Ensimmäinen ilta ja yö takana isojen tyttöjen sängyssä nukkumista. Yhdistelmä vilkas taapero, viimeisillään raskaana oleva äiti (rv 36 ja äloma alkoi tänään) ja miehellä aikainen herätys eli meni aikaisin nukkumaan ei ollut mikään herkku. Ensimmäiset 45 min pysyi sängyssä ja oli ihan hiljaa. Oltiin ihan, että oliko tää tässä. Mies meni nukkumaan ja sitten tyttökin tajusi pian, että eihän tässä ole korkeita laitoja. Palauttamista kesti tunnin, josta 45min oli alle minuutin välein. Viimeiset 15min pysyi jo yli minuutin sängyssä. Aloin silloin vasta laskemaan palautuksien määrää ja niitä taisi olla sitten enää kuusi. Lopulta tyttö nukahti ja nukkui hienosti koko yön sängyssään todella leveästi. Kyllä se 20cm lisää leveyttä tuo huomattavasti tilaa nukkua. Aamulla herätessä kauhea kitinä, kun en mennytkään hakemaan, vaan kehoitin itse nousemaan. Ei tainnut pieni muistaa, että tästähän pääsee itse pois. Vaikka illalla äiti palautti juoksijan hikipäässä varmaan lähemmäs sata kertaa. Katsotaan, että mitä tästä illasta tulee. Nyt pidän laskua palautuksista. Ainiin, ja mies kehtasi tulla vielä valittamaan, ettei saa nukutuksi, kun pienten jalkojen töminä kuului meidän vanhempien makkariin. Siinä vaiheessa tyttö oli juuri nukahtamaisillaan, joten en uskaltanut korottaa ääntäni ja räjähtää, että olen itse tässä tunnin juossut pisin asuntoa tytön perässä ison mahani kanssa hien vaan valuessa otsaani pitkin.