Raskaudesta kertominen

Tekisi mieli koko ajan kertoa pikkusiskolleni, kun hän on perheestäni läheisin henkilö, jolle olen kertonut aika lailla kaiken hyvän ja huonon elämästäni.
Joka päivä tekisi mieli livauttaa uutinen hänelle kun juttelemme
Facebookin tai kännykän viestiohjelman kautta..

Äidillekin teki mieli paljastaa alkuviikosta kun olin käymässä lapsuudenkodissani. Vanhemmat saavat vissiin tietää viimeistään siinä vaiheessa, kun mahaa ei voi piilotella. Kerran viikossa kun nähdään yleensä.

Mies aikoo kertoa hyvälle ystävälleen jossain vaiheessa, kummiksi on ajatellut kysyä häntä ja mun mielestä se oli ihana uutinen, että hän on ajatellut jo sellaista :) :Heartred Se asia kertoo minulle, että hänkin odottaa vauvaamme innolla suunnitellen tulevaisuutta.. olen ollut vähän arkana viime aikoina, pelännyt että hän tyrmää raskauden, johtuen parista aikaisemmasta suhteestani nuorempana, kun miehet olivat sellaisia että raskaus olisi suunnilleen elämänloppu..En ole kauheasti siis uskaltanut miehelleni hehkutella miten hyvältä minusta tuntuu tämä raskaus ja ajatus vauvasta.
Oloni on niin täynnä rakkautta, kun minulle on suotu nyt tällaista hyvää :)
 
Täälläkin on nyt sana lähtenyt kiirimään ja anoppi onkin seonnut täysin ja kertoo kaikille jotka tapaa. Mun puolesta ei nyt ihan niin tarvis. Jotenkin takaraivossa se, että jos nyt menee kesken tai käy muuten huonosti niin sit on kauhee selittely ihmisille.
 
Sitä mäkin Elisheva pelkään, mutta vaikea noita tulevia isovanhempia pitää aisoissa. :grin Ja onhan se aika hellyttäviä kun ovat niin tohkeissaan.:)
 
Nojoo onhan se ihan sulosta, mutta kun ihan vieraat ihmiset tulee onnittelemaan, niin tulee vähän sellanen olo, ettei se niille kuuluisi. Anopit...:happy093.no muuten hän on ihana ihminen, tässä asiassa vaan turhan innokas.
 
Lähetin paniikissa viestin pikkusiskolleni heti testin tehtyäni. Olin kai jotenkin shokissa, koska raskaus oli yllätys. Poikaystäväkin oli vielä nukkumassa:D en vaan omalta järkytykseltäni kyennyt herättämään häntä sellaisella uutisella, joten karkasin kaupungille apteekkiin hakemaan kasan uusia testejä:D Kotiin päästyäni aloin itkeä eteisessä ja poikaystävä tuli hädissään keittiöstä, jossa oli ollut tiskaamassa. Sopertelin, että oon kai raskaana kun testi näytti positiivista:D näin jälkeenpäin tosi koominen tilanne kun toinen seisoo siinä suu auki kädet vettä valuen ja mä pillitän paniikissaXD

Molempien vanhemmille kerrottiin jo parin päivän päästä. Tuntui vaan, ettei tätä voi salata. Ja alussa tää ilon lisäksi myös ahdisti, että oli pakko nopeasti "varmistaa" että vanhemmat tukevat tässä ja ovat iloisia. Mun vanhemmat on vielä isovanhemmiksi nuoria, että tää oli heillekin yllätys..ja kyllä lapsen isänkin vanhemmille. Kahdelle läheisimmälle kaverille kerroin ennen nt-ultraa :) poikaystävän kavereista, joista osa yhteisiä meille ehkä 5 tietää :)

Mua on jännittänyt kertoa kaikille muille paitsi pikkusiskolleni. Edelleen jännittää, varsinkin kun tietää, että maha paljastaa kyllä tilanteen parin viikon sisällä, halusin tai en. Etenkin mua hermostuttaa asian paljastuminen ihmisille, joiden suhtautumisesta ei voi olla varma, esim mun puolen suku, koska tiedän, että monet siellä ajattelee avoliitosta ja esiaviollisesta seksistä tosi eri lailla kun minä. En kyllä tajua itseäni:/ tärkeintähän on se, että lapsi on meille rakas ja tärkeä, ja toisaalta että me tehdään niin kuin meistä parhaalta tuntuu! (Eikä mennä naimisiin vaan koska lapsen "pitää" syntyä avioliittoon)




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
^Ymmärrän toisaalta tuon jännityksesi. Mun suvussa myös on konservatiivisemmat ajatusmallit lapsien hankkimisesta ennen avioliittoa. En tosin jaksa uskoa, että kukaan läheisistä mitenkään tuomitsisi sitä, jos toimittaisiin toisin. Itsekin halusin ensin naimisiin, sitten lapsia, vaikka siihen ei liittynytkään mitään uskonnollista tai ehdotonta ajattelua. Musta se vaan tuntuu luontevammalta, että häät on meidän rakkautemme juhla, sen jälkeen kasvatetaan perhettä. Mutta en toki ikinä olisi mennyt naimisiin vain sen takia, vaan ennemminkin raskautta alettiin yrittää vasta juuri häiden alla. Ja niin hyvin se sitten menikin, että meidän vauva on saanut alkunsa tämän hetken laskelmien mukaan juuri hääviikolla. :grin
 
Itsellä alkaa olemaan jo sellainen olo, että haluaisi huutaa onnensa kaikille :Heartred Pikkuhiljaa laajenee tietoituus lähipiiristä ulos. :) Anoppi on ollut innokas kertomaan myös eteenpäin. :D
 
Anopit taitaa muillakin käyvän ihan kuumana...

Anoppiloille kerrottin rv 12 just ennen ultraa kun olivat käymässä ja mun vanhemmille vasta ultran jälkeen viikonloppuna. Anopilla taitaa mopo lähteä käsistä ja varmasti kertoo kaikille sukulaisille, vaikka olisi nyt voinut pitää tietoa edes vähän aikaa vielä omanaan. Tunnetusti kun italialaisissa perheissä häät ja perheenlisäksyset on tosi suuria uutisia ja tieto leviää kulovalkean tavoin. Eilen sitten yllättäen apen serkku soitti meille ja onnitteli. Olin hämmentynyt kun en alkuun tajunnut, että kuka oli ja en olisi odottanut minkäänlaista kontaktia, kun ei ole kuitenkaan mikään lähisukulainen (tai siis suomalaisen mittapuun mukaan :wink ).
 
Nyt on kaikille laheisille kerrottu. Eniten vaivaamaan jai ystavani, jonka tilanne sarkee sydameni. Han on jo vuosia halunnut lasta, muistan kuinka unelmoimme teineina - han halusi ison perheen. Nyt on kaikki puitteet sille, ihana mies, uusi omakotitalo ja vakityot, kaikki. Mutta vauvaa ei ole toiveista huolimatta kuulunut vuosiin. :sad001 Oli todella tiukka tilanne kertoa, koska se tarkoittaa, etta niista neljasta teini-iasta asti yhtapitaneista kaikki muut perustavat perhetta - nekin, jotka eivat koskaan aiemmin varsinaisesti olleet varmoja siita. Sydanta raastaa.

Absurdein kertominen tapahtui kaasolleni veljeni puolesta. Siis veljeni, joka ei mikaan suupaltti ole edes humalassa ja joka asuu kaiken lisaksi siis Ruotsissa! Han saattui tapaamaan kaasoni aamupaivalla porukoilla lomaillessaan, molaytti uutiset ja mina soittelin tapahtumasta iltapaivalla. Kylla piti nauraa - VELJET!

Italian suvun kertomisista vastannee anoppi. Tosin pohjoisitalialaiseen tapaan kerronta on introvertimpaa kuin muualla, joten onnittelut tullevat miehelleni seuraavan kerran, kun han menee kaymaan parin viikon paasta. Ja parempi niin. :)
 
Kerroin eilen ystävälleni, jonka näin pitkästä aikaa sattumalta.
Hauskaa oli, että olin tällä viikolla nähnyt unen, jossa olin hänen ja pikkusiskoni kanssa,
ja tahdoin kertoa raskaudesta heille siinä unessa.
Osoittelin kasvaneita rintojani ja mahaani ja toivoin heidän ymmärtävän elekielestä, mitä yritin vihjailla.
En tiedä, miksen saanut suutani auki unessa :D . Sen unen jälkeen ystäväni pyöri mielessäni melkein väkisin ja ajattelin jo yhteydenottoa, mutta sitten tapasinkin hänet yllättäen kaupungilla ja hänen kysyessä kuulumisia kerroin hänelle.
Hän onnitteli minua.. sitten menimme kahvilaan juttelemaan raskaudesta ja muistakin elämiämme koskevista asioista. Se oli ihanaa. Sanoin muuten hänelle, että tämä on salaisuus. Luotan häneen kyllä.

Samana päivänä olin jonkinlaisessa huumassa tuosta paljastuksesta ja suunnittelin jo kertovani pikkusiskolleni, mutta mieleni on ollut tänään toinen :D ..
Kerroin miehelleni paljastuksestani ja hän mietti samaa, että kun hänenkin kaverinsa kyselevät kuulumisia, niin hänen tekisi mieli kovasti kertoa elämänsä mullistavasta asiasta, muttei ole tohtinut. Äidilleensä kertomista miettii myös.
 
Työkaveri arvas jo 13+5 tienoilla, olin kyllä niin ihmeissäni kun itestä tuntuu että on vaan lihonut kun aika valtava vatsa. Työkaveri tokas et ihan selvä vauvamasu. :) Onneks olin pomolle kertonu aiemmin, seuraavana päivänä tuliki jo onnitteluja..

Perjeelle ja ystäville kerrottiinki jo tosi alkuvaiheessa. Veljen tyttöystävä kysy ihan suoraan et onks teillä lapsi suunnitteilla, koko suku arvannu jo puheista. Eipä sitä voinu kieltää et raskaana ollaan, rv silloin vasta 5.. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top