Onpa outoa, että meillä ei ollut mitään puheita mistään toiveista, vaikka olin ihan erillisellä pitkällä neuvolakäynnillä tuon pelon takia. Onko muillekin kuin mudelle sanottu, että pitäisi ennen viikkoa 30 niitä täytellä? Ennen kaikkea kiinnostaa, jos jollain Lohjalla synnyttävällä on asiasta tietoa. Mietin, että kai niitä ehtii myöhemminkin laitella, esimerkiksi pelkopolin yhteydessä tai jälkeen. Ei meinaan tee yhtään mieli olla turhaan yhteydessä neuvolaan. Lapsi ei toivottavasti synny vielä ainakaan kahteen kuukauteen.
Minulla on yhtenä (isona) syynä pelkoon se, etten oikein osaa luottaa hoitohenkilökuntaan varsinkaan nykyisinä säästöjen ja kiireen ja tulostavoitteiden aikoina. Olen ennenkin saanut terveydenhuollossa todella ikävää kohtelua ja vähättelyä, ja synnytykseen tunnutaan edelleen suhtautuvan siten, että synnyttävän naisen on vaan kestettävä ihan mitä tahansa, kun on kerran itse siihen tilanteeseen hankkiutunut. Synnytystilanteessa on vielä niin kovin henkilökunnan armoilla, eikä sitä voi mitenkään keskeyttää tai siirtää, vaikka miten mieli tekisi. Lisäksi synnyttäjä on vielä se toissijainen potilas, niin pelottaa, että lapsi vaan revitään vauhdilla ulos täysin minun kivuistani ja repeämistäni välittämättä ja sitten vielä tikataan miten sattuu ilman mitään puudutuksia. Neuvolan kommentit valitettavasti vaan vahvistivat tätä pelkoa. Olen usein miettinyt, että jos saisin synnyttää sillä yksityisellä lapsettomuusklinikalla, missä kävimme tutkimuksissa, en pelkäisi todennäköisesti synnytystä lainkaan, vaan voisin luottaa siihen, että henkilökunta tekee parhaansa sen eteen, että synnytys olisi mahdollisimman siedettävä minunkin kannaltani.
Tiedostan kyllä, että suurin osa henkilökunnasta takuulla tekee hyvää työtä, mutta kun tarvitaan vain se yksi tympääntynyt kätilö, joka tekee asioita synnyttäjästä välittämättä. Lohjan sairaalasta onneksi sentään on kuulunut pääasiassa vain hyviä kokemuksia, ja toivottavasti pelkopoli onnistuu vielä parantamaan käsitystäni. Menen mielelläni myös tutustumiskäynnille, mutta siihenkin on vielä pitkä aika.
Hups, kirjoitinpas taas romaanin. Onneksi täällä ei kenenkään ole pakko lukea, jos ei kiinnosta :D
Minulla on yhtenä (isona) syynä pelkoon se, etten oikein osaa luottaa hoitohenkilökuntaan varsinkaan nykyisinä säästöjen ja kiireen ja tulostavoitteiden aikoina. Olen ennenkin saanut terveydenhuollossa todella ikävää kohtelua ja vähättelyä, ja synnytykseen tunnutaan edelleen suhtautuvan siten, että synnyttävän naisen on vaan kestettävä ihan mitä tahansa, kun on kerran itse siihen tilanteeseen hankkiutunut. Synnytystilanteessa on vielä niin kovin henkilökunnan armoilla, eikä sitä voi mitenkään keskeyttää tai siirtää, vaikka miten mieli tekisi. Lisäksi synnyttäjä on vielä se toissijainen potilas, niin pelottaa, että lapsi vaan revitään vauhdilla ulos täysin minun kivuistani ja repeämistäni välittämättä ja sitten vielä tikataan miten sattuu ilman mitään puudutuksia. Neuvolan kommentit valitettavasti vaan vahvistivat tätä pelkoa. Olen usein miettinyt, että jos saisin synnyttää sillä yksityisellä lapsettomuusklinikalla, missä kävimme tutkimuksissa, en pelkäisi todennäköisesti synnytystä lainkaan, vaan voisin luottaa siihen, että henkilökunta tekee parhaansa sen eteen, että synnytys olisi mahdollisimman siedettävä minunkin kannaltani.
Tiedostan kyllä, että suurin osa henkilökunnasta takuulla tekee hyvää työtä, mutta kun tarvitaan vain se yksi tympääntynyt kätilö, joka tekee asioita synnyttäjästä välittämättä. Lohjan sairaalasta onneksi sentään on kuulunut pääasiassa vain hyviä kokemuksia, ja toivottavasti pelkopoli onnistuu vielä parantamaan käsitystäni. Menen mielelläni myös tutustumiskäynnille, mutta siihenkin on vielä pitkä aika.
Hups, kirjoitinpas taas romaanin. Onneksi täällä ei kenenkään ole pakko lukea, jos ei kiinnosta :D