Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Tässä ois mun synnytyskertomus J
Eli 17.12 lauantai-iltana viiden aikaan juttelin mun siskon kanssa ja tuskailin kun ei millään käynnisty synnytys:D Silloin oli 40+2 raskausviikkoja. Noh, mun sisko sitten kertoi mulle vyöhyketerapian vinkkejä, millä sen ehkä sais jopa käyntiin. Kokeilin sitten niitä ohjeita, joihin kuului mm. jalkapohjan luiden painelu kolmesta eri kohdasta. Tein niitä paineluita ehkä 10 kertaa tunnin aikana, ja sit päätin lopettaa.. Menin kattomaan telkkaria, ja 19.00 alkoi ekat lievät supparit. Ja niitä tuli noin 15min välein ja kestoa ei ollut kuin 10sekuntia yhdellä. 21.00 supparit alko voimistua, ja niitä tuli edelleen noin 15min välein, mutta kesto olikin jo 30-45sekuntia. Ajattelin sitten, että kyllä nää kohta loppuu, ja katselin miehen kanssa leffaa. No ei ne sitten loppuneet vaan alkoivat tulla kipeemmiks. Mietin siinä sitten, että meen koiran kanssa lenkille, jos vaikka sais kunnolla käyntiin. Lenkin jälkeen ne taas tuli kipeemmiks, ja sillon ajattelin, että ens yönä tulee lähtö. Painelin sit vielä niitä luita varmuuden vuoks sieltä jalkapohjasta xD
18.12 puolenyön jälkeen supistukset tuli tasan 10min välein ja kesto läheni sinne minuuttiin. Menin sit kuumaan suihkuun ja tajusin, et meillä ei oo panadolia. Onneks se suihkuttelu helpotti oloa, ja pärjäsin vielä kotona. Kolmen aikaan alko olla tosi tukala olo, ja supistuksen aikana oli ihan täyttä tuskaa olla mitenkään päin, sillon sanoin miehelle ekan kerran, että pitää ehkä lähteä KYSsille. Soitin sit synnärille 4.00 ja siellä sanottiin et voi tulla näytille, ja 5.00 me sit lähdettiin.. Supistuksen aikana oksetti ihan hirveesti, ja kauhee tuskanhiki nous naamalle.. Olin kuulemma naamasta ihan punanen. Siitä sitten 05.07 käyrille ja tarkastettiin tilannetta, 1cm auki ja reunat häviimässä. Ajattelin, että voi helkkari, kauhee olo ja sentin vaan auki!!!! No sain sit lämpöpussia selkään ja massulle sekä panadolia, ja mentiin miehen kanssa sit lepäilemään huoneeseen. Nukuin sit aina suppareitten välit sinne kymmeneen asti, kunnes sain Petidin-piikin pyllyyn ja unilääkettä (Dormicum). Niiden avulla sit pärjäsin melkeen sinne kolmeen asti. Ruokaa tuotiin, mut en voinu syödä, join vaan mehukeittoo. Ja sit aloin oksentamaan… Tilannetta taas tarkisteltiin, ja olin auki 4cm ja reunat ohentuneet, supistuksia 4min välein. Eli päästiin saliin 16.00. Siellä sit peräruisketta ja suihkua. Jatkoin kivunlievitystä lämpöpusseilla. Oksensin paljon, eli ilokaasu ei oikeen napannut siinä vaiheessa. No sit mulle laitettiin tippa, ja sinne menemään pahoinvointiin Primperania. Supistukset voimistuu ja lapsivesi menee sit 18.50. Siitä ne supistukset tykkäs, ja ne on jo ihan järkyttäviä, ja pyydän sit epiduraalin. Mut katetroidaan, koska en voi enää ees käydä pissalla, sieltä ei tuu mitään. :D Oon ihan sekasin ja sattuu hirveesti, ja onneks anestesialääkäri tulee sit 20.00, ja laittaa sen epiduraalin, sen laitto ei satu yhtään, vaikka mun mies kauhistelee sitä piikkiä. Kuulemma hirvee. :D No sit ku se epiduraali alkaa vaikuttaa, ni oon taivaassa. Supistus tuntuu vaan pienenä paineena pyllyssä :D Nyt auki 5cm, hidasta hidasta…. Torkun siinä sitten puoleen yöhön. Mies kuuntelee radiota, ja mua ärsyttää.. Kirkasta lapsivettä tulee koko ajan.
19.12 Pyydän kätilön paikalle, tunnen järkyttävää painetta. Kuulemma vauva on nyt tulossa ja oon kokonaan auki, en vaan tunne mun jalkoja ollenkaan, enkä mitään ponnistamisen tarvetta.. Kätilö laittaa oksitosiinitipan vauhdittamaan suppareita ja ottaa epiduraalin kokonaan pois.. Pikkuhiljaa tulee jalkoihin taas tunto, mutta ei kunnolla. 01.00 jälkeen tunnen ponnistamisen tarvetta, ja kätilö käskee aina ”ähkäisemään” vauvaa eteenpäin. 01.15 katetroidaan taas rakkoa :D 02.00 aloitetaan sit ponnistaminen ja ihana tyttö syntyy 02.21 ! Painoa oli 3810g. Ponnistaminen oli niin tuskasen rankkaa, ettei mitään rajaa, ja vannoin ettei enää ikinä!!! Mutta sitten ku sain sen tytön rinnalle, niin oli se vaan mun elämän paras hetki <3 Itkin kyllä ihan vuolaasti siinä :D No sit synty istukka ja pari ommelta tuli. Siinä sit olin tunnin ainakin tyttö rinnalla, ja tyttö itki ainakin puol tuntia, ja sit alkoi tissiä imemään<3 Neljän jälkeen sit pääsin osastolle, sitä ennen kävin suihkussa ja saatiin aamupala sekä Pommacia. :D Eli noin vuorokauden kesti synnytys, mutta säännöllisistä suppareista noin 13h.
1.vaihe: 13h 15min 2.vaihe: 21min 3.vaihe: 6min
1.1.2012
Noniin, Elikkä noin 01.30 täällä kotona alkoi järkyttävät kivut, niinku salama kirkkaalta taivaalta, ei muutaku panadolia naamaan ja kuumaan suihkuun. No eihän se mitään auttanut, mä pyörin ja kiemurtelin täällä kotona eikä mikään ollu hyvä. Huomasin pöntöllä käydessäni veristä vuotoa ja seassa oli myös hyytymiä. Isi sitte heti soittamaan oulaskankaalle ja sieltä sanoivat, että heti ambulanssilla sinne. Ambulanssi tuli ja laittoivat mut heti tippaan. Verenpaineet oli taivaissa koko matkan. Supistuksia tuli 2 min välein ja kesti noin minuutin kerrallaan. Oltiin sit Oulaisissa n. klo 3.30. Heti kätilö tutki minut muttei saanu vauvan sykettä kuuluviin sillä käyrä koneella. Lääkäri tuli paikalle ja sanoi että kohtu on liian pinkeä et katotaan ultralla. Vauvan syke oli enää 50-60 ja lääkäri sano et heti hätäsektio. Toinen kätilö rupes soittaan leikkurin väkeä paikalle ja toinen komensi ambulanssimiehet avukseen ja juoksun kans leikkuria kohti. Matkalla repivät multa vaatteita pois. Ite en muista tästä mitään ku olin niin shokissa. Isi vaan kerto et mentiin niin kovaa vauhtia ettei hän meinannu perässä pysyä. Isi päästettiin vaan heräämöön asti. Leikkurista muistan sen et ambulanssikuski silitti mun päätä ja hoki et ei hätää, kaikki menee hyvin. Sit pimeni. Heräämössä sitte ensimmäinen kysymys missä isi ja vauva? Mulle sanottiin, et he tulevat ihan pian mua kattomaan, ku ovat vauvalassa. No nehän tuli sit mun tykö ja totta kai olin onnellinen, mutta pökkyrässä nukutuksesta. Isi sano, et vauva oli tuotu leikkurista klo.3:56. Jonka jälkeen he menivät kätilön kanssa hapettamaan vauvaa ja kattomaan et kaikki on kunnossa. Ja tietty pesulle. Kätilö oli laittanu vauvan happikaappiin ja melkeen heti todennut et ei tämä mitään lisähappea tartte. Oli huutanu ku syötävä. Kätilö sanoikin jälkeen päin ku käytiin läpi tuota iltaa, et oli iso ristiriita siinä, et vauvan syke oli oikeesti ollu matala ja olivat luullut et sieltä tulee tosi huonokuntonen vauva, mut oliki ollu niin hyvässä kunnossa ettei ollut tarttenu mitään ylimääräistä hoitoa. <3 Meidän pikku taistelija. Lääkäri sanoi, että istukka oli irronnut silleen sieltä keskeltä, et reunat oli kiinni vielä kohdussa, niin vauva oli saanu happea tarpeeksi sitä kautta. Onni onnettomuudessa. Eilen päästiin kotiin ja vauva on itse rauhallisuus. Voi olla, että toista lasta emme heti perään uskalla tehdä. Oli sekä henkisesti, että fyysisesti niin raskas kokemus molemmille meistä. Varsinkin isille, kun hän kuitenkin muistaa melkein kaiken. Sanoi, että kaikista pahinta oli jäädä siihen ovien taakse odottamaan. Ja kun vauva oli tullut ulos hengissä, seuraava huoli oli ollut että miten minä voin. Mut loppu hyvin kaikki hyvin. <3 Tälläinen tarina meidän perheellä.