Synnyttäneet --40+++

Se meidän erikoispuuro Sinlac sisältää sokeria mikä mua vähän kauhistuttaa. Mut tällä hetkellä se on ainut mikä tytölle varmasti käy äidinmaidon kanssa ja helpottaa refluksia. Lisättyä sokeria muuten haluan välttää tytöltä ja just noin että rusinoilla tms ja kun aika tulee niin karkkipäivä. Janojuomana vesi. Ite ja mies ollaan jäätäviä sokerihirmuja. Sukulaiset pakotan tajuumaan ettei sille anneta sokeripitosia. Hedelmät ja kasvikset pilkottuna parempi jos haluaa herkutella.

MS74 :) Teille ei käy Muksu puuro? Näistä löytyy gluteiiniton ja sokeriton. Kaikki on ainakin vähintään sokerittomia ja annan niitä. Lisään muutaman lusikan Bonnen sokeritonta omenasosetta. Kyllä tykkää :)
 
Mä en tiiä miksi perunaa mollataan niin kamalasti :) meillä syödään paljon perunaa ja kuorineen:) salaatit ja kasvikset sekä hedelmät kuuluu joka päivään. Ja puuroa syö koko joukko mielellään. Neljää viljaa ja kauraa, välillä ohraa. Kesän marjasatoa päälle ja nam.
Oi mä odotan että pääsen loppukesästä mustikkametsään! Mustikka on meidän kaikkien lemppari vaikkakin kauhistus kun taapero juoksee karkuun kädet mustikassa:)
Meillä oli syksyllä kaksi isoa kaappipakastinta täynnä marjaa, sieniä, ja itse tehtyjä mehuja ja hilloja, nyt täytyy jo hiukan "säännöstellä" ettei lopu kesken:)


Ihanaa lomaa Tähti-73! :)
 
Espanjassa kun oltiin niin lasten ruokapurkissa 5kk -> oli ihan lisättyä suolaa.
 
Olen samaa mieltä siitä, että kilon karkkipussi tuliaisiksi alle 1-vuotiaalle on aikamoista liioittelua o_O

Jaan myös Jannan ajattelutapaa eli en ajattele, että karkkipäivä olis ainoa vaihtoehto. Ajattelen myös, että että totaalikieltäminen usein vain lisää houkutusta. Ja nyt tarkoitan siis taaperoa ja leikki-ikäisiä, en vauvaa. Eli ei meilläkään vauvalle lisättyä sokeria anneta, mutta kyllä 1 vee synttäreillä annoin esikoisen maistaa kakkua tai piirakkaa ja vähän myöhemmin myös jäätelöä. Mutta ei niitä tietenkään hulluja määriä tai joka päivä vedetä. Nyt vajaa 3-vuotiaan olen joskus antanut maistaa karkkia, useimmista hän ei tykkää - suklaa on hänen (niin kuin äitinsäkin) heikkous:grin Sen kanssa saa olla varovainen, oli se joulusuklaassa tai mutakakussa :wink Jäätelö on toinen. Jossain tapahtumassa tai erikoistilanteessa olen ostanut pillimehun, yhtäkään hän ei ole juonut loppuun, yleensä ottaa pari imaisua. Limua hän maistoi kerran, eikä ole sen jälkeen halunnut, vaikka näkisi, että juodaan. Ja korostan siis, että nämä ovat satunnaisia kertoja, ei niin, että karkkia ja herkkuja jaettaisiin harva se päivä. Toisaalta taas esim hampaiden kannalta tarttuvat, tahmeat rusinat ovat käsittääkseni pahempia kuin vaikka jäätelö. Eli onhan näitä miinanpaikkoja... Mutta esim jogurtissa valitsee valmiin sokerijogurtin sijasta täyshedelmäsoseella maustetun maustamattoman jogurtin.
 
Mä en tiiä miksi perunaa mollataan niin kamalasti :) meillä syödään paljon perunaa ja kuorineen:) salaatit ja kasvikset sekä hedelmät kuuluu joka päivään. Ja puuroa syö koko joukko mielellään. Neljää viljaa ja kauraa, välillä ohraa. Kesän marjasatoa päälle ja nam.
Oi mä odotan että pääsen loppukesästä mustikkametsään! Mustikka on meidän kaikkien lemppari vaikkakin kauhistus kun taapero juoksee karkuun kädet mustikassa:)
Meillä oli syksyllä kaksi isoa kaappipakastinta täynnä marjaa, sieniä, ja itse tehtyjä mehuja ja hilloja, nyt täytyy jo hiukan "säännöstellä" ettei lopu kesken:)


Ihanaa lomaa Tähti-73! :)

Kiitos JustMom!:Heartblue Matka alkaa jännittämään, lähinnä se lento lapsen kanssa. Ehkä myös tuo syöminen siellä, mutta otetaan paljon mukaan Suomesta vauvanruokaa.

Perunaa en halua mollata, mutta sitä en ymmärrä, että ruoka on pelkkää perunaa - eri muodoissaan ja pöydässä ei ole salaattia lainkaan. Peruna on ihan hyvä lisäke. Taas tarkoitan anoppia, pelkkää perunaa, perunaa, perunaa... hyvin yksipuolista.

Mä myös sienestän ja marjoja poimin. Kaikki mikää jää yli, niin säilöön :)
 
Voi että. Meitä ja mielipiteitämme on moneksi. Meillä pyritään syömään yleisten ravitsemussuositusten mukaan säännöllisesti 5 kertaa päivässä. Kuljetaan kultaista keskitietä myös syömisissä. Kaikkea saa syödä, joskus herkutellaan. Joskus yllätän ja tarjoan koululaisille välipalaksi mehua ja kakkua tms., mutta vasta leivän ja maidon jälkeen. Joka syömisellä on hevi-osaston tuotteita. Marjoja, vihanneksia ja hedelmiä saa syödä lupaa kysymättä. Esikoisellakin pidin aluksi tiukempaa linjaa (silloin taaperona), mutta jo toisen lapsen kohdalla piti alkaa joustaa. Vauva on kohta 4-kuinen, joten hän saa vielä odottaa kaikenlaisia syömisiä ja herkkuja. Perunasta aloitetaan ja maissinaksu helpottaa annoskateutta sitten aikanaan kahvi- tai ruokapöydässä. Itse pyrin nyt syömään terveellisemmin kuin muu perhe, koska yritän karistaa viimeisetkin raskauskilot. Kylässä ja juhlissa joustan. Mies syö mitä huvittaa, aikuinen ihminen. Minä laitan kuitenkin ruoan ja käyn kaupassa eli sellaisen tarjonnan rajoissa. Ollaan normaalipainoisia/hoikkia ja hampaat ja veriarvot yms. on kunnossa.

Oon joskus koittanut noudattaa jotain tiukkaa linjaa ruokailussa (esim. kasvissyönti, sokerittomuus), mut ei oo mikään "absolutismi" sitten kuitenkaan mun juttu.

Kohta lounaaksi salaattia (ei muita syöjiä), päiväkahvilla kakkua koska tulee vieraita ja illalla jauhelihasoppaa ruisleivän ja maidon kera. Sopii mulle ja meidän perheelle.
 
MS74 :) Teille ei käy Muksu puuro? Näistä löytyy gluteiiniton ja sokeriton. Kaikki on ainakin vähintään sokerittomia ja annan niitä. Lisään muutaman lusikan Bonnen sokeritonta omenasosetta. Kyllä tykkää :)

En oo uskaltanut riisiä antaa vielä. Meille ei käy kasviksetkaan kunnolla ni tarvis niitä ens saada sopii. Hollen hirssipuuro mulla odottaa testausta kun tyttö tarvii energiaa päiviin että nukkuu yöllä.
 
Minä lopetin perunan syömisen sen vuoksi, että se väsyttää. Lounaan jälkeen nukahdin jopa töissä istualteen. Viimeisessä vaiheessa en enää pystynyt istumaan ollenkaan tai uni tuli. Puolen tunnin työmatkalla täytyi pitää kaksi taukoa, ettei nukahda rattiin. Ilman perunaa ongelma on pysynyt poissa. Syököön ne joille sopii, mutta virallisen linjan perunasuositukset eivät sovi kaikille.
 
Mä en tiiä miksi perunaa mollataan niin kamalasti :) meillä syödään paljon perunaa ja kuorineen:) salaatit ja kasvikset sekä hedelmät kuuluu joka päivään. Ja puuroa syö koko joukko mielellään. Neljää viljaa ja kauraa, välillä ohraa. Kesän marjasatoa päälle ja nam.
Oi mä odotan että pääsen loppukesästä mustikkametsään! Mustikka on meidän kaikkien lemppari vaikkakin kauhistus kun taapero juoksee karkuun kädet mustikassa:)
Meillä oli syksyllä kaksi isoa kaappipakastinta täynnä marjaa, sieniä, ja itse tehtyjä mehuja ja hilloja, nyt täytyy jo hiukan "säännöstellä" ettei lopu kesken:)


Ihanaa lomaa Tähti-73! :)

Mä en voi mennä mustikkamettään kun siel on punkkeja ja käärmeitä. Onko teidän katraasta punkkeja löytyny? Mä ostan muiden poimimat marjat.
 
Voi että. Meitä ja mielipiteitämme on moneksi. Meillä pyritään syömään yleisten ravitsemussuositusten mukaan säännöllisesti 5 kertaa päivässä. Kuljetaan kultaista keskitietä myös syömisissä. Kaikkea saa syödä, joskus herkutellaan. Joskus yllätän ja tarjoan koululaisille välipalaksi mehua ja kakkua tms., mutta vasta leivän ja maidon jälkeen. Joka syömisellä on hevi-osaston tuotteita. Marjoja, vihanneksia ja hedelmiä saa syödä lupaa kysymättä. Esikoisellakin pidin aluksi tiukempaa linjaa (silloin taaperona), mutta jo toisen lapsen kohdalla piti alkaa joustaa. Vauva on kohta 4-kuinen, joten hän saa vielä odottaa kaikenlaisia syömisiä ja herkkuja. Perunasta aloitetaan ja maissinaksu helpottaa annoskateutta sitten aikanaan kahvi- tai ruokapöydässä. Itse pyrin nyt syömään terveellisemmin kuin muu perhe, koska yritän karistaa viimeisetkin raskauskilot. Kylässä ja juhlissa joustan. Mies syö mitä huvittaa, aikuinen ihminen. Minä laitan kuitenkin ruoan ja käyn kaupassa eli sellaisen tarjonnan rajoissa. Ollaan normaalipainoisia/hoikkia ja hampaat ja veriarvot yms. on kunnossa.

Oon joskus koittanut noudattaa jotain tiukkaa linjaa ruokailussa (esim. kasvissyönti, sokerittomuus), mut ei oo mikään "absolutismi" sitten kuitenkaan mun juttu.

Kohta lounaaksi salaattia (ei muita syöjiä), päiväkahvilla kakkua koska tulee vieraita ja illalla jauhelihasoppaa ruisleivän ja maidon kera. Sopii mulle ja meidän perheelle.

Täälläkään ei olla minkään totaali kieltäytymisen kannalla, mutta tällä hetkellä oon tarkempi, koska loppu kilot ( oon jo normipainossa) pitää saada pois ja entiset bikinit mahtua päälle tuolla etelässä :)

Tuosta sokerista sitä, että karkkipäivästä yritetään pitää kiinni, ei siis mitään totaalia, vaan se ettei jokapäivä. Mulla on lähinnä tuosta anopin tavasta kokemusta, kun pojalla on serkkuja, niin nähnyt miten hän kyllästää nämä pienet lapset leivoksilla ja jäätelöllä. Myös vaari välinpitämätön ja helposti antaa lapselle ison pussin (500g) karkkia ennen ruokailua. Etenkin tässä se, että verensokerit on taivaassa ja vatsa täynnä makeaa. Syökö lapsi sen jälkeen ruokaa?! Mulle se on selviö, isovanhemmat vaan toteaa, eihän lapset koskaan syö, ei omatkaan lapset syöneet...Hahh, suurin syy on oma käyttäytyminen.

Oon sanonut heille satakertaa, niin että jäisi mieleen, meidän poika syö ihan kaikkea ja vatsan täyteen. Hän ei saakaan makeita välipaloja ennen ruokailua, vaan esim. hedelmäsose annetaan syömisen jälkeen. No sitten ihmettelevät, kun meidän poika on niin hyvä syömään...Ei siinä ole mitään taikaa ja miten lapsi saisi kaikki tarvittavat ravintoaineet sokeripitoisilla herkuilla ja karkeilla....

Sori taas paasaus, mutta mua vähän risoo, kun asiat tehdään väärinpäin ihan joka kerta:inpain:

Näin anoppi siis syö itsekin, joten ei näe mitään kummaa missään. Minusta hän saisi sen ylipainonkin pois ja monet vaivat ja sairaudet ainakin paremmaksi, kun vähän söisi järkevämmin.
 
Mä en voi mennä mustikkamettään kun siel on punkkeja ja käärmeitä. Onko teidän katraasta punkkeja löytyny? Mä ostan muiden poimimat marjat.
Ei oo koskaan ollut punkkeja!! Ei vaikka oon lapsia metsässä mukana kantanut. Anoppi(joka metsässä yleensä mukana) on sitten punkit meidän puolesta kerännyt:)
Hyvin tarkkaan oon kyllä aina lapset ja itsenikin varustanut!
Mä rakastan sitä metsän hiljaisuutta! Ja kauneutta! Ja että sieltä vielä saadaan herkkua:)
 
Ei oo koskaan ollut punkkeja!! Ei vaikka oon lapsia metsässä mukana kantanut. Anoppi(joka metsässä yleensä mukana) on sitten punkit meidän puolesta kerännyt:)
Hyvin tarkkaan oon kyllä aina lapset ja itsenikin varustanut!
Mä rakastan sitä metsän hiljaisuutta! Ja kauneutta! Ja että sieltä vielä saadaan herkkua:)

Metsän rauhallisuutta ei voi rahalla ostaa :) Mulle metsä on aina tärkeä paikka, sinne voi mennä ihan vain muutoinkin kävelemään ja vaikka istahtaa kuuntelemaan lintujen laulua:Heartred

MS74 :) Et sä metsästä punkkeja saa, hirvikärpäsiä korkeintaan. Oon kerran saanut punkin ja se tuli heinikolta - Helsingissä:wtf:
 
En oo uskaltanut riisiä antaa vielä. Meille ei käy kasviksetkaan kunnolla ni tarvis niitä ens saada sopii. Hollen hirssipuuro mulla odottaa testausta kun tyttö tarvii energiaa päiviin että nukkuu yöllä.

MS74 :) Ei riisipuuro, vaan on Muksu viljoista...
 
Joo, siis vaikkei meillä ole koskaan ollut eikä tule olemaan karkkipäivää niin ei se sitä tarkoita että saisivat mielinmäärin karkkia syödä koska vaan. Eikä missään nimessä ennen ruokailua! En tiedä onko sit lasten luonteenpiireistä kans kiinni vai mistä mut ei tosiaan mun lapset välttämättä ota ainuttakaan karkkia vaikka kulho olis keittiön pöydällä viikon. Synttäreiden jälkeen meille jäi keksejä ja kuivakakku keittiön pöydälle esille useammaksi päiväksi. Taapero otti yhtenä päivänä yhden keksin ja pari suolakalaa tais syödä vaikka siis pääsee ite kiipeämään tuolille ja olis voinut napsia niin paljon kuin haluaa (olisin kyllä pistänyt stopin jos olis syönyt niitä enemmän mutta ei siis tarvinnut). Kun veljen tytöt (4 ja 6v) tuli meille kylään he juoksi vähän väliä keittiöön mussuttamaan herkkuja kunnes siirsin ne pois. Ja vaikka hekin tarjosivat niitä taaperolle ei hän halunnut. Esikoinen söi kuivakakun loput (hänen herkku) mutta meni siihenkin useampi päivä. Teinit saa karkkeja isovanhemmilta ja ostavat välillä itekin mutta tiedän heidän myös heittävän karkkeja roskiin kun on päiväykset menneet umpeen ennen kuin edes ovat avanneet pusseja.
 
Joo, siis vaikkei meillä ole koskaan ollut eikä tule olemaan karkkipäivää niin ei se sitä tarkoita että saisivat mielinmäärin karkkia syödä koska vaan. Eikä missään nimessä ennen ruokailua! En tiedä onko sit lasten luonteenpiireistä kans kiinni vai mistä mut ei tosiaan mun lapset välttämättä ota ainuttakaan karkkia vaikka kulho olis keittiön pöydällä viikon. Synttäreiden jälkeen meille jäi keksejä ja kuivakakku keittiön pöydälle esille useammaksi päiväksi. Taapero otti yhtenä päivänä yhden keksin ja pari suolakalaa tais syödä vaikka siis pääsee ite kiipeämään tuolille ja olis voinut napsia niin paljon kuin haluaa (olisin kyllä pistänyt stopin jos olis syönyt niitä enemmän mutta ei siis tarvinnut). Kun veljen tytöt (4 ja 6v) tuli meille kylään he juoksi vähän väliä keittiöön mussuttamaan herkkuja kunnes siirsin ne pois. Ja vaikka hekin tarjosivat niitä taaperolle ei hän halunnut. Esikoinen söi kuivakakun loput (hänen herkku) mutta meni siihenkin useampi päivä. Teinit saa karkkeja isovanhemmilta ja ostavat välillä itekin mutta tiedän heidän myös heittävän karkkeja roskiin kun on päiväykset menneet umpeen ennen kuin edes ovat avanneet pusseja.

Janna75 :) Meinasin aiemmin jo kirjottaa, että varmasti luonteenpiirteet (tai/ja perimä), vaikuttaa makeanhimoon.

Jos nyt otan vaikka itseni esimerkiksi tähän, mulla ei ole makeanhimoa, eikä myöskään äidilläni. Lapsena en syönyt juurikaan karkkia. Koska oltiin silloin köyhiä, ei sitä ollutkaan, mutta jos sitä oli, säilöin ne ja annoin usein kavereille. Ne siis jäi hyvin pitkälti syömättä :)

Mun mies taas on perinyt selvästi äitinsä, hän syö aivan kaiken makean ja ostaa sitä lähes jokapäivä. Leivokset, munkit ja kakut ei jää häneltä näkemättä. Mulle taas tulee makeasta huonovointisuutta, jos syön yhtään enempää, kuin vähän. Minusta se on geneettistä.

Miehen herkuista mulle kelpaa eniten sipsit ja jotkut suklaat ja salmiakki, mutta nythän niitä en syö...:wink

Mielenkiintoista on, että tuleeko pojasta perso makealle, vai tuleeko hän ehkä äitiinsä, eli ei tykkää makeasta. Ilmeisesti sinäkään Janna75, et ole kovin perso makealle?:rolleyes:
 
Komppaan Napua. Kultainen keskitie rules... Tosin pupellan itse liikaa sokeria - varsinkin suklaata söisin kilokaupalla...

Systerillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Kulkee kuulemma suvussa??? Pitäis vissiin käydä itsekin verikokeessa... Netistä kun googlasin oireita niin ne voi olla lähes mitä vaan. Väsyttää kyllä ja hiuksia irtoilee, mutta saattaapi johtua imetyksestäkin. Saamattomuuden tunne? No, aina. Pikemminkin riittämättömyyden tunne!
 
Tähti, mulla on nirso makeanhimo! :D Eli kekseistä kelpaa vaan pari sorttia mut niitä voin sit napostella vähän väliä jos kotoa löytyy, muut jätän syömättä. Sama karkeissa, lempikarkit katoaa alta aikayksikön ja muut jätän rauhaan. :) Mies syö sit kaiken mitä mun jäljiltä jää... Mutta lapsilla voi siis heidän lempikarkitkin mennä vanhaks ennen kuin syövät!
 
Mansikatkin käydään itse poimimassa, se on kesän kohokohtia. Lapset yltäpäältä mansikassa:)

Mansikka tai vadelma tai pensasmustikka pelto on ok ja niitä mäkin käyn kerää. Ihanaa kyllä että opetat heille metsässä olemista. Mökillä mä tykkään olla meren äärellä. Se on mulle ihanaa rauhottumista ja kun kaikki on alkeellisempaa niin pitää tehdä ja soveltaa.
 
Takaisin
Top