Synnytys

Rosalina

Rosalina

Foorumin legenda
Kesäkuunmammat 2015
Laitetaan nyt tällekin jo oma topic, vaikka aikaista onkin.
En tiennyt mihin pinkkaan tästä kirjoittaisin, joten ehkä on selkeämpi laittaa jo nyt synnytysjutut oman otsikkonsa alle niin löytyy myöhemmin helposti. :)

Törmäsin äsken tietsikalla synnytystoivelistaani kuopuksen synnytyksestä, kun ihan muuta etsin. Jäin sitä sit lueskelemaan. Ja pakkohan sitä oli heti muokkaillakin. Luulin poistaneeni sen jo, mutta ihan hyvä kun se oli tallessa. :) Sitä on helppo muotoilla uudestaan tämän kertaisten fiilisten mukaan.

Ensisijainen toive on luomusynnytys -ainakin siihen asti kun voimat riittää. Jos tämäkin synnytys venyy 20+ tuntiseksi niin eihän siinä ole järkeä kitkutella omin voimin ja joutua huonolla tuurilla lopuksi leikkuriin.
Oon aatellut, että jos tällä kertaa oltaisiin pidempään kotona ennen sairaalaan lähtöä. Kävisin kävelemässä ja suihkussa jne. Olisin sit enemmän kuin 2-3cm auki kun mennään synnärille.:rolleyes:

Odotan tuota uutta kokemusta malttamattomana! Ja oman pikkuisen kohtaamista ensimmäistä kertaa:Heartpink:Heartpink:Heartpink Synnyttäminen on ollut mulle positiivinen ja voimaannuttava kokemus, toivottavasti kolmannesta kerrastakin tulee sitä. :)
 
Mua jotenki hirvittää es ajatus synnytyksestä. Jotenki sivutan heti ajatuksen ku käy es mielessä. Jospa se ensisynnyttäjälle on ihan normaalia.. Oon myös miettinyt jos kävis pelkopolilla puhumassa asiasta.
Onko kellään kokemusta tämmösestä?
 
Mua kanssa hirvittää synnytys, eikä yhtään auta vaikka monet sanoo että hyvin se menee ym ym...
 
Mua myös ja mua ei hirvitä se kipu siinä vaan ihan muut asiat. Ajattelin tänään ottaa neuvolassa puheeksi, tai yritän ainakin saada suustani kakistettua tuntemukseni. Ja jos se ottais vaikka todesta ja olis mahis päästä pelkopolille juttelemaan.
 
Mä olin vakaasti päättänyt silloin Jussista että luomuna synnytän. Kyllä siinä vaiheessa kun kivut koveni alkoi mieli muuttumaan :wink Olisi vaan heti pitäny suostua spinaaliin kun sitä tarjottiin eikä vaan itepäisesti kieltäytyä. Olisin ehkä silloin välttynyt katetroinnilta ja kohdunkaulan puudutukselta minkä laitto sattui eikä edes auttanut mitään. Ja se laittaja lääkäri vielä venytti sormillaan mun kohdunsuuta auki.
Nyt kyllä aijon heti ottaa sen spinaalin kun saan. Välttyy turhalta kivulta.
Tosin mun supistukset oli senkin takia aivan järkyt kun piti tipalla käynnistää.
 
Mä oisin saattanut sen kivun kestää hyvin, mutta synnytykset venyi pitkiksi ja aloin väsyä, kun olin valvonutkin niin kauan. Ja toinen juttu oli se, että kun mut kytkettiin käyrille makaamaan niin en pystynyt helpottamaan kipua mitenkään ja se oli hirveää. Jalkeilla se kipu ei ollut yhtään niin paha.

Kakkosesta puhkaistiin kalvot, kun olin 5cm auki ja sit piti heti olla makuullaan käyrällä. Ne kivuthan tietty räjähti kalvojen puhkaisun jälkeen. Ole siinä sitten kuin kala kuivalla maalla, oli pakko pyytää spinaali. Sitä laittaessa aukesin täyteen 10cm ennen kuin sen ehti ees kunnolla vaikuttaa. Eli koin kyllä sen kaikista pahimman avautumisvaiheen kivun kituen liikkumattomana. Joten nyt en enää ees suostu käyrille pitkäksi aikaa, jos vauvan vointi sallii ja oma olo tuntuu siltä. On sitä ennenkin ilman käyriä synnytetty:rolleyes:
 
Tarjotaanko ensisynnyttäjille nykyään spinaalia? Ennen sai vaan epiduraalin
 
Käsittääkseni mieluummin epiduraali ensisynnyttäjälle ja spinaali uudelleensynnyttäjälle, mutta tavat vaihtelee. Mä sain esikoisesta epin.
 
Mä olin esikoisesta kotona suihkussa siihen asti, että olin 10cm auki. Sairaalassa pääsin suoraan synnytyshuoneeseen ja sain spinaalipuudutuksen, enkä tuntenut mitään ponnistusvaiheessa. :) Hyvä fiilis jäi! Nyt olisi kyllä ajatuksena, että pitäisi lähteä vähän aikaisemmin, oli ne viimeiset supistukset aika järkyttäviä ilman kivunlievitystä. Mulla kävi niin, että soitin monta kertaa sairaalaan voisiko jo tulla, mutta sanoivat että ei kannata vielä tulla, en kullosta niin kipeältä ja olen ensisynnyttäjä. :meh: No, onneksi en sentään kotona synnyttänyt. :) Toisaalta oli kiva, kun sai olla mahdollisimman pitkään kotona, niin ei tarvinnut olla niin kauaa sairaalassa. Mulla kesti supistukset kolme päivää taukoamatta, nukuin koko aikana ehkä 2h. :wacky:

Ei kannata pelätä synnytystä, mulla jäi ainakin sellainen fiilis että ei se nyt niin kamalaa ollut kuin mitä aina kuulee puhuttavan. Ja nyt kun katsoo tuota esikoista, niin tekisin saman vaikka 50 kertaa uudestaan, että saisin hänet maailmaan. :love7
 
Eli sain siis spinaalipuudutuksen, vaikka olinkin ensisynnyttäjä. Ei olisi epiduraali ehtinyt enää vaikuttaa, kun oli ponnistus jo niin lähellä.
 
Ja mä kyllä kannatan ennemmin tuota spinaalia kuin epiduraalia. Epiduraali monimutkaisempi laittaa ja usealle siitä tulee järkyttävä päänsärky ja huono olo.

Joo ei se synnytys niin kauheeta ole vaikka onkin kauheeta :-D Se menee loppujen lopuksi niin äkkiä ohi ja nopeesti unohtaa. Ja ne nykyajan puudutteet on kyllä niin hyviä että mitä sitä suotta itteensä rääkkäämään jos sellainen mahdollisuus on että voi ottaa :-) Toki onhan meitä eri sietokyvyn ihmisiä, jotkut kestää kipua paremmin kun toiset :-) Hyvillä mielin mä lähden kyllä taas synnyttämään eikä pelota yhtään! Olispa jo se päivä :-)
 
Mulla jäi kivunlievitykset saamatta synnytyksen nopeuden vuoksi ja sen vuoksi että anestesia lääkärillä sattui olemaan toinenkin potilas siinä samassa hetkessä jolloin mun olisi vielä ollut se epiduraalin mahdollista saada. Sen vuoksi en oikein vieläkään pysty luomaan kovin ruusuista kuvaa siitä tapahtumasta. Mä juttelin asiasta neuvolassa ja hän ehdotti että voisin mennä juttelemaan ajatuksistani pelkopolille. Mä kieltäydyin, koska mä en varsinaisesti synnytystä pelkää ja kukaan sieltä pelkopolilla ei kumminkaan tule mulle sitä kipulääkettä tuiskasemaan kun ensi kerralla olen synnyttämässä :smile

Haluisin vaan varmuuden että ensi kerralla mun kivuistani huolehdittaisiin paremmin, esim. Yritettäisiin tarjota jotain muuta kivunlievitys vaihtoehtoa jos epiduraalia ei ole saatavilla tai ei keritä enää laittamaan.

Muuten kaikki mun synnytyksessäni menikin sitten hyvin ja ysin tyttö syntyi :Heartred

Mulla vähän vaihtui pelon aiheet synnytyksen suhteen. Ennen synnytystä pelkäsin että jos jotain sattuu lapselle siinä toimituksessa. Nyt kokemuksen jälkeen suhtaudun siihen asiaan paljon luottavaisemmin. Mutta sitten taas pelot kivuista pysyvät ja niitä taas en osannut pelätä ennen synnytystä. Mutta parempi näin päin. Mun kohdallani seuraava synnytys tulee varmaan käymään aika nopeasti ja hyvin toivuin kaikesta fyysisesti vaikka kipuja kyllä oli aika pitkään.
 
Se on kyllä aika hurjaa, jos joutuu vasten tahtoaan synnyttämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.:confused:

Mä en sitä epiä enää todella haluais, kun olin sit ihan lääketokkurassa kun poika syntyi. En osannut nauttia niistä tärkeistä ensihetkistä... ja kun en tuntenut supistuksia niin oli tosi vaikeaa ponnistaa! Yritä siinä sit tuijottaa monitoria ja keskittyä samaan aikaan. :angry1

Mut spinaali oli helpotus, kun vei kivut täysin, ei tehnyt huonoa oloa ja tunsin ponnistamisentarpeen kuten kuuluu.

Se on muuten niiiiin totta, että aika kultaa muistot sen kivun kohdalta. Sitä ei osaa enää jälkeenpäin oikein edes kuvitella. Onneksi. Ja toisaalta se kipu on synnytystä eteenpäin vivä tekijä. Supistus, joka nyt tulee, hetkessä menee eikä tule ikinä takaisin. Hetki hetkeltä on vauva lähempänä syliä.♡
 
Mulla oli aika pitkä synnytys, riippuu vähän mistä alkaen laskee, mutta sairaalassa kerkesin olla 22 tuntia ennen kuin poika saatiin ulos. Otin epiduraalin kahteen otteeseen ja se oli ihanaa, kun sen jälkeen ei tarvinnut kivuista kärsiä. Sen vaikutukset kyllä kerkes sitten poistua ja ennen ponnistusta sain vielä pudendaalipuudutteen (onkos se nyt sitten se kohdunkaulan puudute toiselta nimeltään). Papereihin mulle merkitty sekundäärinen supistusheikkous, eli ne alkoi loppua kohden heiketä vaikka sain oksitosiinitippaa ja annostusta koko ajan lisättiin. Mutta siis epiduraali ei tuossa vaiheessa kyllä enää vaikuttanut, että siitä ei johtunut. Kai siihen sitten vaikutti se että niitä supistuksia oli tullut jo yli vuorokauden säännöllisinä niin oma kroppa alkoi olla sitä mieltä että nyt riittää.. mulla avautumisvaihe oli vaan niiiiin hidasta, vaikka supistukset kivuliaita olivatkin. Lähellä oli, etten joutunut kiireelliseen tai hätäsektioon, mutta poika saatiin siis lopulta imukupin avustuksella ulos.

Mulla on jotenkin ihan luottavainen mieli tähän tulevaan synnytykseen, vaikka tuosta ekasta ei kyllä mitkään hyvät fiilikset jääneet. Mutta jotenkin vaan luotan, että seuraava sujuu paremmin ja toivottavasti myös nopeammin :) .
 
En osaa oikeen pelätä sitä synnytystä ollenkaan. Tällähetkellä ainakin on vielä kova itseluottamus, että kyllä miä siihen pystyn. Pystyyhän jossai kehitysmaissakin 14 vuotiaat teinitytöt synnyttämään jossai savimajassa jonku shamaanin avustuksella, niin miks en minä täällä nykyaikaisessa sairaalassa ammattilaisten ympäröimänä??
 
Ekan aikaan sain epin. Oli ihan "helppo" operaatio sinänsä. Epistä sain kamalat sivarit päästä varpaisiin kutinan ja tuli kylmä, mulla oli sen 3 huopaa ylläni ja koitin avautua. Ah, niin ja epi toimi mulla vain toispuoleisena joten lantiossa tuntui kuin olisi kirveellä hakattu + ponnistuskivun aikana tuli aistiharhakin kun näin henkeni eriävän kehosta ja lähtevän huoneen ovesta pois kun koski niin kovaa. Mikä positiivisinta, ponnistus 5min ja jälkeiset 5min, yhteensä 8h synnytys.
 
Eka oli suurimaks osaks aikaa kohdussa perätilassa, mutta oli kääntynyt synnytykseen ryhdyttäessä. Jälkikäteen vuosien jälkeen kö aattelen asiaa, olisin voinut olla asiasta peloissani ja tortut housuissa , jos tyttö ei olisikaan kääntynyt. En olisi halunnut sektiota tai perätilasynnytystä silloin tai tässä nykyisyydessä. Työkaveri teki lapsen viime vuonna ja synnytti perätilassa olevan lapsensa ihan omasta tahdostaan vaikka sektiota oli lääkärit suositelleet.

Olisin itse ollut ihan romuna, jos en olisi voinut synnyttää alateitse, koska en miellä sektiota luonnonvalitsemaksi.... Olkoon jokainen asiasta omaa mieltään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top