Moni lapsiluvun kauhistelija ja toisaalta vauvakuumeilija ei tule aina ajatelleeksi että lapset kasvavat. Vaikka just sillä hetkellä arki tuntuisikin hektiseltä ja uhmaaja koettelisi hermoja, niin vuoden päästä tilanne on varmasti jo toinen. Lapset reipastuvat, tulevat omatoimisemmiksi ... ja haasteet tietysti vaihtuvat. Toisaalta se oma toleranssikin kasvaa. Enää ei hetkauta niin kovasti kun kiukuttelijan saa kantaa kerhosta autolle, tai itkupotkuraivarit kaupassa. Yölliset tassuttelut tulevat rutiinilla, ja tiedät mistä jutuista tingit jos ei vaan ehdi tai jaksa. Omaa jaksamista oppii säännöstelemään ja kaikkia taisteluita ei tarvitse voittaa. Äidiksi kasvetaan.
Tämäpä juuri, siksi itselle tuntuisi toisaalta aivan järkevältä ja luonnolliselta se neljäs, koska kyllähän sitä osaisi suhtautua raskauteen, synnytykseen, pikkulapsiaikaan - ihan kaikkeen jo aivan eri tavalla. Ja tietäisi mikä ehkä on hyvä, mikä ei, miten toimia ja toisaalta tehdä tarvittaessa ihan toisin. Esim. synnyttämään olisi nyt aivan ihana mennä kun todella jo osaisi ajatella mitä ehkä olisi tulossa ja mitkä olisi itselle ne hyvät jutut
Minulle on kyllä nyt kevään kunniaksi iskenyt aivan hirveä vauvakuume ja pienimmän kasvaessa sellainen olo, että kyllä olisin itse halunnut vielä sen neljännen lapsenkin, en pelkästään vauvaa
mutta siihen tekisin kyllä stopin (mutta vähän pelkään, että tämä on kroonista ja sama olisi ollut sitten edessä taas kuitenkin 
) No, ihan hyvä näinkin
ja toki miehen pitäisi olla vähän nuorempi, että hänkin jaksaisi ja olisi toisaalta mahdollista sitten vielä viettää kahdenkeskistä aikaakin kun lapset ovat isompia tai jo omillaan ilman että hän on ihan ikäloppu 
jos joku olisi joskus kymmenen vuotta sitten kertonut että kirjoittelen Suurperheellisissä kuumeilijoissa, olisin nauranut räkäisesti 
Mutta kyllähän tämä tuntuu. Kotiäitinä tosiaan myös kaikki yökeikat on mun juttu, kun miehen pitää saada nukkua että jaksaa aivotyössään. Ainakin toistaiseksi meillä on toiminut tuo työnjako, kun muistaa huolehtia rauta-arvoistaan ja ottaa b-vitamiinia niin jaksaa paremmin rikkonaisia öitä. En tosin ole varma että onko tämä pahempi juttu nyt tässä iässä, kuin mitä oli nuorempana, kun nyt on oppinut laskemaan rimaa ja suorittamaan vähemmän. Osaa ottaa asiat rennommin.
ehtisi vaikka opiskella tai olla hetken töissä välissä 
minusta oli niin ihanaa olla raskaana ja synnyttää, että miksei sitä tekisi vielä kerran 
(Lyhentynyt kuukautiskierto/vuoto ja yöhikoilu sekä kuumat aallot kai yleisempiä oireita)
Vaikka mulla ei ole yleensä ole ollut taipumusta painonnousuun, vaan enemmänkin alipainoinen olen aina ollut. Mutta onhan tässä ikääkin toki tullut lisää. 
