Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
SYNNYTYSKERTOMUS
La 26.6 rv 37+2
Ihan normaali päivä. Limatulppaa
alkoi tulemaan ja sanoin Teemulle, että jotain taitaa pian tapahtua.
Käytiin ostoksilla ja touhuiltiin normaalisti koko päivä. Illalla
menin nukkumaan joskus 23 aikaan.
Su 27.6 rv 37+3
Heräsin 0.30 kun jotain lurahti
housuun. Ajattelin laskeneeni alleni ja köpötin vessaan. Ei ollut
pissaa ei. Lapsivettä lorahteli pönttöön ja muutama tuntuva, ei
erityisen kipeä, supistus tuntui. Aloin keräämään Tuukan
tavaroita kasaan (mulla oli ollut hyvä aikomus laittaa pojan
mummolakassi valmiiksi kasaan jo aikaisemmin päivällä, mutta jäi
aikomukseksi...). Teemunkin tajusin käydä herättämässä,
ensimmäiset sanat oli ”ai hä? Ai ny vai?” Kun kerroin että
pitää alkaa lähtemään. Siinä laiteltiin loput kamat Tuukan
kassiin ja vielä loput tavarat omaan sairaalalaukkuun. Muistin
mummolle soittaa joka oli juuri herännyt muutenkin.
Kun lähdettiin kotoa oli ne vähäisetkin supistukset hiipumassa, mutta ajateltiin nyt kumminkin mennä näytille jos se oli lapsivettä jota meni. Mummo oli jo ovella vastassa meitä ja lennossa poika sisään. Vähän meinasi Tuukkaa itkettää kun oli herätetty kesken unien ja vaan jätetään toinen mummolle, mutta oli kuulemma hetken päästä rauhoittunut :) Pihasta kun päästiin pois alkoi supistukset taas voimistumaan. Samantien tuli kahden minuutin välein noin minuutin mittaisia. Vähän jo kiroilutti. Lievää ylinopeutta ajeltiin ja pakotin Teemun ajamaan kaksia punaisia päin (takana kun on yksi syöksynnytys niin ei parane aikailla).
Päästiin sairaalalle ja löydettiin
synnytysvastaanottookin (päksissä oli juuri muuttunut
sisäänkäynti). Kätilö otti meidät vastaan ja hetken päästä
vei minut tarkastettavaksi. Teemu joutui odottamaan hetken.
01.15 katselin tarkkailuhuoneessa
kelloa kun olin saanu vaatteet vaihdettua ja kätilö otti tietoja.
Supisti kipeästi. Kätilö teki tarkastuksen jossa olin 3cm auki
ja paksua reunaa jäljellä. Reilusti tuli hyvänväristä
lapsivettä. Sille reissulle sitten kuitenkin siis jäätiin :)
Kätilö laittoi vauvan sykkeitä mittaavan anturin kiinni ja kävi
hakemassa Teemun mulle seuraksi. Itse hän meni valmistelemaan
salia.
01.41 On merkitty, että siirrytään
saliin.
01.47 Kätilö laittaa vauvalle
pinnin päähän ja tutkimuksessa edelleen 3cm auki, mutta reuna
ohentunut. Pyydän tilaamaan epiduraalin. Kätilö laittaa tipan
tippumaan valmiiksi puudutusta varten ja antaa ilokaasua. Tuukkaa
tehdessä siitä ei ollut mitään hyötyä, eikä nytkään.
Supistusten huiput tulevat niin alussa, ettei kaasu vaikuta kun
vasta sen jälkeen. Mukava pöhnä kyllä :)
2.20 Vihdoin epiduraali!
Anestesialääkäri tulee saliin esitellen itsensä ”Se ja se,
anestesialääkäri” johon minä ”Jenni, synnyttäjä”.
Kaikkia muita paitsi minua nauratti. Supistaa aivan kauheasti,
tuntuu etten enää kestä. Anestesialääkäri ei meinannut
millään saada piikkiä laitettua ja mulla kun valitettavasti noi
refleksit toimii, niin aina kun pisti niin säpsähdin. Vielä
ehtii tulla useampi tajunnan räjäyttävä supistus ennenkuin
puudute alkaa vaikuttaa.
2.35 Puudutus tepsii :) Olo on
kaikinpuolin hyvä ja katsellaan vaan monitoria jossa näkyy vauvan
sykkeissa laskuja aina supistuksen tullessa. Minä tunnen vain
painetta joka ei tee kipeää vaan tuntuu melkein jopa hyvältä!
3.01 Taas sisätutkimus. Vasta 5cm
auki. Vesi edelleen hyvänväristä. Kätilö laittaa Syntocinon
(oksitosiini?) tippumaan. Aluksi 12ml/h mutta nostaa 3.26 24ml/h
Tunnelmat on koko ajan hyvät, ja
meitä Teemun kanssa naurattaa ja kätilökin vaikuttaa suht
huvittuneelta kun kuuntelee meidän juttuja :) Kätilö jättää
meidät kaksistaan.
Alkaa olla jo aika tukalaa, ihan kuin
ponnistuttaisi, mutta en ole varma. Puudutus toimii vielä. Jep,
kyllä ponnistuttaa. Ei se puudutus ehkä enää toimikkaan. Sattuu
aika paljon. Soitan kelloa.
3.43 Kohdunsuu täysin auki. Vauvan
pää on ihan hollilla. Ponnistuttaa, mutta vielä en uskalla ihan
täysiä vetää, pitää harjoitella.
3.49 Aktiivinen ponnistusvaihe.
Ponnistan täysillä. Tunnen vauvan liikkuvan alaspäin ja pään
alkavan syntyä. Nyt pitäisi pidättää, ettei vauva synny liian
nopeasti mutta en pysty! Pää syntyy. Polttaa niin perkeleesti!
Vähän pitää ponnistaa, että saadaan hartiat ulos, mutta en
pysty vähään, vaan joudun antaa mennä täysillä.
3.53 Pikkuinen poika on maailmassa <3
Pisteitä 9/9. Kovasti on kinaa kun kuitenkin niin aikaisilla
viikoilla syntyi. Teemua on pyydetty soittamaan kelloa ja huoneessa
on oman kätilön lisäksi kaksi muuta. Vauvasta otetaan napaveri
näytteet ja annetaan K-vitamiini piikki. Viimein saan pojan paidan
sisään.
4.02 Kätilö käskee pitämään
vauvasta tiukasti kiinni. Kohtua painellaan ja kohta jo syntyy
jälkeiset täydellisinä. Tuukasta en muista tätä vaihetta
olleenkaan, mutta nyt kyllä tuntui! Ihan kuin olisi tullut toinen
paljon pienempi vauva. Ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Ei tahdottu
tälläkään kertaa nähdä istukkaa, vaikka kyllä mä sen
kerkesin nähdä. Hyi yök! Kätilö tarkastaa onko tullut repeamiä
ja pienen nirhauman löytää, mutta ei tartte edes kauneustikkiä
:) Sattui muuten aika tolkuttomasti tuo tutkiminen, onneksi niitä
tikkejä ei tarvittu...
Siinä ihastellaan vauvaa. Hetken päästä kätilö käyttää vauvan puntarilla ja hienot lukemat poika saa: painoa 3160g, pituutta 48,5cm ja päänympärys 34,5cm. Saan vauvan takaisin rinnalle, mutta ihan vielä ei poikaa nälätä, mutta pian syö jo hienosti molemmista rinnoista. Puoli kuuden aikaan saadaan aamupalaa Teemun kanssa ja kätilö pukee vauvan. Ei ole muuten aikoihin maistunu sämpylä niin hyvältä :) Syömisen jälkeen pääsen suihkuun ja vessaan. Vähän ennen kuutta ollaan jo synnyttäneiden osastolla. Teemu ei lähtenyt meitä saattamaan vaan suoraan kotiin nukkumaan. Minua ei oikeen nukuttanut pyörin pedissä ja ihmettelen pientä :) Facebookkaan kännykällä ja laittelen isovanhemmille ja kavereille viestejä. Pian kuuluu jo ruokarobotin ääni käytävältä ja minä tallustelen toisella aamupalalle :)
Kaiken kaikkiaan hyvä mieli jäi synnytyksestä eikä onneksi ollut niin nopeaa toimintaa kun pelkäsin. I-vaihe 3h19min, II-vaihe 4min, III-vaihe 9min eli kokonaiskesto 3h32min. Jos sitä vielä kolmannen jossain vaiheessa tekisi :)
11.06 klo 02 yöllä herään käymään vessassa. Tuntuu menkkamaista jomottelua enkä saa enää unta. Menen tietokoneelle istuskelemaan ja kuulostelen tilannetta. Tuntemukset voimistuvat. Klo 04 irtoaa vessakäynnillä limatulppa ja ajattattelen, että jaahas nyt taitaa olla tosikyseessä. Soitan siskolleni, että alkaa ajelememaan meillepäin, matkaa kuitenkin hänellä meille 100km. Herättelen miehen ja sanon, että nyt synnytystaitaa olla alkamassa. Alkaa tulla kovempia supistuksia ja ennen viittä supistukset on jo säännöllisiä, tulevat 6min. välein.
N. klo 5.20 siskoni tulee meille ja me lähdemme samalla ajelemaan kohti sairaalaa. Klo 6 ollaankin jo sairaalassa. Kätilö tutkii ja olen avautunut 4cm. Synnytyssaliin on siivouksessa ja vastaanottotilan kiikussa käyrillä jouduttiin odottelemaan jotain 45min. ennen kuin päästiin saliin. Salissa taas käyrillä ja hetki menee ennen kuin pääsin ilokaasua hengittelemään. Joskus klo 7 tuntuu, ettei ilokaasu enää auta ja kivut ovat aivavn sietämättömiä. Soitan kelloa ja pyydän vahvempaa kivunlievitystä. Kätilö tutkii kohdunsuun ja kertoo minun olevan 10cm auki ja mitään lievitystä ei enää ehdi antaa. Siinä sitten hiljalleen tulee tarvetta ponnistella ja aktiivinen ponnistusvaihe kesti 4min. joka oli ihan hirveeeetä kipua, muutama kirosanakin siinä vaiheessa pääsi:D klo 7:42 olikin jo pieni ihana poika maailmassa <3
katotaanpas miten muistan ton synnytyksen kulun. supistukset alko n.klo 02 aikaan yöllä(oli siis jo 20.6 puolella päivä) jotenkin sitä vaan taas tiesi että lähtö tulee pian.
ilmotin mun miehelle että tänään synnytän, ja päästin sen takas nukkumaan. tekstasin äitille että muksut tulee aamulla kylään.
supistukset tiheni ja harveni n.tunnin ajaksi. aika tasaisesti ne tiheni sinne klo 05:n asti jolloin jo laitoin viestiä tutuille joilla on auto että tarviin kyydin aamusta synnärille. kivut kestin yllättävn hyvin, hengittelin tasaseen ja kirosin suppareiden aikaan ekaa kertaa.(edellisissä en paljoa edes puhunut).
en edes muista mihin aikaan mies lähti viemään lapsia mummille, varmaan ennen 6tta. mä siinä ähisin polviltani olkkarin matolla ja kirosin sekä koitin selittää tytöille että ei ole mitään hätää ;D uskoivat varmaan.
menin suihkuun kiroamaan. olin kontallaan siellä niin että suihku osui alaselkään. se autto niin ihanasti että suunnittelin jo että jään sinne nukkumaan kivut pois. no, siinä vaiheessa kun lähdin suihkusta alkoi lapsivettä tihkumaan. urheasti koitin vielä nukkua. soitin synnärille 7aikaan, sanoivat että on sulku :O kauhistuin ja soitin kättärille. onneksi siellä oli tilaa. sanoin että ei ole vielä kiire?!?!?! heti sen puhelun jälkeen alkoi jo ponnistuttaa ja serkkuni tuli hakemaan mua. en muista automatkasta paljoakaan. roikuin aina suppareiden aikana turvavyössä.
olin n.8.15 sairaalassa ja mies matkalla sinne mun äitin luota. supistukset oli sairaan kovia. kätilö kysyi haluanko epiduraalin, kieltäydyin koska halusin kerrankin synnyttää ilman puudutuksia(HULLU). ainoastaan ilokaasua vetelin. mies tuli 9aikaan jeejee! se muisti että sen piti olla hiljaa ja istua ja samalla tukea mua. miten lie onnistukaan. supistukset ilman lääkitystä on jotain aivan kamalaa. järkyttävä se kipu!! en ikinä unohda miten se sattuikaan niin perkeleesti.
siinä sitten imin ihanaa ilokaasua sisuksiin kun alkoi ponnistuttaa tarpeeksi. mietin siinä että vihdoinkin pääsen ponnistamaan, tuskin sattuu kovasti. kello oli n9.40 kun sain luvan alkaa ponnistamaan omaan tahtiin, koitin myös kyljeltään mutta sydänäneet tippui vauvalla. takasin puoli-istuvaan.
en aluksi uskaltanu ponnistaa kunnolla koska se sattu ja mä rukoilin kätilöitä antamaan mulle ilokaasua. en saanut ja mielessäni vihasin niitä niin hemmetin paljon! miksi ne mua kiduttaa näin?!?!
no, kokosin itteni jotenkin(roikuin aina välillä mun miehessä) ja ponnistin muutaman kerran ja vauva syntyi 10.04. alotti heti itkun :D ei repeämiä, pieni kauneusvirhe tuli ja sanoin että ei tarvi kursia kokoon. turhaa omasta mielestäni. jälkeiset tuli varmaan n10min kuluttua helpolla ulos.
positiivinen kokemus kaikesta tuskasta huolimatta. en vaan ymmärrä mikä hulluus mut aina ajaa olemaan kotona viime tippaan asti.