Synnytystarinat

Zeni

Tietävä tietäjä
Tammimammat 2017
Kesäkuun äidit 2019
Laittelenpa tämän aiheen tänne kun vauvoja on jo niin monta syntynyt :) Itse olen ihan koukussa synnytystarinoihin joten toivon, että mahdollisimman moni omastaan kirjoittelee :) Omankin rustaan kunhan ehdin.
 
Tässähän tämä :) Toisten tarinoita odotellessa...

SYNNYTYSKERTOMUS

La 26.6 rv 37+2
Ihan normaali päivä. Limatulppaa alkoi tulemaan ja sanoin Teemulle, että jotain taitaa pian tapahtua. Käytiin ostoksilla ja touhuiltiin normaalisti koko päivä. Illalla menin nukkumaan joskus 23 aikaan.

Su 27.6 rv 37+3
Heräsin 0.30 kun jotain lurahti housuun. Ajattelin laskeneeni alleni ja köpötin vessaan. Ei ollut pissaa ei. Lapsivettä lorahteli pönttöön ja muutama tuntuva, ei erityisen kipeä, supistus tuntui. Aloin keräämään Tuukan tavaroita kasaan (mulla oli ollut hyvä aikomus laittaa pojan mummolakassi valmiiksi kasaan jo aikaisemmin päivällä, mutta jäi aikomukseksi...). Teemunkin tajusin käydä herättämässä, ensimmäiset sanat oli ”ai hä? Ai ny vai?” Kun kerroin että pitää alkaa lähtemään. Siinä laiteltiin loput kamat Tuukan kassiin ja vielä loput tavarat omaan sairaalalaukkuun. Muistin mummolle soittaa joka oli juuri herännyt muutenkin.

Kun lähdettiin kotoa oli ne vähäisetkin supistukset hiipumassa, mutta ajateltiin nyt kumminkin mennä näytille jos se oli lapsivettä jota meni. Mummo oli jo ovella vastassa meitä ja lennossa poika sisään. Vähän meinasi Tuukkaa itkettää kun oli herätetty kesken unien ja vaan jätetään toinen mummolle, mutta oli kuulemma hetken päästä rauhoittunut :) Pihasta kun päästiin pois alkoi supistukset taas voimistumaan. Samantien tuli kahden minuutin välein noin minuutin mittaisia. Vähän jo kiroilutti. Lievää ylinopeutta ajeltiin ja pakotin Teemun ajamaan kaksia punaisia päin (takana kun on yksi syöksynnytys niin ei parane aikailla).

Päästiin sairaalalle ja löydettiin synnytysvastaanottookin (päksissä oli juuri muuttunut sisäänkäynti). Kätilö otti meidät vastaan ja hetken päästä vei minut tarkastettavaksi. Teemu joutui odottamaan hetken.

01.15 katselin tarkkailuhuoneessa kelloa kun olin saanu vaatteet vaihdettua ja kätilö otti tietoja. Supisti kipeästi. Kätilö teki tarkastuksen jossa olin 3cm auki ja paksua reunaa jäljellä. Reilusti tuli hyvänväristä lapsivettä. Sille reissulle sitten kuitenkin siis jäätiin :) Kätilö laittoi vauvan sykkeitä mittaavan anturin kiinni ja kävi hakemassa Teemun mulle seuraksi. Itse hän meni valmistelemaan salia.

01.41 On merkitty, että siirrytään saliin.

01.47 Kätilö laittaa vauvalle pinnin päähän ja tutkimuksessa edelleen 3cm auki, mutta reuna ohentunut. Pyydän tilaamaan epiduraalin. Kätilö laittaa tipan tippumaan valmiiksi puudutusta varten ja antaa ilokaasua. Tuukkaa tehdessä siitä ei ollut mitään hyötyä, eikä nytkään. Supistusten huiput tulevat niin alussa, ettei kaasu vaikuta kun vasta sen jälkeen. Mukava pöhnä kyllä :)

2.20 Vihdoin epiduraali! Anestesialääkäri tulee saliin esitellen itsensä ”Se ja se, anestesialääkäri” johon minä ”Jenni, synnyttäjä”. Kaikkia muita paitsi minua nauratti. Supistaa aivan kauheasti, tuntuu etten enää kestä. Anestesialääkäri ei meinannut millään saada piikkiä laitettua ja mulla kun valitettavasti noi refleksit toimii, niin aina kun pisti niin säpsähdin. Vielä ehtii tulla useampi tajunnan räjäyttävä supistus ennenkuin puudute alkaa vaikuttaa.

2.35 Puudutus tepsii :) Olo on kaikinpuolin hyvä ja katsellaan vaan monitoria jossa näkyy vauvan sykkeissa laskuja aina supistuksen tullessa. Minä tunnen vain painetta joka ei tee kipeää vaan tuntuu melkein jopa hyvältä!

3.01 Taas sisätutkimus. Vasta 5cm auki. Vesi edelleen hyvänväristä. Kätilö laittaa Syntocinon (oksitosiini?) tippumaan. Aluksi 12ml/h mutta nostaa 3.26 24ml/h

Tunnelmat on koko ajan hyvät, ja meitä Teemun kanssa naurattaa ja kätilökin vaikuttaa suht huvittuneelta kun kuuntelee meidän juttuja :) Kätilö jättää meidät kaksistaan.

Alkaa olla jo aika tukalaa, ihan kuin ponnistuttaisi, mutta en ole varma. Puudutus toimii vielä. Jep, kyllä ponnistuttaa. Ei se puudutus ehkä enää toimikkaan. Sattuu aika paljon. Soitan kelloa.

3.43 Kohdunsuu täysin auki. Vauvan pää on ihan hollilla. Ponnistuttaa, mutta vielä en uskalla ihan täysiä vetää, pitää harjoitella.

3.49 Aktiivinen ponnistusvaihe. Ponnistan täysillä. Tunnen vauvan liikkuvan alaspäin ja pään alkavan syntyä. Nyt pitäisi pidättää, ettei vauva synny liian nopeasti mutta en pysty! Pää syntyy. Polttaa niin perkeleesti! Vähän pitää ponnistaa, että saadaan hartiat ulos, mutta en pysty vähään, vaan joudun antaa mennä täysillä.

3.53 Pikkuinen poika on maailmassa <3 Pisteitä 9/9. Kovasti on kinaa kun kuitenkin niin aikaisilla viikoilla syntyi. Teemua on pyydetty soittamaan kelloa ja huoneessa on oman kätilön lisäksi kaksi muuta. Vauvasta otetaan napaveri näytteet ja annetaan K-vitamiini piikki. Viimein saan pojan paidan sisään.

4.02 Kätilö käskee pitämään vauvasta tiukasti kiinni. Kohtua painellaan ja kohta jo syntyy jälkeiset täydellisinä. Tuukasta en muista tätä vaihetta olleenkaan, mutta nyt kyllä tuntui! Ihan kuin olisi tullut toinen paljon pienempi vauva. Ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Ei tahdottu tälläkään kertaa nähdä istukkaa, vaikka kyllä mä sen kerkesin nähdä. Hyi yök! Kätilö tarkastaa onko tullut repeamiä ja pienen nirhauman löytää, mutta ei tartte edes kauneustikkiä :) Sattui muuten aika tolkuttomasti tuo tutkiminen, onneksi niitä tikkejä ei tarvittu...

Siinä ihastellaan vauvaa. Hetken päästä kätilö käyttää vauvan puntarilla ja hienot lukemat poika saa: painoa 3160g, pituutta 48,5cm ja päänympärys 34,5cm. Saan vauvan takaisin rinnalle, mutta ihan vielä ei poikaa nälätä, mutta pian syö jo hienosti molemmista rinnoista. Puoli kuuden aikaan saadaan aamupalaa Teemun kanssa ja kätilö pukee vauvan. Ei ole muuten aikoihin maistunu sämpylä niin hyvältä :) Syömisen jälkeen pääsen suihkuun ja vessaan. Vähän ennen kuutta ollaan jo synnyttäneiden osastolla. Teemu ei lähtenyt meitä saattamaan vaan suoraan kotiin nukkumaan. Minua ei oikeen nukuttanut pyörin pedissä ja ihmettelen pientä :) Facebookkaan kännykällä ja laittelen isovanhemmille ja kavereille viestejä. Pian kuuluu jo ruokarobotin ääni käytävältä ja minä tallustelen toisella aamupalalle :)

Kaiken kaikkiaan hyvä mieli jäi synnytyksestä eikä onneksi ollut niin nopeaa toimintaa kun pelkäsin. I-vaihe 3h19min, II-vaihe 4min, III-vaihe 9min eli kokonaiskesto 3h32min. Jos sitä vielä kolmannen jossain vaiheessa tekisi :)

 
Huih, en oo varma kannattiko lukee ennen omaa synnytystä, varsinkin kun se lähestyy kovaa. Ihana kertomus, mutta mua alkoi myötätunnosta vähän supistaa kuvitellusti :D
Pääsispä äkkiä itekki!
 
Joo tosiaan 16 tuntia se sitte kesti että tyttö oli maailmassa. Me mentii sillo lauantaina joskus 23 aikaa eka kerran synnärille ja sit olin siellä ehkä puoltuntii käyrillä ja 8 min välei supisteli ja se tilanne oli se että oli edellee sen sormelle auki. Sitte lähettii ajeleen vähä abc:lle haetii sieltä vettä ja sitte ajettii vielä toiselle abc:lle ja haettii sieltä kertakäyttösadetakit ku se rupes sit heittää vettä ja käveltii siinä sairaala pihassa hetki ton ajelun jälkee. Ehkä joku 1,5 tuntii oltii liikkeellä. Sit ku menin takas nii olin jo 3cm auennu ja kanava hävinny. Noh mentii sit saliin ja mulle laitettii spinaalipuudute mikä vaikuti sen parituntia, ja sit kun mun supistukset hävis melkei kokonaan sen puuduttee takia niin laitettii sitte oksitosiinitippa. Noh, sit oksensin varmaa parikertaa ,en tiedä oliko sen tipan ansiota vai jännitinkö vaa nii paljo. Se puudute lakkas sit toimimasta ja en ollu auennu siinä parissa tunnissa kuin 4 cm asti. Sitte ne puhkas kalvot, jonka jälkee tuli kaks iha kamalaa supistusta että meinas taju lähtee ja sit rupes ponnistuttaa. Eli siitä 4cm aukesin kahella supistuksella 10cm ja 20 minsaa ponnistin, joutu auttaa imukupilla ku ei mun supistuksilla ollu tarpeeks tehoo ja sydänäänet rupes laskee liikaa ja sitten tyttö synty.Sillä oli napanuora kaulanympärillä, ja sillai niinku henkselit ois ollu mutta ei onneks ollu kärsiny hapenpuutteesta. Ja sitten tyttö oliki sylissä klo 6.22 sunnuntai-aamuna . emoticon
 
Tiistaina 12.6.2012, rv 41+4, aamulla klo 8 kävin pissalla ja huomasin että pikkuhousunsuojaan oli tullut verta. Yöllä oli pikkusen supistellut.
Tyksiin soitin että pitäskö tulla näytille ja lähettiinkin sitten kun mies tuli yötöistä kotiin n. klo 9.30. Kävin viemässä lapset leirille odottaessa miestä.

Sairaalassa kaikki ok, epäsäännöllisesti supisteli ja olin 4cm auki.
Lähettivät kotiin. Kotona olimme ennen klo 12.

Klo 16.30 soitin tyksiin ja sanoin että supistukset edelleen epäsäännöllisiä, mutta lyhyitä ja kivuliaita. Supistuksia tuli 3-10min välein.

Klo. 17.00 käytin koirat lenkillä siskoni kanssa. Ja herätin mieheni et rupee valmistautumaan lähtöön. Siinä alkoikin supistukset olemaan tosi kivuliaita, lyhkäsiä siltikin.. mutta oli tunne että haluaisin pikkasen ponnistaa. 

Klo. 18.00 lähdimme ajelee Turkuun päin, mutta heti autossa alkoi supistelee 1min välein tosi kivuliaasti. Emme päässeet edes Naantaliin asti, ambulanssi tuli vastaan meitä medihelin (auto) kera. Hyppäsin ambulanssiin n. 18.30 ja sillä sitten sairaalaan. 

Klo 19.00 olin sairaalassa, 9cm auki ja ponnistutti hiukan enemmän. Kätilö kysyi että haluanko alkaa ponnistaa vai odotanko miestäni, sanoin odottavani. Mies tuli vartin sisällä paikalle. Kaasua sain ainoastaan kivunlievitykseen. 

Klo. 19.30 aloin ponnistaa, kätilö sai puhkastua samalla kalvot mikä helpotti oloani pikkusen. 

Klo. 19.44 syntyi pieni poikamme 3940g ja 53cm. Pistein 9. Napanuora oli kaksinkerroin kaulanympäri. Minulle ei tullut yhtään repeämiä yms.

Yli tunnin oli tissillä heti alkuunsa. Sitten pääsi vauva pesulle, painot ja muut mitat katsottiin samal silloin. Itse pääsin samalla suihkuun ja sit sain syödä. Siirryttiin sitten osastolle nukkumaan. 

Keskiviikko aamuna lääkäri tarkasti ja antoi meille luvan lähteä kotiin. <3 
Perjantaina 15.6. mennään vielä vikaan tarkastukseen sairaalaan. Parempi oli kyllä että pääsimme kotiin niin sai nukuttuakin paremmin!
 
5.6. rv 38+0

Aamulla heräsin ja vein esikoisen hoitoon 8 aikaan. Palasin kotiin ja istuin teekupposen kanssa sohvalle, silittelin masua ja seurailin pikkumiehen aamujumppaa huvittuneena. Mietin siinä, että mikäs kiire pojalla on syntyä, että ihan ihanalta nämäkin hetket tuntuu. Mulla oli jo useamman päivän ollut kamalan helppo ja hyvä olo. Itse olin asennoitunut niin että ei meidän poika ennen juhannusta synny, kun esikoinenkin meni viikolla yli! Aamupäivällä kävin ystäväni ja hänen 2vk ikäisen pojan kanssa kärryttelemässä ja sanoinkin, että on jotenkin petollisen hyvä olo ollut, kroppa tuuditti siihen uskoon että ei tässä mitään vielä tule tapahtumaan!

Kahden jälkeen iltapäivällä huomasin yhtäkkiä, että nyt muuten on vähän napakampi harkkari, ja tuntuu  muuten aika alhaalla. Näitä tuli tuntiin ehkä 4. Mies heräili iltavuoron jälkeen ja vitsaili, että nytkö se syntyy. Sanoin vaan että tuskinpa nyt sentään, katotaan. Kolmelta lähdin hakemaan esikoista hoidosta ja samat supparit jatkui harvakseltaan, välillä napakampina, välillä heikompina. Kotiin päin ajaessa tulikin sitten yllättäen pari kunnon supparia, oli pakko pysäyttää auto kun ei pystynyt keskittymään ajamiseen yhtään. Kotona olin hetken pojan kanssa pihassa touhuamassa, mutta kun toistamiseen vartin sisällä nojailin talon seinään ja puhaltelin supistuskipua pois, tuumasin että ehkä olis syytä lähteä synnärillä käymään näytillä ainakin, kun kerran takana on yksi nopea synnytys ja sit mulla on se streptokokkikin vielä. Soitin mummun ja vaarin meille esikoista kaitsemaan, ja 16:15 lähdettiin miehen kanssa ajamaan Taysiin. Autossa tuli ehkä 5min välein semmosia suppareita, että oli keskityttävä hengittään enkä voinut puhua. Mies totesi puolimatkassa että kyllä se taitaa nyt olla ihan tosi kyseessä, ilmeet näytti kuulemma ihan samalta kun esikoisen synnytyksen aikaan =D 

16:50 mut on synnytyskertomuksen mukaan kirjattu sairaalaan sisään. Synnytysvastaanotossa kävin vessassa antamassa pissanäytteen ja pyyhkiessä huomasin, että veristä limaa jäi paperiin. Siinä taisi mennä limatulppa. Kätilö otti mut käyrille ja sanoi, että noin puoli tuntia menee. Minä siinä pötköttelin kyljelläni ja puhaltelin supistuskipuja pois. Edellisen päivän mammajoogassa oli juuri ollut puhetta kivunlievityksestä ja akupisteistä, joten osasin niitä hieman hyödyntää lieventämään huippuja supistuksilta, jotka edelleen tulivat noin 2-4min välein. Kipu oli kuitenkin hyvin siedettävää koko ajan, ja pärjäsin hengitykseen keskittymällä tosi hyvin. Käyrien oton jälkeen kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi minun auenneen täyteen 10cm:in siinä käyrien oton aikana! Omakin leuka loksahti hiukan, kun olin koko ajan odottanut kipujen kohta pahenevan reippaasti, kuten esikoisenkin synnytyksessä. Kätilö soitti vielä synntysosastolle ja lähti sitten kärräämään mua pyörätuolilla yläkertaan saliin. Sanoinkin hississä, että kaikki kävi jotenkin rauhallisesti ja hallitusti kun vertasi esikoisen synnytykseen! Silloin oli kamala kiire ja mulla kamalat kivut ja kaikki oli ihan sekavaa.

Tultiin saliin ja silmät kiinni puhallellessani tunnistin tutun äänen. Avasin silmäni ja totesin ilokseni meidän saaneen sattumalta saman kätilön, joka avusti esikoisen maailmaan kaksi vuotta sitten =D samalla huomasin tuntevani tarvetta ponnistaa. Kätilö auttoi minut sängylle ja laittoi vielä pojan sydänkäyrälle. Tässä kohtaa pääsin hyöyntämään isäntää, ja pyysin häntä hieromaan reippain ottein sormenpäillä alaselkää supistuksen aikana. Se auttoi tosi paljon selän poltteluun, sain rauhassa keskittyä hengittämään ja hiljalleen ähkimään vauvaa alemmas. Kätilö kurkkasi tilannetta ja totesi vauvan syntyvän parilla supistuksella. Hurjasti oli pojalla tukkaa kuulemma =) Etsittiin hetki minulle hyvää asentoa sängyllä, ja sitten aloin ponnistaa. Ensimmäisellä ponnistuksella kuului napsahdus ja lapsivedet meni. Sen jälkeen sain tosissani alkaa ponnistaa, ja todella muutamalla reippaalla ponnistuksella 7 minuutissa meidän pikkumies sitten syntyi täysin luomuna 17:47 <3 poika pissasi äitinsä päälle samantien kun pääsi mun masun päälle =) siinä sitten köllöteltiin hetki kun kätilö tutki alapään ja paineli istukan ulos. Ei tullut repeämiä tai tarvinnut leikata tällä kertaa. Poika pääsi heti rinnalle ja imikin hurjan reippaasti heti alusta alkaen <3 Jonkin ajan päästä kätilö tuli pesemään ja mittaamaan pojan. Mittaa hänellä oli 49 cm (tosin oli vähän höllällä kädellä mitattu, 6pv iässä neuvolassa ei saatu kyllä terkan kanssa millään pojalle enempää pituutta kun 47,3 cm =) ja 3540 g. Synnytyksen kestoksi merkittiin 3h47min.

Kokemuksena oli ihan täydellinen synnytys, ihan äärettömän positiivinen kokemus ja hyvä mieli jäi tästä =) synnytys oli niin helppo että olisin heti seuraavana päivänä voinut lähteä uusintakierrokselle =D vauvakin on alusta asti ollut tosi virkeä, kun ponnistusvaihe oli niin nopea. Veljellään jäi pää jotenkin jumiin ja ponnistin häntä ulos melkein 1h30min, L olikin silloin monta päivää ihan rättiväsynyt eikä meinannut jaksaa edes syödä =/

3 yötä oltiin sairaalassa, viimeinen yö sokerikäyrällä kun mun maito nousi vasta sillon vikana yönä. Sen jälkeen on menty ihan tissimaidolla pojan kanssa, ja hienosti tuo kasvaakin =) poika herää itse syömään ja syö reippaasti, oon tosi helpottunut kun esikoisen kanssa imetys lähti pieleen heti alusta asti imuotteen ollessa hukassa ja pojan ollessa niin väsynyt. Rauhallinen jäpikkä tuo on, lähinnä syö ja nukkuu <3 ihan kuin isoveljensä kaksoisolento, tosin luonteeltaan nyt jo selvästi kärsivällisempi! Isoveikkakin on ihan tohkeissaan, ainakin vielä ;-)

 
Tässä olisi minun synnytystarinani:

8.6.2012 klo 8.00 tulin kuivailin itseäni suihkusta tullessa. Lapsivedet hulahti lattialle. Siinä sitten huutelin miehelle, että soittaa sairaalaan. Sairaalasta sanoivat, ettei ole vielä mikään kiire. Syötiin rauhassa aamupalat, pakattiin sairaalakassiin viimeiset tavarat ja mies kävi suihkussa. Tultiin sairaalalle yhdeksän maissa ja kätilö tarkisti tilanteen. Auki noin sentin verran. Supistuksia saatiin odotella pitkään. Tuli katseltua telkkaria. 

klo. 15.00 Supistukset alkoivat muuttua säännöllisiksi. Eivät olleet vielä kivuliaita, joten en tarvinnut lievitystä. Kuuden aikoihin pyysin kätilöltä niitä lämpöpusseja supistuksiin. Niitä tuli jo noin 7 minuutin välein. Lämpöpussit auttoivat hyvin tuossa vaiheessa. Illemmalla yhdeksän maissa siirryin suihkuun istuskelemaan tunniksi. Sen jälkeen lämpöpusseilla mentiin taas.

Puolenyön jälkeen sain supistuksiin jonkun pistoksen pakaraan. Vei terän kivulta pois ja sainkin jopa jotenkin torkahdeltua horroksessa. Vaikutus kesti pari tuntia. Kahden aikaan olin jo aika kipeä ja pyysin päästä ammeeseen. Ammeessa oli ehkä vajaan tunnin. Sen jälkeen siirryttiin synnytyssaliin.

Kolmen aikaan minulle kerrottiin, että anestesialääkäri oli tulossa antamaan epiduraalin. Aikas pitkältä tuntui odotella viisitoista minuuttia. Supistuksia tuli tuolloin tosi tiheään. Epiduraalin saatua nukahdin välittömästi. Sain nukkua puolisen tuntia, jonka jälkeen kätilö herätti ja tarkisti tilanteen. Olin auennut kokonaan.

Supistukset alkoivat heiketä epiduraalin vaikutuksesta. Sain oksitosiinia. Jouduin odottamaan vielä ehkä noin puolisen tuntia ennen kuin sain ponnistaa. Ponnistusvaihe meni äkkiä. Lääkärikin tuli paikalle. Ilmeisesti he epäilivät, että napanuora olisi tytön kaulanympärillä. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut. Kätilö leikkasi välilihan, koska oli kuulemma isopäinen tyttö tulossa. 

Klo 5.25 pikkuinen prinsessa syntyi maailmaan.  <3

Mielestäni synnytys sujui oivallisesti. Kivut eivät olleet niin kovia kuin oli kauhujutuista kuullut ja leikkaushaavakaan ei ollut kovin kipeä. :)

Avautumisvaihe: 13h 50min
Ponnistusvaihe: 35min
Jälkeisvaihe: 10min
Kokonaiskesto: 14h 35 min
 
4.6 klo 7:40 heräsin siihen, että jotain valahti housuun ja sänkyyn. Sanoin "voi paska" ja juoksin vessaan :D Siinä hetken ihmettelin, et joko tää nyt olis sitä lapsivettä. Klo 8:00 soitin neuvolaan ja kerroin, että nyt ne vedet taisi oikeasti mennä ja sovittiin, että menen klo 11:00 testauttamaan jos supistukset ei ala. No, nestettä valui jatkuvalla syötöllä ja kirosin kun ei ollut kunnon terveyssiteitä, ainoastaan pikkuhousunsuojia ja talouspaperia. Niiden voimilla sain jotenkin housut pysymään kuivana ja raahauduin neuvolaan, kun ei supistuksia kuulunut. Olin "kerännyt" nestettä lääkemittaan koska jos olisin housut laskenut alas ni olis vedet valunu ympäriinsä.. Terkka tikutti sen nesteen mitä mukanani toin ja totesi sen olevan lapsvettä ja toivotti onnea synnytykseen.

Klo 11:15 soitin synnärille ja kerroin vesien menneen. Sieltä joku nuori kätilö vastasi ja kehotti tulemaan näytille klo 18:00 jos supistuksia ei kuulu. Kerroin myös, että olen ensisynnyttäjä ja 4cm jo auki jota hän kauhisteli, mutta ei kuitenkaan juuri noteerannut.

Klo 13:30 tuli ensimmäinen kunnon supistus ja sen jälkeen 5min välein vielä muutama, kunnes väli lyheni 3min.

Klo 14:00 itkin jo kun sattui niin paljon supistuksen aikana ja mies päätti, että nyt mennään. Automatka oli yhtä helvettiä ja supistuksia tuli 2min välein. Mies soitti synnärille matkalla.

Klo 14:20 saavuttiin sairaalaan. Autolta synnärin oville oli matkaa 20m ja sekin oli tuskaa. Supistuksia tuli ja jokakerta piti kyyristyä, kun sattui niin maan perkuleesti. Kätilö tuli vastaan ja ohjasi suoraan saliin ja teki sisätutkimuksen. Totesi mun olevan 8cm auki ja että puudutteilla mentäisiin.

Klo 14:40 sain ilokaasua ja laitettiin kanyyli, joka meni päin prinkkalaa niin toinen kätilö tuli ja laittoi sen uudestaan. Kätilö nro1 oli ensimmäistä päivää töissä ja se valitettavasti paistoi hänestä. Oli hukassa ku neula heinäsuovassa. Kätilö nro2 teki sisätutkimuksen uudestaan ja totesi mun olevan vain 6cm auki ja että ehditään kyllä epiduraali laittamaan.

Klo 14:45 olin niin kipeä, että laitettiin epiduraali tilaukseen. Hengittelin ilokaasua ja mies urheasti kannusti :)

Klo 15:00 sain epiduraalin, mutta sepäs ei auttanut. Annosta lisättiin ja vaikutus alkoi vasta klo 16:00, kun laittoivat myös spinaalin.

Klo 16:35 pistettiin pudendus puudute ja olin 10cm auki. Siinä sain luvan harjoitella pikkuhiljaa ponnstamista, mutta odotettiin et vauva laskeutuu kunnolla ennen kun alan työntämään, ettei ihan kaikki voimat menisi.

Klo 17:25 aloin ponnistamaan. Ensin kyljellään, mutta vauvan sykkeet katosi niin käännyin puoli-istuvaan. Mies tuki selästä ja kaksi kätilöä jaloista.

Klo 18:00 syntyi 9 ja 10 pisteen poika. Mitat 48cm, 3040g ja pipo 34cm. Äiti rättipoikkipuhki mutta ikionnellinen ja taisi se isukkikin muutaman kyyneleen vuodattaa :D

En tiedä millä laskukaavalla tästä on saatu 3h5min synnytys, koska mun mielestä meni yli 4h, mutta nopeasti silti kaikki meni. Vauvalla oli iso pahka päässä, mutta se katosi jo sairaalassa ollessa. Tehtiin myös pieni eppari, että saatiin vältettyä muut repeämät.

Nyt 2 viikkoa myöhemmin on haava arpeutunut, mutta aristaa aina välillä. Jälkisuppareita tulee edelleen aina imetyksen yhteydessä, mutta ne ei nyt niin kipeitä ole. Ennemmin vähän särkyä. Poika kellastui pian syntymänsä jälkeen ja oltiin vuorokausi tuplavaloissa. Se riitti ja nyt seurataan normaalisti painoa neuvolassa. Eka neuvola oli 13.6 ja silloin poika painoi 3160g.
 
Jospa kirjoittelis kertomusta, ettei pääse unohtumaan :D

Eli rv 42+1, juhannusaattona 22.6. lähdettiin sairaalaan käynnistykseen.

Ennen klo 10 lääkäri tutki, 2cm auki, kaulaa ei tainnu olla jäljellä joten käynnistyksenä kalvojen puhkaisu.
N. klo 11 mennessä mitään ei ollu tapahtunu, vettäkään ei tullu ku vauvan pää jo niin tiukasti kiinni, joten aloitettiin oksitosiini-tippa jota nostettiin 30 min välein :/
12.45 on merkattu synnytys alkaneeksi, eli sään. supparit alkoi ja kipu olikin alkuun noin pari tuntia siedettävää, että pelkällä hengittämisellä selvis niistä..
15.00-16.00 oli jo todella tukalaa, ei auttanu ilokaasu, TENS, kauratyyny, jumppapallo, keinutuoli.. Suihkuun olisin halunnut, mutta en saanu mennä kun oli tippa kädessä :/
16.30 oli aivan kamalat tuskat jo, pyysin sitte epiduraalin. Siinä vaiheessa oltiin 4cm auki.
N. 17.00 tuli anestesialääkäri laittamaan epiä, hengittelin koko laiton ajan ilokaasua etten tajunnu juuri mistään mitään :D Epi ku rupes vaikuttaa ni AH sitä oloa :D Sain jopa nukuttua!!
N. 18.30 alko pikkusen hiipumaan epin teho ja ajattelin pyytää toisen annoksen. Kätilö tutki ja olinkin jo 10cm auki :o Pikkusen oli sellane "häh" olo :D Mut ilmeisesti se rentoutuneisuus avitti tässä asiassa, vaikka pelkäsin epiduraalin hidastavan synnytystä... Sitten sain ruveta koeponnistelemaan seisten. Siinä vaiheessa sitä lapsivettäkin rupes tihuttaa.
19.10 on merkattu ponnistusvaihe alkaneeksi. Ekaks kyljeltään (koska ison lapsen vuoksi piti olla sängyllä), mutta tuntu ettei se ollu tehokasta.. Sit mies ja kätilö auttoivat mut puoli-istuvaan asentoon ja ponnistuksetkin saatiin tehokkaammiks. Kuitenkin aikaa kului ja vauvan sydänäänet alkoi laskemaan, joten kätilö hälytti toisen kätilön avuksi. Vihdoin sitten 49min jälkeen klo 19.59 rakas poikamme syntyi <3 4115g, 53cm. 9 pistettä sai, väristä jäi yks pointsi. Epparin kätilö teki "varmuuden vuoksi", kun se ponnistaminen alkoi olee vähän huonoa jossain vaiheessa ja epparin viereen tuli 2 pientä repeämää. Muutama tikki siis tuli.

Myöhemmin suihkun ja synttärikahvittelun jälkeen sanoin miehelle että taidan pyörtyä. Hän hälytti kätilön paikalle ja se rupes painelee kohtua ja sieltähän sitten holahti n. 1000ml verta :/ Sit olikin jo 3 kätilöä touhuumassa mun ympärillä, oli yht. 4 eri tippaa käsissä ja labra tuli ottaa verinäytettä mahd. kaavintaa varten :s Pelkäsivät etteivät saa kohtua tarpeeks tyhjäksi. Tän seurauksena sitte hemoglobiini tippu 124:stä 81:n :/ Olo oli todella heikko, mut painelemalla kohtu saatiin tyhjäksi, ei tarvinnu lähteä leikkuriin. Siitä kuitenki myöhemmin siirryttiin osastolle jossa sain seur. päivänä punasoluja, jotka tosin ei nostanu arvoa kuin 84:n. Nyt vaan rautaa sit suun kautta tilannetta korjaamaan...
 
Jospa minäkin nyt sitten kirjoittaisin tuon tarinani :

Perjantaina 22.6 kl. 8.30 kohti SATKS. Kirjaudun sisälle synnytysvuodeosastolle--> kätilön kanssa tehdään suunnitelma että, aloitetaan käynnistys emättimeen laitettavilla lääkkeillä, tais olla nimeltään cytotec.

kl. 10.00 tarkastetaan kohdunsuun tilanne--> ei mitään muutosta, eli 1 cm auki ja kohdunkaulaa jäljellä 2 cm, eikä tuntuvia supistuksia

Sovitaan kätilön kanssa että, otan seuraavan lääkkeen kello 14.00 ja sitte taas kl. 18.00 jos ei edistystä.

kl.16.00 synnytysvuodeosastolla ruokailu ja sanoin miehelleni että, lähde sä kotiin syömään...ei tääll mitään edistystä ole tapahtunut.

kl. 16.30 kun olin tullut takaisin huoneeseeni, rupsein saamaan napakoita supistuksia ja soitin miehelleni että, olisi varmaan hyvä jos hän tulisi takaisin päin sairaalalle.

kl. 17.00 kätilö tekee sisätutkimuksen ja kohdunkaula hävinnyt ja auki 4cm.

Tässä välissä yhtäkkiä supistukset alkoivat olemaan aika kovia, menin suhkuun mieheni kanssa ja hän hieroi selkääni, joka auttoi valtavasti!!!! Olin aika järkyttynyt supistuksien voimasta! =)

kl. 19.00 mä lähdin synnytysosastolle--> sisätutkimus ja mä 7 cm auki ja ilokaasua mulle nopeasti--> siiten kätilö soittaa anestesialääkäriä paikalle--> juhannusruuhka

Tässä vaiheessa voin kertoa että, supistukset olivat aika järkyttäviä, mutta jotenkin sitten hengittelemällä mä selvisin tilanteesta ja mieheni tuella!

kl.19.30 anestesialääkäri tulee paikalle ja antaa epiduraalin!! =) JEE!!!

kl. 23.15 kätilö tekee sisätutkimuksen ja olen täysin auki! nyt aletaan synnyttämään! mä melkein uikutan jotakin epämääräistä, kun kätilö sanoo mulle että: nyt suu kiinni ja keskity ponnistamaan!!!! ja näin teen!

kl. 23.49 maailmaan on saapunut maailman ihanin juhannusprinsessa <3 äidin ja isän kulta <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Mulle jäi ihan o mieli synnytyksesta, vaikka en ihan heti lähtis samaan ruljanssiin =D
 Synnytys kesti mulla 7h 25 min ja pieniä repeämiä, eli neljä tikkiä sain!
 
7.6 klo:10.45 lorahti lapsivettä housuun ja soitin kello 12 neuvolaan mieheni tuli kotiin ruokatunnilla syömään ja sanoin että nyt lähdetään neuvolaan lapsivesitestiin. Neuvolantäti teki testin ja totesi että posiviivinen tämä on. toivotti onnea synnytykseen.
Soitin sitten tayssiin ne käskivät tulla kello:19 tai sitten kun ei kestä supistuksien kanssa.
No eihän minulla ollut supistuksia. Tuntui turhalta lähtee sairaalaan. No kello 19 oltiin tayssissa katottiin sydän käyrät ja kohdunsuu tarkastettiin olin auki 1cm. Minulta kysyttiin haluako lähteä vielä kotiin yöksi. No menimme kotiin yöllä alkoikin supistukset ja ne tuli 5-10min välein ja kauhee poltto selässä. 
8.6 kello:8 olimmekin taas tayssissa ja sama homma sydänkäyrät kattiin ja vertakin otettiin.
Sitten pääsin osastonylilääkärin tarkastukseen hän totesi että lapsiveden meno tämä on mutta se tulee ylempää ja että tilasi vaatii tarkkailua, mutta tayssi on ihan liian täynnä siellä on odottavia ja synnyttäneitä jo käytävillä että voitteko mennä hämeenlinnan sairaalaan.
No mikäs siinä sairaala sekin on. Siellä meidät otettiin ilolla vastaan saatiin iso tarkkailuhuone minun ja mieheni käyttöön. supistuksia tuli kokoajan 5-10min välein ja joskus 2min välein.siinä odoteltiin sitten se 8.6 päivä.. 9.6 minulta puhkastiin kalvot ja hetken päästä laitettiin tippa. supistuksia tuli ja selkä poltto oli ihan sietämätöntä. pyysin kätilöltä kipulääkettä koska rupesin oleen jo niin väsynyt kun kaksi päivää olin kärsinyt supistuksista. lääkäri tuli laittaan puudutteen molemmille puolille. Vitsit kuinka mahtava tunne kaikki kivut lähti:) pystyin syömään ja vähä rentoutuun. meni 2h aikaa ja puudute rupesi loppumaan pyysi sitä lisää. kätilö tarkasti kohdunsuun ja sen ilme oli sanoin kuvaamaton se sano oho.. sää olen 8cm auki tää tulee kohta. Siinä tuli kätilölle kiire hommata välineet valmiiksi se totesi että synnytys-saliin ei mennä sä synnytät tähän. lääkäri kerkisi just laittaan vielä toisen alapää puudutteen ja kivut taas hävisivät täysin. lapsen sykkeet menivät liian alas kun olin selälläni joten minut laitettiin nelinkontin. Sitten helpotti. kätilö laittoi vielä häpyhermoon puudutteen joka vie ponnistuskipuja ja rentouttaa alapäätä. Sitten olikin jo tarve ponnistaa. Siinä ei paljo ehtinyt tajuun että tää lapsi tulee jo. supistuksia juuri ei enään ollut 6h tuli täyteen kun tippa oli ollut ja kuulemma 6h on aika maksimi kun tippa auttaa. No ponnistin tytön sitten melkein ilman supistuksia. ponnistus vaihe kesti 1h 1min ja välilihaa jouduttiin leikkaamaan koska kudokset olivat ahtaat, mutta onneksi leikattiin heti kun kätilö sen leikkauksen teki niin pää oli jo ulkona. mitään kipua en oikeastaan tuntenut. puudutteet meni ihan kohdalleen. koko synnytys kesti 7h 51min. ja nyt on tasan 3viikkoa synnytyksestä ja hyvin olen palautunut. haavakin on jo melkein menny umpeen. Ainoo miinus on että sain viikko synnytyksen jälkeen nokkosrokon ilmeisesti jokin allerginen reaktio synnytyksessä. Suosittelen lämpimästi hämeenlinnan sairaalaa koska niillä on oikeesti aikaa sinulle ja ne oikeesti välittää. <3 
 
rv 39+6 1.4 n.klo 16 alkoi supistella, epäsäännöllisesti jonkun aikaa ja sit loppu kokonaan.Illalla n.klo 20 alkoi supistella säännöllisesti ja verta tulni pissalla käydessä. Supistukset oli siis niin kovat että eib pystynyt enää kotona kauaa olemaan. Soittoa kättärille ja kamat kasaan.

Soitettiin vanhemmille/perheille, luulivat aprillipilaksi :)

Suoraan synnytyshuoneeseen ja piuhoihin kiinni. Supparit 3min välein kovina, auki 2cm. Ilokaasua kokeiltiin melkeinpä heti, ja tykkäsin tosi paljon, pysty keskittymään hengittämiseen hyvin. Sitten kävi olo taas levottomaksi ja pääsin suihkuun jumppapallon kanssa..helpotti hetken..kuumapussit myös asuttoi aika pitkään..tätä jatkui seuraavaan aamupäivään asti.Makaamaan ei pystynyt melkein ollenkaan Meinasivat osastolle passittaa, mutta supistukset oli kuitenkin koko ajan päällä ni pelattiin varman päälle.

2.4 rv 40+0  klo 15 lääkäri teki tutkimuksen ja samalla lorahti lapsivedet.

Lapsivesien menon jälkeenkään avautumista ei tapahtunut joten laitettiin oksitosiini-tippa, spinaali ja epiduraali koska kroppa oli jo niin väsynyt ettei olis jaksanu..ihmeeempää vaikutusta en kuitenkaan tuntenut kun max 1,5 h.

N.klo 19 olin kyljellään ja sanoin että nyt tuntuu että joka henkäsyllä vauva tulee alaspäin! Supistukset olivat sitä luokkaa että taju lähti muutaman kerran! Kätilö sanoi että ei se viellä voi kun oli hetki sitten vasta 3cm ja vastahan se tippa laitettiin. Eipä siinä auttanu kätilön käydä väittämään kun alko ponnistuttaa. Olivat vähän ihmeissään että meni puolisen tuntia kun aukesi kolmesta sentistä kymmeneen. Sitten siitä puoli-istuvaan asentoon ja ponnistamaan. Puudutukset tipotiessään! Kipu oli sitä luokkaa että hatun nosto niille jotka eivät äänähdystäkään tätä hommaa tehdessään päästä!
 
Siinäpä sitten punnerrettiin vauvaa pihalle. Mies ja kätilöt hokee että viellä kerran, viellä vähän! Mutta kun tuntuu ettei tule! vauvalla napanuora kaulan ympärillä, eli sakset esiin. Kamaliin näky kun lääkäri ottaa esiin sakset ja tiedät tasan tarkkaan mitä niillä tullaan tekemään ja karkuun ei pääse! Homma helpottu kylläkin sen jälkeen ja maailmaan saapui pieni kirppu rv 40+0, 2870g 47cm pipo 32cm. 

Pakko myöntää ettei olo ollut niinkuin leffoissa että herranjumala,minun lapseni!!
olin niin rikki ja poikki! Ei riittänyt että synnytti lapsen, siihen päälle viellä istukka ja yheksän tikkiä!

Kokonaiskokemuksena raskas ja kivulias,mutta palkitseva! 23h tuota pientä puskettiin ulos ja nytkun vauveli 3kk, ajatus synnytyksestä ei tunnu enää pahalle ( paitsi kauhuääneksi jäi kun selkäpuudutusta laittaessa kuulunut kamala napsahtus nikamasta! )

 <3 tsemppiä kaikille synnytykseen ja niille kumarrus jotka sen ovat jo tehneet! Nainen on kyllä ihmeellinen olento kun tällaiseen pystyy!

 

11.06 klo 02 yöllä  herään käymään vessassa. Tuntuu menkkamaista jomottelua enkä saa enää unta. Menen tietokoneelle istuskelemaan ja kuulostelen tilannetta. Tuntemukset voimistuvat. Klo 04 irtoaa vessakäynnillä limatulppa ja ajattattelen, että jaahas nyt taitaa olla tosikyseessä. Soitan siskolleni, että alkaa ajelememaan meillepäin, matkaa kuitenkin hänellä meille 100km. Herättelen miehen ja sanon, että nyt synnytystaitaa olla alkamassa. Alkaa tulla kovempia supistuksia ja ennen viittä supistukset on jo säännöllisiä, tulevat 6min. välein. 

N. klo 5.20 siskoni tulee meille ja me lähdemme samalla ajelemaan kohti sairaalaa. Klo 6 ollaankin jo sairaalassa. Kätilö tutkii ja olen avautunut 4cm. Synnytyssaliin on siivouksessa ja vastaanottotilan kiikussa käyrillä jouduttiin odottelemaan jotain 45min. ennen kuin päästiin saliin. Salissa taas käyrillä ja hetki menee ennen kuin pääsin ilokaasua hengittelemään. Joskus klo 7 tuntuu, ettei ilokaasu enää auta ja kivut ovat aivavn sietämättömiä. Soitan kelloa ja pyydän vahvempaa kivunlievitystä. Kätilö tutkii kohdunsuun ja kertoo minun olevan 10cm auki ja mitään lievitystä ei enää ehdi antaa. Siinä sitten hiljalleen tulee tarvetta ponnistella ja aktiivinen ponnistusvaihe kesti 4min. joka oli ihan hirveeeetä kipua, muutama kirosanakin siinä vaiheessa pääsi:D klo 7:42 olikin jo pieni ihana poika maailmassa <3

 
Jospas sitä kirjoittelis itsekin synnytysstoorin...

Keskiviikkona 30.5. supisteli varsin mukavasti ja tiheään. Odottelin miestä töistä ja kun hän tuli tuumasin että soitan kättärille. Siellä käskivät ottamaan pari panadolia ja odottaa miten ne sitten vaikuttavat. Lähetin miehen sitten apteekkiin ostamaan särkylääkkeitä.

Sillä välin sitten lorahti vessaan mennessä kylppärin lattialle vähän lapsivettä. Sen seassa oli vihreitä "hiutaleita" joten tietty säikähdin ja soitin kättärille uudelleen. Sanoivat että voi tulla näytille.

Noin klo 18.00 lähdettiin kättärille, siellä laittoivat piuhoihin ja tarkkailtiin supistuksia & sykkeitä sekä testattiin oliko kyseessä lapsivettä. Lapsivettähän se, mutta supistukset eivät olleet mitenkään erityisen kivuliaita, käytiin kävelylläkin ja sitten kun päästiin kättärille takas päätettiin yhteistoimin lähteä kotiin vielä yöksi. Otin sitten ne panadolit ja yön aikana supistusten väliksi tuli puolisen tuntia. Aamulla lähdettiin sitten päivystykseen - näin oli sovittu.

Torstai aamu 31.5. oltiin sitten piuhoissa päivystyksessä. Välillä mietittiin lähdetäänkö vielä kotiin vai jäädäänkö päivystykseen. Supistuksia tuli edelleen puolen tunnin välein ja niiden aikana vauvan syke laski. Pienoisen päähän päädyttiin laittamaan pinni. Lekurikin katsoi sitten tilanteen ja ultrasi - arvioi vauvan painoksi 3100g, olin sormelle auki. No siinä sitten alettiin hlökunnan kanssa pohtia minne mennään. Synnytyssaleissa täyttä - olivat laittamassa haikaranpesään - oltiin jäämässä päivystyksen puolelle - haikaranpesään - synnytyssaliin. Synnytyssaliin sitten päästiin.

Synnytyssalissa sain sitten oksitosiiniä supistusten tehostamiseksi. Sitten kun supistuksia alkoi tulla, lekuri ja kätilö sitä mieltä että laitetaan putki kohtuun lisätäkseen veden määrää. Siinä sitten oltiin putki ja piuha sisällä sängyllä kyljellä maaten ilokaasua hengittäen. Olin siis aatellut että koetan suihkua, kävelyä ja lämpöhauteita yms. kivunlievityksenä :D

Puolen päivän aikaan alkoi supistuksia tulemaan säännöllisesti. Jossain välissä sitten pyysin epiduraalin. Anestesia lääkäri oli täys kusipää, huusi ja oli todella töykeä. Onneksi kätilöharjoittelija jeesas mua saamaan jalat koukkuun yms. Lekurin lähdettyä pääsi sitten itkukin kun niin otti päähän ko. hlö. Tässä vaiheessa olin jo 4-5 cm auki.

Epiduraali auttoi, mutta jatkoin myös ilokaasulla hengittelyä. Lähetin miehen syömään ja sillä välillä alkoi olla tuskallista ja teki mieli jo ponnistaa. Kätilö katsoi että täysin aukihan sitä ollaan. Soitin sitten miehelle että oisko jo syönyt.

Mies tuli takaisin ja kerroin, että ollaan kokonaan auki ja kohta ponnistamaan. Kätilö ja harjoittelija ehti vaihtua toisiin. Yritin ensin ponnistaa kyljellään, mutta sitten kun vauvelin syke taas heikkeni käskettiin puolimakuuasentoon. Siinä sitten ponnisteltiin - oli vähän hakusessa :D
Vauvan sykkeet heikkeni ja yht'äkkiä salissa olikin lääkäreitä ja hoitajia yms. Sitten päädyttiin tekemään eppari ja imukuppi kaivettiin esille. Siitä sitten seuraavilla ponnistuksilla lapsi oli ulkona <3

Paikat paikkailtiin, siisti pieni haava ja hyvä kätilö opettamassa harjoittelijaa ompelemaan, tyttö oli rinnalla äitin ja isin ihmeteltävinä. Sitten pääsin suihkuun ja vessassa käymään (ei tehnyt kipeää), mies kylvetti vauvan ja sitten saatiinkin syötävää onnittelulaulujen kera :)

Tyttömme syntyi klo 15.18. Synnytys kesti säännöllisistä supistuksista 3h 18 min. 18 minuuttia oli ponnistusvaihe ja imukupilla vedettiin vain kerran. Pääosin positiivinen kokemus vaikka siinä olikin kaikkea sykkeiden heikentymisistä eppariin ja erilaisia kivunlievityksiä kuin olin aatellut. Tytön koko tuli yllätyksenä (45cm, 2685g), itse siis sain kiloja 15 ja sf oli koko raskauden ajan normilinjan paikkeilla. Istukka lähetettiin tutkittavaksi ja muutama rasvainfarkti siitä löytyi - en tiedä ovatko syypää pieneen kokoon. Jos vielä tulen raskaaksi uudemman kerran niinkuin toiveissa on aion vaatia että sikiön kasvua seurataan. Nythän mulla ei neuvolalekuri käynnillä (rv36) arvioitu lapsen kokoa lainkaan...

Sellainen kokemus.
 
Meillä  hieman erilainen synnytystä edeltävä kokemus. 29.6 oli Riihimäellä rock tapahtuma, jossa olemme joka vuosi olleet hauskaa pitämässä. Olin päättänyt, että jos en ole sairaalassa niin osallistun menoon tänäkin vuonna, vaikka viikkoja olikin tuona päivänä 41+3. Ystävät nauttivat ilolientä jo alkuillasta ja minä limpparia. Mietittiin millä tuonne rockiin lähdettäisiin, ja totesin että niin, minähän olen selvinpäin joten voin olla kuski, jos olo tulee huonoksi niin sitten vaan lähden kotiin ja muut tulkoot taksilla perässä.
Aiemmin aamulla olin ollut sairaalassa yliaikaiskontrollissa. Sovittiin tiistaille käynnistys jos ei ennen sitä syntyisi. Lääkäri totesi paikkojen olevan kyllä täysin kypsät, erittäin pehmeä, kanavaa 2,5cm ja venyttäen 3cm auki. Pyöritteli ja irroitteli kalvoja ajatuksella että saattaisi jotain vaikutusta tehdä.

Illan aikana sitten jo ennen rockiin lähtöä supisteli, ei kovin kivuliaasti eikä säännöllisesti, mutta kuitenkin. Rokkaaminen sujui maltillisesti, alkuun tuntui että oli parempi seistä koska jos kävin istumaan alkoi supistella. Joskus klo 21 aikaan tilanne muuttui päinvastaiseksi, eli kun olin pystyssä, tuli supistuksia tiheämmin ja voimaltaa niin että todella oli pysähdyttävä ja pakko puhallella ja keskittyä hengittämiseen. Klo 22 aikaan supistuksen olivat säännöllisiä 8 min välein. Ystävä oli huolissaan että pärjäänkö nyt oikeesti, vastasin et joo-o, koko sen supistusten väliajan oli todella hyvä olo, supistaessa vaan painoin kasvot käsien suojaan ja puhaltelin :)  Rokissa oltiin loppuun saakka, eli 24 loppui. Sen jälkeen kaupungille grillille ja sieltä kotiin. Autossa puhaltelin ja yritin ajoittaa ajoa niin etten oo esim liikennevaloissa supistuksen aikana, kelloa kyttäsin koko ajan.

Kotona oltiin n klo 01. Lämmitin kauratyynyn ja otin panadolia 1G. Kävin sohvalle pitkälleen. Nyt piti jo huokailla supistuksen aikana, niin paljon sattui! Kävin vessassa, koko päivän lääkärikäynnin jälkeen oli tullut runsaasti veristä limaa, niin edelleen. Kokeilin itse kohdunsuun tilannetta, ja totesin että muutosta on tapahtunut melko paljon. Kerroin miehelle ja hän kysyi mitä tehdään, lähdetäänkö sairaalaan vai odotellaanko. Päädyttiin lähtemään, niin tuskallista mun olo oli. Mieskin tuota ilolientä oli nauttinut, joten vaihtoehdot sairaalaan menolle oli taksi, jonkun herättäminen kuskiksi tai sit et mä ite ajan. Päätin ajaa itse sairaalaan, ajatuksella että mies pääsee sieltä sitten jollain poiskin kun on aika kotiin lähteä. Onneksi autosta löytyy vakionopeuden säädin, moottoritielle päästyä siihen vauhdiksi 140 ja ohituskaistaa pitkin sairaalalle, matkaan menee n puoli tuntia.

Sairaalaan ollaan kirjauduttu klo 2. Sisätutkimuksessa 3-4cm auki ja kalvorakko pullottaa, siirryttiin saliin klo 2.09 jolloin sain heti ilokaasun. 2:15 lääkäri laittoi PCB puudutteen, tuntui että tästä ei ihan hirveää hyötyä ollut, hengittelin kaasua erittäin tiiviisti. 2:20 yritettiin kanyloida, kaksi kätilöä ja gyne yritti ensin muutaman kerran ja 2:50 anelääkäri tuli sitten sen laittamaan. Supistukset muuttuivat todella todella kipeiksi ja pyysin epiduraalia. klo 3:05 olin 4cm auki ja 3:13 sain epiduraalin. Sen laitto sattui julmetusti, siinä tulivat ainoat kirosanat. Tuntui kun koko vasen kylki olisi saanut jatkuvalla syötöllä sähköiskuja, kamala tunne. 3:45 laitettiin vauvalle pinni päähän koska ktg:n käyrä välillä katosi. Tuolloin epi auttoi ihan kohtalaisen hyvin enkä enään tarvinnut ilokaasua. Epin johdosta supistukset hivenen hiipuivat ja laitettiin syntocinon infuusio 12ml/h. Klo 4:10 tuntui hirvittävää paineen tunnetta, soitin kelloa ja sanoin kätilölle että nyt tuntuu kuin sieltä tulisi jotain, kätilö kurkkasi ja totesi pään näkyvän, nyt synnytetään. Mies tuli viereen ja kylkiasennossa aloin ponnistaa.Syntyi ihana poikamme, 4160g ja 52,5cm, pipo 37cm. Ponnistusajaksi kirjattiin 1 minuutti. Nopsaa toimintaa :)  Jälkeiset tulivat 9 min päästä ja yksi kauneustikki. Tissillä poju viihtyi reilun tunnin jonka jälkeen oli kylvetykset, syötävää ja onnittelumaljat. Itse kävin salissa jo suihkussa ja olo oli mahtava :D
 
Jospa vihdoin kirjottelisin omankin synnytystarinani tänne :)

Pe 11.5.12 Rv 36+6

Torstai-perjantai välisen yön heräilin ihan jatkuvasti pissalle. Sitten n.seitsemän aikaan aamulla heräsin taas vessaan, siinä pissattuani lähdin kävelemään takaisin makkariin ja jotain lorahti housuihin. Siinä koitin tutkia oliko lapsivettä vai ihan vaan runsaampaa valkovuotoa, no päädyin jälkimmäiseen kun nestettä oli tullut kuitenkin niin vähän eikä ollut muita tuntemuksia ja painelin nukkumaan. Hiukan ennen puolta yhdeksää heräsin jälleen pissahädän tunteeseen ja painelin vessaan, siinä istuessani pöntöllä ja pissattuani lorahti oikeen kunnolla vettä pönttöön, eipä tarvinnut enään arvailla onko lapsivettä :D
Olin etukäteen ajatellut että meen ihan sekasin jännityksestä kun synnytys alkaa mutta olinkin ihan super rauhallinen, menin sänkyyn mieheni viereen ja herätin tämän ja kerroin että tuli lapsivettä. Mies oli vaan että eikä tullu valehtelet vakuutin että ei kun oon ihan tosissani ja että täytyy soittaa synnärille. Siinä puoli yhdeksän aikaan soitin synnärille ja sanoivat että koska viikkoja on vielä alle 37, täytyy meidän lähteä näytille mutta että syökää aamupalat rauhassa eikä tarvii ajella punasia päin että ei oo mitään kiirettä. Siinä syötiin aamupalaa ja pakkasin sairaalakassini jota en vielä' ollut ehtinyt pakkamaan. Lapsivettä tihuutteli tasaseen tahtiin mutta supistustuntemuksia ei vielä ollut.

Sairaalaan saavuttiin siinä yhdentoista pintaan, ilmottauduttiin ja mut laitettiin käyrille. Pientä supistus tuntemusta alkoi olla hyvin epäsäännöllisesti, eikä ollut yhtään kivuliaita. Siinä sitten vielä mitattiin kuume ja laitettiin käytävälle odottaan lääkärille pääsyä. Siinä odoteltiin ainakin kaks tuntia, oli vissiin vähän ruuhkaa. Supistuksia tuli 15-30min välein mutta edelleen niitä ihan laimeita. Kello tais olla about kaks kun päästiin lääkärin huoneeseen, kyseli siinä perus jutut ja koska lapsivettä alkoi tuleen jne. Sitten teki sisätutkimuksen ja vettä oikeen holahti pihalle ja totes vaan että eipä oo epäilystä onko vesien meno kyseessä ja lisäksi kahdelle sormelle olin auki. Sitten hän teki vielä ultratutkimuksen ja kaikki näytti hyvältä, vauva edelleen raivotarjonnassa, paino arvioksi antoi silloin 2800-2900g. Ja sitten mut kirjattiin synnyttämättömien osastolle antibiootti tippaa varten koska viikkoja oli vielä alle 37 ja synnytys alkoi lapsiveden menolla niin ehkäistään tulehduksen syntymistä. Samalla kuitenkin sovittiin että saadaan lähteä käymään kaupungilla antibiootin jälkeen kun ei oltu vielä aktiivisessa vaiheessa(kun itse sitä toivoin, en meinaan tykkää sairaalassa olosta).

Kun oltiin osastolla ja mulle laitettiin antibiootti tippa alkoi tuntua muutama polttavampi supistus, mutta edelleen niin harvakseen että halusin lähteä muualle syömään. Ajettiin läheiselle ABC:lle ja tilattiin ruuat, no siinä pian ne supistukset  alkokin tuntumaan oikeen kunnolla, eikä syömisestäkään meinannut tulla enään mitään. Mies oli ihan paniikissa että mennään jo pian takas ettet tänne synnytä :D no söin loppuun sen minkä söin ja mentiin autoon ja kun kattelin kellosta oli suppareitten väli enään 5-3min ja alko oikeesti tekeen kipeetä(joskus puolviiden ja viiden välillä). Siitä ajettiin takasin sairaalalle ja mentiin osastolle, sielä etsin mua hoitaneen kätilön ja sanoin että nyt alkaa oikeesti sattuun. Mentiin mun petipaikalle ja tehtiin sisätutkimus, jaahas ja kolme senttiä auki. Ei sitten muuta kun lähdetään synnytyssaliin(ennen lähtöä peräruiske jne.). Kaksi kätilöä lähti meitä sattamaan saliin ja sanoi että saat kävellä tai hyppää sängyn kyytiin, no minähän urheana että kävelen... hetken päästä kuitenkin menin sängylle kun supparit teki niin helvetin kipeää jo.

Tässä vaiheessa en enään muista kellon ajoista mitään kun kivut vei kaiken huomion, mutta synnytyskertomuksessa lukee että synnytyssaliin mut on kirjattu 18.40. Mun tiedoissa oli valmiina mainittu että haluan epiduraalin(kun olin käynyt pelkopolilla niin sielä kirjattiin mun toiveet, pelot yms ylös synnytystä varten) ja sitä kätilö multa heti kyseli että täälä mainitaan että haluat epin ja olin että juu todellakin. Sitten kätilö sanokin että siinä menee hetki ennen kun saa anestesialääkärin paikalle kun hän on jossain toimenpiteessä. No, ei muuta kun odotteleen niiden helvetillisten kipujen kanssa ja yrittään lievittää niitä ilokaasulla, eipä toiminut mulla vaikka miten koitin ajoittaa ottamista, tuli vaan pahempi olo kun meni pää sekasin mutta sattu ihan yhtä paljon. No minä jokasen supparin kohdalla koitin jotenki selviytyä kun teki niin kipeetä ettei henkeä saanut vaikka kuin yritti hengitellä. Seuraavaksi mun kätilö tulee kertomaan että edelleen kestää epin saanti, mutta hänellä ois tässä loistava PCB puudutteen(laitettu 19.15) laittaja että suostunko sen ottaan odotellessa kun oon niin kipeä. Minä suostuin, puudute laitettiin ja oli ihan yhtä tyhjän kanssa kun ei vienyt kipua yhtään pois. No kärvistely jatkuu kunnes vihdoin kätilöni tulee anestesialääkärin kanssa huoneeseen ja laittaa epin, mikä meni kerrasta eikä sattunut yhtään(laitettu 19.35). Hetken tuntu kipua toisella puolen mutta kun vaihdoin kylkeä loppui kokonaan, ihanaa juttelin mieheni kanssa ja join vähän vettä ja limsaa.

Siinä koetan istuskella mutta pystyssä huimaa niin kovasti että voin olla vain makuulteen. Aikaa menee se muutama tunti kun alkaa tuntua siltä että ponnistuttaa ja pyydän miestä soittamaan kätilöä paikalle. Hieman epäuskoisena kätilö sanoo tarkistavansa kohdunsuun tilanteen ja toteaa yllättyneenä että täysin auki ollaan. Tässä vaiheessa kivut palaavat mulla, mutta nyt jatkuvina alaselässä ja joka supistuksella vauva tuntuu ittellään painuvan alas mikä tuntui epämiellyttävältä. Kätilöni sanoo että saan antaa myöten ponnistus tarpeelle mutta vielä ei varsinaisesti ponnisteta. Siinä sitten vaihtui kätilöiden vuoro ja vaihtoivat siinä tietoja ja minä ähisen kun on niin hankala olla ja sattuu taas. Uusi kätilö toteaa mulle että nyt siihen kipuun ei ole muuta apua kuin että lapsi syntyy. Kätilö sanoo käyvänsä välillä toisaalla ja kehottaa soittamaan kelloa heti jos tulee jotain. Hetken päästä(en tiedä tarkasta ajan kulusta) alkaa ponnistuttaan vieläkin pahemmin ja soitetaan, kätilö tulee takasin ja sanon että nyt tosissaan ponnistuttaa. Hänkin vähän epäuskosena kurkkaa peiton alle ja toteaa että täälähän jo näkyykin hiuksia, ja kunnolla onkin tummaa tukkaa. Sitten yhtäkkiä sanookin että otappas reisien takaa kiinni että nyt ponnistetaan. Ponnistan supistusten mukaan muutamia kertoja, ja kipeäähän se teki ilman mitään puudutuksia, pään syntyminen lähinnä, sen jälkeen kätilö avitti lopun ulos ja kivut lakkas seinään. Hän nostaa meidän rakkaan lapsen näytille että tulikos sieltä tyttö niinkun piti ja kyllä tuli <3

Kun napanuora oli leikattu tyttö laitettiin mun paidan alle ja alkoikin hetken kuluttua hamuamaan tissiä ja imi lopulta hyvin. Siinä minä sitten hiukan tiedustelin alakerran vaurioita kun kätilö alkoi paikkoja putsaamaan(olin kovasti pelännyt epparin leikkaamista sekä repeämiä etukäteen). Hän totesi että epparia hän ei tehnyt eikä välilihaan tullut pienintäkään repeämää, häpyhuuliin pienet repeämät joihin laittoi sitten kauneustikit.

Eli 11.5 klo.22.35 syntyi meidän 9/9 pisteen prinsessa mitoin 2865g, 48cm ja py 31,5cm. Synnytyksen kesto 5 h 45 min josta ponnistus 10 min ja jälkeiset 10 min. :)
Mulla jäi tosi hyvät fiilikset synnytyksestä vaikka kipuja olikin, kätilöt oli mahtavia ja mun synnytyspelko huomoiotiin loistavasti!
 

katotaanpas miten muistan ton synnytyksen kulun. supistukset alko n.klo 02 aikaan yöllä(oli siis jo 20.6 puolella päivä) jotenkin sitä vaan taas tiesi että lähtö tulee pian.

ilmotin mun miehelle että tänään synnytän, ja päästin sen takas nukkumaan. tekstasin äitille että muksut tulee aamulla kylään.

supistukset tiheni ja harveni n.tunnin ajaksi. aika tasaisesti ne tiheni sinne klo 05:n asti jolloin jo laitoin viestiä tutuille joilla on auto että tarviin kyydin aamusta synnärille. kivut kestin yllättävn hyvin, hengittelin tasaseen ja kirosin suppareiden aikaan ekaa kertaa.(edellisissä en paljoa edes puhunut).

en edes muista mihin aikaan mies lähti viemään lapsia mummille, varmaan ennen 6tta. mä siinä ähisin polviltani olkkarin matolla ja kirosin sekä koitin selittää tytöille että ei ole mitään hätää ;D uskoivat varmaan.

menin suihkuun kiroamaan. olin kontallaan siellä niin että suihku osui alaselkään. se autto niin ihanasti että suunnittelin jo että jään sinne nukkumaan kivut pois. no, siinä vaiheessa kun lähdin suihkusta alkoi lapsivettä tihkumaan. urheasti koitin vielä nukkua. soitin synnärille 7aikaan, sanoivat että on sulku :O  kauhistuin ja soitin kättärille. onneksi siellä oli tilaa. sanoin että ei ole vielä kiire?!?!?! heti sen puhelun jälkeen alkoi jo ponnistuttaa ja serkkuni tuli hakemaan mua. en muista automatkasta paljoakaan. roikuin aina suppareiden aikana turvavyössä.

olin n.8.15 sairaalassa ja mies matkalla sinne mun äitin luota. supistukset oli sairaan kovia. kätilö kysyi haluanko epiduraalin, kieltäydyin koska halusin kerrankin synnyttää ilman puudutuksia(HULLU). ainoastaan ilokaasua vetelin. mies tuli 9aikaan jeejee! se muisti että sen piti olla hiljaa ja istua ja samalla tukea mua. miten lie onnistukaan. supistukset ilman lääkitystä on jotain aivan kamalaa. järkyttävä se kipu!! en ikinä unohda miten se sattuikaan niin perkeleesti. 

siinä sitten imin ihanaa ilokaasua sisuksiin kun alkoi ponnistuttaa tarpeeksi. mietin siinä että vihdoinkin pääsen ponnistamaan, tuskin sattuu kovasti. kello oli n9.40 kun sain luvan alkaa ponnistamaan omaan tahtiin, koitin myös kyljeltään mutta sydänäneet tippui vauvalla. takasin puoli-istuvaan.

en aluksi uskaltanu ponnistaa kunnolla koska se sattu ja mä rukoilin kätilöitä antamaan mulle ilokaasua. en saanut ja mielessäni vihasin niitä niin hemmetin paljon! miksi ne mua kiduttaa näin?!?!

no, kokosin itteni jotenkin(roikuin aina välillä mun miehessä) ja ponnistin muutaman kerran ja vauva syntyi 10.04. alotti heti itkun :D ei repeämiä, pieni kauneusvirhe tuli ja sanoin että ei tarvi kursia kokoon. turhaa omasta mielestäni. jälkeiset tuli varmaan n10min kuluttua helpolla ulos. 

positiivinen kokemus kaikesta tuskasta huolimatta. en vaan ymmärrä mikä hulluus mut aina ajaa olemaan kotona viime tippaan asti.

 
Takaisin
Top