Jatkuu..
Tramal ei auttanut kipuihin yhtään, siinä pyöriskelin kivuissani noin tunnin ja sanoin kätilölle haluavani kokeilla ilokaasua. Tässä siirryin synnytys sänkyyn. Kätilö sanoi, että ilokaasu tuskin enää tässä vaiheessa paljon auttaa, mutta sain kuitenkin koittaa. Sisätutkimuksessa kätilö totesi kohdunsuun olevan 8 senttiä auki, joten vihdoin anestesialääkärin voisi kutsua paikalle. Ilokaasua kokeilin hengitellä, mutta siitä ei ollut apua. Anestesialääkäri päätyi spinaalipuudutukseen, koska se on lyhytvaikutteisempi ja olin avautunut niin hyvin.
Spinaali auttoi ja sain vähän huokaista, en juuri tuntenut supistuksia. Odottelimme kohdunsuun avautumista rauhassa. Vähitellen aloimme etsiä sopivaa synnytysasentoa ja oikeaa ponnistus suuntaa. Supistustippaa alettiin lisätä suoneen. Ja sitten näitä kakkajuttuja
. Suoleni tyhjeni harjoitellessani ponnistamista, etukäteen olin ajatellut, että se olisi kauhean noloa mutta ei se sitten niin kamalaa ja noloa ollutkaan. Kätilö hoiti homman todella hienovaraisesti.
Ponnistustunnetta ei supistustipasta huolimatta alkanut tuntua, joten kätilö laittoi minut kyljelleen ja laski sängynpäätyä alaspäin. Nyt en saisi ponnistaa vaan paremminkin pidätellä ja hengitellä tiheästi, kunnes tunne ponnistaa tulisi niin voimakkaaksi etten voisi enää pidättää. Minulle paras asento ponnistaa oli selkä ylös tuettuna. Ja sitten ponnistamaan, ponnistusvaihe kesti 13 minuuttia, vaikka kerkesin jo ajatella että eikö se ikinä synny. Kello 3.28 poika nostettiin pienen pyyhkimisen jälkeen rinnoilleni ja voi sitä onnen tunnetta
.
Kätilö lisäsi vielä supistustippaa jotta istukka "syntyisi". Ensimmäistäkään supistusta ei kuitenkaan tullut ja kätilö yritti vatsaa painelemalla irrottaa istukkaa. Ei tulosta, sain emätinpuikkoja jotka lisäävät supistuksia, ei tulosta. Oli kulunu jo lähes tunti kun kätilö päätti katetroida ja kutsua lääkärin paikalle irroittamaan istukkaa joko puudutuksessa tai nukutuksessa. Lääkäri halusi kuitenkin yrittää irrottaa käsin. Ja se vasta kivuliasta oli (koko synnytyksen pahin kipu). Onnelsi vauva oli kokoajan rinnoilla, muuten en ehkä olisi kestänyt kipua. Mies joka muutoin oli kokoajan tukenani oli laittamassa tekstareita vanhemillemme ja sisaruksillemme, eikä nähnyt tätä kauheaa kipuani. Vihdoin istukka irtosi ja jälkeisvaiheen kestoksi tuli 1 h 12 minuuttia.
Tässäpä tämä synnytystarina nyt oli, vaikka teki kipeää voisin joskus tehdä sen vielä uudelleen