Tänään minua harmittaa, koska..

Mun pikkuveli on aina 6.12. Saanut synttärinsä. Välinpitämätöntä vanhemmilta jos ei synttäreitä juhlita silloin, kun ne on. Siis esim. Jonku joulun takia.
 
Kaks mun kummilapsista on syntynyt joulun tienoilla. Aina ostetaan erikseen joulu ja synttärilahjat ja käydään juhlimassa synttäreitä.
 
Koira oksensi äsken olohuoneen matolle. Ja mies tulee vasta puolen yön aikaan kotiin, joten arvatkaa kuka siivoaa...näissä olotiloissa :meh:
 
Esikoinen on kovassa köhä taudissa. Viime yön ekat 4h meni, että huuti 5min välein, kun yskittää ja kurkkua koskee eikä mikää kelvannut. Särkylääkkeen väkisellä annoin, mut siitä kovin paljo apua ollu, kun 2h sen jälkee vielä huuti. Saa nähdä miten ens yö menee. Sydäntä särkee joka yskäsyllä. Toivottavasti menis pian ohi.
 
Siis uskomatonta, kerroin isosiskolleni eilen whatssapp-viestillä tästä raskaudesta (ihan yleinen kommunikaatioväline meillä). Ja hän ei vastannut mitään! Tosi pettynyt olo ja tiedän että hän tekee tämän ihan tahallaan. Väittää sitten myöhemmin, että oli kiireessä lukenut eikä muistanut vastata.

Hän on myös blokannut mut Facebookissa, näin on käynyt ennenkin ja kun mainitsin asiasta niin sanoi sen olleen vahinko..ja nyt taas. En oikein jaksa ymmärtää häntä. Ei ehkä osaa olla muiden puolesta iloinen...Tosi kurja olo.
 
Laitoin ripset (joo pinnallista, mutta kun allerginen melkein kaikille ripsareille niin tuo on ollut pieni ilo) ja yhdessä yössä ne mun kalliit ripset oli vähentyneet puoleen. Hormonit näköjään :sad001
 
Fuji mäkään en voi jakaa tätä raskautta mun äidin kanssa, vaikka syy onkin eri, äiti kun on kuollut. Aiemmissa raskauksissa ollut tärkeä tuki. Onneksi mulla on ihana äitipuoli.

Muille: ei loppuvuoden lapset oo reppanoita! Ja mekin kun tekemällä tehtiin tätä niin ei ollut tuo ajoitus ensimmäinen asia mielessä.
Mies vaan toivoi ettei syntyisi hänen syntymäpäivänään 23.12. :D
 
Äiti on aiemmin ollut mulle tosi tärkeä tuki ja nyt on kyllä vaikeaa kun se sekoilee kuin teini uuden miehensä kanssa. Tosiaan viimeisin tapaus päätyi ihan uutisiin ja viimeinenkin lapsi lähti heiltä huostaanottoon. Jotenkin sekin että ei vaan voi enää mitenkään luottaa kyseiseen ihmiseen :sad001 tekee niin pahaa ja haluaisin yrittää paikata välejä mutta en vaan kykene.
 
mude sanoi:
Voi ei janspa! Niin inhottavaa tommonen!! Kateutta?
Click to expand...

Kateuttapa hyvinkin. Vaikka hänellä on itsellään jo kolme lasta. Toinen siskoistani osaa onneksi olla onnellinen puolestani, vaikka hänellä ei ole vielä yhtään lasta ja lapsettomuushoitoihin menossa.
 
Oz sanoi:
Voi kääks mikä tyyppi! Kiinnostaisi tietää, mitä se tarkoitti sillä "harkitsemisella" siinä vaiheessa kun olet jo raskaana? Vius sama ongelma synttärien suhteen on heinäkuisilla, siis se, että kaverit ei lomien takia pääse synttäereille jne. Ongelma ratkeaa sillä että pitää synttärit vähän aikaisemnin :) T: heinäkuisen äiti.
Click to expand...

Tarkoitti siis abortin tekemistä :/
 
Janspa sanoi:
Siis uskomatonta, kerroin isosiskolleni eilen whatssapp-viestillä tästä raskaudesta (ihan yleinen kommunikaatioväline meillä). Ja hän ei vastannut mitään! Tosi pettynyt olo ja tiedän että hän tekee tämän ihan tahallaan. Väittää sitten myöhemmin, että oli kiireessä lukenut eikä muistanut vastata.

Hän on myös blokannut mut Facebookissa, näin on käynyt ennenkin ja kun mainitsin asiasta niin sanoi sen olleen vahinko..ja nyt taas. En oikein jaksa ymmärtää häntä. Ei ehkä osaa olla muiden puolesta iloinen...Tosi kurja olo.
Click to expand...
Joidenkin sisarukset osaa kyl yllättää. Järkyttävää käytöstä isosuskolta. Sanoisin jo, että siinä mulla sisko...:shifty:
 
Mulle mun pikkuveli on aina PIKKUveli vaik on hän miljoona kertaa kasvanut ohi. Mutta vielä halin ja kiusoittelen kuin sillonki, kun hän oli vähä pienempi pikkuveli ja tulee aina olemaan :) Mutten voisi ajatella käyttäytyväni rumasti häntä kohtaan. Lähtisin maailman ääriin suojelemaan mun omaa pikkuveljeäni. Joten toivottavasti hän ei karkaa kovin kauas opiskelee, koska musta se ei pääse eroon! :grin
 
Ennen meillä oli hyvät välit siskosten kanssa mutta nykyään en oikein osaa sanoa missä mennään. Näköjään mitä vanhemmiksi tullaan sitä vähemmän ollaan tekemisissä. Vaikka aina olen sanonut etten voisi kuvitella elämääni ilman heitä. Ehkä ajan kanssa tämäkin menee ohi hänellä, mikä ikinä sitten vaivaakin.
 
Tänää harmittaa se ettei mun mies ymmärrä naisten "hormooni hirviö" käytöstä, eikä varsinkaan raskaana olevan naisen vaihtelevaa mieltä!! Murrr!!
 
Harmittaa, kun miehen piti tulla eilen töistä vuorokauden vapaalle, mutta joutuukin jatkamaan töitä tiistaiaamuun asti. :sad001 mä oon esikoisen kans kahestaan kotona ja mulla meni selkä eilen. Mahtavaa, kun selkä on aivan kuin saisi sähköiskuja lantioon ja jalat meinaa lähteä alta. :sad001
 
Kun yritän olla aktiivinen ja liikkua nyt vähän enemmän niin eikös mulla iske järkyttävät säryt polviin niin että heräilen keskellä yötä pari kertaa :sad001 ei kyllä tule olemaan helppoa tämä raskausaika kun on polvilumpion ruston pehmentymä joka vaan pahenee painon noustessa
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top