Raskaus + ahdistuneisuushäiriö / paniikkihäiriö

Elokuisista täällä.! Välillä kattelen teiänki juttuja :)
Mullakin reseptillä rivatril 0,5mg, lopettelin sen pikkuhiljaa onneks pois jo kesän lopuksi. diapam 5mg oli vielä käytössä ahdistukseen/paniikkiin sekä ketipinor 25mg nukahtamiseen kun plussasin. Oli pien shokki kun niitä ei enää kuulemma todellakaan saanut syödä. Läpäisee istukan. Noh oon nyt kuitenkin ollu syömättä. :) Välillä on ollut tarvetta, mutta oon sinnitelly. Ehkä raskaus on helpottanut oireita.
Rv. 12+2
 
Mullakin ollu rivatril 0,5mg, pari vuotta meni hyvin ennenko lakkas toimimasta täysin ja valvoin kaikki yöt taas.

Edelleenkin oon pystyny oleen oksentamatta, vaikka närästää ja oksu nousee kurkkuun vähän väliä.

Ahdistus on kova koko raskauden suhteen, varsinkin kun ystäväpiirissä ei ole ketään samanlaisessa tilanteessa. Vertaistuki on mulle tosi tärkeää kumminkin.
 
tohon närästykseen kannattaa hakea pitkävaikutteinen närästyslääke, omepratsol valmisteet on ok raskaana.
 
Tännekin jotain kommentoimaan. Noin vuosi sitten mulla alkoi akuutti paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja lievä masennus. Siihen oli monta elämäntilanteista johtuvaa syytä, mutta isona osana myös työpaikka. Sain lääkityksen (Venlafaxin) kesäkuussa, ja olin pitkään sairaslomalla. Vielä marraskuussakin olo oli mitä kamalin, ja joka päivä ahdisti. En oikein tiedä mikä muuttui joulukuussa, no paitsi että lopetin pillerit. Vähensin samalla myös venlan annosmäärää, ja tuntui niinkuin sankka pilvi omista ajatuksista olisi lähtenyt hälvenemään. Aloin olemaan paljon onnellisempi.

Maanantaina sitten plussasin, ja neuvolasta sanottiin että kannattaa lopettaa venla. Lopetin sitten kokonaan, ja ei ainakaan toistaiseksi ole tullut mitään sivuoireita. En ole myöskään käyttänyt opamoxia varmaan kahteen kuukauteen. Nyt on ollut enää lieviä ahdistuksia, viime viikolla yhtenä päivänä oli pahin ahdistus aikoihin, joka johtui työpaikalla käynnistä.

Pelottaa myös että raskauden edetessä erinäiset oireet aiheuttavat ahdistusta, ja ite oon ainakin niin synnytyskammoinen ollut niin kauan kun tiedän, että se sitten saattaa jotain aiheuttaa kun sinne asti päästään. Toistaiseksi oon ainakin sen ajatuksen pystynyt sivuuttamaan melko hyvin. Eniten tällä hetkellä jännitän sitä, että mitä jos onkin tuulimuna tms, tai jos en vaikka ookaan raskaana, tai jos oon niin menee kesken. Mutta verrattain esim. viime syksyn panikointeihin, näitäkin on nyt aika vähän.

Tsemppiä kaikille näiden psyykkisten asioiden kanssa painimiselle :Heartred
 
tiiamariia pyydä neuvolasta aika pelkopolille, siellä on ihanaa henkilökuntaa ja itse olen käynyt siellä molemmissa raskauksissa ja hyötynyt erityisen paljon.
 
Tiiamaria: Mä söin venlaa 7vuotta ja alettin purkamaan lääkitystä viime kesänä. Söin 350mg päivässä ja nyt vasta joulukuussa saatiin nolliin lääke. Mulla on edelleen välillä vierotusoireita lääkkeestä, mut oon todella onnellinen et sain sen purettua. :) tsemppiä!
 
Sitä velä piti sanoa, että musta tuntuu täl hekellä et toi venla vaan pahens mun oloa. Teki ihan sumuseks ja todellisuudentaju heitti ihan eri tavalla kun nyt ilman. Oon huomattavasti onnellisempi ja tunnen asiat ihan eri tavalla. :)
 
Niin samaa mieltä!! Mulla oli siis isoimmillaan ennen joulua 225mg, psykiatri vaan totes että tällä annostuksella varmaa ahistaaki enempi... Että sillälailla! Mutta nyt oon viikon ollut ilman. Tänään ekaa kertaa "selittämätön" masentuneisuuden tunne nosti päätään mutta pistin raskauden piikkiin ja nyt on taas hyvä olo :)
 
Lopetitko seinään? Mulle nimenomaan sanottiin että seinään lopetus on vaarallisempaa kuin pienillä annoksilla ::0 En siis epäile että ei psykiatri tiennyt mitä tekee, mut mulla tuli ainakin niin kauheet vierotusoireet esim. Sähköiskuja, silmien nykimistä, oksentelua, ripulia, heikotusta ja huimausta :0 vaikka tiputin 20mg viikko. Oli myös semmonen jatkuva känninen olo :D hah!
 
En lopettanut, ensin pudotettiin 150mg, sitten pudotin uvna 75mg, ja sitten seinään siitä 18.1. Mutta ei tullut mitään oireita missään vaiheessa, lievää päänsärkyä lukuunottamatta. En tosin ehtinyt käyttääkään kuin n. puoli vuotta onneksi. :)
 
Ennen sektiota viime raskaudessa kun sairaalassa nukuin hivenen huonosti niin minulle oikeen tyrkytettiin opamoxia että uni tulisi, ainakin muistelisin että olisi ollut tuota opamoxia.
 
Onpa jännä :D mutta eiköhä siellä tiietä mitä tehdään. Aika monessa lääkkeessäkin varmaan ok jos ottaa tosi harvoin mutta pitää lukea ettei suositella ettei ole jatkuvassa käytössä?
 
Niin voi olla. Mutta oli jännä kun sitä oikeen tyrkytettiin vaikken itse tarpeelliseksi nähnyt.
 
opamox on bentsoista turvallisin raskaanaoleville. Meillä duunissa se oli ainoa bentso, jota raskaana oleville annettiin, tärkeintä oli laskea se alas ennen synnytystä ettei vauva synny refloissa.
 
hei täällä kans masennuksesta kärsivä mamma... mulla on käytössä ketipinor 25mg enää kaikki muut on purettu pois... opamox on sallittu muuten koska on vesiliukoinen mutta viikoilla 5-10 kielletty kertoi juuri mun psykologi eilen..
 
Hei

Mä oon syönyt masennukseen voxraa, jonka lopetin ennen joulukuussa, olin syönyt sitä ennen mirtazapionia ( miten lie kirjoitetaan) Mut tää voxra auttoi mua, olin siis aika lääkevastainen kuten olen edelleen, mut sillon kun aloitin lääkkeet niin pelkäsin etten selviä tyttöni kanssa kotona, kun mies oli töissä. No lääkkeet auttoi, mutta eniten apua sai taideterapiasta, jossa kävin nyt syksyllä 10 kertaa, olen kuin eri ihminen ja sillä päätin joulukuussa lääkkeen lopettaa ja nyt tää haave raskaudestakin tapahtui. Olen psykologilla käynyt koko lapsuuden, eikä oo ollu mulle kuin hetkittäinen apu. Ja ehkä myös oivallus siitä että olen erityisherkkä on helpottanut oloa, että en olekkaan hullu, kun ärsyynnyn äänistä tai mietin liikaa asioita tai että saatan liikuttua ihan mitättömän pienistä. Kuten joku tuttu sanoi ihminen on kokonaisuus. Alan siihen uskoa. Tästä tuli nyt tällänen elämän kerta kirjotus :D
 
Mulle on ketopinoria ja mirtapzinia määrätty unilääkkeiksi. Molemmat lopetin nyt syksyllä, kauheeta oli ekat 2kk ku olin valveunessa kokoaika hyhh. Söin niitä jokailta melkeen 2vuotta, aika kovillakin annoksilla välillä. Nyt on lääkelista tyhjänä, jee!
 
Saike, mä oon kans ollut erittäin lääkevastainen mut suostuin viime kesänä sitten koittamaan. Ja varsinkin tarvittaessa otettavista rauhoittavista oli suuri apu. Mutta samoin kuin sinä, tajusin että olen erityisherkkä ihminen (luin sen kirjan ja siitä testistäkin sain melkein "täydet" :D ), on auttanut paljon. Ja tämän lisäksi myös terapia. Mä olisin halunnut tanssiterapiaa, ja vähän harmittaa ettei mulle laitettu kaupungille lähetettä silloin kun tilanne oli akuutein. Mutta kyllä ihan "perus" terapia on myös ollu todella tärkeää ja edesauttavaa. :) Just toi äänistä ärsyyntyminen tai helppo herkistyminen kuulostaa niiiin tutuilta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top