Raskaudesta kertominen

Meillä tosiaan läheisimmät tietää ja niihin lasketaan meidän suvussa kaikki mummun siskoa myöten. :)

Suurin jännityksen aihe oli tämän salassa pitäminen pomolle. Hänellä alkoi juuri neljän viikon kesäloma, josta viikko nyt takana. Päätin että kerron hänelle heti loman oltua ohi. En halunnut pilata ukon kesälomaa ja otin haukut ja syytökset niskoilleni odoista poissaoloista ja lupasin tehdä seuraavat kaksi viikkoa tehokkaammin töitä.
Viimeinen niitti oli puhtaasti se, että koko kesän kun olen töissä oksentanut vapissut ja puskenut ylitöitä, niin viime viikolla oli voimat niin loppu, että päätin ottaa kaksi päivää saikkua. Eikös tästä tullut pomolta viestiä, että kun työparini joutuu tekemään kohtuuttomasti töitä minun poissaolojeni vuoksi. (HUOM, meillä ei siis palkata sijaisia vaan hoidamme kahden työt jos toinen on poissa) Minulla ei ole kesälomaa työsuhteen muutoksen vuoksi, työparillani on 5 viikkoa. Olen koko kesän töissä, lukuunottomatta muutamaa palkatonta päivää joista olen sopinut. Se oli viimeinen niitti. Harmittaa että ajattelin pomoani kertomisessa. Aion pamauttaa asian hänelle täysin päin pläsiä siinä vaiheessa kun herra palaa omalta lomaltaan. Nyt minulla on kolme viikkoa aikaa keksiä riittävän hyvä tapa jolla saan tyydytettyä oman ärsyyntymiseni.

Facebookkiin en aio tietoa julistaa. Ehkä syyskuulla tunnustan joillekin kun lähdemme etelään lomalle ja kuvia varmasti tulee siellä otettua. Toivottavasti bikinien ylä- ja alaosan väliin jäävä pallo mielletään raskausvatsaksi siinä vaiheessa...
 
Miniex - avautuminen todellakin sallittua, samoin pimitys viime tippaan asti, jos vaan kumpu ja työvaatetus sen sallii :wink.

Itse säästelin myöskin pomolle kertomisen loman jälkeiseen aikaan, ja tuli nyt maanantaina takas töihin. Olen myös ollut hyvin huono työntekijä koko kesän, joten odotettavissa on jonkinasteista keskustelua aiheesta - ajattelin tosin ottaa itse asian esille heti huomenissa, jotta vältyn "turhalta" kurinpalautukselta :). Pomon apulaiselle kerroin pari viikkoa sitten, mutta naisena osaa pitää salaisuuden, varsinkin kun sanoin, että haluaisin vielä hetken odotella julkistuksen kanssa ja tasaannuttaa oloa.

Edessä on siis aikamoista syksyn ja ensi vuoden töiden uudelleen organisointia, esimerkiksi tänään jouduin töissä kollegaa auttaessa ex-tempore paikkaan, joka ei ole kovin terveellinen - onneksi oli vaan pikavisiitti, ja itse ainoana meillä ymmärrän, että en voi tuonkaltaisissa paikoissa pitkiä aikoja oleskella. Täytyy siis todellakin järjestellä pomon kanssa erinäisiä hommia uuteen kuosiin. Saa nähdä miten kertomisen jälkeen käy, kun tiedän että tulevana vuotena olisi töissä erityisesti mun oman alan hommia enemmän kuin riittävästi, eikä paikkaajaa löydy talon sisältä, kun olisi mun homma kouluttaa muita... Taidan pistää muut parin kuukauden pikakurssille. Ikävä jättää muut pahaan välikäteen lomalle jäädessä :oops:

Oma perhe tietää jo, ja hiukan ristiriitaisen vastaanoton jälkeen vanhemmat ovat parin viikon toipumisajalla jo suht mukavasti mukana ja tukena (ei siis menny kuin strömsöössä), siskot kuulivat jo aiemmin ja intoilevat kuten minäkin. Omien vanhempien sukujen "vanhimmat" tietävät myös, muu oman puolen laaja suku saa kuulla joskus syksyn mittaan, jos nyt sattuu joku kertomaan tai sattuvat vatsaan törmäämään jossain:cool: . Ennen vanhaan tuntui, että suvussa ei mikään pysy salassa ja tiedot on menneet seuraavaan taloon varmaan jo kertomista edeltävänä päivänä :grin. Jostain syystä nyt kukaan ei ole asiasta kertonut eteenpäin - ehkä siihen vaikuttaa tämä tulevan lapsen puolikotimaisuus ja se, että näitä uutisia harva etukäteen arvaa.

Miehen puolella lähin perhe, sekä aika laajasti muutakin sukua tietää jo. Omasta innostaan huolimatta odotteli pyytämättä nt-ultran yli, vain yksi ystävä oli tukena ennen sitä.
 
Meillä tietää jo aivan kaikki paitsi yks miehen kaveri jolle ei oo jostain syystä saanu vielä kerrottua mutta se ei onneks mun elämään vaikuta :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kerroin eilen sitten isälleni viimein ja hän ottikin asian oikein hyvin. On tainnut jo odottaa uutista... :) nyt tietää ne kenen halusin tietävän. Arvatkoon muut!

Sent from my GT-I8190N using Vau Foorumi mobile app
 
Mulle oli jotenkin helpotus se, että sain kerrottua kaikille, joille pitikin asiasta kertoa. Jotenkin se töissä kertominen oli kaikista isoin juttu. Läheisille/sukulaisille kertominen olikin sitte tosi helppoa.
 
Himpun verran epäuskoiselle pomolle tuli kanssa tällä viikolla kerrottua. Saatiin nopeasti ja alustavasti sumplittua, että miten nuo keskeneräiset hommat sekä osa tulevistakin saadaan hoidettua. Jäi ihan hyvä mieli, kun vähän etukäteen pelkäsin, että toisinkin voi käydä. Siirretään parit kehitysjutut hiukan eteenpäin, eli seuraavaan syksyyn kun tulen takaisin, ja jos vaan suinkin voin ja tuleva lapsi on kiltti kuin äitinsä, niin teen jopa äippälomalta silloin tällöin palkallista työtä. Samoin tällä haavaa keskeneräinen oma työn ohessa opiskelu, jonka firma maksaa, on ihan mun omasta tahdosta pyrkimys saattaa loppuun.

Saas nyt sitten oikeasti nähdä, että miten näille aatoksille käy. Toki pari ekaa kuukautta olen lähes täydellisen lomalla, mutta sitten kun itse on toipunut, ja vauvan kanssa rytmit toivottavasti löytynyt, niin sitten saattaa jo kaivata omille aivoille muutakin kuin karvakorvan ja vauvan kanssa juttelua. Onneksi ei työt ja opiskelu ehdoin tahdoin edellytä työpaikalle menoa, vaan ihan kotoa käsinkin onnistuu.

Muille ei vielä töissä ole kerrottu, vaan kyllä pitää kohta olla sokeita koko porukka, jos eivät ala tätä vatsaa ja pukeutumistyylin muutosta huomaamaan. Pomon toiveesta tiedotan yhtä, aattelin hoitaa sen kierosti muokkaamalla yhden pitkän kehityshanke kaavailun sisällä olevia aikataulua "oman aikataulun" mukaiseksi, ja siirtää osan hommista tälle tiedotettavalle tyyliin "hoitaa päävastuullisena homman syksyyn 2015 asti". Sitten vaan sähköpostilla menemään takas, ja saatesanat "muokkasin Helsingin tston aikataulun mukaiseksi....." Siinähän maanantaina loman jälkeen katotaan, että onko aivot vielä lomilla :)
 
Mulla on vielä pomolle kertomatta näistä "pakollisista". Oon lomalla ja niin on pomokin. Haluaisin tosin kertoa, ennen kuin kuulee jostain muualta, sillä minusta se on vain reilua. Mahasta jo kyllä huomaa selvästi.
 
Muokattu viimeksi:
Muutamalle ihmiselle kerrottiin heti, kun raskaustesti oli tehty, sukulaisille ja muille läheisille jo toukokuun aikana. Ajattelin, että töissä en kerro ennen kuin eka ultra on takana. No nythän se on, mutta en ole vielä töissä kertonut ja en tiedä milloin kerron. Nyt olen lomalla ja pitäis varmaan kertoa, kun töihinpaluu koittaa. Musta ei kyllä vielä näy raskaus päällepäin, niin oon ajatellut, ettei kertomisella vielä kiire ja jotenkin se töissä kertominen tuntuu vaikeimmalta.
 
Mulla tuntuu todella vaikealta kertoa asiasta töissä. Siksi en oo kertonut yhdellekään ystävällenikään vielä, kun haluaisin ensin kertoa töissä, koen asian niin arkaluontoiseksi etten halua ottaa riskiä että töissä joku kuulee asiasta ennenkuin olen ehtinyt itse kertoa. Minullahan kävi nimittäin niinkin "nolosti", että kun keväällä hain töitä, en todellakaan tiennyt tulevani raskaaksi ja onnekseni sain sitten juuri sen unelmien työpaikan (määräaikaisella sopimuksella tosin), työsoppari ja kaikki allekirjoitettu ja alle kahden viikon päästä siitä huomasin olevani raskaana. Mutta tämä työ alkaa siis vasta elokuussa, joten ompa tosi hieno fiilis mennä uuteen työhön kasvavaa vatsaa piilotellen ja sitten kertoa, että hups nyt käynyt tälleen :D Piilottelua ei yhtää helpota se, että työssäni joudun olemaan pääosin koko ajan muiden katseiden alla, esillä. Olisin ehdottomasti halunnut hoitaa koko vuoden työjakson kunnialla ja olen ollut siitä tosi innoissani, mutta minkäs nyt sille tekee että vauva päätti haluta tulla maailmaan suunnittelematta ja tottakai oon maailman onnellisin raskaudesta.. silti kamalan ristiriitaista ja jännittää hirveesti aloittaa ne työt, tää vatsakin jo valitettavasti näkyy enkä haluais heti ekana työpäivänä asiaa kertoa. Oon jo miettinyt et jos sais äitiysloman järjestettyy niin et pääsisin jo kuukauden päästä vauvan syntymästä töihin tekee loppuun sen työjakson ja mies jäis kotiin, mut sit taas Kelan tukien takia se ei kai oo mahdollista kun äitiyslomaa pitäis kai pitää se 4kk... ja imetyksen ja kaiken muun elämänkin kannalta se olis tosi haastavaa, tuskin edes haluaisin töihin niin pian synnytyksen jälkeen (tosin ei tarvis jaksaa ku muutama kuukausi kun alkais jo kesäloma, ja itelle ois parempi mieli kertoo raskaudesta jos tietäis et pääsee viel palaan töihin eikä jäis kaikki ihan kesken). Mutta tän työkuvion takia tää koko raskaus tuntuu vähän sekavalta, ajoitus kun sen kannalta on pahin mahdollinen.
 
Mun neuvo olisi, että ihan rohkeesti otat asian esille, kun työt alkaa. Ei nyt varmaan tartte heti ekana päivä, mutta kuitenkin pian, vaikka rakenneultran jälkeen. Ei se ole sun tai työnantajankaan kannalta hyvä, että asiaa liikaa pitkittää. Saat kenties vaan itsellesi turhaa stressiä. Kerrot, että tämä on todella sellainen työpaikka mistä olet haaveillut, ja haluaisit vauvasta huolimatta tehdä sopparin loppuun (eikä siihen kai vaihtoehtoja olekaan, kun raskaana oleva on hyvin suojattu). Ja jos mies voi sitten jäädä sen noin 3 kk päästä syntymästä lapsen kanssa kotiin, niin kyllä sinä selviät töissä pumppauksesta ja muusta. Ikävä varmaan lasta tulee, mutta onpahan ihana tulla töistä kotiin rakkaiden luo.

mistä sen tietää vaikka työnantaja yllättää, ja suostuu vaikka pidentämään sopparin loppua. Sekin on sallittua, että käy töissä äityisvapaan aikana, ei vaan saa niiltä päiviltä täyttä äitiysrahaa - mutta palkkahan tulee sen sijaan. Eli jos työnkuva on sellainen, että voi käydä töissä silloin tällöin niin tämäkin on mahdollista, kun vaan on kotona lapsella hyvä hoitaja.

olisko sulla sitten määräaikaisuuden päättyminen äitiysvapaan aikana? Ja onko työ sellainen, että sama työ saattaisi jatkua ekan jakson jälkeen? Mikäli olet työhön valittu ja sama työ jatkuu myös vapaan jälkeen, ei työnantaja kait edes saa jättää sopimusta jatkamatta, jos vaan on työssä ollessa hommat hoitunut hyvin. Ja kertyyhän sulle lomiakin ennen äitiysvapaalle jäämistä.

Jos et ole tutustunut, niin vilkaisepa näitä: http://www.tasa-arvo.fi/syrjinta/tyoelamassa/raskaus
 
Minäki kerroin parhaille kavereille + sisaruksille heti raskaustestin tehtyäni ja vanhemmille kerrottiin eka ultran aikoihin. Muille ollaan kerrottu/kerrotaan, kun tulee puheeksi/nähdään.
 
Niin ja ottakaa vaan rohkeesti esimiesten kanssa puheeksi raskaus. Kavereilla ainakin ollut siitä hyviä kokemuksia. Esim. yhdellä jatkettiin määräaikaista sopimusta ennen äitiyslomalle jääntiä jne.
 
Mulla läheisimmät on tiennyt alusta saakka, mutta muuten olen kertonut aika harvalle, tilanteen mukaan. Eli en mitenkään erityisesti tiedottanut ja mainostanut raskautta, mutten enään myöskään salaile. Voin ihan suoraan kertoa olevan väsyneempi ja rajoittuneempi raskauden vuoksi tms.. Pikkuhiljaa osa sukulaisistakin jo tietää ja töissä oli pakko kertoa kun lääkäri käski lyhentää työpäiviä. Ihan hyvin suhtautuivat.
 
Kiitos paljon tipunen! Olipa hyvä tuo laittamasi linkki, minun pitäisi siis olla turvassa vaikka 6kk koeaikanikaan ei ehdi päättyä ennen äitiyslomalle (joulukuussa) jäämistä :) Työnkuvani on sellainen, että sopimukseni jatkuu heinäkuun loppuun asti ja minulle kuuluu 2,5kk palkallinen kesäloma, jolloin olisin tietysti mielelläni "töissä" enkä käyttäisi äitiyslomaa tai vanheinpainvapaata silloin. Parempi omatunto ja mieli olis, jos ennen tätä kesälomaa voisin palata vielä töihin enkä vaan ottaa irti kaikkea rahoja :sad001 . Pitää vain yrittää tehdä ennen äitiyslomalle jäämistä mahdollisimman hyvä vaikutelma ja työt niin hyvin kuin pystyy, koska paikka menee joka tapauksessa uudelleen hakuun ja minun on siis haettava muiden hakijoiden joukossa jos haluan jatkaa taas seuraavan vuoden. Siihen on nyt onneks niin pitkä aika, että ei onneksi tarvi siitä vielä stressata että saako työlle jatkoa. Olisimpa vaan suunnitellut tämän raskauden niin, että vauva syntyis sillon kesälomalla niin olis ollut niin kätevää... Mutta ei elämä seuraa mitää käsikirjoitusta ja tuntuu, että ihan liikaa joutuu suunnitteleen kaikkea etukäteen muutenkin. Helsingin Sanomissa oli tässä kuussa etusivun juttuna, että nykyään yhä useammat suunnittelee raskaudensa juuri niin, että synnyttävät kesälomansa aikana käytännön syistä :D
 
Voi kun voiskin suunnitella koska tulee raskaaks, että kaikki menee hyvin ja vauva on helppo, että on ite supermamma ja jaksaa hoitaa vauvan ja kodin lisäks vähän töitä ja opiskeluakin ja niin edelleen. Mä olisin tehny lapsia noin kymmenen vuotta sitten jos se noin menis..! Nimimerkki: Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

(Onneks tää on tarkotettu juttu että sain lapset vasta nyt ja juuri tämän ihmisen kanssa.♡)

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä kerrottiin aika heti kaikille läheisimmille ja sieltähän se tieto onkin levinnyt jopa vähän liian nopeasti kun isät, äidit ja veljet on niin innoissaan kaikki (sukuun on viimeksi syntynyt lapsia 18 vuotta sitten). Eipä sinänsä haittaa, onpahan tukiverkosto kunnossa jos jotain pahaa tapahtuu. Ultran jälkeen oon sitten jo kertoillut kaikille kavereille aina kun on nähty. Oon niin huono salailemaan mitään!

Työt alkaa ensi viikolla ja jännittää hirveästi kertoa pomoille sun muille. Tätä lasta on tosin tehty jo ennen kuin tiesin edes tuosta työpaikasta. Olin kevään töissä ja sainkin huhtikuussa yllärinä vielä uuden sopparin nyt elokuusta toukokuulle. Olen äitiysloman sijaisena ja pelkään, että juorut lähtee kiertämään, että olisin jotenkin tahallani tehnyt sopimuksen pidemmälle kun voin töissä olla :sad001
 
Me kerrottiin raskaudesta heti alussa omille sisaruksillemme ( tiesivät että alkuvuodesta oli keskenmeno joten tiesivät odotella ja toivoa uutta positiivista tulosta :D) mutta muuten kerrottiin vasta 12 viikon ultran jälkeen vanhemmille sekä muille lähimmille sekä esikoispojalle. Pomolle en muuten olisi vielä kertonut, mutta 3-vuorotyössä kävivät yövuorot liian hankaliksi ja jouduin hakemaan työterveyslääkäriltä vapautustodistuksen niistä ja pomo löysi sen sitten seuraavalla viikolla pöydältää kun tuli lomalta :wink Meni hyvin ja tuli samana päivänä onnittelemaan vaikka työpaikalla tilanne vähän hankala sinänsä, koska muutenkin jo 5 työntekijää äitiyslomalla ja kaksi muutakin raskaana :D Eniten mietitytti miten kertoa asiasta hyvälle ystävälle, joka käynyt läpi lapsettomuushoitoja vuosien ajan ja juuri samaan aikaan saaneet " tuomion" etteivät tule niilläkään keinoilla omaa biologista lasta saamaan :/
 
Maanus, miten lopulta kerroit ystävälle? Mä kerroin mun serkulle, joka on nyt tuloksetta yrittäny pari vuotta, tekstarilla. Näin siksi, että saa rauhassa reagoida niiku tuntuu ja laittaa onnittelut ku tuntuu siltä. Serkku sit soitteliki heti ja onnitteli. Huomasin kuitenki vähän jännän äänensävyn ja serkku sanoki et aihe on tosi arka.

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top