Raskausajan oireet, vaivat ja tunteet

Pihla

Pihla

Luottohahmo langoilla
Kesäkuunmammat 2014
Huhtimammat 2016
Marraskuiset 2021
Perustinpa nyt sitten oman ketjun näille kaikille raskausajan tunteille ja tuntemuksille. :) Ajattelin, että tänne voi sitten avautua kaikenmaailman asioista, iloista ja suruista ja vaivoista (tosin tuo pelkoketjuhan oli sitten erikseen). Toivottavasti keksin tarpeeksi kuvaavan otsikon.

Listailen tähän nyt mitä tuntemuksia itsellä tähän mennessä on raskauden aikana ollut:
- alavatsatuntemukset
- rinnat turvonneet ja kipeät
- itkuherkkyys, joka nyt ihan alun jälkeen vähän ehkä tasaantunut
- seksuaalinen halukkuus lisääntynyt ja seksi tuntuu normaalia paremmalta :D tähän mennessä seksi ei ole sattunut lainkaan missään asennossa, mitä normaalisti on aina ennen kuukautisia
- väsyttää, hengästyttää ja syke on normaalia korkeampi
- päänsärkyä ajoittain

Nämä asiat olen kyllä jo muissa ketjuissa kertonut, joten pahoittelen toistoa. Tässä nyt vaan tällainen päänavaus tälle keskustelulle.
 
Minä jo aloittelin saikkuputken eilen...Imuroidessa alkoi käymään mahaan sen verran että päätin jättää menemättä töihin. Sain 2 päivää saikkua "mahtavalta" työterveyslääkäriltä....Töissä siis joudun nostelemaan sellasia 20 kg painavia laatikoita, niin ajattelin ettei tuo mahakipu tuosta olisi kyllä yhtään helpottunut..Työterveyslääkärinä olikin sitten ihana hoonosoomi mieslääkäri joka vaan naureskeli että sinu pitaa viela jaksaa monta kuukautta raskas työ....Just...alko nii vituttaa et en sen enempää jaksanu siellä sitten valittaa vaivoista...Ketutusta lisää se ettei vieläkään aikaa ultraan ole tullu ja soitin kättärille et jos ei tän viikon jälkeen kuulu ni sitte soitella ens viikolla...Nii ja ens viikolla alkaa jo 12. viikko...

Taitaa siis olla turha toive et aika ois joku sellanen mikä mulle sattuis käymään, joten pakko kai sitten jo kertoa töissäki asiasta...
 
Työterveyslääkärit (ja miksei muutkin) osaa olla kyllä joskus ihan perseestä. Aikanaan menin kesken työpäivän kuumeessa hakemaan sairaslomaa, koska olo oli ihan paska. Toiset pystyy olemaan kuumeessa töissä, mä en, koska tulee niin huono olo että taju lähtee. No, joka tapauksessa, lääkäri mittasi kuumeen 37,5 astetta. Mun normaali ruumiinlämpö on 35,5, joten tuo on mulle jo kuumetta, ei lämpöä. Naislääkäri totesi, että eihän sulla ole kuin ruuminlämpö vähän koholla, mikä voi johtua kuukausittaisesta hormonaalisesta vaihtelusta. Että ihan normaalit lämpötilat. Hitto kai mä nyt itse tiedän kuinka paljon on mun keholle normaali ruumiinlämmön kohoaminen. Pitkin hampain se akka kirjoitti saikkua.

Ja AnVi, mun mielestä raskaana ollessa ei todellakaan ole pakko jaksaa montaa kuukautta raskasta työtä, jos siis olotila ei ole hyvä!
 
Juu kyllähän tuo on pakko kohta kertoa töissä kun alkaa kohta olla maha edessä nii eipä paljon laatikoita nostella...Ja kuitenki joulu vasta edessä nii sen tietää et ei se nostelu ainakaan siitä vähene...
 
jee,hyvä ketju!t: haluan valittaa ja avautua :p

alkuun oli ihan koomaväsymys ja vilutti,makasin vaan viltin alla horroksessa enkä saanu mitään aikaan.pahimmillaan oli siinä 7+0-8+6 -viikoilla. sitten tuli sellanen lievä ällötys että minä,tunnettu kofeinisti,en ees aamukahvia pysty juomaan ja syödä on ollu pakko tosi säännöllisesti tai tulee heikko olo.viime viikolla ihan karmeet menkkamahakivut joista tonne toiseen ketjuun jo avauduin kun mietin jo et onko normaalia...tissit oli alkuun monta viikkoo putkeen kipeet.mielialat vaihteli itkusta kiukkuun helposti,mikä taas ärsytti :grin koska minä oon normaalisti tosi tasanen ihminen enkä tosta noin vaan itkeskele tai kimpoile.

sitten joutuu ravaan pissalla ihan koko ajan ja toisaalta ruuansulatus on hidastunu;vaikka syön usein niin mitään ei tuu ihan heti ulos=oon ihan turvonneen plussapallon näkönen ja maha näyttää siltä et olisin tuplat pitemmällä :mad:miksikään seksin jumalattareks en siis todellakaan itteeni tunne,ällöttää lähinnä 24/7 tää olotila.onneks tuo mies osaa mua käsitellä sen verta tässä tilanteessa ettei toi puoli suhteesta oo onneks mihkään näivettyny,vaatii vaan vähän enemmän työtä o_O

nyt on ekat 3 päivää ollu lähestulkoon oireeton olo ja mietin onko se hyvä vai huono asia :p:grin viikkoja kasassa siis 10+2.
 
haluan vielä jatkaa tota tunnepuolen avautumista :p mua pelottaa melko paljon,että tää menee suvun puolelta hösäämiseks :eek: siis lähinnä toi miehen puoli; oma äiti tuntee mut niin hyvin et sekoilee iskälle ja jättää mut rauhaan :grin

voin nimittäin ihan suoraan tunnustaa,et mä en koskaan oo ollu mikään vauvaihminen.olin viä kaksvitoseks ihan varma,etten ikinä omia tee,nyt vasta tän miehen kanssa asia tuli ajankohtaseks :love2 en myöskään koskaan oo potenu mitään vauvakuumetta tai ihkutellu toisten vauvoja tai halunnu niitä sylissä pitää saati hoitaa(lähinnä ahdistunu jos ne on alkanu huutaan).en myöskään kilju ihastuksesta et vooi miten ihanat pienet töppöset tms.oikeestaan koko vauvavaihe on mulle vaan välttämätön paha mikä pitää kärsiä että saa sen lapsen :p:grin
tässä valossa voi tulla pitkä odotus- ja äitiysaika,kun suku sekoilee aivan täpinöissään.haluaisin kuitenkin,että saisin vetää tän ajan niinkun mulle sopii - eikä niin kun mun odotetaan käyttäytyvän.toivon kovasti että tää skenaario ei toteudu,ettei mamman tarvi jossain kohtaa hieman kirkastua o_O
 
Avautuminen ja valittaminen on kivaa. :) (mä en vieläkään tajua, että mistä "ylhäältä" ne hymiöt tulee, ei mun selaimesta ainakaan löydy...muuta kun noi alhaalla olevat jumittavat hymiöt joihin en uskalla koskea)

Mulla on vähän sama kuin heidi79:llä, en koskaan ole ollut mikään vauva/lapsi-ihminen. Vaikka eräänlaista vauvakuumetta olenkin tässä pari vuotta potenut, niin ei silti toisten lapset tai vauvat ole mun mielestä yhtään sen ihanampia kuin ennenkään. En voisi esimerkiksi kuvitella, että jos nyt joku sukulaisvauva tulisi meille yöksi, että se olisi tämän raskauden takia yhtään sen ihanampaa. Tai että vauvakuumeisena ennen raskautta se olisi pahentanut kuumetta. Ei, ennemminkin pitkät lastenhoitopäivät / vierailut ovat lisänneet epäilyksiä, että pitäisikö vielä nauttia omasta ajasta ennen perheen perustamista. Mutta luotan siihen, että raskauden aikana kasvan vanhemmuuteen ja juuri se oma lapsi on aivan ihana. Haluan kyllä perheen, mutta en osaa kuvitella itseäni vielä pikkuvauvan äitinä. Saatika sitten uhmaikäisen äitinä. Taikka kahden lapsen äitinä. Ei kai vielä tarvikaan, eiköhän nämä ajatukset muotoudu sitten ajan kanssa.

Eli vaikka olenkin tullut hieman tunteikkaammaksi nyt alkuraskauden aikana, niin mitkään lastentarvikkeet tai -vaunut tai itse ne lapset eivät kyllä saa mua liikuttumaan.

Ja tuosta höösäämisestä, niin mua sitten taas pelottaa se, että kun tämä on jo mun äidille ja miehen vanhemmille ties kuinka mones lapsenlapsi, että tätä tapausta ei kukaan jaksa noteerata enää juuri millään lailla. Tiedän, että kyllä varmasti noteerataan, mutta jotenkin silti ajattelen pessimistisesti ettei ketään kuitenkaan kiinnosta. Tai sitten miehen sisko pamahtaa samaan aikaan kolmatta kertaa raskaaksi ja vie kaiken huomion miehen suvun puolella... Tähän sopisi joku hölmö hymiö. :) No mun isälle tämä on ensimmäinen, hän ainakin tulee olemaan innoissaan.
 
Pihla: ne hymiöt tulee tästä ylhäältä kun kirjotat tähän luukkuun tekstiä,tossa on noita työkaluikoneita kuten wordissa eli tekstin tummennos,alleviivaus,väritys,kappaleitus jne...niin siinä on tuo hymiöikonikin,sitä klikkaamalla onnistuu :)

meillä tää on taas suvun eka,joten hösäämisen määrä on infernaalinen.
 
Mulla näkyy puhelimella kirjoittaessa just noi tekstityökalut ja hymiöt tässä kirjoitusluukussa, mutta ei näköjään tietokoneella kirjoittaessa... Höh. Mulla varmaan puuttuu internet-asutuksista joku täppä jostain.
 
Pakko osallistua tähän!- erittäin tuttua tuo heidin tunne siitä että ei ole "lapsi-ihminen" (heh, paha ehkä tässä vaiheessa sanoa kun on jo neljä kpl..) mutta olin erittäin vakuuttunut ennen ensimmäistä että en tule saamaan omia lapsia, adoptoimalla kenties.. enkä ollut KOSKAAN pitänyt pientä lasta sylissä kun ensimmäiseni sain 25v- ja ihan heti se tuntui tosi luonnolliselta! Kyllä niitä omia onneksi rakastaa! Mietin myös ensimmäisen jälkeen että en käsitä, miten kenellään voi olla enemmän kun yksi lapsi-niin rankalta se silloin tuntui elämänmuutoksena, raskaus, imetys ja kaikki. Mutta kas kummaa siihenkin tottui, ja nyt se tuntuu mitä luonnollisimmalta asialta, eikä yhtään raskaalta.
Mä vaan kertakaikkiaan tykkään elämästä- ihmisistä ja eläimistä ja haluan niitä ympärilleni. kaikki "vauvaroina" on ihan toisarvoista tässä mun elämänfilosofiassa, eikä muakaan sykähdytä kauniit vaunut tai pikkutöppöset.. meillä vauva on kulkenut maitokärryissä ja kottikärryissäkin välillä heinäpaalien kanssa- tän voi onneksi hoitaa niin monella tapaa!

Itse en nyt jaksa kertoa sukulaisille- tiedän järkyttäväni monia, eikä ole ihan valmis vielä siihen (molempien puolella näitä "kaksi lasta ja työpaikka lähellä" -ihmisiä..)
 
Ei ole vauvakuumetta näkynyt tässäkään osoitteessa. Onneksi muita lapsia ei tarvitse rakastaa, riittää että omaansa vain :rolleyes:

Anoppini jo suurinpiirtein hyperventiloi tästä raskausuutisesta, lapsemme olisi ensimmäinen lapsenlapsi sekä mieheni että minun perheessäni (meillä kaikilla lapsilla siis ikää jo 30+). Mun vanhemmat osaa ottaa asiat iisisti, mutta miehen... no, sanotaanko näin, että anoppi varmaan mielellään olisi mun puolesta raskaana, jos se olisi mahdollista :wink Ihana nainen hän on, kovin innokas vain jo olemaan mummo.

Oireista: ne tulevat ja menevät. Tällä hetkellä on aaltoilevaa etovaa oloa (painottuu aamusta iltapäivään), liharuokia en voi edes kuvitella syöväni, palelee tuhottomasti, rinnat kipeytyvät vain yöksi ja naama kukkii kuin murrosiässä kuunaan. Kohdussa ei ole ollut moneen päivään enää mitään tuntemuksia, mutta just nyt en aio olla siitä huolissani. Olen ehtinyt pelätä toista keskenmenoa jo niin monta viikkoa, että välillä voi kai hellittääkin ja olla vain raskaana. Kai?

Mutta mikä juttu tää on, että pissalla ei tartte ravata yhtään sen useammin kuin ennen raskauttakaan? Olenkohan ainoa, jonka rakko tuntuu kestävän kasvavan kohdun vielä tässä vaiheessa? Rv nyt 8+5.
 
Täällä tunteet tosiaan heittää vuoristorataa ja mun muutenkin herkkä mieli on entisestään herkistynyt. Tuntuu et kyyneleet valuu pienimmästäkin asiasta. Jotenkin nolotti kun linja-autossa silmäkulmat kostui kun viestitteli miehen kanssa vähän kiivaammassa sävyssä. Kaiken lisäksi tosiaan törmäyskurssia on ollut, sillä vanhemmuus omalla tavallaan pelottaa meitä molempia. Kyseessä kuitenkin kummallekin esikoinen. Vaikka toisen pelot tietää niin aina sitä ei välttämättä muista ja sitten tulee sanottua ilkeästi. Pitäisi vaan muistaa että olemme tiimi eikä ajatella vain omia tunteitaan.

Lisäksi tämä väsymys on saanut mut laiskaksi. Mitään ei oikein jaksa tehdä ja harjoittelupäivän jälkeen on niin puhki et voisi samantien painua pehkuihin. Koirien kanssa lenkitkin ovat lyhentyeet, kun tuntuu et uuvun täysin kesken lenkin. Toivottavasti alkaa pikkuhiljaa helpottaa kun menossa jo kuitenkin rv 9+4 :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Aina olen halunnut lapsia, oma(t) on ihan jees. Mut en oo ikinä höösänny muiden muksuista, lapset ei vaan tykkää musta :D Ei mitään hinkua saada kummilapsia yms yökylään, tai edes päivähoitoon. Ehkä sit ku ovat jo oikeesti isompia = tulevat hyvin toimeen omillaan / keskenään.

Täällä jatkuva pahaolo, sellanen aaltoileva. Pääsääntöisesti huono maku suussa jne, hetkeks syöminen? helpottaa... Mitään ei tee mieli mut sit kuitenkin ehkä jotain raikasta, tuoretta.
Paleltaa. Väsyttää. Pissalla käyn ehkä hitusen useemmin, mut en voi sanoo ravaavani vessassa.
 
Mustaleski: Täällä toinen normaalirakkoinen. En käy öisin vessassa, ja päivisinkin melko normaaliin tahtiin.
Kyllä saa välillä lopettaa huolehtimisen. Mulla on aika kulunut nyt melko nopeasti, kun olen elänyt kuin en raskaana olisikaan ( ainakin melkein). Siis en ajattele raskautta koko ajan, mikä on tietysti helppoa kun olokin on hyvä. Ajattelen niin, että jos tuo ei menossa pysy mukana, niin siinähän on pysymättä. En mä voi tehdä asialle mitään.

Kiva myös kuulla, etten ole ihan hirviö kun toisten lapset ei nappaa. Musta ei todellakaan olisi ihanaa saada (=joutua ottamaan) tänne jotain pikkulapsia yökylään. Kuulostaapa tylyltä... En tarkoita, että inhoaisin lapsia, mutta olen vaan huomannut, ettei tämä raskaus vielä ainakaan ole saanut mua tykästymään lapsiin yhtään enempää. On ne jotkut muksut ihan kivoja.
 
Mulla myös ihan normi rakko ! :) Ehkä aivan aluksi oli useammin pissahätä, mutta ei ole enää moneen viikkoon ollut.

Jännä juttu tuo palelu. En oo osannu yhdistää sitä raskauteen ennen kun luin täältä että monet palelee paljon. Ite olin vaan ihmeissäni aluksi että miks mulla on koko ajan vilu, luulin että oo kipeeks tulossa.. Nyt se(kin) vaiva on ehkä alkanu jo helpottaa..
 
Ihanaa saada vertaistukea tästä asiasta, oon luullu että oon harvinaisuus! Mullakaa ei oo ikinä ollu vauvakuumetta. Oon vahtinu mun pikkusisaruksia koko elämäni kolme vuotiaasta lähtien ja tiedän lähinnä ne raskaat puolet lasten hoidosta. Oon kyllä tykänny lapsista ja tullu aina niiden kanssa toimeen, mutta jatkuva oleminen on ollu raskasta. Lohduttaudun sillä, että omien lasten kanssa on se tietty side, ja että nyt aikuisena osaa oikeesti huolehtia lapsesta. Oon vaa nauttinu tästä vastuuvapaasta ajasta niin paljon että en oo voinu kuvitellakkaa saavani lasta vähään aikaan. Nyt tuntuu kuitenki, että mä pystyn siihen ja oon valmis. Mulla on lisäks niin ihana mies joka on kuitenki varmasti ihan täysillä mukana, hänellä on kuulemma ollut vauvakuume syntymästä lähtien :grin Plus eräs ihana sanoi täällä, että oli pohtinut just tota vapauden menetystä mutta oliki huomannu, että heille synty just porukkaan sopiva, mukana menevä lapsi. Se lohdutti hirveesti!

Mä nyt koitin semmosta keinoa, että kattelen kaikkia söpöjä vauvavideoita yms, haluun antaa itelleni luvan psyykata sitä vauvakuumetta :happy090 Realistisuus on niin mussa syvällä, että mä vaa tarvin irtautumista siitä välillä! Ja uskon että tuun myös olemaan onnellinen lapsen saatua, vaikka se olisiki rankkaa.

Mullakaan ei oo ollu mitää kummempaa tarvetta käydä pissalla. Ennemminki ruoansulatus on vaa hidastunu, eikä meinaa tulla mitään ulos :D Mutta mä en ees välillä muista että oon raskaana, sen verra kokoaja normaali olotila päällä! Ja keskityn nyt niin täysillä noihin mun opintoihin, iha hyvä vaa ni ei oo kokoaja oottamassa että millo alkaa näkyä ja tuntua :D

Mun vähäiset oireet tähän mennessä:
- rv 5-7 maha ylituotannolla
- rv 6-7 oli huonoa oloa, joka helpottu säännöllisellä syömisellä
- rv 7-> rinnat kasvaneet ja kiintyneet
- rv 8-10 lonkkavihlontaa, on siis nyt alkanu helpottumaan ja häviämään. Urheilu auttanut paljon!
- rv 8-> maha alituotannolla, ei meinaa millää tulla mitää ulos
- rv 10 nukuin päiväunet yhtenä päivänä! Yleensä en nuku ikinä. Oletan että tää liittyy näihin aikoihin yleiseen raskausoireeseen, eli väsymykseen. Sen verran harvinaista toi mulla!

Mutta siis ei mitää oksentelua, mielialavaihteluita tms todella näkyviä tai haittaavia oireita. Yleensä en ees muista ajatella olevani raskaana. Ihan hyvä mun mielestä näin alussa, ois tuskasta oottaa into piukeena joka hetki sitä vauvaa. Oon sen verra kärsimätön että alkais varmaa jo ärsyttämään odottaminen :D
 
Pihla, anteeksi kun tuun edesmenneenä heinäkuisena kuokkimaan, mutta huomasin sun kysymyksen kipuilusta munasarjasta alaselkään toispuoleisesti! Jos kipuun joutuu ottaan lääkettä tai muuten kovenee huomattavasti niin käy ihmeessä näyttämässä!! Luultavasti on täysin normaalia on kyllä :Heartred mutta itselläni ko kivut on merkinneet 4kk sitten raskautta oikeassa munatorvessa ja nyt eilen leikattiin vasemmasta raskaus. Molemmat munatorveni siis on nyt jouduttu poistamaan. Mutta kivut olleet todella voimakkaat, enkä suostunut niiden kans kotona olemaan enää.. Pieni kipu voi johtua esim keltarauhasesta munasarjassa :Heartred


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Tuo ettei oo vauvakuumetta on niin totta täälläkin.. tai siis oli eka raskausaikana. Olin 29v ja mies 8v vanhempi.. nyt on ikää jo 31v. Miehellä oli vauvakuume sillon 3v sitte ja mä tavallaan annoin ymmärtää että mä en sitte jää lapsen kans neljän seinän sisään jne ja suostuin raskauteen. :D Nyt on toinen raskaus ja kun raskautuminen kestikin puoli vuotta (eka lähti tokasta luomukierrosta) ehti tulla se vauvakuumekin. Näin joka puolella raskaana olevia naisia ja vastasyntyneitä vauvoja. :) Toisten lapset on ärsyttäviä kakaroita ja omat mussukoita. Eikö se niin mee? :) Nyt vaan omakin alkaa olla melko villi ja jos pääsee toisten lapten seuraan niin kyllä se omakin melkosta ääntä pitää.. heh.

Nyt tunteet on samat ku ekassa et... yääk.. miksii... tää olo vois jo loppua.. en voi iltasin ku maata ja pitäis viihyttää 2v ipanaa.. tänään vasta rv 8+0..tätä vielä viikkoja.. huoh.

Tuntuu et iteki mussuttaa koko ajan jotain ja ulos ei tuu isompaa tavaraa kovin hirveesti\usein. Maha turpoaa päivän aikana palloksi. Öisin käyn vessassa jos herään, mut toistaiseksi jaksaa pidättää koko yönki. Loppu raskaudesta niitä vessareissuja tuleekin sitte varmaan taas 2x\yö.. :/ Ja päivisinki saa tunnin välein vessaan juosta.
Mitään kipuja ja muita tuntemuksia ei oo ollu.

Toisessa raskaudessa maha tulee muutenki aikaisemmin esiin, niin toivon että saisin pidettyä tän salassa edes pari viikkoa vielä. Viimeksi kerroin rv12-13 töissä.. nyt varmaan saman kokonen maha on jo parin viikon (rv10) päästä..
 
Alkaa turvotus vähän hellittää, eikä väsytäkään yhtään..on vähemmän raskaanaolevan näköinen kun 2 viikkoa sitten.. ei tunnu miltään eikä näytä yhtään raskaanaolevalle (nyt 10+2)- ei kai tässä kun jatkaa samaa rataa vaan- vähän niinkun eläis vaan ilman menkkoja! Vaikea uskoa että mitään tuolla on..

Toi porukkaan sopiva lapsi- on kyllä niin hyvin sanottu!

On muuten vallan eri tilanne nyt kotona kun mitään varsinaisesti uutta ei ole odotettavissa (no joo, voihan sieltä tulla vaikka mikä kolmipäinen hirviö-)- aika leppoisaa parisuhderintamalla! kyllä oli takkua silloin ensimmäisen kohdalla :argue.
Nyt voi melkeen itsekin nauraa omille ns "roskapussi"-tunteenpurkauksille.
 
Tää ei ehkä liity oireisiin (tai ehkä liittyy tunteisiin ja mielialaan), mutta meille tuli eilen illalla riita miehen kans kukasta! Siis tarkemmin tämmösestä sisällä ruukussa kasvavasta kahvipensaasta. Eilen siivotessa löysin tästä kukasta (mullasta) keltasia sieniä ja sanoin etten haluais säästää koko kukkaa enää.. Noita samoja sieniä on ollut aikasemmin parissa muussakin kukassa ja johtuu varmaan siitä että alkukesästä vaihettiin niihin multa semmosesta vanhasta multapussista jota oli säilytetty ulkona ties kuinka kauan ja nyt kun kukkia on kasteltu ja pinta on ollu kostee niin sienet on sit kasvanu siitä mullasta, yäk! Joka tapauksessa se kahvipensas sattu olee sellanen mikä on miehellä ollu noin 20 vuotta, ja hänelle oli sitten kova paikka ajatella siitä luopumista. (Miehen luonteelle on tyypillistä että tavarasta luopuminen on todella vaikeeta..) Hän oli sitten syvästi loukkaantunut ja totesi vaan että laita lapset nukkumaan, että hän lähtee ulos.. Minä siinä sitten porasin iltapalaa laittaessa että miten kukka voi olla tärkeempi kun minä.... Mulle on nyt raskausaikana tullu hirvee tarve pitää kotia siistinä ja puhtaana, koska kaikki hajut (nekin joihin en ennen oo kiinnittäny mitään huomiota) on mun nenässä pahoja ja aiheuttaa ällötystä (tämä hajuoire on onneks vähentyny viimesen 2 viikon aikana).. Musta on kamala ajatella että meillä kasvais sisällä jotain sieniä jotka levittäis itiöitä ja sitten me hengitettäs niitä... Katsotaan nyt miten kukan käy, siihen se jäi aamulla meidän eteiseen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top