Synnytys

Mulla tyhjeni myös luonnollisesti suoli, sain rampata ripulilla ensin kotona sen kolme, neljä tuntia, ja sitten ei kakkaa tullutkaan kuin neljäntenä päivänä synnytyksestä seuraavan kerran :p Tyhjeni ihan huolella!
 
Mua ehkä kans jännittää se, et moneenko osaan halkean ja mitä jos se onkin tosi isokokoinen :D

Kipu ei sinänsä pelota kun uskon saavani tai toivon ainakin lääkkeet. Sitä kohdunkaulanpuudutetta en ehkä halua, epiduraalin kylläkin.

Alakautta haluan kuitenkin synnyttää jos vaan mahdollista.
 
Jos mä joudun alakautta synnyttää, niin mä haluan kyllä ehdottomasti uudelleen kohdunkaulan puudutteen. Oon spinaalin kerran saanut ja se oli ihan ok kun sain samalla rauhoittavia suoraan suoneen, mutta synnytystilanteessa ei taida rauhottavia saada, joten karkuun mä lähtisin jos joku lähestyis mun selkärankaa neulan kanssa.
 
Mulla on tohon kohdunkaulan puudutukseen joku kammo, meen mielummin ilman mitään lääkitystä, kun otan sen. Luomuna en taida edes yrittää, tai ehtiihän se mieliä vielä muuttua.
 
Mua ei kyllä suoraan sanottuna haitannut tai nolottanut kakkia siihen sänkyyn ja kyllä mäkin luulin, että se suoli ois tyhjä ollut mutta kummasti vaan kun kaikki voimat käyttää ponnistamiseen niin jotain sieltä ulos tuli. Ajattelin kuitenkin, että nää on kätilöitä että eiköhän ne oo jo tottuneet näkemään kaikkia mahdollisia ihmiseritteitä :D !
 
Synnytyksen aikaan on muutenkin ehtinyt jo tottua siihen, että eri ihmiset käy ronkkimassa jalkoväliä. Noi kakkajututkin on aika pientä. Kyllä ne kätilöt ja lääkärit nähneet kakkaa sataan kertaan. Sekin on joka tapuauksessa normaalia, että synnyttällä on komiat pukamat ja suonikohjut. Sitten joku onnellinen pääsee vielä kursimaan kaiken räjähdyksen jäljiltä kasaan! :grin

Ja itse otin kyllä peräruiskeen, mutta en kyllä miettinyt sekuntiakaan mitään semmoista koko synnytyksen aikana. Ponnistusvaiheessa pystyi keskittymään vain siihen lapsen ulkoistamiseen. Siinä tuli suljettua ihan koko muu maailma ulkopuolelle. Ei siis mitään käsitystä tuliko kakkaa vai ei. Kätilöt pyyhkii ne kyllä vaivihkaa pois, jos semmoista sattuu.

Ja epiduraalin laittaminen ei omalla kohdalla tuntunut missään. Varmaan kanyylin laittaminen käteen sattui enemmän. :rolleyes: Tuntuvat aika pieniltä jutuilta verrattuna siihen supistuskipuun!
 
Mua itse kiinnostaisi se kohdunkaulanpuudute. Olen kyllä kuullut että sen laittaminen on kivuliasta ja oikeassa tilanteessa voisi mennä pupu pöksyyn kun näkee sen neulan :smile Toisaalta ainakin yhdellä tutulla, jolle ei myöskään epiduraalia keritty laittamaan, se oli tuonut todella hyvän avun kipuihin.
 
Joo! Tuskinpa se kätilö soittaa koko synnytysosastoa että "tulkaa kattomaan, tää paskos!!!" :grin

Olis se kyl aika... :D
 
:laughing025
Monesti ne kätilöt ei ees virka mittään jos kakat tulee. Siivoa vaan vaivihkaa pois.:P
 
Mä kysyin kätilöltä että mitäs jos mä paskon tähän. Se katteli hetken ja sanoi että noh, mä sen siivoan pois, ja että et olisi ensimmäinen jolla tulee ulos muutakin kuin vauva.
 
Ootteko miettineet mitä synnytysasentoa haluaisitte kokeilla? Aika varhaista kyllä vielä, mutta uudelleensynnyttäjät on ehkä jo kypsytelleet asiaa? :)
Mä puskin esikoisen perinteisessä puoli-istuvassa, kakkosen jakkaralla. Se jakkara on mahtava! Siihen tähdätään tälläkin kertaa. Ihanaa, kun isä oli siinä selän takana ja kosketuskontaktissa koko ajan.:Heartred
 
Se kohdunkaulanpuudutteen laitto tapa oli kyllä järkyttävää enkä todellakaan aijo antaa enään laittaa sitä. Ja sitku se lääkäri vielä venytti sormillaan sitä kohdunsuuta auki siinä samalla :-(
 
Minä haluaisin kokeilla jakkaraa, mutta voi olla, että joudun maksamaan sängyssä käyrillä koko toimenpiteen ajan ja muutenkin vaihtoehdot taitavat olla melko vähissä.. :sad001
 
Olisi kyllä mahtavaa päästä kokemaan alatiesynnytys. Esikoinen tuli maailmaan kun vedet oli menny 3,5 vuorokautta aiemmin ja hitaasti oltiin auettu 9 cm. Sain ponnistaakin ja mitään ei tapahtunut, pelottelivat vaan että vauva pitää työntää takaisin ja leikata jos ei tule kuin pää tms. 7kertaa laittoivat kanyylin kun ei osunu kerralla silloin ja oli epiduraali ja spinaali ja teippiä joka paikassa. Kiireiseen sektioon päättyi se synnytys koska olin jo liian kipeä ja väsynyt jatkamaan yrittämistä. Vuodepotilaana meni pari päivää ja sairaalassa oltiin viikko yhteensä. Ei se minustakaan miltään synnytykseltä tuntunut vaan leikkaukselta ja se on jäänyt vaivaamaan vähän. Vauva ollut ilmeisesti liian iso minulle synnytettäväksi normaalisti tai tällainen käsitys minulle jäi, poika oli karvan verran yli 4 kg. Valitettavasti siihen ei aina voi vaikuttaa miten lapsi maailmaan tulee. Ensi kerralla aion tottakai yrittää myös alakautta jos oma ja vauvan kunto sen kestää mikäli eivät synnytystapa-arviossa sitä vaihtoehtoa torppaa täysin :)

Tällä kertaa toivon, että synnytyksestä jäisi paremmat muistot minulle sekä miehelleni. Ja ettei kukaan muu täällä joudu puolustelemaan omaa oloaan sektion jälkeen (jos siis siihen joutuu) kun itsellä ainakin osa sukulaisista oli sitä mieltä ettei se minun synnytys voinut olla kipeä kun voin kerta istua ja taisivqt ajatella, että olen saanut oikotien onneen sektion avulla. Pahalta tuntui.

Tämä nyt ei taida ihan tänne kuulua mutta kysyn kuitenkin, että onko muilla sektion kokeineilla ollut kiinnikkeistä johtuvaa kipua? Tai onko tullut jo jotain "tuomiota" tulevaa synnytystä varten (ei alatiesynnytystä tms?)

Täytyy vielä sanoa, että on rohkaisevaa lukea muiden hyvistä synnytyskokemuksista. Toivotaan meille kaikille sellaista sinne kesäkuulle! :)
 
Mulla on itselläni kaksi hyvää ja voimaannutavaa synnytystä. Kestivät noin 16-18h ja ekassa ponnistus kesti 54 min , toisessa 21. Olin molemmilla kerroilla 5cm auki kun menin sairaalaan. Mut kaikista hauskinta/vit---isinta oli, et ekalla kerralla kätilö oli "no niin laitan valmiiksi synnytyshuoneen" ja seuraavalla kerralla kätilö oli "joo haluatteko mennä takaisin kotiin, ku supistuksia ei tule niin paljoa". Kyllä mä olin ihan suu auki. No ei kyllä menty kotiin vaan tehtiin semmonen 1km lenkki ja sit olin auki 6cm. En edelleenkään ymmärrä kätilön ajatuksenjuoksua. 5cm auki ja ohjaa kotiin?? Kun puhuin terkalle jälkikäteen tästä, niin mietti, että olinko jotenkin "kivuttoman" oloinen yms. Ehkäpä. Koska mulla on korkeakipu kynnys ja muutenkin oon synnytyksissä tosi hiljainen. En juurikaan puhu pukahda taikka näytä kipua.
Itse siis synnytyksestä. Molemmat olivat "luomuja"Jos nyt ei lasketa panadolia kotona olessa otettu ja ilokaasua, jota vedin molemmilla kerralla pari kertaa. Oksensin. Ei sopinut mulle. En suunnitellut luomusynnytystä, mutta jotenkin tuntu hyvältä kuunnella omaa kroppaa ja sen mukaan menin sit. En pystynyt makamaan kuin vasta ponnitisvaiheessa. Joten nyt kun on tulossa kaksoset niin en uskalla edes toivoa luomusynnytystä. Saas nähdä!
 
Muokattu viimeksi:
Mä oon miettiny sitä vesisynnytystä mut ehkä sit ens kerralla. Ensikertalaisena ei oikein uskalla kun oom ymmärtäny että siinä on vähän niinku omillaan kun kätilö pääse oikein käsiks. Ilokaasua en aijo ottaa vaikka mikä olis,inhoon sellasta sekavaa oloa ja pelkään jostain syystä oksentamista. Oksennustaudissa tasan kerran ollu ja tasan sen kerran myös oksensin kun ei vaan voinu enää pidätellä...
 
Mä oon jotenkin ollut siinä luulossa että tuo kohdunkaulan puudute ja se pudendaali minkä mä sain ois ollu sama asia, mutta eihän ne ookaan. En ollut kyllä esikoisen aikanakaan liiemmin perehtynyt mihinkään kivunlievitysmenetelmiin, vaan menin sillä asenteella, että kokeillaan kaikkea mitä mulle ehdotetaan :D . Samalla asenteella taidan nytkin mennä. Asennoista mä kokeilin varmaan kaikkia mahdollisia ja lopuksi olin sitten siinä puoli-istuvassa jossa varmaan täytyy ollakin kun imukuppia käytetään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top