Raskaudesta kertominen

Huh! Tänään sain kerrottua töissä pomoille ja muutamalle muulle joihin tää nyt olennaisesti vaikuttaa. Kylläpä helpotti kun kaikki otti tiedon niin hyvin vastaan :)
 
Minäkin sain kerrottua pomolle, menin käymään töissä ennen töiden alkua ja sain kerrottua asian niin ei tarvitse nyt sitten yrittää salailla ja piilotella vatsaa. Jännitti ihan hirveesti niin unohdin kokonaan, mitä mun piti oikein sanoa ja sönkötinkin yhtäkkiä olevani kauhean pahoillani, että oon raskaana ja että delegoisin tän miehelleni jos voisin koska en haluais olla töistä pois :) Työnantaja vaa sanoi, että ei tollasta asiaa kuulu pahotella yhtään.

Sitten tästä jatkoin suoraan kertomaan lähimmille neljälle ystävilleni. Olikin paljon kerrottavaa, kun piti kertoa vauvasta, muutosta, kihlauksesta ja tulevista häistä kun mistään näistä en ollut hiiskunut viä yhtään :D Vain yksi ystävistäni kertoi arvanneensa jo kesäkuussa, että oon raskaana mutta hienotunteisesti oli halunnut antaa mun itse kertoa kun oon valmis :)
 
Ihanaa kun ihmiset saa uutisille positiivisen vastaanoton! Itsekin vähän jännäsin kertomista omalle esimiehelle, koska sijaista on vaikea saada ja muiden työmäärä kasvaa. Vastaanotto oli niin positiivinen, että oikeasti nostan hattua. Ei näyttänyt harmitustaan lainkaan, vaikka varmasti sitä on pakko olla, pelkästään positiivista onnittelua.
 
Kerroin jo heti suunnilleen ehkäisyn jäätyä pois kolmelle ystävälleni raskaudesta, ja sen jälkeen ollaankin kaikilta muilta pidetty salassa tähän asti. Miehen vanhemmat ja sisarukset ovat nyt tienneet noin viikon, ja äidillenikin kerroin hänen syntymäpäivänään viime viikonloppuna. Isälleni ja veljelleni kerrotaan tulevana viikonloppuna. Mies on lisäksi kertonut yhdelle ystävälleen. Kaikki on tähän mennessä ottanut uutisen iloiten vastaan, tuntuu tosi hyvältä :) (esikoisen kohdalla moni kauhisteli että aionko todella pitää lapsen, koska olin niin nuori ja vieläpä yksin! mutta ymmärtäähän sen, olin 19v lukiolainen ja tosiaan suhde esikoisen isään kaikkea muuta kuin vakava, ja loppui kokonaan ennen esikoisen syntymää). Nyt meidän molempien äidit vuodattivat muutaman kyyneleen ja miehen isä hymyili vain tosi leveästi tyylilleen uskollisena. Miehen sisarukset kumpikin kysyivät ensimmäisenä et kauanko yritettiin ennen kuin tärppäsi :grin No, onhan se toki oleellinen tieto. Tästä seurasi utelut että koska soi hääkellot... No, samaa olen jo itsekin ehtinyt vähän mietiskellä :wink Ollaan seurusteltu vajaat 2 vuotta, mutta ollaan oltu ystäviä jo useamman vuoden.

Viikonloppuna menemme juhliin, joihin tulee myös henkilöstöpäällikköni, joten saattaa uutinen kantautua sitten hänenkin korviinsa. Se on ok, ollaan jo sen verran pitkällä :)
 
Muokattu viimeksi:
Minulla on kaikille muille kerrottu paitsi työpaikan porukalle!
Esimieheni tulee lomilta takaisin vasta maanantaina, joten tämän takia en ole uskaltanut kertoa vielä raskaudestani... Ajattelin, että huomenna kerron työkaverilleni, että olen raskaana ja sitten maanantaina heti esimiehelle.

Jännittää vaan se mitä he sanovat siitä! En tiedä miten reagoivat siihen, olen myös 21 v nytten, pelkään, että kaikki ajattelevat, että olen muka liian nuori äitiyteen, täytän kummiskin puolenvuoden päästä 22v.
 
Mielestäni ikä on vain numeroita ja tosi nuoretkin voivat olla ihan valmiita vanhemmiksi, ja samoin joku "varttuneempi" voi olla täysin "epäkypsä" (onneksi se vanhemmuus sitten lähes poikkeuksetta "kypsentää").

Itseni kohdalla aikoinaan kauhisteltiin lähinnä sitä tilannetta, johon päätin lapsen tehdä. Ei parisuhdetta, opiskelut kesken ja asuinkin edelleen vanhempieni luona. Ehkä ikäkin vaikutti ympäristön mielipiteisiin, mutta tuolla omalla "ymmärtäähän sen" -kommentillani en sitä alleviivaa. Olin mielestäni henkisesti niin valmis kuin vain mahdollista :) Mutta jälkeen päin olen vähän kallistunut siihen suuntaan, että järkevämpää olisi kieltämättä ollut lukea ensin ammatti ja saada lapsi vasta sitten sen elämänkumppanin kanssa. Mutta en todellakaan kadu päätöstäni! Esikoiseni on aivan ihana, oma aamutähteni :Heartred Joten Dalinski, älä välitä jos joku kauhistelisikin, kun itse olet varma siitä mitä haluat niin kyllä sen ympäristökin tulee huomaamaan ja hyväksymään ongelmitta! Sinulla kuulostaisi jo olevan asiat mallillaan :)
 
Minä kerroin pomolleni (naiselle) ja saatiin juteltua. Ei kyllä onnitellu. Stressaantui ja tiuski. Sanoin ettei muiden työntekijöiden tarvitse vielä tietää, mutta tänään kun tulin töihin oli hän jo kaikille kertonut. Jopa eri firman miehille, joihin asia ei millään tavalla vaikuta.. inhottaa..
 
iem, missä ihmeen työpaikalla tehdään noin?? Tekisin kyllä valituksen/kantelun tollasesta pomosta! Kylläpä alko suututtaa! :mad:
 
Siskontyttö ei ollut sitten muutama viikko sitten mummilassa rekisteröiny mun muuttunutta olemusta, ja kun on just perusteinikausi meneillään, niin ei sitten juuri osallistunut mihinkään yhteiseen niin että olis siinäkään kuullut, oli viimein viikonloppuna sisäistänyt, että täti pyöräyttänee uuden serkun. Oli joutunut istahtamaan alas asfaltille :). Oli onneksi iloinen, kun sisko jossain vaiheessa epäili että toisinkin voi käydä. On noi siskon lapset olleet mulle aika pitkään oman lapsen korvikkeita, ja päässeet lellikeiksi mun taholta.
 
Voi, että pitää nyt taas tulla tänne näin ilmoittamaan... :) sain kerrottua työkaverilleni (naiselle) ja heti tuli halaus ja onnittelu raskaudesta :) tulipas hyvä mieli, kun ilmoitin hänelle raskaudesta... sen jälkeen kerroin viikonlopun jälkeen lähimmälle esimiehelle, että olen raskaana ja sieltäkin tuli onnitteluita.

Ehdin jo pelästyä, että raskauteni otetaan jotenkin huonosti täällä, mutta ei :) nyt toinen esimieheni tietää myös raskaudesta ja molemmat onnittelivat. Molemmat esimieheni ovat siis miehiä... :) ilmoittivat vain, että jään sitten äitiyslomalle, kun sen aika on ja palaan töihin, kun haluan tulla... :)

Ei näköjään ottanutkaan ikääni puheeksi, vaikka sitä epäilin :) tulipas hyvältä nyt kertoa kaikille keiden tarvitsee tietää, että voi hyvillä mielin jäädä äitiyslomalle myöhemmin ja esitellä sitten myöhemmin isoa kasvavaa vatsaa, vaikka en kyllä sitä hirveästi halua esitellä, mutta jos vaatteet on sellaiset, että näkyy niin antaa näkyä :D :Heartred
 
Pomokin soitti sitte juuri, olivat "johtajien" kesken kaljalla, ja kysyi, että saako kertoa. Annoin sitten luvan, kun muksu kerran sätkii ja potkii, niin kai siellä vielä huomennakin on kaikki kunnossa. Tosin ei siis kerrota laajemmin töissä vieläkään, mutta tietää sitten ainakin nuo herrat. Tarjoisivat kuulemma kaljaa jos sinne tulisin, totesin, että kun mä en kaljaa juo, ja jos olisitte lonkeroo tarjoomassa niin voisin harkita :). Siis ens vuoden puolella....
 
Arvasin, että riittää kun kerron muutamalle töissä. Nyt on onnitteluja sadellu joka päivä tutuilta ja vähemmän tutuilta työkavereilta. Melkeen kaikki on sanonu, että "kuulin, että...", mutta on siellä muutama, joka on ihan omin silmin jo havainnu vatsan seudun muutokset. Kauheita lörppöjä vaan kaikki :) onneks mua ei haittaa, mutta voin uskoo, että moni ois helisemässä kun "salaisuus" on kaikkien tiedossa alle viikossa.
 
tänään juteltiin sisustuksen lomassa siitä, että kuinka olis paras ja mukavin kertoa suvulle tästä mun pikkuylläri pylläri vaavista. Osaa laajasta suvusta ihan varmaan näkee vielä syksyn mittaan, ja osaan ollaan yhteyksissä vaan jos on oikeesti jotain asiaa, eli ei siis suoriteta mitään sosiaalis-diipadaapa yhteydenottoja. Pitää siis koittaa hoitaa homma niin, että ne jotka ei vielä tiedä, eivät loukkaannu liikaa tms. Tällä hetkellä siis omien siskojen ja vanhempien ohella ei tiedä kuin muutama muu sukulainen tästä tulokkaasta. Ja nämä jotka tietää, niin tietenkin kuitenkin ovat taas yhteyksissä niihin enemmän, joihin minä taas en ole yhteyksissä, eli sitten voi tulla myös palautetta vielä tietämättömiltä niille jotka tietää, että miks et oo kertonut.

Kertoako vasta kun lapsi on syntynyt, vai pistääkö nyt syksyn tullen jotain korttia liikkeelle, tai tekstiviestiä. Soittelemaan en ala kaikkia läpi. Se ois koko viikon urakka! Vai arpoako kustakin sukuhaarasta joku jolle kertoo, ja sanoo, että kerropa teidän porukassa etteepäin, niin pääsen vähemmällä. Siinäpähän sitten juoruuvat sydämensä kyllyydestä keskenään ja päivittelevät että oon menettäny viimeisenkin järjen hivenen. Sitten on vielä suvun ohella lähes sukuun luettavia tuttavia. Jotenkin toi puskaradio tiedottaminen tuntuu helpoimmalta, kun tietää että puhetta kuitenkin alkaa eri suunnista tulla.
 
Kuulostaa järkevältä pyytää muita kertomaan eteenpäin.
Muistan, miten oma täti totesi aikoinaan jostain miehen puolen sukulaisesta, että oli tosi hämmentävää kun vatsa näkyi jo suurena, mutta vaikka oli ollut ko. ihmisen äitiin ollut paljon yhteydessä, uutista ei oltu kerrottu. Siinä sitten oli arvottu, että saako onnitella vai ei.

Itse en koe uutisen kertomista omana velvollisuutenani jos en sukulaisiin ole yhteydessä. Saa kertoa eteenpäin, mutta en ala ihmisiä ympäri soittelemaan. Kokisin sen kiusalliseksikin. "Niin, että eipä tässä muuta..."
 
jes komppaan KoBee. Mä en ainakaan ees osais luontevasti kertoo asiasta sellasille joita vähemmän näkee, tai joihin ei oikeestaan koskaan oo yhteydssä. Tulis jotenki sellanen (hei katsokaa kaikki minua- olo) ja en todellakaan ole sellasta esillä olevaa tyyppiä. Annan sitten puskaradioiden hoitaa tehtävänsä.
Juu ja kyllähän sukulaiset ja ystävätkin on erilaisia ja olettavat ja odottavat tietynlaista käytöstä tällaisissa asioissa. Niin että kukin menköön sellaisella tyylillä kuin mikä hyvältä tuntuu ja on vähiten loukkaavaa. Kauheetahan se olisi jos sukuriita syntyisi tällaisesta onnellisesta perhetapahtumasta :wink
 
Meillä riittää kun kertoo mummulle, sen kautta tietää sitten kaikki sukulaiset ja niiden naapuritkin :wink helppoa ja mutkatonta. Ottavat sitten itse yhteyttä jossain tosi "tärkeässä" asiassa ja ohimennen tiedustelevat. Mutta kamalaa se olisi jos olisi velvoitettu soittamaan ihmisiä läpi että "hei, saamme lapsen, mitäs teidän syksyyn?"
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top