Tammikuun turinat

Esikoisesta oli synnytystapa-arviossa aika paikkaansa pitävä arvio kun sanottiin että lasketun aikaan 3,5 kilonen ja syntyi 40+2 3470g ja 49cm, neuvolassa sanoivat myös että yleensä toinen on sitten isompi ja tyttö oli syntyessään 40+3 3280g ja 48cm. Tästä kolmannesta ei olekkaan ultralla paino-arviota tiedossa kun ei nnäillä näkymin ole käynttejä enää mammapolille, kakkosestakin koko-arvion sain kääntöyrityksessä 35+ viikolla. Saas nähä, himppasen siis jännittää minkäkokonen sieltä tulee....

Tuli mieleen tuosta pituudesta, että meillekin esikosta sanottiin että on pitkä lapsi tulossa ja minä olin aivan kauhuissani että minkämoista sieltä punkeaa ulos,neuvolassa kysyinkin että mitä sillä pitkällä yleensä tarkoitetaan ja kuulema jopa semmosta 55 senttistä... synnytyksen jälkeen olin kyllä tosiaan ihan satavarma, että sillonen ultraaja oli vaan kattonut lapsen isää ultratessaan että pitkä lapsi tulee :laughing021:laughing001:laughing005 koska isä on kaksmetrinen hujoppi ja minä tämmönen pieni kukkakeppi/kainalosauva siihen verrattuna :cool05

Tänään vimppa saikkupäivä :cool01 ja huomisesta alkaen mammaloma! WIPPII!:gen014:happy112

TÄällä mys pahaolo tekee paluuta, mutta huomattavissa on että mitä hiilapitosempaa, sen pahempi olokin on joten aika kevyesti mennään... ja TURVOTUKSET on tulleet kuvioihin :smiley-angry017

Pitäis päästä pesimään nyt jo kunnolla :smiley-ashamed008 eli koota pinnis ja hoitopöytä, että pääsis fiilistelemään vähän :smiley-ashamed005 mahtaa mennä kuitenkin helmikuun puolenvälin puolelle että saadaan tuo pikkukammari siihen kuntoon että sinne mitään viitti laittaa, semmosen rottinkisen ensisängyn mä oon jo pedannu valmiiksi pikkuista odottamaan :Heartred Se tulee alakertaan niin ei tartte vintin rappuja koluta ylös/alas montaa kertaa vuorokaudessa...

Hormoneissa jonkin näköstä muutosta myös huomattavissa sillä tukka rasvottuu taas helpommin(eikä hiukset irtoa kyllä päästä millään, on taas mitä irrota sitten synnytyksen jälkeen) ja hiki tulee myös, myös naama kukkii taas:help Maitoakin havaittu himppasen verran, ei tule vielä koko aikaa, mutta esim. toissayönä nukuin todellakin peiton mutkassa ja kuumassa, niin huomasin aamulla peiton kulman olevan kostunut rinnan kohdalla. Supistukset on muuttuneet selkeästi kipeämmiksi ja aaltoileviksi alamahan jomotuksiksi (selkäpolttoja ei ole ollut marraskuun jälkeen) ja välillä niitä tulee päivällä 20min. sykleissä. Tuntuu myös että vauvan asento on nyt mahassa muuttunut niin että ollaan varmaan pää alaspäin, painaa tuonne alas jo mukavasti ja liikkeet muuttuneet sen mukaan myös erisuuntaan. Liitoskivut on myös tulleet oikeastaan kunnolla (vasta) nyt kuvioihin, eilenkin eskarilaista hakiessani jouduin pysähtymään kesken kävelyn vähän tunnustelemaan että mitenpäin jatkaisi matkaa kun kävi niin helvetin kipeästi :confused4

Mitäs muut? :anyone:smiley-angelic003
 
piia84: Sulla ku on tehty tuo ulkokäännös,miten meni?!?! Mulla tänää neuvolassa varmistettiin niib perätilassaha tuo ipana on ja ens ke äppolilla käynti jossa sit vissiin käännös yritys ellei oo kääntyny ite...(toivon kyl kaikki paikat ristissä et vielä kääntys ennen sitä!!!) alko vaa jännittää iha sikana,ku jos vaikka käynnistyy synnytys sit siinä samalla(tai ku kotio pääsee) yms yms...täytynee jo mammalle soitella et on"valmiudessa" ke tänne kurvaa jos tarvii jäädä sairaalaan... :O
 
http://www.jaga.fi/vauva-peratilassa-mita-teen/

Tossa ois mitä kotona voi kokeilla vauvan kääntämiseksi :)

Täällä menee edelleen mukavasti! Unet taas hävinneet, ei vaan väsytä... Liikunta maistuu edelleen ja tässä lopussa tuntuu, et kunto kohentunut huomattavasti o.O Heti kyl huomaa jos ei ole lenkille ehtinyt ja venytellyt, liitos- ja selkäkivut pamahtaa päälle :sad001 Oikeastaan kaikki on ollut valmiina vauvaa varten jo pitkään, itelle pitää vielä verirättejä haalia jälkivuotoon ja pakastimeen ajattelin tehdä ruokia valmiiks niin synnytyksen jälkeen tarvitsee vaan salaatti vääntää lisäksi. Maanantaina 34+0, eli jos lähtö tulee niin syntymää ei estellä enää, hurjaa! Positiivisin mielin siis jatkuu odotus, pienin etapein, eli toi 34+0, sit 37+0--> täysaikaisuus, 40+0 la ja 42+0--> sit yliaikaisuus :P

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
 
Täällä mennään unen kanssa joka toinen yö -taktiikalla, eli vähän niin kuin 50/50 unettomuutta. :D Pahoinvointi on taas vähän palailemassa, aamukahvin jälkeen alkaa ellotus ja nälkä. Kärsin myös pahasta yöpahoinvoinnista suunnillee kerran viikossa, mutta viimeksi saanut juosta vessaan melkin kaksi viikkoa sitten, joten ehkä se siitä jo.

Vauva oli jo "todella tiiviisti lantiossa, muttei ihan kiinnittynyt" ja sen kyllä huomaa kävellessä. Pää ei myöskään enää pyöri häpyluuta vasten, mutta liitoskipuja aiheuttaa pään paino kävellessä ja kovaa paineen tunnetta häntäluun tietämillä.

Mun seuraava etappi on sunnuntaina 36+0, jolloin saan synnyttää omassa sairaalassa, eikä tarvitse lähteä joko helsinkiin tai tampereelle. Siitä sitten myös 37+0, 40+0 ja viimeisenä 42+0, mitä ei toivottavasti tarvitse kokea.
 
Muutaman päivän ollu jo pää kipee ja mikää ei helpota. Yritin tänää soittaa neuvolaa ku soittoaika oli 12-12.30. Ei vastattu joten jätin soittopyynnön. Vauvan liikkeitäki tuntunu paljo vähemmä nyt pari päivää. Mitä te tekisitte ku ei näköjää neuvolast soitettu tona soittoaikana takaisinkaa?
 
Muutaman päivän ollu jo pää kipee ja mikää ei helpota. Yritin tänää soittaa neuvolaa ku soittoaika oli 12-12.30. Ei vastattu joten jätin soittopyynnön. Vauvan liikkeitäki tuntunu paljo vähemmä nyt pari päivää. Mitä te tekisitte ku ei näköjää neuvolast soitettu tona soittoaikana takaisinkaa?

Varmaan soittelisin äitiyspolille/synnärille ja kyselisin mitä tehdä.
 
pojan kans tääl silmäpolilöa,kyllä ei yhtää hyvää tehny tuo hallista tänne könkkäys ku alko matkalla jo pistää mahaan vaik kui rauhallisesti käveli :sad001 ja nyt alotti tyyppi hikkaa ku istumaan pääs...huoh.kyl oisin melkee valmis enske sanoo et"ottakaa tää vaa jo pois" :grin
 
saa90 Juu, mulle tehtiin ulkokäännös edellisessä raskaudessa viikolla 35+ :)

Itse käännöstä jännitin kyllä tosi paljon, mutta lopulta kyllä aivan turhaan. Aivan ensin lääkäri kyseli omia ajatuksiani käännöstä ja ylipäätään perätilasta. Kysyi mielipidettä synnytystavasta mikäli kääntö ei onnistuisikaan jne.

Ensin ultrattiin ja katsottiin vauvaa että kaikki on niinkuin pitää ja ulkoista käännöstä voi ruveta yrittämään. Sen jälkeen mut laitettiin himppasen siinä tutkimuspöydällä pää alaspäin niin että vauva "pullahti" lantion sisältä hieman "ulos" ja lääkäri sai otteen pyllystä ja päästä (tai pään tienoolta) ja lähti tosi varovasti kääntämään vauvaa. Siinä samalla sitten hoitaja ultrasi menemään että nähtiin mahan sisällä kaiken menevän niinkuin pitää. Yhtään se ei sattunut, semmosta paineen tuntua siinä tietenkin oli ja mies oli melkein pyörtyä, kun maha näytti kiertävän kahdeksikkoa kuulema :wideyed:
Se lääkäri kyllä oli hyvin ammattitaitoinen, kertoi kaikesta mitä tekee ja painottikin sitä, että missään nimessä käännön ei pidä sattua, ja että jos sattuu niin heti pitää sanoa. ja että siihen käännökseen ei riitä yksin se, että lääkäri itse vääntää lasta, vaan siihen tarvitaan vauvankin yhteistyö-halua kääntymään. Lääkäri ikään kuin antoi alkutöytäisyä ja vauva itsessään alkoi kääntymään jota sitten lääkäri taas ohjaili. Sen jälkeen olin käyrillä sen pakollisen ajan, muutama pieni supistus tuli, mitä ollut siis loppuraskaudessa aiemminkin, ei puhettakaan omalla kohdalla että olisi synnytys käynnistynyt :)
Olin kuulema kolmas kääntö sille päivää, ja ainoa, jossa kääntö onnistui.

Anoppi oli tämän uusimman tulokkaan kohdalla sitä mieltä että pitäisi vyöhyketerapiaa kokeilla jos tämäkin ois pysynyt pää pystyssä, eikä mennä heti ulkoiseen kääntöön sairaalaan. Mutta itse kyllä jäin hänen sanomisien jälkeen miettimään että mahtaisin haluta kyllä nähdä ensin ultralla ennenkuin sokkona ruvetaan kääntöä harrastamaan, sillä voihan siellä olla jokin oikea fyysinen syykin, miksi se vauva ei siellä mahassa käänny....

summa summarum, omalla kohdallani se kääntö sujui kyllä just niinkuin pitää :Heartpink
 
Voi luoja mikä yö taas takana; vessahätä, suonenveto, nenä tukossa, supistaa, vauva potkii, kuiva suu, mies kuorsaa, koira haukkuu unissaan, suonta vetää taas, jano, hiki, no nyt onki onneks aamu :) (ja supistaa taas ja mies kuorsaa taas...) taidan lähteä puuroa keittelee kunhan tää mahakramppaus helpottaa... Onneks saa nukkua päiväunet!
 
Voi luoja mikä yö taas takana; vessahätä, suonenveto, nenä tukossa, supistaa, vauva potkii, kuiva suu, mies kuorsaa, koira haukkuu unissaan, suonta vetää taas, jano, hiki, no nyt onki onneks aamu :) (ja supistaa taas ja mies kuorsaa taas...) taidan lähteä puuroa keittelee kunhan tää mahakramppaus helpottaa... Onneks saa nukkua päiväunet!
Täällä ollut nyt kahtena yönä hikoilu :D Herään, ku oon ihan hiestä märkä. Hmh:P
 
Ei ole koskaan ennen vetäny suonta mistään mutta nytpä senki olen kokenu ja keskellä yötä just ku löytäny hyvän asennon ja päässy nukahtamaan,auts! Ja ku käy yöllä vessassa niin alkaa hirveä närästys ku nousee ylös ja pikkunen alkaa muljuamaan. Nuo kaikki niin nukkuminen kärsii aika hyvin. Että onneks on päikkärit keksitty:Heartred
 
Just tän takia mä VAADIN lähetteen neuvolasta polille ultraan ennen synnytystä, en luota että saisivat tunnusteltua sen varmasti... :-D

Ja toi meidän neuvolan neuvolalääkäri on ihan kamala... :-o
Sellanen eleetön bitchface, joka ei ees tänään aulassa tervehtinyt kun meni vessaan siitä meidän ohi, vaikka itse katsoin silmiin ja hymyilin..ei mitään :-| Menin siis vaan ylimääräselle neuvolakäynnille etten hänelle, mutta luulis että kuuluisi hyviin tapoihin tervehtiä asiakkaita..Hälle joudun mennä sit muutaman viikon päästä niin jippijee...
Samanlaista kohtelua.sain edellisen paikkakunnan neuvolassa. Terkka kä eli köytävällä ohi happamana eikä koskaan tervehtinyt takaisin. Kiva tunne morjestella yksistään. Kuuluis ihan äyytöstapoihin tervehtiä. Tai etsiä uus duuni jos niin jurppii.
 
Neuvolasta sanotaan ku kitisen kivuista joka kerta että se on ihan normaalia ja ettei se ehkä ihan loppuun asti ole kipeä..onneks se lääkäri kohta,jos vaikka sen vois jotenki tutkia.
Musta taas tuntuu että vaikka kasvais tatti otsaasn, niin kaikki on normaalia ja kuuluu raskausaikaan..
 
Meillä ensi ma ultra jossa varmaan kokoarvio samalla. Alkaa jännittämään sekin :headphone: vielä tämä tuntuu pyörivän aika paljon joten tuskin on rt.
Synnytys/synnytystapa alkaa pyörimään mielessä.
Unet katkonaisia. Selkä suht ok ollu nyt , supisteluja on mutta vähempi ku töissä. Olen ollut viikon niiden takia saikulla, ens ti aion kokeilla vielä töihin menoa, jos ultrakäynnillä ei ilmene mtn erikoista. Siinä ei olis ku 2 vkoa töitä , mut katotaan..
Viikonloppuna laitoin taas valmiiksi jotain vauvajuttuja, vähän kerralla niin hyvä tulee:oops::joyful: ei viitsi vielä noita vauvan vaatteita pestä, mulla kuiten on vasta 31+1. Ehkä parin viikon päästä. Sairaalalaukkuun olen alkanu ostamaan tarvikkeita .:rolleyes: mutta suurin osa hankinnoista tehty, pieniä asioita ja rintapumppu puuttuu. Nii ja se itkari.

Tsemppiä meille kaikille! Kohta vaihtuu tää piiitkä tammikuu pois :grin
 
Rv34 eikä enää pitkiä aikoja pysty liikkumaan. Kaupassakin pitää huilata välillä ja istua.... aika pitkä aika odotella maaliskuuhun. Neuvola sanoi et ihan normaalia...
 
Tänään vauvan kokoarvio. Eilen rutiinit neuvolassa muutoin ok, mutta alapaine koholla. Ollut taas semmosta huonovointisuutta, voimattomuutta, ahdistusta, syke nousee... Seurailen paineita.

Mietityttääkö muita, kuinka jaksaa sitten kun vauva syntyy? :D Täällä ollut nyt niin kovaa väsyä että tosissaan mietityttää.
Supistuksia lenkillä ja viime yönä 2 niin kipiää että piti irvistää :P. Vihlonnat nyt näemmä helpottaneet.
Vauva mylvii kovasti :Heartred
 
Joo, ahdistaa aivan helvetisti oma jaksaminen, kun unet niin vähissä :sad001 Tämä on kyllä tuttua jo aikaisemmista raskauksista, mut silti ahdistaa! Yöunet loppui taas aamu neljältä, elimistö päätti mun nukkuneen tarpeeksi... Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, voi synnytystä ennen vain haaveilla nukkumisesta. Onkohan elimistö sitten jotenkin stressitilassa, koska ei päivisin väsytä vähästä unesta huolimatta? Treeni ja lenkit sujuu normaalisti, säännöllinen päivärytmi ja ruokailut kunnossa, et en tiedä missä vika... Aikaisemmin aina hyvin jaksanut vauvan kanssa, mut jotenkin nyt hirvittää jo valmiiksi, että miten sitä pärjää. Toisaalta, eipä siitä hyötyä ole nyt panikoida, mut minkäs sille mahtaa kun mietityttää... Raskaus niin samanlainen, helppo, kuin esikoista odottaessa ja se esikoisen vauva-aika oli aivan helvettiä, joten kai ne omat pelot sieltä jotenkin puskee. Aika näyttää, väkisin kuitenkin pysyy rytmit ja terveellinen ruoka meidän perheessä kun isompiakin muksuja, joten pakka ei pääse niin pahasti leviämään kuitenkaan :)
 
Takaisin
Top