Tehdään Elaffyn ehdotuksesta oma pino synnytystoiveille :)
Ehdin istahtaa koneelle pitkästä aikaa niin kopsaan tänne mun alustavan toivelistan.
Omat ajatukset synnytyksestä
Synnyttäminen ei pelota. Sitä kokemusta on ollut ikävä. Olen odottavaisilla mielin, avoin uudelle kokemukselle, joka kasvattaa minua ihmisenä ja äitinä. Molemmat synnytykseni ovat olleet positiivisia kokemuksia. Toivon voivani synnyttää alateitse, sillä kokemus kipuine kaikkineen on voimaannuttava ja ainutlaatuinen.
Ajattelen kivun olevan eteenpäinvievä voima synnytyksessä. Se ei ole vihollinen, josta pitäisi päästä eroon. Kivun voimakkuus voi tosin yllättää minut jossain vaiheessa, mutta toivon, ettei minua painostettaisi keyvin syin luopumaan toiveestani synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, vaan saisin rauhassa pohtia vaihtoehtoja.
Toiveita...
Toivon synnytykseni olevan mahdollisimman luonnollinen ja rauhallinen kokemus. Haluaisin mahdollisuuksien mukaan yrittää jälleen luomusynnytystä. joskin saatan synnytyksen pitkittyessä olla avoin puudutukselle -tarkoitus ei ole mennä sisulla vaikka läpi harmaan kiven. Ilokaasua saatan kyllä kaikesta huolimatta haluta avuksi, mutta vasta sitten, kun se tuntuu minusta ns. "välttämättömältä".
Haluaisin voida työskennellä yhteistyössä kehoni kanssa, kuunnella sen viestejä ja "antaa virran viedä", olla aktiivinen synnyttäjä.
- En halua joutua pitkäksi aikaa käyrille makaamaan (esim. kuten ensimmäisellä kerralla jäin TUNNIKSI epämukavasti makailemaan ja siinä ajassa olo paheni paljon). Muutenkin mikäli mahdollista toivoisin, että käyriä ottaessani voisin halutessani esim. istua keinutuolissa tai seistä. Kestän kivun ja hallitsen tilanteen, kun saan aktiivisesti liikkua ja helpottaa oloani tarvittaessa omaa kehoani kuunnellen. Molemmissa synnytyksissä pitkä aika paikallaan maaten teki oloni sietämättömäksi, ja se on "mörkö", jota haluan välttää!
- Toivon, että ponnistamista ohjataan aktiivisesti, tai että saisin ainakin palautetta miten sujuu. Esikoisen synnytyksessä ponnistaminen tuntui vaikealta enkä tiennyt osasinko ponnistaa kunnolla/oikein. Siitä on jäänyt pieni haamu takaraivoon.
- Haluan episiotomiaa vältettävän mikäli sille ei ole äärimmäistä tarvetta. Ja mikäli kätilö katsoo episiotomian tarpeelliseksi siitä tulee kysyä ensin minulta (poikkeuksena kiireellinen tilanne, esim. vauvan sydänäänten laskeminen kuten esikoiseni kohdalla). Episiotomiaa en kuitenkaan anna tehdä vähäpätöisistä syistä. Olen tietoinen repeämisten mahdollisuudesta, mutta haluan antaa keholleni mahdollisuuden venyä ja joustaa, ellei nyt havaittavissa ole suuren suurta repeämisen vaaraa. Olen loppuraskauden aikana öljynnyt ja kyykytellen pyrkinyt valmistamaan välilihaa joustamaan.
- Haluan, että napanuoran annetaan sykkiä loppuun ennen sen katkaisua! Toisessa synnytyksessäni kätilö tyrmäsi toiveeni sanomalla "Täällä ei ole tapana tehdä niin." Minä en tavoista välitä, vaan siitä, että tutkimukset osoittavat siitä olevan vauvalle hyötyä.
- Isä saisi halutessaan leikata napanuoran.
- Saisin vauvan rinnalleni mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman pian ja meille annettaisiin reilusti aikaa ensimmäisiin yhteisiin hetkiin ja ensi-imetykseen ennen vauvan punnitsemista, pesua jne. Koen ensi-imetyksen hyvin tärkeäksi. Toivoisin, että vauva saa itse ryömiä ja hamuta rintaa eikä asiaa joudutettaisi suotta.
- Toivon tukea. kannustusta ja kunnioitusta henkilökunnalta. Että minua ja miestäni kuunneltaisiin ja meidät pidettäisiin asioissa hyvin ajan tasalla. Kiitänkin siitä, että tätä toivettani on aiemmilla kerroilla noudatettu hienosti!
Kivunlievitys
- Olen saanut hyviä kokemuksia mm. aquarakkuloista (joiden laittaminen sattui enemmän kuin mikään muu ikinä!), jumppapallon päällä keikuttelusta, kuumasta suihkusta ja liikkumisesta. Haluaisin voida aktiivisesti liikkua ja helpottaa omaa oloani.
- Ensisijaisesti haluan turvautua ei-lääkkeelliseen kivunlievitykseen. Ilokaasua saattanen kaivata kuitenkin jossain vaiheessa synnytyksen edetessä, sille olen avoimempi. Synnytykseni ovat kuitenkin olleet pitkiä, joten kivunlievitys voi tulla tarpeeseen jossain kohtaa. Mikäli päädyn puudutukseen toivoisin ensi-sijaisesti spinaalipuudusta. Esikoista synnyttäessä sain epiduraalin ja se vei ponnistamisentarpeen pois sekä teki olon tokkuraiseksi. Toisen lapseni synnytin lopulta spinaalin voimin ja olin oikein tyytyväinen.
Ponnistusasento
- Haluaisin ponnistaa synnytysjakkaralla. Näin synnytin toisen lapseni ja kätilö kehui, että meni oppikirjamaisesti, ja nautin ponnistusvaiheen rauhallisuudesta ja omasta hallinnantunteestani.
Kylkiasento ei ole minua varten.
Todennäköisesti petyn, jos...
- päädytään sektioon. En pelkää sektiota. Toivon vaan niin kovin voivani synnyttää alateitse. Ja toki sektiosta toipuminen olisi oma lukunsa.
Tuskin petyn, jos...
- en pystykään synnyttämään luomuna, vaan päädyn haluamaan lääkkeellistä kivunlievitystä. Kunhan saan antaa ensin keholleni mahdollisuuden työskennellä rauhassa.
Ehdin istahtaa koneelle pitkästä aikaa niin kopsaan tänne mun alustavan toivelistan.
Omat ajatukset synnytyksestä
Synnyttäminen ei pelota. Sitä kokemusta on ollut ikävä. Olen odottavaisilla mielin, avoin uudelle kokemukselle, joka kasvattaa minua ihmisenä ja äitinä. Molemmat synnytykseni ovat olleet positiivisia kokemuksia. Toivon voivani synnyttää alateitse, sillä kokemus kipuine kaikkineen on voimaannuttava ja ainutlaatuinen.
Ajattelen kivun olevan eteenpäinvievä voima synnytyksessä. Se ei ole vihollinen, josta pitäisi päästä eroon. Kivun voimakkuus voi tosin yllättää minut jossain vaiheessa, mutta toivon, ettei minua painostettaisi keyvin syin luopumaan toiveestani synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, vaan saisin rauhassa pohtia vaihtoehtoja.
Toiveita...
Toivon synnytykseni olevan mahdollisimman luonnollinen ja rauhallinen kokemus. Haluaisin mahdollisuuksien mukaan yrittää jälleen luomusynnytystä. joskin saatan synnytyksen pitkittyessä olla avoin puudutukselle -tarkoitus ei ole mennä sisulla vaikka läpi harmaan kiven. Ilokaasua saatan kyllä kaikesta huolimatta haluta avuksi, mutta vasta sitten, kun se tuntuu minusta ns. "välttämättömältä".
Haluaisin voida työskennellä yhteistyössä kehoni kanssa, kuunnella sen viestejä ja "antaa virran viedä", olla aktiivinen synnyttäjä.
- En halua joutua pitkäksi aikaa käyrille makaamaan (esim. kuten ensimmäisellä kerralla jäin TUNNIKSI epämukavasti makailemaan ja siinä ajassa olo paheni paljon). Muutenkin mikäli mahdollista toivoisin, että käyriä ottaessani voisin halutessani esim. istua keinutuolissa tai seistä. Kestän kivun ja hallitsen tilanteen, kun saan aktiivisesti liikkua ja helpottaa oloani tarvittaessa omaa kehoani kuunnellen. Molemmissa synnytyksissä pitkä aika paikallaan maaten teki oloni sietämättömäksi, ja se on "mörkö", jota haluan välttää!
- Toivon, että ponnistamista ohjataan aktiivisesti, tai että saisin ainakin palautetta miten sujuu. Esikoisen synnytyksessä ponnistaminen tuntui vaikealta enkä tiennyt osasinko ponnistaa kunnolla/oikein. Siitä on jäänyt pieni haamu takaraivoon.
- Haluan episiotomiaa vältettävän mikäli sille ei ole äärimmäistä tarvetta. Ja mikäli kätilö katsoo episiotomian tarpeelliseksi siitä tulee kysyä ensin minulta (poikkeuksena kiireellinen tilanne, esim. vauvan sydänäänten laskeminen kuten esikoiseni kohdalla). Episiotomiaa en kuitenkaan anna tehdä vähäpätöisistä syistä. Olen tietoinen repeämisten mahdollisuudesta, mutta haluan antaa keholleni mahdollisuuden venyä ja joustaa, ellei nyt havaittavissa ole suuren suurta repeämisen vaaraa. Olen loppuraskauden aikana öljynnyt ja kyykytellen pyrkinyt valmistamaan välilihaa joustamaan.
- Haluan, että napanuoran annetaan sykkiä loppuun ennen sen katkaisua! Toisessa synnytyksessäni kätilö tyrmäsi toiveeni sanomalla "Täällä ei ole tapana tehdä niin." Minä en tavoista välitä, vaan siitä, että tutkimukset osoittavat siitä olevan vauvalle hyötyä.
- Isä saisi halutessaan leikata napanuoran.
- Saisin vauvan rinnalleni mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman pian ja meille annettaisiin reilusti aikaa ensimmäisiin yhteisiin hetkiin ja ensi-imetykseen ennen vauvan punnitsemista, pesua jne. Koen ensi-imetyksen hyvin tärkeäksi. Toivoisin, että vauva saa itse ryömiä ja hamuta rintaa eikä asiaa joudutettaisi suotta.
- Toivon tukea. kannustusta ja kunnioitusta henkilökunnalta. Että minua ja miestäni kuunneltaisiin ja meidät pidettäisiin asioissa hyvin ajan tasalla. Kiitänkin siitä, että tätä toivettani on aiemmilla kerroilla noudatettu hienosti!
Kivunlievitys
- Olen saanut hyviä kokemuksia mm. aquarakkuloista (joiden laittaminen sattui enemmän kuin mikään muu ikinä!), jumppapallon päällä keikuttelusta, kuumasta suihkusta ja liikkumisesta. Haluaisin voida aktiivisesti liikkua ja helpottaa omaa oloani.
- Ensisijaisesti haluan turvautua ei-lääkkeelliseen kivunlievitykseen. Ilokaasua saattanen kaivata kuitenkin jossain vaiheessa synnytyksen edetessä, sille olen avoimempi. Synnytykseni ovat kuitenkin olleet pitkiä, joten kivunlievitys voi tulla tarpeeseen jossain kohtaa. Mikäli päädyn puudutukseen toivoisin ensi-sijaisesti spinaalipuudusta. Esikoista synnyttäessä sain epiduraalin ja se vei ponnistamisentarpeen pois sekä teki olon tokkuraiseksi. Toisen lapseni synnytin lopulta spinaalin voimin ja olin oikein tyytyväinen.
Ponnistusasento
- Haluaisin ponnistaa synnytysjakkaralla. Näin synnytin toisen lapseni ja kätilö kehui, että meni oppikirjamaisesti, ja nautin ponnistusvaiheen rauhallisuudesta ja omasta hallinnantunteestani.
Kylkiasento ei ole minua varten.
Todennäköisesti petyn, jos...
- päädytään sektioon. En pelkää sektiota. Toivon vaan niin kovin voivani synnyttää alateitse. Ja toki sektiosta toipuminen olisi oma lukunsa.
Tuskin petyn, jos...
- en pystykään synnyttämään luomuna, vaan päädyn haluamaan lääkkeellistä kivunlievitystä. Kunhan saan antaa ensin keholleni mahdollisuuden työskennellä rauhassa.
Olihan meillä siinä estolääkkeissä aikaa jutella jokaisen kanssa ihan rauhassa. Ja jos sitä aikaa ei olisi ollut jutella, tuskin olisi ollut aikaa mitään listojakaan lukea.
