Synnytyksen jälkeinen masennusko?

[Sofia32]

3 viikkoa synnytyksen jälkeen mieli alkoi mustua. Ahdistus alkoi kalvamaan ja olin itkuinen. Vauva tuntui jotenkin pelottavalta, pärjäänkö hänen kanssaan ja osaanko hoitaa oikein. Miehen töihin paluu isyyslomalta lähestyi ja se lisäsi vielä enemmän ahdistusta.

Mies on nyt ollut 3 päivää töissä ja olen yrittänyt pärjätä kotona, onneksi äitini on ollut auttamassa.
Heti jos valvon yöllä ja syötän vauvaa (vauva saa korviketta tuttipullosta), niin seuraava päivä on itkuinen ja mieli on todella ahdistunut. Mies on nyt pääosin koittanut hoitaa vauvaa öisin. Pelkään, että hän uupuu aivan täysin. Äitini on myös hoitanut vauvaa muutamana yönä.
Itse olen jatkuvasti väsynyt vaikka olenkin saanut öisin nukkua. Aamut on yleensä pahimpia, jolloin olo on väsymyksestä johtuen toivoton ja apea. Iltaa kohden piristyn ja mielikin on parempi. Olotilasta huolimatta saan kuitenkin hoidettua kodin, pyykit yms.

Onko tämä vielä synnytyksestä johtuvaa hormonien heittelyä vai pitäisikö jo huolestua jos tämä onkin synnytyksen jälkeistä masennusta? Löytyisikö täältä vertaistukea?

 

[Aaltokukka]

3 viikkoa synnytyksen jälkeen mieli alkoi mustua. Ahdistus alkoi kalvamaan ja olin itkuinen. Vauva tuntui jotenkin pelottavalta, pärjäänkö hänen kanssaan ja osaanko hoitaa oikein. Miehen töihin paluu isyyslomalta lähestyi ja se lisäsi vielä enemmän ahdistusta.

Mies on nyt ollut 3 päivää töissä ja olen yrittänyt pärjätä kotona, onneksi äitini on ollut auttamassa.
Heti jos valvon yöllä ja syötän vauvaa (vauva saa korviketta tuttipullosta), niin seuraava päivä on itkuinen ja mieli on todella ahdistunut. Mies on nyt pääosin koittanut hoitaa vauvaa öisin. Pelkään, että hän uupuu aivan täysin. Äitini on myös hoitanut vauvaa muutamana yönä.
Itse olen jatkuvasti väsynyt vaikka olenkin saanut öisin nukkua. Aamut on yleensä pahimpia, jolloin olo on väsymyksestä johtuen toivoton ja apea. Iltaa kohden piristyn ja mielikin on parempi. Olotilasta huolimatta saan kuitenkin hoidettua kodin, pyykit yms.

Onko tämä vielä synnytyksestä johtuvaa hormonien heittelyä vai pitäisikö jo huolestua jos tämä onkin synnytyksen jälkeistä masennusta? Löytyisikö täältä vertaistukea?

Tummankin taivaan takana paistaa aurinko! Ihanaa kun äitisi on voinut olla apuna.

Turhaan tummissa vesissä kuljet. Sinuna soittaisin neuvolaan tai jopa synnytysosastolle. sieltä kautta pitäisia apua alkaa järjestymään!

 

[Suski75]

3 viikkoa synnytyksen jälkeen mieli alkoi mustua. Ahdistus alkoi kalvamaan ja olin itkuinen. Vauva tuntui jotenkin pelottavalta, pärjäänkö hänen kanssaan ja osaanko hoitaa oikein. Miehen töihin paluu isyyslomalta lähestyi ja se lisäsi vielä enemmän ahdistusta.

Mies on nyt ollut 3 päivää töissä ja olen yrittänyt pärjätä kotona, onneksi äitini on ollut auttamassa.
Heti jos valvon yöllä ja syötän vauvaa (vauva saa korviketta tuttipullosta), niin seuraava päivä on itkuinen ja mieli on todella ahdistunut. Mies on nyt pääosin koittanut hoitaa vauvaa öisin. Pelkään, että hän uupuu aivan täysin. Äitini on myös hoitanut vauvaa muutamana yönä.
Itse olen jatkuvasti väsynyt vaikka olenkin saanut öisin nukkua. Aamut on yleensä pahimpia, jolloin olo on väsymyksestä johtuen toivoton ja apea. Iltaa kohden piristyn ja mielikin on parempi. Olotilasta huolimatta saan kuitenkin hoidettua kodin, pyykit yms.

Onko tämä vielä synnytyksestä johtuvaa hormonien heittelyä vai pitäisikö jo huolestua jos tämä onkin synnytyksen jälkeistä masennusta? Löytyisikö täältä vertaistukea?

Neuvolaan yhteyttä! Synnytyksenjälkeinen masennus ei ole omissa käsissä, eli se voi tulla kenelle tahansa taustasta riippumatta, ja jos kyse on masennuksesta, se on helpompi hoitaa mitä nopeammin siihen päästään puuttumaan.

Tsemppiä!

 

[Lavendel]

3 viikkoa synnytyksen jälkeen mieli alkoi mustua. Ahdistus alkoi kalvamaan ja olin itkuinen. Vauva tuntui jotenkin pelottavalta, pärjäänkö hänen kanssaan ja osaanko hoitaa oikein. Miehen töihin paluu isyyslomalta lähestyi ja se lisäsi vielä enemmän ahdistusta.

Mies on nyt ollut 3 päivää töissä ja olen yrittänyt pärjätä kotona, onneksi äitini on ollut auttamassa.
Heti jos valvon yöllä ja syötän vauvaa (vauva saa korviketta tuttipullosta), niin seuraava päivä on itkuinen ja mieli on todella ahdistunut. Mies on nyt pääosin koittanut hoitaa vauvaa öisin. Pelkään, että hän uupuu aivan täysin. Äitini on myös hoitanut vauvaa muutamana yönä.
Itse olen jatkuvasti väsynyt vaikka olenkin saanut öisin nukkua. Aamut on yleensä pahimpia, jolloin olo on väsymyksestä johtuen toivoton ja apea. Iltaa kohden piristyn ja mielikin on parempi. Olotilasta huolimatta saan kuitenkin hoidettua kodin, pyykit yms.

Onko tämä vielä synnytyksestä johtuvaa hormonien heittelyä vai pitäisikö jo huolestua jos tämä onkin synnytyksen jälkeistä masennusta? Löytyisikö täältä vertaistukea?

Oman kokemukseni perusteella aina ei syy ole masennus, voi olla ahdistustakin tai jopa erityisherkkyyttä - varmasti jotain muutakin. Olipa mitä tahansa niin tärkeintä on että saat apua itsesi ja vauvasi tähden - kun äiti voi hyvin, myös vauva voi hyvin. Voimia sinulle!

 

[Vargynja]

Vähän pelkään ettei mene enää synnytyksen jälkeisen hormoniheittelyn piikkiin. Suosittelen muiden tapaan ottamaan neuvolaan yhteyttä. Synnytyksen jälkeinen masennus voi tulla kenelle tahansa. Voimia! Onneksi äitisi pystyy auttamaan ja miehesi hoitamaan öitä.

 

[Sofia32]

Kiitos kaikille vastauksista viime viikolla käytiin neuvolassa ja siellä otin asian puheeksi ja terkkari oli sitä mieltä, että olisi synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyä. Itse olen kyllä ehkä enemmän sen synnytyksen jälkeisen masennuksen puolella.
Täytyy ensi viikolla ottaa yhteyttä mielenterveyskeskukseen ja varata aika ihan lääkärille.

 

[Aaltokukka]

Kiitos kaikille vastauksista viime viikolla käytiin neuvolassa ja siellä otin asian puheeksi ja terkkari oli sitä mieltä, että olisi synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyä. Itse olen kyllä ehkä enemmän sen synnytyksen jälkeisen masennuksen puolella.
Täytyy ensi viikolla ottaa yhteyttä mielenterveyskeskukseen ja varata aika ihan lääkärille.

Tärkeintä on jotta saat jotakutakautta kontaktin lääkäriin ja järkevässä ajassa!
Minua ohjeistivat sairaalasta vauvan kanssa olemaan sinne tarvittaessa yhteydessä vaikka viikonloppuna (mikäli epäilisin masennusta) jotta asian saisi mahd nopeasti "haltuun" ellen neuvolalääkärille saisi nopeasti aikaa.
Tsemppiä päiviisi!