Syyskuu! (:

Mulla on pinnasänkyyn jo lakanoita hirveä kasa (oon saanut), ja äiti sai patjan ystävältä. Mietin että pitääkö vauvan sänkyyn olla petari kanssa? Onko sillä jotain väliä onko vaiko ei...? Mietin vaan, että nappaanko Ikeasta mukaan sitten semmoisenkin kun seuraavan kerran poikkean :)

Mä oon koonnut miehelle isyyspakkausta ja siinä on tällä hetkellä Vauva - omistajan opas kirja, sukat (gullunge-tekstillä), pieni seiloriasu vauvalle, lakupiippuja (miehen herkkuja), tutti (mute-tekstillä), superisi -paita ja lentskari-lelu :) Ajattelin hankkia vielä energiajuomaa ja jonkun varpajaispullon ainakin, sekä kivan lelulaatikon mihin laitan kaiken. Voivat sitten pojan kanssa koota siihen laatikkoon vaikka jotain yhteisiä aarteita :) Ajattelin antaa tuon pakkauksen isänpäivän aikaan kun laskettu aika osuu siihen samoille tienoille. Miehellä on tosin tässä lokakuun alussa synttärit, eli pitäis vielä keksiä erikseen joku synttärilahjakin...!
 
Eilen käytiin kattoon veljen ja veljenvaimon 11vrk ikäistä tyttöä ja olihan tuo kyllä niin ylettömän suloinen, ettei ole tosikaan!emoticon Vielä tässä pitää jokunen viikko tuota omaa pallukkaa malttaa odotella.

Mun pitäis käydä ostamassa isyyspakkaukseen vielä ainakin siideriä ja sikareita jne. Pitäis vaan jotenkin mahan kanssa kehdata käydä ostaan ne :D Mulla on vielä kyllä muutenkin auki, että annanko sen isyyspakkauksen samalla kun oma äitiyspakkaus tulee, sitten kun vauva syntyy vai isäinpäivänä. Varpajaisia ajatellen pitäisi kyllä viimeistään vauvan syntyessä antaa se pakkaus, kun ne siiderit+sikarit on sitä varten siellä. Jaa-a. Oma äitiyspakkaus tulee ilmeisestikkin nyt tulevana perjantaina kun kela on sen viikko sitten tilannut :)

 
Tosi kiva idea toi lelulaatikko isyyspakkauksen paketiksi! Taidankin sen ryövätä käyttöön ;) Oon nimittäin just miettiny, että mihin ne kaikki roippeet pakkais, kun ei mitää tylsää laatikkoa tahtois antaa ja kaikki semmoset paperiset lahjapussitkin on vähän laimeita, mut toi lelulaatikkohan ois just hyvä!

Mulla on pakkaukseen tällä hetkellä Superisi -t-paita, muksulle isin kulta bodyjä kaks (laittoivat kaks, kun ei ollut haluamaani väriä haluamassani koossa saatavilla, niin tuli sit oikeaa kokoa ja värää väriä ja oikeaa väriä ja isompaa kokoa, eipä tuo haittaa... :D) ja sit siihen se isin kulta pipo, pyyhe ja kylpylelu vauvalle, paketti kumihanskoja miehelle vaipanvaihtoon ja sit se Vauva - omistajan opas kirja ja ja... Ei siellä taida nyt muuta olla vielä. Varpajaispulloa vielä huutaa ja niitä kupilkoja isä ja poika tekstillä, kun ei meille taida se nimi varmaksi kirkastua ennen paketin luovutusta. Ja sit aattelin, että jos löytäisin jonkun soman pyykkipojan ja ehkä vielä jotain helppokäyttöisiä kestovaippoja. Ja nyt tuli mieleen, että pitäisköhän anoppi valjastaa etsimään joku miehen vanha lelu pakettiin...? Tai joku muu lapsuudesta tuttu rakas juttu... Sillä vois olla vaikka joku ötökkä- tai eläinkirja, kun mies on pienenä ollu semmonen luonnontutkiskelija... :D Niin ja kunnollisen vasaran ja semmosen pikkuvasaran ajattelin myös ostaa, kun meillä on vähän semmonen "naisten vasara" ja mies tuskaili, kun rakensivat isän kanssa aitaa ja myös kun koottiin hoitopöytää, kun sillä joutuu naputtamaan, kun ei kunnolla naulat uppoa... :D Että on sisältöä... Ehkä jotain vielä jää poiskin :D

Paketin antamisen ajankohta on mullakin vielä vähän auki. Oma äp on jo tullut kauan sitte, eli siihen ei ehtinyt, mut ehkä se voisi olla isänpäivälahja, vaikka vauva varmaan sitten onkin jo syntynyt. Varpajaisia olen miehen kavereilta toivonut vasta marraskuun lopulle, kun miehellä on synttäritkin silloin... Saatais rauhassa olla isyysloman aika kotona ja tutustua vauvaan ja vauva-arkeen...
 
Täälläki on ollu mielessä taas tuo isyyspakkaus. Ajattelin antaa sen isänpäivänä =) Oon yrittäny ettiä jotain laatikkoa niille tavaroille, toistaiseksi vielä tuloksetta.. :S olisin voinut kuvitella että tiimarissa ois laatikoita muttei kyllä ollut.
Sisältö on jo aika muhkea. On "my dad rocks" -pipo, i<3 dad sukat ja body, harley davidson -body, sitten "ääntä kohti" -tuttipullo, "mute" -tutti, semmone uniriepu, pinnasänkyyn solmittava muumi soittolelu vai mikä unimusiikkia soittava muumi onkaan, huppupyyhe, vauva - omistajan opas -kirja. jaaaaa olikoha muuta.. ei varmaa.. meinasin ostaa siihe sitten vielä niitä puhdistuspyyhkeitä ja korvatulpat. Siinäpäs se. Varpajaispulloa en osta, kun veljensä kumminki ostaa jonku konjakki tai viskipullon, enkä osaa ees sellasta hyvää ostaa :D
 
Kivoja lisäideoita tuli isyyspakkauslistaan. Kiitos niistä! Mistä olette hankkineet nuita sukkia ja t-paitoja superisi ym teksteillä ja tuon vauva- omistajaoppaan? Onko netistä löydettyjä? Itse meinasin isänpäivälahjaksi, ellei lapsi ole sattunut syntymään ennen sitä, tai sitten lapsen syntymäpäivänä.
 
Tuol aiemmin oli puhetta noista hankinnoista, ni meil alkaa vissii olla melkei kaikki hankittuna. Isoimpina tietty toi turvakaukalo ja telakka, sitteri, taittuva hoitopöytä, yhistelmät, pinnis ja siihe patja, petari ja tyyny. Peitto tuleekin muistaakseni äitiyspakkauksesta. Leikki/jumppamatto, vilttejä, lakanoita, pari pyyhettä, vaatteita, tuttipulloja, yksi tutti, harsoja, pari ylimäärästä makuupussia.. on kyllä kaikkee muutaki pikkusälää mm. liivinsuojuksia, maidonkerääjä, sit on jo nokkamukeja ja lautasia ja lusikoita yms. ku sain lahjaks jo. Amme löytyy myös ja potta ja se koroke wc-altaan eteen.. neki on jo nyt valmiina ku ilmaseks sain serkulta :) Mitä oon miettiny ni sitä philipsin rintapumppua vielä, ja sitten tuttipulloihi pitää ostaa niitä hitaalla virtauksella olevia tuttiosia, ja sitten sitä  kaukalopukua (eiku millä nimellä sitä kutsutaan...?).. sit sitä rintareppua mietin, tuleeks käytettyä, ku kuite talvivauva..toki varmaan iha mainio ostoskeskuksissa, ku aattelin jouluostoksia esim. ni ei varmaan kovi ketterää oo isojen vaunujen kaa väenpaljoudessa yrittää shoppailla.
 
Ompa kivaa kun isitkin saa pakkauksia
Itsekkin väsäsin ukolleni oman pikku pakkauksen ja annoinkin jo, kun en malttanu olla antamatta..

Itse myös mietin laatikkoa, mihin tavarat laittaa, ja päädyin kaljalaatikkoon =) Mies ihmetteli, miks mä sille kaljaa kaupasta kannan..

Tein erilaisia pikku paketteja käytön mukaan, johon lisäsin pienen sepustuksen kullekin..

Esim pakkauksessa oli Battery-tölkki, sekä tulitikkuaski, jossa lappu; Kun vauva tulee taloon,huonosti nukutut yöt ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.. Nämä voivat joskus pelastaa päivän; Ei muuta kuin tikut silmiin ja energian korviketta nassuun =)

Vaipanvaihtoon ja miksei tulevia syöttöjäkin ajatellen oli snorkkeli paketti, pyykkipoika, pitkät kumihanskat ja kertakäyttö sadeasu..

Muuta paketista löytyvää samalla periatteella oli kortsupaketti ja lakritsia potenssiongelmiin, vauvan käyttöopas- kirja, super-isi t-paita, my dad rock pipo vauvalle, ääntä kohti ruokalappu, sekä samalla tekstillä tuttipullo, isin kulta tutti..

Mun ukko ainakin tykkäs <3


Vähän alkaa jännittämään jo, kun ei montaa viikkoa ole laskettuun aikaan, ja äippälomakin alkaa jo perjantaina =D  Varsinkin kun on joutunut olemaan ihan hissukseen monta viikkoa ettei kaveri syntyis vielä. Että voi hyvinkin syntyä jo piankin, mut toivottavasti pari viikkoa jaksais vauva vielä odottaa.. Mut mun tuurilla menee kuitenkin yli ja joudutaan käynnistämään, se on ilmeisesti aika tavanomaistakin, jos on rasituskiellossa joutunu olemaan =) Mutta jää nähtäväksi.

Toisaalta toivon että syntyis pari viikkoa ennen laskettua, ettei kovin isoksi ehtis kasvaa. Esikoinen painoi yli 4 kiloa, toinen 3800g ja tuntuu, että tämä on kaikkein suurikokoisin. Sf mitta on koko ajan menny yläkäyrien yläpuolella.. Hui..

Nautiskellaan mahasta vielä ku voidaan.. Vaikka itsellä ainakin välillä tuntuu jo liiankin raskaalta :)  Sanoin miehelle tossa yks ilta että kyllä tätä ihanan kiinteää palloa varmasti tulee aika kovasti kaipaamaan, varsinkin kun hetken päästä,se kaikki nahka roikkuu hetken aikaa kuin tyhjentynyt ilmapallo..
 
Pötkylän tekstissä kovin tuttuja fiiliksiä. Täällä myös hissuteltu jo moooonta viikkoa, ettei Tirppunen keksisi vielä startata kohti ulkomaailmaa - sairauslomalle jäin jo elokuun alkupuolella. Äippälomahan alkaisi vasta ensi kuussa. Nyt kun viikot viimein alkaa hivuttautua kohti sitä rajaa, että syntymä ei olisi ihan niin kriittistä (rv 33), on sellainen olo, että varmaan sit 42+ jotain aletaan neuvotella, että saapuisitkos. Koko jännittää myös täälläkin, esikoinen oli n. 3,5-kiloinen rv 41, kulkien keskikäyrällä kasvussaan masuaikana, kun taas tämä Tirppunen on huidellut yli yläkäyrien sf-mitoissa jo pitkän aikaa. Maha on todellakin iso, ja alkaa tuntua pikku hiljaa raskaalle. Uniasentoa on mahdotonta löytää ja käveleminenkin alkaa supistaa useimmiten saman tien.

Kovasti on meilläkin hankintoja tehtynä, kuten yhdistelmävaunut, kaukalo+telakka vermeineen, sitteri, pinnis tykötarpeineen, vanna, hoitopöytä välineineen (vaippoja haettiin Mammuttimarkkinoilta), imetystyyny+pumppu+sterilointilaite, Manduca+Didymos yms. Olin alkukesästä kesälomalla, jo silloin peseskelin vauvan vaatteita valmiiksi lipastoon yms. Oli jotenkin sellainen olo, et pitää saada hyvissä ajoin juttuja tehtyä. Eikä tuo fiilis kovin väärässä ollutkaan, kun nyt jo viikko tolkulla saanut olla tekemättä mitään, kun lääkärin ohje on ollut, et sellasta saa tehdä, mikä ei supista. Vauvalle alkaa olla siis vermeet valmiina, eilen kauppareissulla nappasin mukaan Gefilus-tipatkin jo valmiiksi. Tuttipulloja meinattiin vielä ostaa, samoin jumppamatto ja itkuhäläri on hankintallistalla, sit alkaskin vissiin yhden vauvan verran tavaraa olla enemmän kuin kasassa ;D

Äitiyspakkauskin tuli maanantaina. Kerrankin Kela oli siis nopea, kun ei olisi tarvinnut. Jätin hakemisen aivan viime tippaan, toiveissa se uusi pakkaus. Mutta vanhalla mennään, ja aika paljon vaatetta taitaa mennä suoraan eteenpäin kuosien ja värien vuoksi. Tottakai on tosi hieno etu, että me suomalaiset tuollaisen saamme, mut harmittaa silti.

Odottelemme pikkuista jo kovasti koko perhe, maanantaina kävimme tutustumassa synnärilläkin jo. Muutama viikko, sitten olisi Tirppusen turvallista tulla.
 
Olipahan eilen aika vauvakeskeinen päivä... Kävin kaverin luona kyläilemässä, jolla on siis nyt puolitoistakuinen (mitenkähän se kirjotetaa, ei varmaan ainakaan noin yhteen... :D) poika ja voi että! Oli se kyllä suloista, mutta hämmentävää... :D Tää kaveri on siis semmonen, jonka kanssa on oltu yläasteella tekemisissä enemmän, lähinnä silloinkin harrastuksen kautta ja nyt keväällä tavattiin sattumalta ja todettiin, että meillä on lasketut ajat rilun parin kuukauden päässä ja odotellaan molemmat poikia... Ihan kivä oli kyllä käydä, ei oo liikaa noita mammakavereita ja kyllä sen huomaa, että kun jollain tasolla ees tuntee toista entuudestaan, niin helpompi on jutella vähän hankalistakin asioista... Niinkuin kaikenlaisista peloista ja semmosista outouksista, mitä on omassa käytöksessä huomannu. No kaveri sitten lykkäs mulle vauvan syliin sen enempiä kyselemättä ja pidin sitä oikeestaan koko vierailun ajan sylissä, paitsi silloin kun kaveri imetti... Jotenkin kyllä vieläkin outoa se vauvan kanssa oleminen. Kiva miusta oli jättää se vauva sinne, en yhtään olis ollu valmis vielä kotiin semmosen kanssa tulemaan... Muutenkin miulla on nyt jotenkin semmonen vaihe menossa, että eikö tätä laskettua-aikaa vois vielä siirtää vaikka ees puolella vuodella eteenpäin..? Ois paljon vaivattomampaa tän vauvan kanssa näin... Mut jospa sitä tässä viimesten viiden viikon aikana jotenkin kypsyis ajatukselle... Ja pakkohan se on sitten alkaa suoriutumaan ja selviytymään, kun sitä omaa vauvaa ei kukaan muukaan hoida. Ja onhan se toki sitten erilaista. En vaan jotenkin saa toisten vauvoista ihan semmosia kiksejä, kuin jotkut näyttää saavan...

No sitten kävin vielä kaverilta lähdön jälkeen semmosessa odottajien vertaisryhmässä. On siis semmosen lapsentahtiseen kasvatukseen kannustavan yhdityksen ryhmä. Siellä oli aiheena synnytys. Menin sinne tosin myöhässä, kun tuolla kaverin luona venähti, mut kuitenkin jotain ehdin kuulemaan... Jotenkin tuli vielä ahistuneempi olo, että miten paljon miun pitää ottaa selvää ja mitä kaikkea tulis tietää ja mihin pitäs olla joku mielipide, kun siellä puhuttiin, että synnytystoiveista ois hyvä tehdä semmonen lista, että sen voi sit kätilölle tyrkätä. Sanoinkin, että jotenkin kamalan hankalaa eka kertalaisena, kun vaikka periaatteessa oon luomusynnytyksen kannalla ja mahdollisimman vähän mitään kemikaaleja tahon vastaanottaa, niin mitäs sitten, jos tositilanteessa tuleekin toisenlaiset aatokset? Jos se kipu vaan on semmosta, ettei oikeesti selvii, tai muuten väsyy tai menee paniikkiin?! Vaikka oonkin maailman rauhallisin ja analysoivin ihminen ja on vaikeeta itestäni uskoa, että menisin paniikkiin, niin se on kuitenkin niin erilainen tilanne, kuin mikään muu. Sanohan ne sielläkin, että toki niitä toiveita voi muuttaa sit, jos siltä tuntuu, mut silti. Jotenkin kauheen sekava olo. Toivottavasti siellä synnytysvalmennuksessa ens viikolla pää vähän selviäis, eikä sekoittuis enää lisää...
 
etuli: mulle tuli ihan sama fiilis kun tapasin työkaverin joka sai heinäkuussa vauvan. Jotenkin oli todella outoa pitää semmosta pientä sylissä ja sitten kun kaikki työkaverit siinä vieressä vielä kyseli että miltäs se nyt tuntuu ja aattele että kohta sullakin on tommonen, jne... Ite pohdin hiljaa mielessäni, että no niinpä onkin mut tää ei tunnu kyl nyt yhtään luontevalta... Ehkä oman vauvan kanssa on eri juttu kun sen sitten synnyttää ja sitä rakastaa :D Ja oppii tuntemaan toisin kuin jonkun toisen vauvan :)

Mä oon jotenkin vierastanut noita "synnytyksen pitää mennä juuri näin" -tyyppisiä keskusteluja ja ryhmiä ja nettisivuja. En mä ainakaan ekakertalaisena voi edes tietää mitä eteen tulee, enkä siksi halua tehä mitään tarkkoja suunnitelmia. Joitain toiveita on joo, mut mietitään sitten h-hetken koettaessa että onko ne oikeasti tarpeen. Jotakuta voi tietty auttaa kuunnella jotain valaan laulua kun oikein supistaa, mutta toinen taas heittää semmoset mökät seinään ja saa siitä voimaa :D Jos synnytys on kuitenkin jokaiselle ainutlaatuinen kokemus ja jokaisella omanlaiset tuntemukset yms. niin miten kukaan voi sanoa miten sen kuuluu mennä... Ja tuo luomusynnytyskin: miksi koko raskausajan voi tunkea itsensä täyteen kaikenlaista lisäainetta yms. mut sitten synnytyksen hetkellä tää jotenkin muuttuu? Mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi tuntee, mikä vain ketäkin auttaa. Ite aattelen että paras tapa valmistautua synnytykseen on puhua siitä, ja olla avoin sekä opetella tuntemaan oma kroppansa.
 
Toi on kyllä tosi vaikeeta ainakin ekakertalaiselle tietää mitä odottaa synnytykseltä ja listata toiveita. Ja kun ei ikinä tiedä miten synnytys menee. Mäkin esikoiselta toivoin aika lääkkeetöntä synnytystä, mutta synnytys tapahtuikin sectiolla,mitä viimeks edes osasin odottaa ja mut kyllä pumpattiin niin täyeen lääkkeitä parin päivän ajan sekä suonensisäisesti että suun kautta. Se niistä suunnitelmista. Nyt onkin vähän maltillisemmat odotukset, kuten jos lapsi syntyy alateitse, niin tahdon pitää häntä heti synnyttyään jos hänelä on kaikki hyvin. Sectio jälkeen vauva vaan näytettiin mulle ja vietiin pois kun itse jäin tikattavaks ja jouduin heräämöön tunnis.
 
Tuonne synnytyshöpinöihin kirjoittelinkin jo aatoksiani synnytykseen liittyen. Mun listalta löytyy hyvin erilaisia asioita, joita toivoisin voivan ottaa huomioon synnytyksessäni - aina siitä, että haluan isän saavan olla koko ajan läsnä, että meille selitettäisiin kaikki tilanteet, että haluan pitää silmälasit päässäni (hyvin pieni juttu, mutta mulle likinäköisenä hyvin tärkeää), että toivon saavani vauvan rinnalle heti syntymän jälkeen, mm. siihen, että toivon saavani peräruiskeen, toivon saavani olla mahdollisimman paljon jalkeilla, plus muutamia asioita, mitä EN haluaisi, jos vaan millään mahdollista vauvan hyvinvoinnin ja turvallisuuden huomioiden.

Meillä ei muuten ole ollenkaan synnytysvalmennusta! Millainen se muualla on? Perhevalmennus täällä on pitkä, jatkuen vielä vauvan syntymän jälkeenkin muutaman tapaamisen verran. Teoriaa, mutta todella hienoa, että tuollaista järjestetään. Itse esim. olin odottanut, kun kyse oli vauvan hoidosta ja paikalla oli pieni vauva, että olisimme ihan konkretian tasolla käyneet läpi vauvan hoitoa ym. Tuolta valmennuksesta saimme mukaan Ainun lahjapaketit vauvoille. Paketista löytyi pieni koliikkipullo, tutti, hammasharja ja pieni kosteuspyyhepaketti, sekä jotain tietoisku-vihkosia. Pampersin paketista en ole kuullutkaan, mitä se sisältää? Libero-laukut näkyivät olevan sairaalassa käytävällä kaapissa itse otettaviksi - vitsailimme miehen kanssa, et olisko pitäny jo ottaa mukaan, jos sit ei muistakaan vauvan kanssa siellä ollessa.

Lis: Tällä viikolla 'pääsin' sit kokemaan ekaa kertaa senkin, että joku ventovieras tulee silittelemään masua. Olin kauppakeskuksen hississä menossa autolle, kun samaan hissiin tuli vanhempi naishenkilö. Hyvin spontaanisti ihastuneena hän masuani silitti, todeten miten ihanaa, eikö olekin ihanaa.. Itse hieman hämmennyin, enkä osannut muutakaan kuin todeta, että onhan se. Hyvin välitön reaktio häneltä, ehkä siitä johtuen en kokenut tilannetta ahdistavaksi, vaikken pidäkään siitä, että minua koskee vieraat ihmiset. Onko teistä muista tullut julkista omaisuutta mahojenne kanssa?
 
Tirppunen, mulla kävi vähän samantyylinen tilanne alkukesästä. Muutettiin uuteen asuntoon ja yksi naapureista sitten tuli yhtäkkiä autoni taakse odottelemaan että nousisin autosta. Ei edes itseään esitellyt ennen kuin alkoi samantien taputella vatsaani. Sen jälkeen hän vielä kumartui vatsani eteen ja toivotti vauvan tervetulleeksi uuteen naapurustoon :D Olin myös aika hämilläni enkä oikein tiennyt mitä olisin hänelle vastannut.

Aiemmin tuolla oli puhe isyyspakkauksesta. Minä tein myös miehelle sellaisen ja hän kyllä ilahtui siitä kovasti :) Laitoin pakkaukseen vaatteet isille ja vauvalle, isin kulta-pipon, leijona tuttipullon ja tutin, äidinmaidonkorviketta, kumihanskat ja pyykkipoikia, sisuaskin, kirjan liittyen vauvan hoitoon, huppupyyhkeen ja varpajaispullon johon tein itse etiketin.
Annoin sen miehelle muutama viikko sitten kun hänen syntymäpäivänsä sattui sopivasti siihen ajankohtaan.
 
Melko tunteellinen päivä tänään. Olin anopin kanssa kirpputorilla ja kahvilla. Meillä on ollut nyt raskauden aikana vähän hakusessa, miten toistemme kanssa ollaan. Oon ahdistunut, kun hän on mielestäni tullut liian lähelle sekä ihan fyysisesti (taputteli mahaa jostain viikolta 10 saakka) ja henkisesti (jakelee neuvojaan turhan auliisti). Nyt kuitenkin ajattelin antaa hänenkin tulla osaksi tätä odotusta, kun pyysin hänet mukaani tänään ja päivä meni yli odotusten. Meillä oli tosi mukavaa. Ehkäpä tämä tässä ajan kanssa alkaa mennä luontevammin. Anoppi ehtii tottua ajatukseen lapsesta eikä intoile niin tuhottomasti ja itsekin osaan antaa ehkä hänenkin osallistua.

Sitten jatkoin vielä hyvällä tuulella vähän kiertelyä kaupungilla, kunnes sain hyvältä ystävältäni viestin toisen ystävämme pojan ristiäisistä. Olin toki tiedostanut, että meidän ainoa nimivaihtoehtomme pojalle voi mennä sinne, mutta en pitänyt sitä kovinkaan todennäköisenä... Joten olin aika tyrmistynyt, kun näin viestissä sen MEIDÄN nimemme. Soitin miehelleni ja onneksi hän ei tyypilliseen tapaansa ottanut asiasta kierroksia vaan häntä alkoi naurattaa, että kaikista nimistä he valitsivat sitten saman. Mulle tietysti raskaushormoneiden keskellä isompi asia. No, toivotaan, että mun alusta asti vahva fiilis tytöstä pitää paikkansa, ettei joudutakaan miettimään nimeä pojalle. Sanoin kyllä miehelle, etten ala tässä vaiheessa enää nimeä miettimään, kun sairaalaan on nimivaihtoehdot jo ilmoitettu, että mietitään sitten, jos poika meille tulee. Hän saa toki ehdottaa, jos hyviä nimiä tulee mieleen.

Ai niin, piti vielä lisätä tuosta synnytyksestä, että ei tulisi mieleenkään tehdä mitään toivomuslistaa kätilölle. Olen toki miettinyt kivunlievitystä ja muuta vähän etukäteen, mutta yritän pitää mahdollisimman avoimen mielen ja mennä tilanteen mukaan. Neuvolassa kätilö sanoikin, että itse asiassa synnyttämään mennessään ei ole pakko tietää kivunlievityksistäkään mitään. Tietysti itseä voi rauhoittaa, kun on tietoa, mutta asiasta ei tarvitse stressata. Esitietolomakkeeseen täytin vain, että kivunlievitystä haluan siinä vaiheessa, kun tuntuu, että sitä ihan todella tarvitsee eikä tyyliin "kaikki mitä voi saada". Että mielellään ei kaikkea mahdollista. Mutta sekin tilanteen mukaan ja ymmärrän sen, että välttämättä mulla ei ole tilanteessa mitään sanomista.
 
Pitipä tulla tännekin vuodattamaan: onpa paska fiilis. Olin eilen lyhyellä reissulla äidin ja tädin kanssa ja oli kyllä niin rasittavaa että! Äidilläni on ärsyttävä tapa kommentoida kaikkea tähän vauvaan liittyvää niin kriittisesti ja ihan kuin vain hänen tapansa tehdä olisi oikein. Puhuimme synnytyksistä ja vauvan hoidosta ja se oli kyllä semmoista tykitystä välillä häneltä... Enäähän ei ole sairaaloissa mitään vauvaloita, joihin lapset laittaa ja isätkin ovat mukana koko ajan, suositaan ihokontaktia jne. Samoin kaikki raskausajan jutut on ihan erilaisia, miksi siis pitää kommentoida koko ajan jotain miten me nyt tehään tai ajatellaan jutuista??? Ehkä nykyään ollaan lastenhoidossakin viisaampia kun ei katsota ruokinta-aikoja kellosta vaan syötetään vauvaa kun nälkä on jne...? Ja teki jo mieleni sanoa, että en mä haluakaan kasvattaa lapsiani hänen mallinsa mukaan, meidän sisarusten kasvattamisessa oli sen verran monta juttua mun mielestä pielessä... Mutta en nyt sanonut, katsotaan miten räjähdän seuraavasta ärsyttävästä kommentista sitten! 

Muutenkin jo harmittaa kun on vielä melkein 2 kk laskettuun aikaan ja painoa on tullut +18kg. Oon ihan varma että mun kohdalla se imetys ei sitten laihduta tipan tippaa, vaan jään tällaiseksi kaskelotiksi... :´( Noista oman äidin kommenteista heräsi vielä ylimääräinen epävarmuus siitä, että miten sitä sitten oikeasti edes pärjää äitinä...? Kiva kuulla, että eihän ne supistuksetkaan nyt niin kipeää tee, eihän sitä kotona ollessa vielä mihinkään satu jne. Tuli sellanen fiilis, että jos mua sitten sattuukin enkä kestä kotona sinne viimeiseen asti niin oon huono äiti ja heikko nainen. Tää lienee nyt tällaista hormonien aiheuttamaa tunnekuohuvalitusta, mutta eipä sille mitään voi!
 


Mä oon sitä mieltä, että kun äiti ylittää rajan sä vedät sille rajan.

Mun äiti on joskus kova määräämään ja päsmäröimään kaikessa. Se esimerkiks luulee, että hänen tapansa on oikea jne..

Otetaan esimerkiksi:

Mä en todellakaan aio pakottaa vauvaa toimimaan kellon tavoin!! Mun äiti väitti, että mulle tulee ongelmia, jos en pistä vauvaa minuutilleen aina samaanaikaan nukkumaan illalla ja vauva joutuu sairaalaan unikouluun jnejne... PLÄÄÄH sanon minä!

Just neuvolassa jaetussa kortissa luki, että vauva menee yöunille yleisimmin joku 21-00 riippuen miten päivä on mennyt. Ja sitten voi mennä itekin ja pitäiski mennä. Siellä luki, että vauva ei vielä alkuun opi kaikkeen rytmiin ja vanhetessa pikkuhiljaa oppii enemmän. Siellä luki myös, että illalla on yleensä pitkiä imetystuokioita kun vauva tankkaa yötä varten ja se on semmosta perheen yhteistä mukavaa telkkarinkattelu aikaa. 

En todellakaan änge vauvaa klo 20 pinnasänkyyn jja jätä sinne kitiseen tai herättele pakolla pitkin päivää jotta nukkuis sitten yöllä.



Vanhemmille pitää osata pitää puolensa. Ne on aina määränneet teidän elämästänne ja halunnu kasvattaa teidät tietyllä tyylillä. nyt onki vaikea ymmärtää sitten miksi sä et halua tehdä niinku hän itse teki. Äiti/Isä huomaa, että tavallaan susta tulee kasvattaja ja hän ei enää itse ole kasvattaja.


Mutta mun ohje. Älä kuuntele, pistä hanttiin ja sano oma mielipitees. Sä oot nyt äiti tai susta tulee äiti ja se on sun tehtävä päättää miten teet oman lapses kanssa. Sun äiti on kasvattanut oikein sekä väärin. Myös sä tuut tekee oikeita sekä vääriä ratkaisuja! Mutta se on sun tehtävä tehdä ne virheet eikä kenenkään muun :)

Koita piristyä ja usko pois, että sä pärjäät :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top