Pelkopoli

Lyhytvaikutteiset kipulääkkeen ei kerkeä välttämättä vaikuttamaan ellen anneta suoraan lihakseen tai suoneen. Ja se puudute jotenkin oon ymmärtänyt että täytyy olla tietyssä vaiheessa avautumista että sen saa annettua eli jos on liian auki niin eipä ole kohtaa mihin pistää.. Tai aina kin tosiaan näin olen ymmärtänyt lukemalla muiden kertomuksia.. Täytyy vielä tarkastaa myöhemmin nuo esim terveyskirjastosta :)
 
Mä kuvittelin synnyttäessä olevani rannalla, se kipu oli hirmu musta pilvi taivaanrannassa ja kivun yltyessä, tuli kylmää sekä salamoita.

Sitten kun kipua ei ollut, kuvittelin kirkkaan veden, uskomattoman valkoisen hiekan ja ihanan lämpimän tuulen vireen :hilarious::joyful:
 
Lyhytvaikutteiset kipulääkkeen ei kerkeä välttämättä vaikuttamaan ellen anneta suoraan lihakseen tai suoneen. Ja se puudute jotenkin oon ymmärtänyt että täytyy olla tietyssä vaiheessa avautumista että sen saa annettua eli jos on liian auki niin eipä ole kohtaa mihin pistää.. Tai aina kin tosiaan näin olen ymmärtänyt lukemalla muiden kertomuksia.. Täytyy vielä tarkastaa myöhemmin nuo esim terveyskirjastosta :)

Mä luulin että toi aikaisen avautumisvaiheen vaatimus koskee enemmän sitä paraservikaalipuudutusta? Mutta en ole kyllä varma. Luulisi kuitenkin, että vähintään välilihan ehtisi puuduttamaan. Ja kipulääkettä ajattelin just suoneen/lihakseen, jotain nopeavaikutteista vahvaa joka ei jää vauvan elimistöön pyörimään vaikka annettaisiin melko myöhäänkin synnytyksessä.

Kun vaihtoehtoja on kuitenkin laajasti olemassa, niin toivon ettei ole omassa synnytyssairaalassa sellainen ilmapiiri tai omalla kätilöllä sellainen asenne, että jos ei sitä perinteistä epiduraalia ehdi antaa niin mitään muutakaan ei sitten tarjota kun "ei meillä ole sellaisia yleensä käytetty". :wideyed:
 
En osaa sanoa.. Mut sit kuitenkin esim mun veljen vaimonsa eivät kait oo ikinä saanu kipulääkätyksiä ku on pikasynnyttäjä.. Sillä siis kaikki elossa olevat muksut syntynyt tyyliin lanssissa, taxissa tai oman auton takapenkillä jossain parkkipaikalla tms..
 
Niin joo tota en tullut ajatelleeksikaan, että kaikki ei todentotta edes ehdi sairaalaan. Ehkä se ei sitten tosiaan parane liikaa suunnitella etukäteen... Onneksi meillä kuitenkin lyhyt matka ja eka tulossa nIin ei tuo taksissa syntyminen ole niin todennäköisestä kuitenkaan.
 
Jos on tarvis nopeavaikutteiselle puudutukselle, spinaali on aika näppärä, ja anestesialääkäri antaa sen. Eli vaikuttaa n. 5 minuutissa ja mulle sitä on annettu tosiaan paristi avautumisvaiheen loppumetreillä ponnistuskipupelon takia. Silloin vaan voi tarvita ohjausta ponnistusten ajoittamisessa, vaikka mä kyllä oon siitä huolimatta tuntenut supistukset ja saanu ponnistettua oikeaan aikaan. Kätilö sanoi mulle viimeksi spinaalin jälkeen, että vaikutus kestää vain tunnin, ja lähti yli 30 min. tauolle. Strategia tuotti tulosta... :smiley-bounce022
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=174
 
Epiduraaliin vaatii että on 4cm auki, ilmeisesti syynä on täysin käynnistyny synnytys. Sain kuopuksesta epin, avautu niin vauhilla et sillon ko laitto sen ni sain heti kohta jo alkaa ponnistaa eli ei kerinny vaikuttaa, ja olin sillon sitte lähes täysin auki. Eli mahollista on laittaa niinki myöhäsessä vaiheessa, tosin ei kovin järkevää. En olis itekkään tietenkää ottanu enää sitä jos olisin tienny tilanteen. Kohdunkaulapuudute olis ilmeisesti tossa tilanteessa ollu hyvä?
 
Itteä jotenkin pelottaa noi kovat päänsäryt mitä noista lääkkeistä voi saada :sad001 enkä siedä piikkejä.. Ihan sama mihin törkitään niin en halua ellei ole ihan pakko.. Kipulääkkeet on ok niinkin kauan ku voi laittaa suoraan suoneen jos on jo laitettu kanyyli.. Kaikki muu ylimääräinen vaan pelottaa koska piikkejä.. Mut no sen näkee varmaan sit että miten menee.. Että jos on kauheen kovat kivut niin ehkä se piikki ei niin pahalta vaihtoehdolta tunnu sit..
 
Epiduraali oikeasti auttaa. Minä kun sain sen, nukahdin vaikka olin jo 6 cm auki. Minä vain en siihen enää suostu koska jalat menee, piti katetroida, en tuntenut ponnistamisen tarvetta ja sen laitto on epämukavaa ja sattuu. "sähköiskuja" sain myös.

Myöhemmin eri yhteydessä multa yritettiin ottaa selkäydinnestenäytettä ja lääkäri laitto harjoittelijan töihi. Tunti kun oli sähköiskustettu mun selkää he luovutti ja mä makasin viikon pimeessä huoneessa kamalan olon ja kivun kanssa. Ikinä ei enää kukaan saa koskea selkääni neuloin...
 
Sillon kun olin keskeytyksessä minulle luvattiin kaikenmaailman mömmöjä koska siinä kohtaa sikiöllä "ei ole enää väliä". Olin kuitenkin niin kivuissani, että luulin kuolevani - mömmöt pimensi mielen mutta ei auttanut kipuihin. Vasta kun sain epiduraalin pystyin toimimaan normaalisti, ponnistin, kävin ihan vessassa ja tunto (paitsi kipu) ei hävinnyt. Jos ja kun ehdin sairaalaan ajoissa ajattelin kyllä pyytää kaikki kivunlievitys mitä saatavilla on - mä en oo urhea :)
 
Miten muuten teillä muilla puoliso suhtautuu? Itellä on semmonen tilanne että mies haluaa että mulle annetaan ns kaikki mömmöt mitä vaan voi koska hänen mukaansa mun kipukynnys on todella pieni.. Ite en kuitenkaan oo samaa mieltä.. Toki siis meen varmaan kuitenkin sillä asenteella että kaikkea voi kokeilla..
 
Mun mies on sitä mieltä että leikataan ulos mielummin tai jos ei niin sit otan kaikki lääkkeet. Lupasin luomuilla niin mies sanoi ettei aio olla samassa huoneessa jos huudan...
 
Niin no mie en välttämättä halua miestä samaan huoneeseen muutenkaan.. Jotenkin ajatus siitä että sattuu se synnytys ja sit mies vieressä painostaa ottamaan kipupiikkiä ja ties mitä muuta stressaa.. Ku jotenkin haluais just pärjätä ilman ihan järkyttävää mömmö arsenaalia..
 
Mua ärsyttää kun mun esikoisen synnytyksessä mulle on henkilökunnan puolelta aiheutettu niin jäätävät aynnytystraumat että jst syystä mua pelotta että kuopuksen synnytyksessä kuoleen. Alkaa paniikki iskee kun laskee viikkoja synnytykseen, kun mä omassa päässä lasken että vielä näin monta viikkoa aika elää jos mulle käy synnytyksessä jtn. Tiedän ja käsitän itse etten oikeesti nyt kuolee synnytyksessä ja kaikki tulee todennäköisesti menee hyvin mut silti aina kun mietin tuleva synnytystä mietin näin. Syyskuussa tulossa eka pelkopoli käynti synnytyssairalaan. Olen alkanut miettimään että pitäskö ihan neuvolapsykologille yrittää päästä kun ei tää nyt ihan normaali ole ajatella näin. Mutta voi olla kyl että ne pelkokäynnit sairalaan auttaa.
Tänään rv 28+3
 
Senni kannattaa kyllä myös siellä neuvolan psykologilla käydä juttelemassa myös. Se voi olla että koet ne käynnit ihan turhiksi tai sitten voi olla että ne auttaa lisää :)
Ite ainakin koin hieman saavani apua jo ekasta käynnistä psykologilla kun puhuttiin noista kasvatusasioista.
 
Mä kävin neuvolassa juttelemassa synnytyspelosta, että saan lähetteen pelkopolille, ja käynti kyllä vaan pahensi pelkoa monin kerroin. Oon nyt valvonu koko yön ahdistuneena sen jälkeen. Kaikki pelot siitä, että mun tuntemuksia ei kuunneltais ja että todettais vaan, että kipu ja kaikenlaiset vaivat kuuluu äitiyteen, sai vahvistuksen. Mua siis pelottaa yli kaiken kaikki pysyvät pidätysongelmat ja se, että ei pystyis enää nauttimaan seksistä synnytyksen jälkeen. Ilmeisesti on kuitenki kohtuutonta toivoa tervettä alapäätä ja lasta, koska terkkari jopa kyseenalaisti, että onko tämä lapsi toivottu, kun kerroin peloistani. Mun toiselta paikkakunnalta saaduista tiedoista ois tietty voinu kattoa, että meillä on lapsettomuustaustaa. Aloin ekaa kertaa harkita jopa pelkosektion vaatimista ton käynnin jälkeen.

Musta on jotenki ihan käsittämätöntä, että synnytystä ei saisi pelätä, vaikka se millä tahansa mittarilla tarkasteltuna on todella rankkaa keholle. Omalla äidilläni on omien sanojensa mukaan ollut helpot synnytykset, ja silti hän ei kyennyt istumaan yli kuukauteen esikoisensa saamisen jälkeen. Myös vessassa käynti saattaa käsittääkseni sattua todella kovin viikkotolkulla, seksin harrastaminen luultavasti vielä paljon pidempään. Virtsankarkailu ja ilmankarkailu sekä ulostamisvaikeudet ja peräpukamat ovat ihan perusjuttuja synnytyksen jälkeen, mikä on mielestäni jo yksinäänkin ihan riittävän nöyryyttävä ja ahdistava ajatus. Terkkarin mukaan ne plus kivut nyt vaan kuuluvat asiaan. Koin todella loukkaavana, että terkkari epäili lapsen olevan vahinko ihan vaan siksi, kun en ole riemusta kiljuen ottamassa vastaan kaikkia vaivoja ja kipuja. Eipä kukaan vaadi isiltäkään, että he todistaisivat halukkuutensa lapseen antamalla repiä tai leikata peniksensä halki perseeseen asti, mutta äitien pitää hyväksyä sen riski onnesta soikeina. Prkl.

Sori pitkä vuodatus, tosiaan uneton ja hyvin ahdistunut yö takana.
 
Alise: Onpa ollut törkeetä käytäntöä sun neuvolatädiltä. Mä itse sain pelkopolille lähetteet onneksi helpolla, ei tarvinnut sanoa kun et esikoisen synnytykset jäänyt symnytyspelko ja ahdistaa niin th laittoi mulle lähetteen pelkopolille. Toivottavasti saat pelkopolilla asiallisen käynnin kätilön kanssa ja helpottuu.

Mulle esikoisen synnytyksessä tehtiin eppari (imukupilla avustettiin vauva ulos), viikon päästä pystyin normaalisti istumaan ja toimimaan. Vessassa käynti ei sattunut ollenkaan eikä kakalla käynti. Ekat päivät suihkutin aina samalla vettä alapäähän kun kävin vessasaa. Alapää miehen mukaan entisen näköinen, tietenkin eppari arpi siellä on. Tikit sulasivat kolmessa viikossa. Ei ollut missään vaiheessa pidätyskyvyn ongelma eikä pieruongelma. Ja mulla oli vaikee synnytys ja epparihaavat yleensä on kipeitä ja parantumiseen menee pitkää mutta mä pääsin niistä helpolla. Kirjoitan tän nyt sen takii Alise että ei kaikille vältämättä niitä asiaan kuuluvi vaivoja ei tule :)
En tiiä parantuiko mun eppari niin nopeesti kun jouduin syömään kolme vk ab-kuurin ja sen jälkeen vielä seuraavan vahva ab-kuurin kohtutulehdukseen. Mä en pelkä synnytykses niitä vaivoja,pelkään että henkilökunta ei taas tue mua,puhuvat mun edes vaan ruotsia mitä en itse ymmärrä sanakaan ja et kun sikiölle tulee hätaa kohdussa että henkilökunta ei välittää ja antaa ei eteneväl synnytyksen mennä luonnollisesti ja sikiölle kävisi sen takii jtn. Esikoisen sykkeissä oli häikkä koko loppu synnytyksen, oli liian matalat ja sit ne oli loppusynnytykseen 230-250 luokka eikä asialle mtn tehty,lääkärillä oli liika ruuhka että olisi tullut otamaan vauvan päästä verinäytteen. Esikoinen syntyikin sitten heikossa hapessa ja teholle joutui pariksi päiväksi :angry1 ja kaiken tämän olisi voinut estää jos olisi tarpeeksi ajois tehty sektiopäätös. Sitten synnytykseen jälkeen menin itseeki niin huonon kuntoon etten pääsy sängystä ylös, mua juoksutettiin jalkojen ultrassa ja keuhkokuviin ja sisätauti päivytyksessä. Istutettiin ilman mtn tyynyä pyöratuolissa vaikka mulle oli siis tehty eppari. Hoitonapin painelista tuli moitteita vaikka en itse kykennyt nousee ylös edes vessaan. Sit kun vauva tuli mun luo osastolle ei opetettu vauvan hoidossa, ei näytetty miten imettää, ei opetettu vaipan vaihto ja missä ne tarvikkeet löytyy. Sit kun neidilla tuli eka kakka ja mä olin sisätauti päivystyksessä ja mies vauvan kanssa, mies pyysi apua kakavaipan vaihdo koska ei ole koskaan aiemmin vastasyntyneellä vaihdannut vaippa niin hoitaja totesi että nyt kyl ei ehtii liian kiirettä, muutama tunnin päästä mun äiti tuli auttaa osastolle ja näytti miten vaippa vaihetaan niin hoitaja totesi ettö ei haittaa vaikka vauvalla kakka vaipassa monta tuntti :angry1 sit kun vaaditin perhehuonetta kun itse siinä kunnossa en olisi vauvan kans kaksin pärjännyt ja hoitajat ei nua suostunu auttaa oltiin ettei vapaana. Niin mun äiti vaatii että ambulanssila mut että vauva siirrettään toiseen sairalaan niin silloin oltikiniin että onhan meilla perhehuone vapaana :eek: mies tuli sit sairalaan hoitamaan vauva että vaimoa, että sellainen ihana alku ollut mun perheellä esikoisen synnyttyä. Nyt oonkin menossa synnyttää eri sairalaan!
 
Onpa ikäviä kokemuksia, varsinkin tuo, että kyseenalaistetaan se haluaako lapsen oikeasti! Synnytyksen jälkeen saattaa tosiaan jotain tulla, mutta ei ole mitenkään itsestään selvyys että tulisi. Ja toipuminen saattaa olla nopeaakin. Jos vaan pystyy, niin kannattaa kerätä itselleen myös näitä hyviä tarinoita, niitä tietysti vähemmän revitellään ja kerrotaan, joten helposti tuntuu, että kaikilla on ihan kamalaa. Mun tuttavat on toipunu aika lailla hyvin synnytyksistä, joten itsellä on aika luottavainen mieli.
 
epiduraali kuulemma laitetaan alkuvaiheessa, mahdollisimman nopeasti tai jotain sinnepäin XD. Mie, kun menin neljättä pusertamaan, niin minulta kysyttiin: Epiduraali vai spinaali. Epiä olin kahdessa ekassa synnytyksessä kokeillut, toisessa auttoi - toisessa ei. Kysyin, mitä eroa niissä on, niin epiduraalia voidaan lisätä, spinaalia taas ei ja lapsi pitäisi saada syntymään kolmessa tunnissa.. Noh, tyttären syntymässä ei mennyt kauaa. Klo 01 oltiin kys:issä ja 2.41 syntyi tyttö :Heartred.
Ja spinaalin, kun sain, niin en tuntenut sen jälkeen mitään :D
 
Takaisin
Top