Raskaaksi suhteen alussa

Me ollaan kans edetty aika vauhdilla: syyskuussa-08 tavattiin, viikko tapaamisen jälkeen alettiin seurustelemaan, ehkäisy jätettiin pois 2 kuukautta ensitapaamisesta, mies muutti mun luo virallisesti 1.12.2008 alkaen (käytännössä asui mun luona kyllä seurustelun alusta alkaen), tammikuussa -09 raskaustesti näytti plussaa, mutta raskaus päätyi keskenmenoon, 13.2 mies kosi ja 11.4 juhlittiin häitä. sen jälkeen raskauduin uudestaan ja kesäkuussa -09 teinplussatestin, tämäkin päätyi keskenmenoon, syyskuussa -09 tehtiin kaupat rivitalo kolmiosta, lokakuussa tein kolmannen plussatestin ja nyt menossa rv 31+6 ja kolmatta jäsentä meidän perheeseen odotetaan syntyväksi 23.6.2010 [:)] ens syyskuussa tulee siis täyteen kaks vuotta yhteiseloa ja paljon on tässä ehtinyt tapahtumaan!
 
Meidän tarinamme: Tapasin mieheni elokuun lopussa. Ensimmäinen tapaamisemme oli rakkautta ensisilmäyksellä. [:)] ja viikon päästä ensitapaamisesta muutinkin jo mieheni luokse toiselle pakkakunnalle. [:D] Lapsista puhuimme jo suhteen alussa ja molemmat niitä tahtoi, joten ehkäsyä ei käytetty. Ajateltiin, että jos on tullakseen niin tulee. Syyskuussa ei menkkoja enää näkynyt ja lokakuun puolella tein testin ja sain tietää olevani raskaana. Nyt rv 31 menossa ja pienokaisen odotamme tulevan maailmaan kesäkuun lopussa. [:)] Nyt olemme etsineet isompaa asuntoa perheellemme, mutta vielä ei ole tullut meidän kotia vastaan, ehkä se tulee yhtä yllättäen puun takaa kun mieheni ja pikkuisemme elämääni. [:D] [;)]
Tunnen itseni todella onnelliseksi, enkä ole katunut suhteessamme mitään. Olen löytänyt se elämäni rakkauden. Naimisiin kummallakaan ei ole kiire, suunnitellaan niitä sitten kun on niiden aika ja muu elämässä saatu "asettumaan kohdilleen". [:)]

Minäkin mietin alussa miten muut reakoivat raskaus uutiseen kun ei olla mieheni kanssa kauaa tunnettu, mutta hyvin on otettu uutinen pienokaisesta vastaan. [:)] Ensimmäinen lapsenlapsi tulossa molempien vanhemmille ja molemmilta ollaan tukea ja kannustusta saatu. [:)]
 
näin meillä!! erosin 12 vuotisesta liitosta. tapasin aika pian nykyisen, jonka kanssa nyt oltu puoli vuotta. muuttamassa yhteen ja tänään tein haalean viivan testiin. ei tää mikään ihan ylläri ollut, tosin miettiihän siinä kuinka lapset suhtautuu asiaan. tosin ovat olleet tyytyväisiä nykyisiinkin muutoksiin.
 
Taidan kantaa myös minä korteni kekoon [:)]
Meillä kans edettiin aika vauhdilla, ihan yllätyin itsekin.
Oltiin tunnettu jo useampi vuosi, kavereita oltu ja molemmat seurustellut tahoillaan. Tosin semmoista kipinää on ollu meidän välillä jo ensitapaamisesta lähtien (-05). Alettiin seurustelemaan -08 marraskuussa, mies muutti luokseni maaliskuussa -09. Ehkäisy jätettiin (pillerit) pois huhtikuussa -09. Ajateltiin että antaa tulla jos on tullakseen, eli varsinaisesti ei yritetty. Yhteinen rivarinpätkä ostettiin kesäkuussa -09. Ja nyt ensimmäistä pienokaista odotellaan syntyväksi 10.5.10. Kihloihin ei olla vielä menty, kun molemmilla hiukan huonoja kokemuksia killuttimessa sormessa. Mutta kaikki ajallaan sitten [:)] Mies on kyllä kosiskellut jo muutamaan otteeseen, mutta olen vielä toisaiseksi lykännyt asiaa [:)] Nyt alkaa tuntumaan siltä, että seuraavaan kosintaan voisi jo ehkä suostuakin [;)]

Ei sitä tartte aina olla kymmentä vuotta yhdessä ennenkuin uskaltaa isompia askeleita elämässään ottaa. Mun mielestä ne askeleet pitää ottaa sen mukaan, mikä itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu miettimättä sitä mitä muut ovat asiasta mieltä. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä, niin se pitää elää siten niinkun itse parhaaksi näkee [:)]
 
Taas tullut paljon uusia ihania tarinoita, kiitoksia niistä kaikille [:)] Täällä odotellaan, että mies muuttaisi luokseni. Auto on jo hankittu, mutta vielä olisi muita asioita järjestettävänä. Hyvää kannattaa odottaa vai miten se menikään [;)]
 
Nuori äiti : Kolmas kerta toden sanoo ! Varmasti ollut kuitenkin aika raskasta.[&:]


Meillä ei ihan noin nopeaa tahtia olla edetty mutta aika nopeaa kuitenkin:
Tavattiin 2006 Keväällä ja se oli aikamoista säätöä puolin ja toisin.[:D]
Syyskuussa 2007 Ruvettiin virallisesti sitten oikein seurustelemaan. Kihloihin mentiin 2008 helmikuussa ja yhteen muutettiin 2008 helmi-maaliskuussa. Ehkäisy jätettiin yhteiseisestä päätöksestä pois isäinpäivänä 2008 ja positiivisen raskaustestin tein 2009 lokakuussa.[:)] Ja pienen poikamme laskettu aika on 27.6.2010.[;)][;)]
 
Jenni90: Kolmas kerta toden sanoo, sinäpä sen sanoit! Aikamoinen huoli oli tämänkin raskauden alku eikä siitä alkuraskaudesta oikein osannut nauttia kun koko ajan oli pelko perseen alla et kuin käy. Nyt kuitenkin jo sen verran turvallisilla vesillä porskutellaan että raskaudesta on alkanut jo nauttimaan ja malttamattomina tulevan isän kanssa odotellaan pikku tyttöstä syntyväksi <3 [:)]
 
Mulla myös Nuori äiti useampi pettymys takana.. Meillä tää neljäs kerta toden sanoi!!
Mutta onneksi edes nyt, pahempi olis jos ei onnistuis ollenkaan.
Odotellaan nyt niitä kesävauvoja, ei mene enää kauan! [:)]

Vastasimpas mä nyt vähän väärään ketjuun kun seitsemättä vuotta tässä jo yhdessä onnellisesti eletään... [:D]
 
Taidettiin olla yhdessä paria päivää vajaa kolme kk kun tein positiivisen testin. Elämäni paras päivä se oli ja niin se oli muuten miehellenikin. Kumpikin oli varsin tietosia siitä että haikara voi vierailla kun ilman ehkäsyä sänkyyn päädyttiin. Nyt elämässämme puhaltaa uudet tuulet ihanan tyttäremme johdosta. [:D]
 
Tammikuun lopussa 2009 tavattiin ja eksyin miehen luo yöksi. Sen jälkeen enempi ja vähempi (pääasiassa enempi) kulettu yhessä. Virallisesti koskaan mitään sovittu, että pari oltas..[:)] Elokuussa 2009 ehkäsy ois jääny kuukauden tauolle, kun en apteekissa kerinny käymään. Päätettiin sitten, että antaapa olla kokonaan. Syyskuussa 2009 kihloihin. Positiivinen testi marraskuun alussa 2009. Kesäkuun alusta oon muuttamassa miehen luo kokonaan ja heinäkuussa syntyy ipana.

Miulla tässä parisuhteeseen on vähän enmpi ollu sopeutumista, kun olin jo kerinny ajatella, etten ekanakaan jää näille perille ts. lähtökuopissa olin miehen tavatessani, en uskonut kovin vakavaa parisuhetta saavani aikaseksi ja lapset olen aina halunnut ennen 30-vuotissynttäreitä(enkä aikonut yksin/heti suhteen aluksi alkaa tekemään). Aloin jo pikkuhiljaa ajattelemaan, että hoitelen sitten vain sisarusten lapsia ja/tai sijaislapsia (oli suunnitelmissa ihan "töihin" SOS-lapsikylään hakeutua, jos vain ois päässyt). Nykyisten ihan hyvä tilanne vaikka vieläkin jostain syystä toisinaan panikoin yhdessä asumisesta (minulle aina ollut hankalin ajatus parisuhteessa). Piti kyllä miettiä elämä ihan uusiksi, ettei tarvi joka riidassa sitten tulevaisuudessa syyttää miestä siitä, että "sun takia tänne jäin".

Onnellinen? Pääasiassa kyllä, en vaihtais ja loppuelämään tähätään[:)].
 
Jospa minäkin tarinaamme...

tapasimme ekan kerran maaliskuun lopulla -09, tapailimme viikonloppuisin, sillä asuimme eri paikkakunnilla. plussasin 11.5.09 ja mies muutti luokseni kesäkuussa. kihloihin kesäkuun lopulla. rakas pieni tyttäremme syntyi tammikuussa -10.
aikaste haipakkaa täälläkin asiat eteni, mutta olen sitä mieltä, että mitä tapahtuukin, sille on tarkoituksensa [:)]
Onnellisia ollaan ja esitään uutta yhteistä asuntoa.
 
Onhan näköjään meitä muitakin :D
Me tutustuttiin tammikuussa 2010, aloitettiin pillerit, lopetettiin kuukauden käytön jälkeen kun päätettiin että lapsi saa tulla milloin vain :) Itselläni on 2 keskenmenoa takana muutaman vuoden takaa, eikä edellisessä suhteessa ollut vuoden aikana tärpännyt, joten en oikein uskonut että tulisin helpolla raskaaksi.. Noooo.. Ekastahan se pamahti silloin maaliskuussa! [:D]

Oli kyllä jännää kertoa muille kun näin vähän aikaa tunnettu ja itse olin teroittanut myös ITSELLENI, että täytyy edetä rauhallisesti. Hahaa :D Ei kannata valehdella itselleen :)

Alkuraskaus on ollut aika takkuista, johtuen miun mielialoista ja väsymyksestä. Kuitenkin uskotaa molemmat tämän helpottavan. Vaikka ei se vauvan syntymä sitten asiaa helpota :D Pidetään kyllä todella tärkeänä sitä, että pystymme asioista puhumaan ja ne äkkiä selvittämään. Tämän miehen kanssa ei mökötys onnistu! [:D]

Tämä tuntuu oikealta.
 
Jospa itsekkin kertoisi kun on tullut luettua muiden tarinat.

Tutustuin nykyiseen avopuolisoon syyskuun alussa -09 ja aloimme seurustelemaan 14. päivä. Hänen luokseen muutin sitten jo 16. päivä samaa kuuta koska rakastuin aivan ensi silmäyksellä ja aiempiin poikaystäviin verrattuna aivan ihana mies! Nuoria olemme molemmat.. Itse tänä vuonna 20 ja mies 23. Minulla oli myös ongelmia kotona joten muutto parinsadan kilometrin päähän teki elämälleni todellakin hyvää. Siitä sen jälkeen kun tänne tulin otin pillerin kahtena päivänä ja kolmantena kun seisoin olohuoneessa liuska kädessä katsoimme toisiamme silmiin ja heitin liuskan kirjahyllyn päälle sen kummenpia kyselemättä ja harrastimme seksiä olohuoneessa samantien.[:D] Olimme aiemmin keskustelleet siitä että molemmat haluavat lapsen ja yhteinen elämä tuntui heti täysin oikealta ja ihanalta.

Kihloihin menimme sitten lokakuussa, kun mies vain yhtäkkiä kurvasi autolla kellosepän pihaan ja sanoi että oli koko päivän töissä miettinyt meitä ja haluaa tehä tän heti. Siinä sitten valittiin sormukset ja epäsuora kosinta oli tapahtunut.[;)]

Positiivisen raskaustestin tein 6.2.2010 pari päivää ennenkuin menkat oli edes myöhässä, koska sisällä oli sellainen sanoinkuvaamaton tunne. Monet ovat ottaneet asian hyvin vastaan. Ja mies on opiskellut itsensä lastenhoitajaksikin, joten se ei ainakaan hänellä takkuile [:)][:)]

Kylläpä tuli jotenkin mukava tunne itselle kun sai kertoa tästä. Jotkut ovat suhtautuneet melko negatiivisesti päätöksiini ja tekoihiini, mutta täällä saa helpotusta, kun puhuu.
 
Ajattelin myös osallistua keskusteluun..
 
Helmikuussa 2010 tavattiin, ja nyt kesäkuussa 2010 testi näytti plussaa. Kihloihin mennään heinäkuussa 2010 ja avioliittoon mahdollisesti lokakuussa 2010 (tarkoitus ennen lapsen syntymää kuitenkin). Laskettu aika helmikuussa 2011. Hih. [:D]
 
Liitynpä miukin kertomaan tarinaamme [:)]
Aloimme seurustelemaan joulukuussa 2009. Päätimme lähes heti että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Ja niin plussasimme maaliskuussa 2010 [:)] Kuitenkin olimme mieheni kanssa olleet kavereita jo ennestään 6 vuotta, jonka aikana olimme välillä olleet elämäntilanteiden johdattamana pari vuotta kokonaan tekemättömissä keskenämme. Sitten kun elämä johdatti meidät taas yhteen huomasimme olevamme rakastuneita toisiimme silmittömästi, joten miksi viivyttää ilmiselvää asiaa!? [:)] Niin se elämä johdattaa vaikkei uskoisikaan [:)]
 
Muistan kuinka monet haukkoivat oikeen henkeä kun me mentiin mieheni kanssa kihloihin[:D]
Kun olimme seurustelleet vasta puoli vuotta silloin ja itse olin vielä 17 vuotiaskin silloin[:D]

Mutta sen vain tuntee ja tietää mikä on oikein ja koska on oikea aika tehdä tiettyjä asioita. [:)]
Nyt ollaan oltu kihloissa onnellisesti 2,5 vuotta[:)] Ja ei ole kertaakaan kaduttanut ! Joka kerta kun katsoo vasenta nimetöntä
tunne on mieletön <3
 
Minäkin siis sorrun kertomaan [:D]

No, siis tavattiin netissä miehen kanssa 6.1.08
Kahden viikon kuluttua tavattiin eli 19.1.08 ja samaisena päivänä jo alettiin seurustelemaan. Pupuilemaan alettiin ehkäisyn kanssa vasta 15.2.08 JA sitten 28.3.08 mentiin kihloihin, just kun täytin 17 [:D][:)]
31.5.08 muutettiin yhteen ja siitä asti nyt ollaan sitten yhdessä asuttu ^^
Nyt sit vasta tänä kesäkuuna jätettiin ehkäisy pois, ja nyt sitten tänä aamuna testiin haalea plussa [:)] (jota toivotaan tummentuvaksi sunnuntaina)
Naimisiin alustavasti 11.6.11 <3
 
Kerrompa nyt minäkin oman tarinani.

Tavattiin joskus tammikuun alussa kavereitten kautta. Ja siinä sitten nähtiin melkeen päivittäin no sitten ystävänpäivänä ruvettiin seurustelemaan. Ja no mies melkeen koko ajan mun luona oli mutta virallisesti ei asunut. Huhtikuussa sitten virallinen muutto tuli mun luokse. Ja nyt sitten odottelen meille vauvaa viikkoja on nyt 11 ja yhdessä ollaan kohta oltu 5kk.

Mutta tässä on aika kummallinen pointti en pillereitä ollenkaan lopettanut vaan ne pettivät. Mutta silti lapsi pidetään. En aborttia pystyisi koskaan tekemään. Kun lääkärit mulle sanonu etten välttämättä lapsia saa. Niin siinä syy siihen.
 
Takaisin
Top