Minä pelkäsin esikoista odottaessani ihan kamalasti, ensin sitä että selviääkö 12vkolle, sitten siitä että onko rakenneultra ok, sitten kohtukuolemaa ja sitten synnytyksen komplikaatioita. Ja kun vauva tuli ulos siitä ne pelot vasta alkoikin. Pelkoja olen jälkikäteen selittänyt itselleni sillä että 7-8 viikoilla minulla oli selittämätöntä verenvuotoa, Johon terkka totesi ystävällisesti, että "voi voi, kaikki ei selviä" mutta ultrassa löytyi kuitenkin syke ja kaikki ok. Lisäksi suvussa ollut paljon kohdunulkoisia, kohtukuolemaa ja keskosia. Nyt en halua pelätä ja ajatella asioita liikaa, mutta en tiedä miten siinä onnistun. Jotenkin on kyllä enempi zen olo tämän suhteen koska yrittämisessä ei mennyt niin kamalan kauan kuin aiemmassa. Ja missään nimessä en halua että kukaan toinen säikähtää ninnu kirjoituksia, mutta tämä on asia mikä itseä painaa. Mutta miten te joilla jo lapsia on useampi, onko totta että toiseen tai kolmanteen jne raskauteen suhtautuu rauhallisemmin??