Tää on niin mun ketju. Yö meni ihan pipariksi. Vauva huusi 1,5 h kun iho kutisi. Iskä joutu lähtee sohvalle nukkumaan sen takia, kun oli aikasin työkeikalle lähtö. Ei me oikein nukuttu kumpikaan. Aamulla olin niin pösilö, että jätin vauvan tuohon levitetylle sohvalle itekseen kun menin käymään keittiössä. Katoin kokoajan, mut petauspatja huijas mun silmää ja luulin, että sohva olis jatkunu pidemmälle, niin vauva tuli sitten pää edellä alas ja se näytti tosi pahalta ja me vaan molemmat itkettiin, kun säikähdettiin, mutta onneksi sillä selvittiin. Siinä meni sit niin paljon aikaa, että piti kaikki hirveellä kiireellä tehdä, että ehdittäis kymmeneks jumppaan. Autollakin ajelin väsyneenä ja kiireessä. Päästiin paikalle niin eihän siellä ketään ollut. Katoin puhelinta niin oli tullut viesti aamulla, että jumppa on peruttu, mut enhän minä sitä ollut kotona kiireessä tajunnut. Nyt mä vaan oon niin väsyny ja poden huonoa omatuntoa kun kaikki jotenkin päässyt tänään lipsumaan käsistä, mitä taas ei saisi sattua, kun haluan tietysti pystyä huolehtimaan täysillä omasta lapsestani. On kyllä viimeisen päälle niin huono äiti olo. Kaikki on vielä lähtöisin siitä, kun en ole pystynyt parempaa hoitoa vaatimaan ihottuma-asiassa. Aika sekavaa settiä tuli nyt mutta pakko avautua.