Pelkoja, huolia, murheita?

miuk

Seurustelun sensei
Syyskuunmammat 2015
Marrasmammat 2017
Luulenpa, että jokaisella meistä tulee olemaan omat pelkomme, huolemme tai murheemme raskauden suhteen. Täällä voi purkaa sydäntään. :)
 
Mulla "pelko" lahinna on synnytyksesta, ei niinkaa raskaus aikaan. Kuopus oli lahes 5kg ja vaikka synnytys oliki hirmu helppo jotenki jain pelkaamaan. En oikeen osaa selittaa.
Kuopushan ultras koko ajan 10vrk isompana mutta laskettua ei muutettu, ultria muutama extra koska istukka alkuun osittain kohdunsuun paalla. Kuopus synty kaynnistettyna rv 41+4 (tai 10 vrk enemman) ja syntyi 5h kalvojen puhkasusta, please tikkeja eika muutakaan... silti jai pelko paalle.
 
Ymmärrän hyvin. Mä jännitin ekan kohdalla kans koon vuoksi. Mun tyttö paino 4220g syntyessään. Mulle itelle ei oo oikeen pelkoo jääny. Jotenkin mä sillonkin pystyin ajatteleen et kyllä se tavalla tai toisella ulos tulee. Ite mä pelkään synnytyksessä kipua, oon melko kipuherkkä ihminen.
 
Mua ei synnytys niinkään pelota. Ekast synnytyksestä jäi tosi hyvä fiiis, esikoinen oli 4350 g. Kivuista ajattelen, että ne kestää kun tietää mikä on palkinto. Keskenmenon lääkkeellisessä tyhjennyksessä kamalaa olikin se, että "synnytys" kivut on kamalat, mutta palkintoa ei saa.

Eniten mua pelottaa se, miten pää kestää raskauden. Olo on luottavainen, uskallan iloita raskaudesta. Mutta kyllä mä uskon, että pieni paniikki on päällä neuvolassa, kun sydänääniä etsitään. Sitten kun liikkeet alkaa tuntua ja raskausviikko 18 (jolloin viimeksi km todettiin), alka ehkä henkisesti helpottaa.
 
Miuk tuo km oli kyllä myöhään, varmasti hirmu rankka kokemus ihan kokonaisuudessaan:sad010:Heartred Hujasti tsemppiä sun "päälle"!
 
Kieltämättä, ja tuskin keskenmeno on koskaan helppo kokemus. Mutta ihmeen hyvin siitäkin selvittiin. :) Yllättävän hyvin olen onnistunut iloitsemaan tästä raskaudesta, pelkäsin että ilo jää kokematta. Nyt täytyy vaan toivoa ja luottaa. Jossain toisessa keskusteluss olikin puhetta siitä, että suru ei ole sen pienempi, jos jättää iloitsematta ja jotain sattuu. :)
 
Ainahan se pelottaa että pysyykö matkassa. Niin paljon kuulee ikäviä asioita myöhäisistä keskenmenoista jne. :/ esikoisen aikana lopetin pelkäämisen ekan kolmanneksen jälkeen kun jotenkin vaan ajatteli että se on se pylväs mihin saakka pitää päästä ja sit kaikki on ok! Nyt kun tietää enemmän niin pelottaa enemmän :D synnytystä jopa odotan! Ekasta jäi niin hyvä fiilis. 11h ilman kipulääkkeitä ja 13min ponnistus. Eli helppo synnytys oli ja hyvä mieli jäi. Voihan tää toinen olla taas aivan vastakohta!
 
Täällä jännitetään kunnolla.. hieman tulee verivuotoa ja selkä+alavatsa kipeet. Voi olla ihan normaalejakin oireita toki mut silti huolettaa..
 
Kyfi, toivon koko sydämestäni että on vain normaali oireita ja ei ole mitään hätää!
 
Kyfi mulla ainakin oli noi ihan normaaleja ja kesti viikon verran. Nyt ei enään vuoda mutta hieman vielä juilii alaselkää.
 
Minä pelkäsin esikoista odottaessani ihan kamalasti, ensin sitä että selviääkö 12vkolle, sitten siitä että onko rakenneultra ok, sitten kohtukuolemaa ja sitten synnytyksen komplikaatioita. Ja kun vauva tuli ulos siitä ne pelot vasta alkoikin. Pelkoja olen jälkikäteen selittänyt itselleni sillä että 7-8 viikoilla minulla oli selittämätöntä verenvuotoa, Johon terkka totesi ystävällisesti, että "voi voi, kaikki ei selviä" mutta ultrassa löytyi kuitenkin syke ja kaikki ok. Lisäksi suvussa ollut paljon kohdunulkoisia, kohtukuolemaa ja keskosia. Nyt en halua pelätä ja ajatella asioita liikaa, mutta en tiedä miten siinä onnistun. Jotenkin on kyllä enempi zen olo tämän suhteen koska yrittämisessä ei mennyt niin kamalan kauan kuin aiemmassa. Ja missään nimessä en halua että kukaan toinen säikähtää ninnu kirjoituksia, mutta tämä on asia mikä itseä painaa. Mutta miten te joilla jo lapsia on useampi, onko totta että toiseen tai kolmanteen jne raskauteen suhtautuu rauhallisemmin??
 
Hei! Minulle tehtiin loop hoito 2kk sitten, raskauduin aika pian sen jälkeen. Nyt on ollut limaista verivuotoa päivittäin aina kun käy wc:ssä. Kipuja ei sen enempää ole, eikä verta tule vuotamalla. Onko muilla kokemusta tälläisestä? Terkka meinasi vuodon johtuvan toimenpiteestä tai kohdun kasvusta. Neuvola on vasta 3vk:n päästä ja ultra 5vkn..
 
Hilla, mä jännitin toisessa raskaudessa yhtä paljon, ku ekassa, että jos jotain menee pieleen. Keskenmeno opetti sen, että ei sillä jännittämisellä tai murehtimisella pysty estämään ikäviä asioita. Tähän raskauteen suhtaudun tosi toiveikkaasti ja positiivisesti. Totta kai mielessä käy, että mitä jos jotain sattuu, mutta sitten palautan itseni positiiviseen ajatteluun. :)
 
Kyfi luulis että voi liittyä tuohon kun ehkä limakalvo ei ole vielä niin vahava? Raskaanahan voi lisääntyneen verenkierron takia muutenkin tulla herkästi pientä vuotoa esim yhdynnän jälkeen.
 
Noin just mä haluaisin oppia ajattelemaan Miuk! Koska eihän sille itse oikein voi mitään jos jotain sattuukin. Toivottavasti nyt osaa olla hermoilematta ja ehkäpä tuo esikoinen auttaa siinä että ei ehdi miettiä turhia.
 
Hilla mä oon panikoinut vielä pahemmin nyt tätä toista odottaessa kun ekaa odottaessa. Ehkä se lisää mulla paineita kun tiiän et jos nyt menee kesken tai lapsi kuolee niin lapsettomuushoidot siirtyy taas johki vuoden päähän kun heti keskenmenon jälkeen ei voi niitä heti aloittaa uudestaan. Myös se että nyt tiedän paljon enemmän kaikesta siitä mikä voi mennä vikaan aiheuttaa stressiä. Tieto lisää tuskaa.
 
Siitä olen kyllä mamen kanssa niin samaa mieltä, siis että tieto lisää tuskaa. Mä tiedän ammattini takia asioista aika paljon ja kyllä sitä vaan jokaisesta asiasta ajattelee siä pahinta.
 
Niin tavallaan kun ajattelee vauvan kehittymistä parista solusta kokonaiseksi ihmiseksi niin aika ihmehän se on että siitä kukaan hengissä selviää! Mutta kuitenkin sitä tapahtuu joka sekunti.. että joku syntyy ja kaikki on menny hyvin :) Myönnän kyllä tuon tieto lisää tuskaa- tunteen.. joskus tieto kyllä vähän helpottaakin tuskaa.

Mame uskon että on vaikea olla huolehtimatta.. kovasti rentoustsemppiä sulle "puhkuisin" :happy093.
 
Takaisin
Top