Taaperoarki

Toivottavasti muuten kaikilla on jo heijastimet käytössä itsellä, lapsella, koiralla ja kaikilla muilla perheenjäsenillä. Ihan älytöntä, miten äkkiä illat ovat alkaneet pimentyä! :eek:
 
Mulla on niitä vähän joka laukussa ja takissa, mutta talven aikana häviää aina varmaan 5 —10 heijastinta. Eilen oltiin kävelyllä, ja huomasin että mun mustasta takistani oli taas hävinnyt heijastin, ja sitten hävetti että nyt kävelen tässä vauva selässäni ilman heijastinta. :oops:
 
Meillakin poika tykkaa "pahoinpidella" vanhempiaan. Poika lyo naamaan jollain muovilelullaan tai repasee huulesta, kaatuu paalle koko painollaan, ja jos makaan sangyssa ja poika on vieressa, niin se tulee silleen suu auki mua kohti kuin ohjus, kuolaa kasvot tai iskee hampaansa poskeen. Tai nousee seisomaan ja kaatuu eteenpain ottaen kasillaan vastaan, jolloin sen kammenpohja osuu taysilla mua silmaan...
Kaikista arsyttavinta on kuitenkin hiusten repiminen. Jos muutenkin on siunattu ohuella ja harvalla tukalla, niin sitten yks vaan tulee ja vie ne viimeisetkin hiukset. :sad001
Kaikenlainen kiukuttelu ja "henkinen pahoinpitely" on sitten jo ihan oma lukunsa. :wink
 
Naaman repiminen on kyllä parasta. Kunnolla kynsillä nenästä kiinni niin, että kunnon naarmut tulee. Sit vielä räkätetään perään. Miehen koulukaveri oli kysyny, että onko meillä kissa, kun miehen naama oli täynnä naarmuja
 
Hauska huomata, miten valtava oppimishalu ja -kyky pojulla on. Nyt on pikkumarakatilla hirmuinen tarve matkia kaikkia aikuisten eleitä ja äänteitä, naksutuksia ja pärisytyksiä.

Äitiyspakkauksen mukana tulleessa lorukirjassa on loru Nenäkello. Kun tätä lorua pojulle kertoo, hän on oppinut että pitää koskea nenään, kun "ring ring nenäkello soi" :grin ja kun sanotaan tip tap tip tap tipetipetiptap, heilutetaan etusormia :) (Niin siis ei meillä sen enempää joululauluja lauleta :rolleyes:)

Leikin varjolla opitut jutut heijastuvat nyt todistetusti arkiseenkin toimintaan: poju laittoi tänään roskan roskikseen :cool: No, ei varmaan tietoisesti ja tarkoituksella, mutta kuitenkin :grin

Aktiivinen "pikku-apuri" tunkee joka hommaan mukaan. Onneksi on pinnasänky ja vyöllinen syöttötuoli, että saa edes 5 min tehdä jotain rauhassa. Imurointi on ihan hullun hommaa nyt, kun poju haluaisi röhnöttää imurin päällä ja painella koko ajan virtanappia... Imuroipa siinä sitten, kun imuri sammuu 10 sekunnin välein...

Viritinvahvistimen säädöt kannattaa myös tarkistaa ennen kuin pistää virrat päälle, nupit saattaa olla niin sanotusti kaakossa :confused:
 
Meilla on se Ikean antilooppi-syottotuoli. Poika ei edes yrita nousta siina seisomaan, ja sita paitsi siina on ne turvaremmit. Vaan nyt se on oppinut riehumaan ja hytkyttamaan itseaan niin, etta koko tuoli liikkuu muutaman sentin eteenpain. Ja se melu mika siita lahtee, kun tuoli liikkuu poika kyydissa kivilattialla eteenpain!
Tekeeko muilla taaperot samaa???
 
Onko kellään vielä kokemuksia sisäleikkipuistoista, Hoplop, Huimala, Villen viidakko ym mitä näitä nyt on?
 
Mä olen joskus ollut suvun muksujen kanssa HopLopissa. En ehkä vielä lähtisi meidän typyn kanssa sinne, lähinnä siksi, että siellä on paljon sellaisia vähän isompia lapsia, ja ajoittain meno aika kovaakin. Pelkään, että tyttö jäisi isompien jalkoihin.
 
Tanaan poika oli loytanyt oman pepputalkkipurkkinsa ja levittanyt melkein koko sisallon pitkin olohuonetta, lattialle ja matolle. Siis joka paikka oli ihan valkoisessa pulverissa! Sitten mies tuli kotiin ja kysyi, etta olenko ma leiponut jotain...
Haahaahaa... :mad: Ei oikein naurattanut.
Muutenkin tama on sellaista "arvaa, mista mikin esine loytyy"-salapoliisileikkia. Poika tykkaa kavella ympari asuntoa aina joku esine hyppysissaan, hylata ne ihan omituisiin paikkoihin ja rohmuta uusi esine mukaansa... o_O
 
Kuulostaa niin tutulta! Ja meillä just talkkipurkki on sellainen takuuvarma raivarin aiheuttaja, neiti haluaa sen heti kun näkee, ja hermostuu kun ei saa.
 
Tuolla facen myyntipalstoilla aika usein törmää kysymyksiin "Jos olisit 10 kuukautinen, mihin piilottaisit avainlukulistan", "kuvittele olevasi vuosi ja kaksi kuukautta, mihin laittaisit äitisi lompakon?" :grin
 
Tätä tää arki nyt on, kun ei ehdi viikkoon tännekään edes lukemaan. Arki sujuu hyvin, arkipäivät menee hyvin pitkälti samalla kaavalla; aamutoimet, hoitoon ja töihin, kotiin, ruokaa, leikkimistä, iltapuuhat ja unille. Vanhemmilla pari tuntia omaa aikaa. En valita, näin tuntuu nyt olevan hyvä meille kaikille. Nyt meillä alkaa myös nuo viikonloput rauhoittua, on ollut sen verran menoa että ei olla ehditty olla ihan vaan kotosalla. Nyt panostetaan siihen.
Poika on tosi touhukas tapaus. Aamulla heti herättyään pinkaisee vauhtiin, höpöttää omia juttujaan tukka pystyssä ja touhuaa mitä milloinkin. Myös iltaisin on virkeänä ja reippaana, selvästi kotonakin on taas erilailla hauskaa olla kun on päivät muissa ympyröissä. Lammasunilelusta, jonka nimi on Jänis, on tullut entistä tärkeämpi, pojan pitää hakea se aina kotiin tultua ja roikottaa sitä kädessä tai suussa muiden leikkien lomassa. Kaipa se antaa tunteen jostain tutusta hoitopäivän jälkeen.
Poika on keksinyt että on tosi hauskaa kirmata karkuun kun on esim ottanut laatikosta jotain "kiellettyä" ja sitä yritetään napata pois. Nyt on pahimmillaan se vaihe kun joka paikkaa pitää penkoa, kaikki pitää yrittää saada auki ja joka paikkaan olisi kiva kiivetä. Pojalla on selvästi halua puhua ja kehittelee omia sanoja, joskus sieltä erottaa joukosta jotain etäisesti oikeaa sanaa muistuttavia. Pikkuhiljaa varmaan saadaan ekoja kunnon sanoja.
Temperamenttia löytyy, äidiltä peritty :wink Pientä esimakua alkaa olla siitä kuuluisasta heittäytymisestä; esimerkiksi joskus pukiessa poika menee ensin suoraksi ja sitten ihan kaarelle ja vängertää väkisin pois sylistä. Ääntä lähtee erityisesti silloin kun haetaan pois hoidosta ja pitää malttaa olla hetki sylissä kun mennään autolle. Ei millään malttaisi, kun olisi paljon kivempaa kävellä itse. Ihana huomata miten lapsesta alkaa erottua ihan omanlaisia luonteenpiirteitä. Voi alkaa paremmin arvailla minkälainen pieni ihminen tästä tyypistä kasvaakaan :)
 
Ei voi olla, tätäkö se taas on seuraavat puol vuotta??! Toppavaatteet kaivettu esiin ja kokeiltu, tuo lapsi ei pystynyt käytännössä liikkuunkaan ne päällä,mentiin pakkasessa pulkan ja koiran kanssa lenkille. Tytön kärsivällisyys riitti 15 min ja sit lähti pipo lentään. Ovesta sisään tullessa (kotiin) oli jo kauhee huuto päällä ja tyttö piti riisua HETI, koira ootti nöyränä ulkoeteisessä tassujen kuivausta ja mä sain oman takin pois vasta pitkän ajan päästä.

Huomaan kesässä jälkeen hyviä puolia. Se oli mekko päälle ja ulos. Miten tätä ylimitoitettua lähtöruljanssia jaksaa koko talven? :smiley-angry016:cussing
Huomenaamulla pitää sitäpaitsi seistä bussipysäkillä 7.30, kun neuvola siirrettiin sinne aikaiseen. Kiitos vaan.. Silloin on vielä kylmempi ja vaunujen kans mennään, ihmettelen jos ollaan ajoissa.

Mahtuisko sinne Espanjaan vielä yksi pikku perhe? :wink
 
Just tänään kirosin kun kiiruhdin hakemaan pojan tarhasta, että tulisi jo se talvi kun täällä on vieläkin päivisin n 25 astetta :laughing021
 
Joissain noista led-tuikuista on minusta ihan yllättävän "oikeanoloinen" valo :) Meillä poltetaan myös normituikkuja, niille on jo aiempina vuosina löytynyt lapsiturvallisia paikkoja koirien (ja nyt tietty sen lapsenkin) takia. Poika on ollut kiinnostunut tuikuista mutta suhtautuu niihin terveellä kunnioituksella, usein osoittelee niitä ja puhkua puhaltelee kovasti samalla :grin
 
ImageUploadedByVau Foorumi1414157032.532410.jpg

Pikkulaten hiusmuoti. Ihan ei vielä yllä yhdelle tai kahdelle ponnarille, mutta on sen verran pitkä, että on hyvä olla kiinni, muuten jää esim. ruokalappujen tarroihin ja edestä on silmillä. Hassu, kun laitoin noi saparot, niin alkoi näyttää ihan pikkutytöltä. :D
 
Ihanat ponnarit, ja tosiaan vois äkkiseltään ajatella että siinä on kaksivuotias tyttö jos ei tietäis paremmin :)

Kerronpa meidän kuluneesta viikosta joka on ollut aika erilainen kuin meidän "normiviikot". Mies lähti viikko sitten maalle ja kotiutuu huomisiltana. 8 päivän yh-jakso päättyy siis pian. Viikko on sujunut pääasiallisesti hyvin ja olen yllättynyt miten hyvin olen jaksanut yksin tätä arkea. Oman haasteensa on tuonut se että poika oli tämän samaisen viikon varahoidossa sellaisessa pienessä päiväkodissa vai onkohan se pikemminkin ryhmis, kun perhepäivähoitaja oli lomalla. Jännitti miten se siellä pärjää kun on ihan erilainen ympäristö ja hoitajat vaihtuu. Hyvin pärjäsi ja hoitajat kehuivat että on tosi reipas eikä uskoisi että on ollut niin vähän aikaa hoidossa ja ekaa kertaa tuolla. Tiistai- ja keskiviikkoaamuna poika jäi sinne itkemään kun lähdin töihin mutta oli kuulemma rauhoittunut nopsaan ja loppupäivät meni ihan normaalisti. Tuntuihan se kamalalta jättää pieni sinne itkemään kun ei voinut olla varma kauanko se kestää. Noh, keskiviikkoilta olikin sitten jotain aivan poikkeuksellista; poika itki mun sylissä koko illan siitä lähtien kun astuttiin kotiovesta sisään. En vieläkään tiedä mistä tämä johtui. Ei ollut lämpöä kun mittasin, annoin kuitenkin vähän kipulääkettä kun arvelin josko johtuu vaikka hampaista. Itku meni jossain vaiheessa sellaiseksi nikotteluksi ja tuntui että pojalla jäi se vähän niinku päälle eikä osannut lopettaa. Lopulta vähän ennen nukkumaanmenoa rauhoittui ja rötkötti sylissä ihan raukeana. Sittemmin on taas ollut oma reipas ja pirteä itsensä.

Pojalle myös palasi se flunssa parin hoitopäivän jälkeen. Pari viikkoa olikin paremmin eikä nenä juurikaan vuotanut mutta nyt sitten on taas pää täynnä räkää ja sitä saa niistää väliin öisinkin. En nyt tiedä voiko siitä syyttää tuota hoitopaikkaa mutta voihan siinä olla osasyy kun on taas eri paikka ja eri pöpöt. Onneksi ei ole tullut sen kipeämmäksi. Alkuviikosta olin vannoutunut siitä että päiväkoti on syvältä, tuntui että siellä oli koko ajan eri ihmiset kun sinne meni aamulla tai iltapäivällä eikä kukaan poikaa hakiessani osannut kertoa miten päivä oli sujunut. Olen kuitenkin tosi kiinnostunut miten on ruoka maistunut, miten on nukkunut jne. Hoitajat oli kuitenkin järjestään mukavia ja sittemmin sainkin kyllä riittävästi infoa pojan päivän kulusta. Alkuviikko vaan oli vähän tahmea. Poika menee jatkossakin perhepäivähoitajan lomien ajaksi tuonne hoitopaikkaan ja nyt siihen on ainakin tutustuttu ja ihan hyväksi todettu. Kyllä silti edelleen liputan perhepäivähoidon puolesta. Ihanaa kun ensi viikolla päästään takaisin normaaliin rytmiin, mies on kotona ja poika menee takaisin tuttuun paikkaan :)
 
Kahdeksan päivän yh-putki! :eek: Ja minä kun koen raskaana jo sen, että mies lähtee aamuyöstä junalla Helsinkiin ja tulee myöhään illalla takaisin. :oops:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top