Raskaus + ahdistuneisuushäiriö / paniikkihäiriö

Heipähei, yksi ahdisteleva yksilö täälläkin!
Minä olen teiniajoista asti kulkenut psykiatrilla, pääsääntöisesti vaikean masennuksen ja -ahdistuksen takia. Välillä olen lopettanut kaikki hoidot ja terapiat kuin seinään koettuani parantuneeni. Sittemmin ollaan tajuttu, että kärsin tyypin 2 bipolaarisesta- eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka siis on parantumaton psyykkinen sairaus.
Montaa lääkettä olen syönyt ja kaikkien teho on jossain vaiheessa vain lakannut. Nyt ollut käytössä jo n. 4vuotta Seronil 40mg/vrk sekä Ketipinor 200mg/vrk, joista Seronilin lopetin välittömästi raskauden huomattuani.
Olo on ollut nyt pitkään lääkityksen ansiosta melko "tasainen", johon siis lääkitys tähtääkin, bipolaarisen kanssa mieliala kun on sananmukaisesti yhtä vuoristorataa.
Vaikka kaikki lääkärit ja hoitajat tähän asti ovat todenneet Ketipinorin olevan näin alhaisilla annoksilla täysin turvallinen sikiölle, olen itse halukas edes vähentämään lääkitystä mahd pieneen annokseen. Todellisuus on kuitenkin, että ilman lääkettä en yksinkertaisesti nuku enää. Vaikeita asioita, olen aina ollut aiemmin sitä mieltä, että jos ja kun tulen raskaaksi, niin ehdottomasti lopetan lääkityksen vauvan takia. En vain tahtoisi ottaa mitään riskejä. :sad001
Lääkkeen lopettaminen kun ei vaikuttaisi vain minuun ja sikiöön, vaan myös mieheeni. Tiedän kokemuksesta, millainen hirviö osaan olla pahimpina päivinäni enkä enää koskaan tahtoisi tieten tahtoen altistaa ketään sille.
 
Sellainen tuli vielä mieleeni, että jos lopettamisesta tulee noita "sähköiskuja", niin niihin auttaa suuresti vahva B-vitamiini. :)
 
Mull ei kylllä edes toi auttanut niihin sähkäreihin. Mulla tosin oli todella voimakkaita ja jalatkin lähti alta muutamaan otteeseen. Inhottavinta oli yöllä heräillä niihin säkäreihin. :/
 
Mulla on tullut sähkäreitä joskus äkillisestä Sepramin lopetuksesta. Olin festareilla toisessa kaupungissa ja lääkkeet oli vaan jäänyt pois matkasta. Onneksi nuo B-vitamiinit tosiaan auttoivat, ettei menneet koko festarit pilalle.. :)
 
Kyllä raskaudessa jotakin positiivistakin ahistukseen! Yleistyneen ahistushäiriön vuoksi en ole pystynyt syömään töissäpaljoa sillä pelkään että oksennan. Nyt raskauden myötä vaan nälättää ja koko päivän syön töissä :D aamun söin tekemiäni hedelmäviipaleita työn ohessa, nyt kokonainen lämminruoka! Aina joutunut heittään ruokaa, nyt ei mikään riitä :D
 
Mä näin unta että synnytin kuolleen vauvan.. ahistus kyllä nousi sen unen takia ihan hirveenä sen edellisen vauvankuoleman jälkeen .. :sad001 Vaan onneksi se vaan oli uni ♡
 
Mulla on ollut ennen raskautta ahdistukseen määrättynä Escitalopram 20mg/pv. Aloin heti vähentämään kun tiesin olevani raskaana. Pikkuhiljaa tiputin 15mg:een ja nyt olen tiputtamassa 10mg:een. Tuntuu helpommalta kun tekee sen vauvan vuoksi, aiemmin vähentäminen ei tullut kuuloonkaan vieroitusoireiden takia, nyt vieroitusoireet meni alkuraskauden hullujen päivien piikkiin.
Lopetan tuon siis kokonaan koska en koe sille enää tarvetta. Oxamin oli myös pahimpaan aikaan, mutta sitä ei ole tarvinnut jatkuvasti syödä.
Tsemppistä muille :smiley-angelic003
 
Mua on alkanut pelottaa ajatus siitä, että en lääkityksen vuoksi öisin herää siihen kun vauva itkee. Minulla siis atm ketipinor 200mg/vrk. Lääke on voimakkaasti väsyttävä ja otetaan illalla, en pysty nukkumaan ollenkaan ilman tuota lääkettä.
Maanantaina käyn oman lääkärin juttusilla mahdollisesta annoksen pienentämisestä, mutta täysin lopettaminen ei varmasti käy kuuloonkaan.
 
Ymmärrän Raven että tuollainen ajatus pelottaa. Hyvä että käyt lääkärin kanssa pohtimassa asiaa. :) Mulla olis ollu tänään toinen työpäivä uudessa paikassa, mutta ahdistus iski sitten niin valtaisana (pahin 3 kuukauteen) että en pystynyt menemään. Sairaslomaa tuli pari päivää ja tutun lääkärin luo lähete, mietitään mitä kannattais nyt tehdä. Sitte ku ahistaa seki että ahdistus ja stressi vaikuttaa negatiivisesti tulevaan lapseen. Oravan pyörä.
 
Mulla on ollut tän pahoinvoinnin takia vaikeeta työskennellä kun siihen tulee päälle ahistusoireet. Onneks saan tehdö kotoa käsin töitä niin olo on vähä helpompi, ainakin ahdistuksen kanssa. En kestöis mennä ihmisten ilmoille pelkona että oksennan kesken kaiken :D
 
Päädyin nyt purkamaan työsuhteen koeajalla ahdistuksieni kanssa. Koko viikon ahdistanut ja äsken ulkoilemaan lähtiessä ensimmäinen paniikkikohtaus lähes kolmeen kuukauteen... en nyt yhtään tykkää tästä. Toivottavasti olo alkais helpottaa pian ja voisin vaan nauttia tästä raskaudesta.
 
Tiiamaria: Mulla olis loppunut mun pitkäaikais sairasloma tammikuun lopussa. Pyysin jatkoa kesäkuulle asti koska en osais kuvitellakkaan meneväni töihin takaisin vielä. Pahoinvointi ja hormonit vielä pahentaa paniikkihäiriön oireita. Söin 7vuotta venlafaxinia ja lopetin sen nyt talvella, yhtäkään kohtausta ei onneksi ole tullut. Mut älä pode huonoa omaatuntoa siitä, että jouduit työt jättämään. Terveys ja oma hyvinvointi ennen kaikkea. Tsemppihali!! :)
 
Kiitos jennyhannele :) yritän olla potematta, lähinnä huolettaa raha asiat.. ja näinhän ne pahentaa, keho muuttuu ja kaikki on pelottavaa ja jännittävää.
 
Minulla ystävä on koittanut (minun päässäni) vähätellä stressiäni ja panikointiani. "Nauti nyt vaan tuosta raskaudesta ja älä stressaa, mäkin kyllä stressasin alussa." ;D NIIN, helppo se on sanoa toisille mitä tehdä ja mitä ei kun itse on tehnyt juuri samoin.
Minä satun olemaan harmillisesti sellainen pahemmanlaatuinen stressiperse. Ei kauheasti auta, että joku sanoo, että älä stressaa. Joogan tietäisin auttavan, mutta ainakaan vielä en ole kokenut tässä raskaudessa minkäänlaista vireystilaa.. Juuri ja juuri jaksaa käydä töissä ja sitten suoraan sohvalle ja siinä vierähtääkin koko loppuilta.
 
Tiiamariia haluaisin sanoa sinulle, että kaikki järjestyy omalla painollaan, mutta tiedän, että se ei varmaankaan paljoa ahdistustasi vähennä. Kun minua oikein ahdistaa ja poden huonoa oloa, mietin, että someday everything will make perfect sence. :)
 
Hyvä neuvo Raven :) joo mullekin on moni sanonut että elä ny ressaa tosta raskaudesta ainakaan. Ei oo ihan niin helppoa :D
 
Mua on lähinnä alkanu vaan ärsyttää, kun mulle sanotaan älä ressaa. Helppohan se niiden on sanoa, kun eivät elä mun tilannetta tai päänsisällä. En mä ainakaan tahallani stressaa, mä antasin mitä vaan et pystyisin olee normaalisti enkä menettäs yöunia raha-asioista, hankinnoista tai raskauden kulusta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top