Esikoisesta toivoin vähän tyttöä. Rakenneultrassa alussa luvattiin poikaa mut sit se ei olukkaa lopussa enää varma. Iskä oli varmempi ku äiti että siellä on poika. Rv 35 kävin sairaalasa lapsiveden tihkumisepäilyn takia ja siellä lääkäri näki värkit selvästi ja lupas 100% poikaa. 36-viikolla synnytystapa-arvion yhteydessä poika köllötti taas jalat tiukasti ristissä.
Muille ei kerrottu sukupuolta, mumma ja pari tätiä sai sen tietää rv 35-36 kirpparikierroksella ku ne punaset vaatteet ei päässykkään kärryyn. :P
Nyt toivon toisaalta poikaa, ku tuntuu et oon nii väsyny et en jaksa ostella uusia vaatteita kun pojan vaatteista suurin osa on pojan, ei vaaleensinisiä (inhoan, kuten myös vaaleenpunasta) mutta selkeesti pojan, ku haluan pukea lapsen niin. Paitsi ulkovaatteet neutraaleja paitsi lakit. Ja sit kaks poikaa peräkkäin ois kiva.
Toisaalta taas ostasin pojallekki kokoajan uusia vaatteita jossei se jo hukkus siihen vaatemäärään, että ne vauvanvaatteet on nii söpöjä että niitä tytönvaatteita silti ostelis ihan mielissään. Ja oishan oma tyttö äitille kiva. Iskän suku on niin poikavaltanen et voin joutua odottaan sitä prinsessaa.. Luulen että shoppailuinnostuksen takia mumma+tädit voi arvata jos täällä tyttö onkin. Asutaan lähekkäin ja ollaan liki päivittäin tekemisissä. Terkkariki sano sykkeitä kuunnellessa että onkohan siellä tyttö.
Ja loppupeleissä sukupuolella ei oo mulle väliä, enemmän toivoin ehkä viime raskaudessa tyttöä mitä nyt kumpaakaan, vaikka viime raskaudessaki toive oli pieni ja poikauutisen sulatin heti tosi helposti.
Mutta suurin toive on terve lapsi, oli kumpaa sukupuolta vaan. Mutta saa toivoa ja purkaa ajatuksia, se ei oo väärin.