kaikkiaan ja kyllä siinä on jaksaminen koetuksella ja kauhea huoli vauvasta ja sen kivuista. Kaameeltahan se tuntuu jos aattelee että koko ajan närästää ja polttelee.

Tsemppiä meemi kovasti !!! Ja jos haluut jotain kysellä meiän refluksivauvasta tms niin vastaan mielelläni. Ainiin vielä siitä että meilläkin paino noussut aina hyvin ja sentakia meitä ei aluksi otettu todesta kun lääkärit väitti et refluksivauvoilla ei paino nouse hyvin...mutta meillä kun olikin alkuun vaan juuri tuota "silent refluksia". Ja tosta imetyksestä vielä: minä jouduin lopettmaaan sen 6viikon jälkeen maitoallergiaepäilyn takia ja sen takia että vauva sai aivan järkyttäviä rintaraivareita eikä kertakaikkiaan suostunut syömään tissiä ilman huutoa. Joten pakko oli aloittaa korvikkeet ja pullottelu. Eipä tuo kuitenkaan vauvaa näyttänyt haittaavan ja syöminenkin rauhottui jonkun verran ja vauva sekä äiti itkivät vähemmän :).
 
Voi kiitos pontso! Ihanaa, että joku ymmärtää mistä puhun. Kamala tuota on katsoa, on tosi kädetön olo kun ei tiedä miten auttaa. Mä en oikein enää usko, että allergia olis laajempaa. Luulen, että maito ja soija allergia pahensi refluksia, mutta ei yksistään aiheuta niitä meillä. Meillä oli lääkityksenä hetken aikaa Losec Mups. En oikein tarkkaan tiedä tuon toimintaperiaatetta. Pitää tutustua tarkemmin. Enää ei olla tuota käytetty. Mua pelottaa, että Mette vielä joskus tukehtuu tuohon oksennukseensa kun usein joudun sen nostamaan pystyyn kun lattialla kakoo maitoa kurkustaan. En tiedä mitä pitäs tehdä. Ainakin nyt varmaan niitä kiinteitä kokeilen.
 
Koitan vastata pikaisesti, joten kaikkea haluamaani en ehdi kommentoida.

meemi ja peekay: Me asutaan etelä-Lapissa eli Torniossa tällä hetkellä. Tuosta vierestä, Kemistä, olen kotoisin.
Posiolla (tai oikeastaan Posion ohi) olen paljon kulkenut, kun meillä on mummola ja mökki Kuusamossa.
tättärä: Meillä tällä hetkellä rotuina belgianpaimenkoira malinois ja pitkäkarvainen mäyräkoira. Treenataan, kilpaillaan ja touhutaan koirajuttuja niin paljon kuin aika antaa periksi. 6 pentuetta olen kasvattanut (3 malinois ja 3 mäyräkoira) kuuden vuoden aikana.
Lajeina: pk-lajeista haku ja jälki ja joskus mieheni vetohiihtää, raunioita treenattu joskus, agility, vepe, toko, mejä, lut, näyttelyt. Lisätietoa löytyy: http://personal.inet.fi/koti/salamantelin (sivujen päivitys vaan ei oo ajantasalla).

Mulla kans menkat alko, kun tyttö vajaa 5kk. Meillä mennään vielä hormoonittomalla ehkäsyllä eli kumilla. Minipillerit sain jo jälkitarkastuksesta mukaan. Otin, kun 3kk sai ilmaiseksi ja niissä oli päiväystä 2013 asti. Aloittaa sitten, kun siltä tuntuu, jos haluaa.
Mua on vaan alkanu iljettää hormoniehkäsy (ennen raskaaksi tuloa söin yli 10vuotta e-pillereitä). 

Refluksista: Meillä oli myös aika varmasti lievää refluksitautia. Meillä tyttö on kuitenkin ollut aina hyvä nukkumaan ja varmaan kaikin puolin rauhallinen vauva. Mutta näin, että vauvalla ei kaikki ollut täysin kohdallaan ja nieleskelyä ja pulauttelua oli ja se teki tytön olon huonoksi ja itkuisuus lisääntyi. Meillähän oltiin päästy jo hyvin kuitenkin yli 3kk ikään, joten sitten 3,5kk iässä, kun vaiva tuntui pahentuneen, aloitin oma-aloitteisesti (kun meitäkään ei otettu tosissaan neuvolassa, vaikka päivystävä lääkäri oli sitä mieltä, että refluksi kannattaa tutkia) soseet ja parin viikon ajan lisäsin lisäksi maitoon sakeuttajaa Nutriton Nutrilon. Ja vellin lisääminen osaksi maitoa auttaa myös, koska sakeuttaa.
Auttoi oikein hyvin ja kun neuvolassa asiasta sanoin, niin sanoivat vaan, että äiti tietää ja hyvä näin.
Meillähän on kuitenkin määrät olleet soseissa minimaalisia, olen yrittänyt välttää mahalaukun venytystä ja ylisyöttöä (koska sekin pahentaa refluksivaivaa).
Kuukausi mentiin niin, että aina ensin imetin, sitten annoin lisäksi korviketta tai korvike-velli seosta, jos tuntui, ettei maitoa ollut tullut rinnasta tarpeeksi. Sitten päälle pari teelusikallista soseita. Hyvin pysyi maidot ym. sisällä. Ja jos vain mahdollista, niin maidon syönnin jälkeen taukoa ja kunnon röyhtäyttelyt pystyasennossa.


 
Syöttämisen oheen kysymys juottamisesta:

Noissa mm. äitiyspakkauksessa tulleissa ohjeissa sanotaan, että vauvalle voi / pitää tarjota pieniä määriä vettä kiinteiden syötön  yhteydessä. Meillä jostain syystä tuttipulloa on alettu vieroksia viime aikoina, ja erityisesti silloin, jos siinä on vettä. Kysyin sitten neuvolassa, että kannattaisiko yrittää juottaa vettä nokkamukista. Sain vastaukseksi, että nykyään ei suositella nokkamukin käyttö laisinkaan! Pitää hörppyyttää pienen kupin reunasta vettä, jos sitä antaa (eikä tarvitse kuulemma paljoa vielä edes antaa, jos saa vielä pääasiassa rintamaitoa. Lähinnä vain maistiaisiksi vettä).

Mietin sitten tässä, että kuinkahan kauan lasta pitää hörppyyttää, koska eihän lapsi vielä kovin vanhana opi kunnolla juomaan mukista. Nokkamuki ois siis helpompi sikäli, että siitä lapsi voi jo itsekin juoda eikä juoma kaadu päälle.

Onko teillä muilla tietoa tai kokemusta tästä asiasta? Varsin te, joilla on jo vanhempia lapsia, miten etenitte?
 
Tiedän Meemi tunteen, se on ihan kauheeta kun ei tiedä miten voi auttaa pikkusta. Ja jotenkin on niin sekasin kun hetken saattaa jo olla parempi ja luulee että se johtuikin jostain maidosta tai rokotteesta tms ja sitten sama ralli alkaa taas. Lopulta on ihan sekaisin. Meilläkin on kokeiltu vaikka mitkä korvikkeet ja temput. Muun muassa d3 tipat oli viikon tauolla ja gefilus tipat vaihdettiin rela-tippoihin (relat ei sisällä maitoa) ja tällä hetkellä jopa sekoitetaan allergiakorvike kaupan pulloveteen ettei vaan vesijohtovedessä ole jotain mikä oireet aiheuttaa (vaikka se keitetäänkin). Joten ihan vainoharhaiseksi on touhu mennyt, mietin jopa yks päivä et onkohan meillä hometta että voiko se aiheuttaa mahaoireita...huh emoticon

Meillä kyllä tuo Prepulsid on auttanut ja touhu rauhoittunut huomattavasti. Suosittelen kyllä sitä kokeilemaan jos vaan lääkäri siihen reseptin ja luvan kirjoittaa (tarvii tosiaan sen sydänfilmin ennen aloitusta). Lääke vaikuttaa sillä tavalla että "kiristää" mahanporttia sekä nopeuttaa ruoan eteenpäin menoa ruoansulatuskanavassa. Itseä pelotti tosi paljon alottaa tuo lääke mutta nyt kyllä oon onnellinen että se alotettiin koska näkee miten iloinen vauva voi olla. Ilmeisesti tuota lääkettä on käytetty vielä muutama vuosi sitten aika yleisestikin mutta sitten on mennyt erityislupalääkkeeksi sen takia että saattaa aiheuttaa rytmihäiriöitä(erittäin harvinaista) jos niitä on suvussa kovasti, sen takia se ekg vaaditaan, hinnaltaan ei ole ollenkaan kallis lääke ja painon mukaan annostellaan.

Meillä on mennyt monta sataa euroa lääkäri ja sairaalamaksuihin mutta onnellinen olen että ei ole annettu periksi. Ja jos tosiaan sillä allergiamaidolla ei meemi refluksioireet n.kolmessa viikossa helpota niin sitten se refluksi on varmaan rakenteellista ja kannattaa harkita tota lääkitystä. Ite oon nyt miettinyt että mitenkähän kauan tuota voi ja tarvii käyttää... varmaan jossain vaiheessa sitten anto kertoja vähennetään tms ja kokeillaan pärjätäänkö ilman. Ja tietty jos tuo allergiamaito menoa rauhoittaa niin sit varmaan kokeillaan lopettaa lääke ja katsoa että oliko refluksi sittenkin allergiasta johtuvaa. Kiinteitä en ole uskaltanut vielä kokeilla ettei tuo allergiakorvikekokeilu mene sen takia pieleen. Sitten saan alkaa kokeilla kunhan maitoaltistus selvitetty. Maissivelliä kokeilin kolmen kuukauden iästä alkaen neuvolan "luvalla" josko olisi auttanut refluksiin, kaksi viikkoa meni ihan hyvin kunnes veti vatsan ihan kovalle ja pulauttelu lisääntyi, lopetin vellin samantien.

Voimia!:)
 
Noni, nyt on käyty np-ultrassa. Siellä se pieni heilui ja vilkutti meille :) <3
Laskettu aika on edelleen sama, eli 13.11., eli oikein olen muistanut (niiden ainoiden) menkkojen alkamispäivän... niskaturvotusta ei näyttänyt olevan ja pienellä oli kaksi kättä ja kaksi jalkaa, ja ainakaan ei toista sikiötä löydetty sieltä, eli ihan pitäis yksi vaan olla tulossa. Ens viikolla tulee sit kirjeenä kotiin ne seulonnan tulokset jos/kun ovat negatiiviset. :)
Kaikki ok, so far.

Mulla oli ajatuksena, että olisin yksin mennyt sinne ultraan ja mies ois jääny Olivian kanssa kotiin (ekaa kertaa koskaan!). Mutta eihän tää taaskaan näin menny, vaan mies sanoi aamulla, että mennään kaikki. Sillä oli pyörä huollossa ja halus sit just nyt mennä sen hakemaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun olisin ihan oikeasti halunnut nähdä, miten isi pärjäis Olivian kanssa kahdestaan... noh, ehkä sit rakenneultran aikaan kesäkuun lopulla...
Olivia nukkui vaunuissa koko toimituksen ajan. :)

Muoks: ja meemille voimia! Kyllä teitä koetellaan...
 
En mihinkään katoa, pitää siis vaan rajottaa täällä käyntiä, koska ei ehdi mitään muuta muuten tehdä :)

Nopsaan: sormiruokailulla ei ole tekemistä hampaiden kanssa. Eikä lapsi tukehdu, koska istuu pystyasennossa ja kakomisrefleksi suojelee tukehtumiselta. Refleksi siirtyy kyllä taaemmas jo ekan vuoden aikana, mutta lapsi oppii siihen mennessä kuinka estää ruokaa menemästä sinne asti juuri sen varhaisen refleksin avulla. Mutta sattuuhan aikuisellekin vahinkoja. Tohonkin "miksei soseita" voisin sanoa aika monta asiaa, mutta se nyt on ihan sama, koska eihän ne kuolemaksikaan ole.

Mutta joo, ei mulla näytä olevan mitään muuta asiaa enää nykyään, joten antaa olla :) En jaksa (=kehtaa) joka asiaan tarttua. Pointti on kuitenkin se, että sormiruokailuun on hyvä perehtyä vähän tarkemmin, ennen kuin lähtee porkkanatikulla tökkimään lapsen nenää. Etenkin käytännönkokemukset on mun mielestä olleet mielenkiintosia. Esim. se, että sormiruokaileva lapsi voi oppia todella nopeasti käyttämään ruokailuvälineitä, jos siis on ollut mahdollisuus niihinkin tutustua. Sama lasista juominen. Hämmentävän moni 1-vuotias vetelee aamupuuronsa itse lusikalla masuun!

Tää on taas niin tätä, sanon, että nyt lopetan ja juttu vaan jatkuu :D

Meemille hirmusesti jaksamista ja voimia! Juuri eilen suihkussa itkeskelin, että miten väärin on, ettei äitini ole täällä jakamassa onneani esikoisestani. Aiemminkin sanoin, että surun kanssa kyllä oppii elämään, mutta ei se täysin katoa koskaan. Ehkä se saa iloisia sävyjä muistoista, mutta siellä se kuitenkin on ja pysyy. Sure pahin suru rauhassa ja anna ajan kulua. Se helpottuu kyllä.

Tsup suu suppuun ja heippa!
 
Kiitos taas kaikille, olette ihania. <3

Mulla oli soittoaika Meten allergialääkärille (Ove Mickelsson, Mehiläinen). Se soitti tuossa. En meinannut kehdata tunnustaa, etten ole korviketta kokeillut. Tunnustin kuitenkin ja kerroin havainnoistani. Se sai mut uskomaan, että kannattaa oikeasti kokeilla nyt pari päivää. Saan heti lopettaa jos Mette tulee kivuliaaksi tai menee muuten huonompaan jamaan. Jos tästä ei ole hyötyä niin sitten aletaan etsiä refluksin syytä ja hoitoa muilla keinoin. Tuo on sikäli ihana lääkäri, että jaksaa kuunnella kaikki mun epäilyt ja epävarmuudet, ei vähättele ja perustelee hyvin asiansa.

Nyt siis otan itseäni niskasta kiinni ja huomenaamulla korvikepullo käteen. :/ Yritän henkisesti varautua kamalaan huutoon huomenna. En tajua miten saan pumpattua maitoa ilman, että Mette näkee. Siitähän se riemastuu jos näkee mun pumppaavan maitoa rinnoista, mutta se ei saa. Meillä ei myöskään ole juurikaan pulloja, eikä tätä varten viittis pelkästään ostaa. Parilla pullolla koitetaan pärjätä. Jos tästä on apuakin, niin sittenkään ei välttämättä korvikkeelle jäädä vaan aletaan metsästää niitä aiheuttajia. Tämä vaan on nopea keino selvitellä onko ollenkaan kyse allergiasta.

Heh, tässä teille selittelen. Oikeasti selitän asiaa enempi itselleni tässä samalla. Sen verran koville ottaa.

Mies meni ostamaan hedelmäsokeria. Pistän sitä pikkusen suosiolla sekaan jos maistuis paremmin. En mä pysty katteleen Meten kipuilua jos en edes kokeile tätä... Nyt vaan täytyy luottaa siihen lääkäriin. Aamulla vasta aloitan. En yöllä rupea takkuamaan tällaista. Salaa toivon, että Mette menis tästä korvikkeesta kipeemmäksi ja saisin lopettaa alkuunsa. Kamalaa... En mä silti halua, että Metellä mitään rakenteellistakaan vikaa olisi. En tajua, miten tämä voi olla niin kova paikka.

Pääskynen: niin se vaan on, että suru isosta menetyksestä seuraa ikuisesti mukana. Se vaan muuttaa muotoaan matkalla. Mä hautajaisissa jotenkin vasta tajusin ystäväni kuolleen. Se arkun näkeminen oli kamala hetki. Kaikki muut vaan hääräsi siellä ja mä aloin itkeä heti kun näin pelkän arkun. Vähän hävetti kun jopa ystävän vanhemmat oli mua reippaampina ja tulivat jopa mua lohduttamaan. Ei sen niin pitänyt mennä... En vaan jotenkin ole ehtinyt asiaa aikaisemmin jäsentämään.

 
 
Huomenta!
Meemi, sinulla ei ole mitään hävettävää siitä, miten murtunut hautajaisissa olit. Voin omalta osaltani kuvitella, että ystäväsi vanhempien tilanne oli sama kuin omilla vanhemmillani ja minullakin veljeni hautajaisissa. Hautajaisiin asti sitä oli jotenkin turtunut, ajatteli vain sitä konkreettista toimintaa ja toimi kuin kone. Esim. veljeni kuolinpäivänä meillä oli mielessä vain sellainen, että omenat on poimittava puusta juuri sinä päivänä ja viimeiset viinimarjat pensaista, etteivät jää mätänemään! Vanhempieni naapuri näki meidät siinä pihalla eikä aavistanut mitään poikkeavaa vaikka toimittiin kuin koneet. Hautajaisten jälkeen sitten iski tajuntaan se, että veljeäni ei todellakaan enää ole, hän ei enää koskaan pelaa jalkapalloa tai istu ruokapöytään.... Luultavasti aika monella siellä hautajaisissa oli sama turtumus vielä päällä.
Ystäväsi vanhemmat varmasti ymmärsivät tilanteesi ja yhtä varmasti he tulevat olemaan todella rikki pitkän aikaa ja tarvitsevat tukeasi vielä moneen kertaan. Älä hylkää heitä. Omille vanhemmilleni kävi niin, että hautajaisissa moni veljeni ystävä vannoi pitävänsä heihin yhteyttä veljeni muistoksi... muutamaa kuukautta myöhemmin, kun heillä oli syvin suru päällä kukaan ei enää tuntunut muistavan koko asiaa. Vanhempani ovat päässeet eteen päin, mutta kyllä se suru vieläkin on pinnan alla, aivan kuten minullakin.
Voimia teille ja heille jaksamiseen ja vielä kerran syvin osanotto kaikille asianosallisille.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top