Meillä siis mietinnässä on uuden kodin osto ja yhtenä vaihtoehtona meillä olisi ostaa omakotitalo. Haluaisin nyt kuulla että , kuinka moni teistä asuu omakotitalossa? Ja mitä hyviä ja huonoja puolia omakotitalo asumisessa ylipäätänsä on? :)
Omakotitalo
- Ketjun aloittaja Sohwia
- Aloituspäivämäärä
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, ja sitten totesin, että asun mieluummin kerrostalossa.
Omakotitalo on ympärivuotinen työleiri, nurmikonleikkuu, lumenluonti, puutarhatyöt, aidanleikkaus, puunhakkaus, lehtien haravointi, lumen tiputus katolta, viemäreiden aukominen syksyisin, kattorempat, maalaukset, muut korjaukset, jne, kaikki on omalla vastuulla. Kaikki hajoaa aikanaan, ja kaikki on aina korjattava, eikä ole isännöitsijää tai taloyhtiötä, jolle vain ilmoittaisi. Ellei ole todella rikas, jotta voi palkata muita ylläpitämään omakotitaloa, pitää suhtautua asiaan niin, että omakotitalon remppaaminen ja pihatyöt ovat se ainoa harrastus jatkossa, koska työnteon lisäksi muuhun ei ole aikaa.
Omakotitalo on ympärivuotinen työleiri, nurmikonleikkuu, lumenluonti, puutarhatyöt, aidanleikkaus, puunhakkaus, lehtien haravointi, lumen tiputus katolta, viemäreiden aukominen syksyisin, kattorempat, maalaukset, muut korjaukset, jne, kaikki on omalla vastuulla. Kaikki hajoaa aikanaan, ja kaikki on aina korjattava, eikä ole isännöitsijää tai taloyhtiötä, jolle vain ilmoittaisi. Ellei ole todella rikas, jotta voi palkata muita ylläpitämään omakotitaloa, pitää suhtautua asiaan niin, että omakotitalon remppaaminen ja pihatyöt ovat se ainoa harrastus jatkossa, koska työnteon lisäksi muuhun ei ole aikaa.
Olen asunut kerrostalossa, omakotitalossa ja nyt rivitalossa, viimeisin sopii minulle parhaiten. Omakotitalossa on niin hirveästi hommaa, että mieluummin keskityn lapsen kanssa olemiseen kuin kiinteistön hoitoon ja ylläpitoon. Rivitalossa saa kuopsuttaa maata tai tehdä lumitöitä jos haluaa, ei ole pakko.
Omakotitalossa stressiä lisää se, että itse pitää ennakoida, mikä kohta seuraavaksi kaipaa korjausta tai huoltoa. Kerrostalossa ja rivitalossa ammattilaiset hoitavat sen ja itse voi keskittyä elämään.
Omakotitalossa stressiä lisää se, että itse pitää ennakoida, mikä kohta seuraavaksi kaipaa korjausta tai huoltoa. Kerrostalossa ja rivitalossa ammattilaiset hoitavat sen ja itse voi keskittyä elämään.
Olen asunut lapsuuteni omakotitalossa ja sitten rivareissa ja kerrostaloissa ja nyt taas omakotitalossa. Hyvinä puolina pidän valtavaa pihaa jossa saa tehdä ihan mitä haluaa ja hillua vaikka alasti jos tykkää 
Oma rauha on suuri plussa! Talomme on keskellä metsää ja lähimmät naapurit ovat jo yli kahdeksankymppisiä, joten alueella on myös hiljaista. Pikkukylämme keskustaan ei silti ole matkaa kuin vajaa kilometri.
En koe haravointia ynnä muita ulkotöitä työleirinä ja lumityöt hoituvat omilla työkoneilla.
117-vuotiaassa talossa tosin rempattavaa riittää, mutta onpahan tekemistä
Oma rauha on suuri plussa! Talomme on keskellä metsää ja lähimmät naapurit ovat jo yli kahdeksankymppisiä, joten alueella on myös hiljaista. Pikkukylämme keskustaan ei silti ole matkaa kuin vajaa kilometri.En koe haravointia ynnä muita ulkotöitä työleirinä ja lumityöt hoituvat omilla työkoneilla.
117-vuotiaassa talossa tosin rempattavaa riittää, mutta onpahan tekemistä
Olen asunut melkein koko elämäni omakotitalossa, sen takia en varmaan osaa kuvitella muuta. Iso, oma piha, jossa saa tehdä mitä haluaa ja oma rauha on tärkeitä meille. Kerrostalo olisi pahin painajainen.
Kaikki Suskin luettelemat jutut on täyttä totta, ikinä ei olla mitään harrastettu, koska ei ehdi. Mutta onhan tääkin omanlaisensa harrastus! Liikuntaa tulee tässäkin, ja hyöty jää vielä itselle, olkoot sitten puukuurin täyttö tai nurmikon leikkaus. Mielummin silti edelleen tän valitsisin, kuin esim. kuntosalikortin tai jonkun muun nykyajan suositun harrastuksen.
Kaikki Suskin luettelemat jutut on täyttä totta, ikinä ei olla mitään harrastettu, koska ei ehdi. Mutta onhan tääkin omanlaisensa harrastus! Liikuntaa tulee tässäkin, ja hyöty jää vielä itselle, olkoot sitten puukuurin täyttö tai nurmikon leikkaus. Mielummin silti edelleen tän valitsisin, kuin esim. kuntosalikortin tai jonkun muun nykyajan suositun harrastuksen.
Niin ja positiivisia puolia on se, että oppii käytännön juttuja, kuten kaatamaan puita moottorisahalla, purkamaan ja kokoamaan allasviemärit, hanat, lukot, ja lähestulkoon kaiken muunkin mikä vain voi omakotitalossa hajota. Pienet kodin sähkötyötkin ovat sallittuja (https://tukes.fi/koti-ja-vapaa-aika/kunnostus-ja-remontointi/tee-se-itse-sahkotyot), joten pysyy se kolvikin kädessä lapsuuden oppien perusteella, ja onpa tullut pihalla jätevesikaivoonkin kiivettyä tukosten rassaamisen vuoksi (yleensä kylmässä kaatosateessa keskellä syysyötä tietenkin). Ja luonnollisesti tulee joukon jatkoksi korjattua myös tiskikoneet, ruohonleikkurit, tietokoneet, jne. Ja paljon muutakin oppii, yleensä kantapään kautta.
Olen minäkin miettinyt, että mahdollisesti voisin harkita vielä asuvani omakotitalossa, lähinnä lasten takia, mutta nyt kun odotan toista lasta, tiedän ettei minulla ole aikaa tai energiaa ylläpitää omakotitaloa, joten kerrostalossa jatkan. Katsotaan muutaman vuoden päästä uudestaan. Toisaalta haluaisin opettaa lapsillenikin kaikki nuo käytännön taidot, jotka itse lapsena opin, ja opettaa myös heidät tarttumaan töihin ja tuntemaan ylpeyttä omasta osaamisestaan ja aktiivisuudestaan.
Olen minäkin miettinyt, että mahdollisesti voisin harkita vielä asuvani omakotitalossa, lähinnä lasten takia, mutta nyt kun odotan toista lasta, tiedän ettei minulla ole aikaa tai energiaa ylläpitää omakotitaloa, joten kerrostalossa jatkan. Katsotaan muutaman vuoden päästä uudestaan. Toisaalta haluaisin opettaa lapsillenikin kaikki nuo käytännön taidot, jotka itse lapsena opin, ja opettaa myös heidät tarttumaan töihin ja tuntemaan ylpeyttä omasta osaamisestaan ja aktiivisuudestaan.
On tullut asuttua jos minkäkinlaisessa kodissa, mut kyllä tää omakotiasuminen on kivointa. Työtähän tää vaatii enemmän, mut tilaa paljon enemmän, oma piha tosi iso, joten mahtuu lapsille keinut, trampat, hiekkalaatikot ja jää silti tilaa vielä. Nurmikonleikkuu kesällä ja lumien kolaaminen talvella ja puiden kärrääminen talvella vie tietty oman aikansa, mutta itse on oppinut tykkäämään siitä. Ja täytyy sanoo ettei tää talo kaikkea omaa aikaa vie, hyvin ehtii itse käydä salilla ja muissakin harrastuksissa. Tietysti talon ikä ja kunto vaikuttaa paljon, meillä vaikka on vanha talo, on tosi hyvässä kunnossa, joten mitään akuuttia remppaa ei tarvii tehdä.
Me taas nimenomaan muutettiin omakotitaloon perhettä perustamaan. Joo, työtä on mutta ei nyt jatkuvasti. Haravointi kerran pari syksyssä, lumityöt ja ruohonleikkuu ovat miehen hyötyliikuntaa kun ei salilla halua/jaksa käydä. Erilainen nikkarointi (ja edellisten asukkaiden viritysten korjailu) onnistuu jotenkuten ja onpahan myös luottoputkari ja -sähkäri jotka voi soittaa paikalle kun on tilanne päällä.
Plussaa kun on niiiin paljon enemmän. Omalle pihalle voi 3-vuotiaankin päästää yksin rellestämään, on oma rauha eikä naapurit häiritse seinän tai pensasaidan takana.
Meillä on kakkoskämppä espoolaisen lähiön kerrostalossa ja vanhempani asuvat rivitalossa, kummassakin menee hermot naapureihin ja siihen että lasta ei voi ovelta päästää yksin touhuamaan.
Enkä voi sanoa että jatkuvasti pitää olla asioita korjaamassa, hyvin tässä ehtii vauvan ja vanhemman muksun kanssa myös netflixiä pläräämään illat pitkät. Mieskin on paljon reissutöissä. Eikä mulla ole niin hyviä kokemuksia huoltoyhtiöiden, isännöitsijöiden ja as oyn hallitusten toiminnastakaan, mieluummin hoidetaan hommat itse. Ihan heti en tästä olisi muuttamassa - paitsi ehkä toiseen omakotitaloon :)
Plussaa kun on niiiin paljon enemmän. Omalle pihalle voi 3-vuotiaankin päästää yksin rellestämään, on oma rauha eikä naapurit häiritse seinän tai pensasaidan takana.
Meillä on kakkoskämppä espoolaisen lähiön kerrostalossa ja vanhempani asuvat rivitalossa, kummassakin menee hermot naapureihin ja siihen että lasta ei voi ovelta päästää yksin touhuamaan.
Enkä voi sanoa että jatkuvasti pitää olla asioita korjaamassa, hyvin tässä ehtii vauvan ja vanhemman muksun kanssa myös netflixiä pläräämään illat pitkät. Mieskin on paljon reissutöissä. Eikä mulla ole niin hyviä kokemuksia huoltoyhtiöiden, isännöitsijöiden ja as oyn hallitusten toiminnastakaan, mieluummin hoidetaan hommat itse. Ihan heti en tästä olisi muuttamassa - paitsi ehkä toiseen omakotitaloon :)
Rivitalossa pääsee riittävästi oman maan makuun, on tilaa sisällä ja ulkona ja saa kaataa puita tai raataa muutenkin tai olla raatamatta. Tykkään siitä, että saan valita, haluanko aamulla töihin lähtiessä vetää hirveän hikijumpan lumikolan kanssa vai ajanko vain auton tallista ja lähden töihin. Sama iltapäivällä palatessa, ajanko talliin ja käyn ruokapöytään vai kolaanko ensin reitin perille.
Kuntosalilla en käy. Tänä talvena ollaan lapsen kanssa tehty naapureidenkin lumityöt kun on ollut aikaa ja intoa.
Muistan kyllä sen kakkakaivossa rypemisen kun omakotitalossa oli viemäri tukossa. Ja sen kun lapset olivat pieniä, lämmitys sammui kesken pakkasyön, kun savupiippu oli rapaantunut. Ja muutamia muita ikimuistoisia opettavaisia asioita, jotka olisin mieluiten jättänyt oppimatta.
Kuntosalilla en käy. Tänä talvena ollaan lapsen kanssa tehty naapureidenkin lumityöt kun on ollut aikaa ja intoa.
Muistan kyllä sen kakkakaivossa rypemisen kun omakotitalossa oli viemäri tukossa. Ja sen kun lapset olivat pieniä, lämmitys sammui kesken pakkasyön, kun savupiippu oli rapaantunut. Ja muutamia muita ikimuistoisia opettavaisia asioita, jotka olisin mieluiten jättänyt oppimatta.
Ulkosuomalainen
Näppärä viestien naputtelija
Suomessa asustellut kaikenlaisissa asumismuodoissa, mutta kyllä omakotitalo ja oma rauha siellä voittaa vaikka työtä tietääkin.
Täällä ulkomailla taas asutaan ns. Paritalossa isossa vartioidussa asuinkompleksissa jossa meillä kaikilla kuitenkin omapiha. Työntekijä siivoaa puutarhat/leikkaa nurmikot ym sekä huoltaa uima-altaan. Tämä on täällä oikein hyvä
Täällä ulkomailla taas asutaan ns. Paritalossa isossa vartioidussa asuinkompleksissa jossa meillä kaikilla kuitenkin omapiha. Työntekijä siivoaa puutarhat/leikkaa nurmikot ym sekä huoltaa uima-altaan. Tämä on täällä oikein hyvä
Jos on suht uusi omakotitalo, ei sitä niin kauheasti talotekemistä ole verrattuna muihin asuinmuotoihin. Yhtä paljon jos viemäri tukkeutuu niin asuuko sitä omakotitalossa, rivarissa tai kerrostalossa, asiasta pitää ilmoittaa jonnekin että saa siihen apua. Onhan tietysti joitakin eroja kerrostaloon ja omakotitaloon, eli omakotitalossa pitää olla "silmät auki" itsellä kun taas kerrostalossa joku toinen hoitaa sen asian (joskus taloyhtiön hallitus).
Piha taas riippuu täysin minkälainen se on, mulla on kavereita jotka asuvat kalliomaastossa eikä todellakaan tarvitse tehdä "pihahommia" perinteiseen tyyliin - terassilta pitää lakaista havunneulaset ja lehdet - mutta sitä pitää myös tehdä rivarista tms.
Suurin ero ehkä on jos asuu "pienessä" taloyhtiössä" että jos jokin menee rikki, pitää itse maksaa ne isot viulut kun taas isossa kerrostalossa se jakaantuu useammalle.
Piha taas riippuu täysin minkälainen se on, mulla on kavereita jotka asuvat kalliomaastossa eikä todellakaan tarvitse tehdä "pihahommia" perinteiseen tyyliin - terassilta pitää lakaista havunneulaset ja lehdet - mutta sitä pitää myös tehdä rivarista tms.
Suurin ero ehkä on jos asuu "pienessä" taloyhtiössä" että jos jokin menee rikki, pitää itse maksaa ne isot viulut kun taas isossa kerrostalossa se jakaantuu useammalle.
Hauska miten ihmiset kokee vahvasti omasta asumismuodostaan! Niin minäkin!
Asuin elämäni ensimmäiset 26 vuotta kerrostalossa, ihan hyvinhän se meni kun ei muusta tiennyt..muistan kuitenkin hyvin ne naapurien aiheuttamat hämmingit/ärsytykset omissa vanhemmissa ja ne isot lapsilaumat pihoilla juoksemassa. Ja vuokralla asuessa ne käsittämättömät naapuribileet/sekopäiset kyylät/huutajat jne..
Ensimmäisnen talo rakennettiin uudisrakennusalkueelle, useampi talo saman kadun päässä. No, siinä saa olla aikalailla toistensa naamalla siinäkin. Kun koko talven manaa keittiönikkunasta naapurimiehen lumenkolausta omaan pihaan saa ärsytys kunnon mittasuhteet. Näennäisen mukavaa kun lapsilla kavereita vieressä ja jokaisen liikkeet näkee katsomattakin. Kuutisen vuotta riitti sitä elämäntapaa katsoa, sitten rakennettiin kauemmas nukkumalähiöistä, pieneen vanhaan saaristolaiskylään. Nyt on hyvä, on naapureita, mutta riittävän etäällä. On pihaa harrastaa eläimiä ja vaikka moottoriurheilua jos niin tykkää. Puutarhanhoidosta puhumattakaan. Palvelutkin on omakotilähiötä lähempänä. Diversiteettiä löytyy niin taloissa kun ihmisissä. Vanhat, nuoret, lapset ja keski-ikäiset kaikki samoilla kaduilla. Omaa on antoisaa pitää kunnossa, ei tarvitse kenenkään lupaa aidan maalaamiseen, puun istuttamiseen tai vaikka keittiöremonttiin (no rakennusvalvonnan lupaa toki joskus).
Tässä kohtaa kerrostaloasuminen olisi se ultimaattinen rangaistus itselle. "sitten kun" kaikki menisi pieleen, niin täytyisi palata kerrostaloon. Ehkä siellä voisi harrastaa vaikka ryyppäämistä ja ikkunaverhon vaihtoa. Kasvattaisin varmaan marsuja ja papukaijoja naapurien riemuksi. Ja lapset kiljuisi sulosäveliä rappukäytävään. huh, toivotaan ettei kenenkään koskaan tarvitse meistä kerrostalonaapureina kärsiä.
!Asuin elämäni ensimmäiset 26 vuotta kerrostalossa, ihan hyvinhän se meni kun ei muusta tiennyt..muistan kuitenkin hyvin ne naapurien aiheuttamat hämmingit/ärsytykset omissa vanhemmissa ja ne isot lapsilaumat pihoilla juoksemassa. Ja vuokralla asuessa ne käsittämättömät naapuribileet/sekopäiset kyylät/huutajat jne..
Ensimmäisnen talo rakennettiin uudisrakennusalkueelle, useampi talo saman kadun päässä. No, siinä saa olla aikalailla toistensa naamalla siinäkin. Kun koko talven manaa keittiönikkunasta naapurimiehen lumenkolausta omaan pihaan saa ärsytys kunnon mittasuhteet. Näennäisen mukavaa kun lapsilla kavereita vieressä ja jokaisen liikkeet näkee katsomattakin. Kuutisen vuotta riitti sitä elämäntapaa katsoa, sitten rakennettiin kauemmas nukkumalähiöistä, pieneen vanhaan saaristolaiskylään. Nyt on hyvä, on naapureita, mutta riittävän etäällä. On pihaa harrastaa eläimiä ja vaikka moottoriurheilua jos niin tykkää. Puutarhanhoidosta puhumattakaan. Palvelutkin on omakotilähiötä lähempänä. Diversiteettiä löytyy niin taloissa kun ihmisissä. Vanhat, nuoret, lapset ja keski-ikäiset kaikki samoilla kaduilla. Omaa on antoisaa pitää kunnossa, ei tarvitse kenenkään lupaa aidan maalaamiseen, puun istuttamiseen tai vaikka keittiöremonttiin (no rakennusvalvonnan lupaa toki joskus).
Tässä kohtaa kerrostaloasuminen olisi se ultimaattinen rangaistus itselle. "sitten kun" kaikki menisi pieleen, niin täytyisi palata kerrostaloon. Ehkä siellä voisi harrastaa vaikka ryyppäämistä ja ikkunaverhon vaihtoa
. Kasvattaisin varmaan marsuja ja papukaijoja naapurien riemuksi. Ja lapset kiljuisi sulosäveliä rappukäytävään. huh, toivotaan ettei kenenkään koskaan tarvitse meistä kerrostalonaapureina kärsiä.
Olen asunut kerrostalossa, rivitalossa ja nyt omakotitalossa. Naapureiden keskelle minua ei enää saa 
Meillä on kunnan vesi ja viemärit, niin eipä tarvii paskakaivossa uiskennella. Pihaa on paljon mutta helppohoitoinen, kolattavaa on 20m pihatietä, nurmenleikkuu hoituu ajoleikkurilla. Lämmitetään paljon briketeillä, niin ei tarvitse hillittömiä määriä puita raahata edestakaisin, ja kun ei jaksa takkaa pitää kuumana, niin öljy palaa (ja maksaa aika paljon...). Meidän talo on jo melko vanha, olikohan rakennusvuosi -61, mutta kaikki isot rempat oli tehtynä kun tämä ostettiin; putket, kylppäri, vessa, keittiö ja suurin osa pinnoista. Ja nyt juuri saatiin osittainen keittiöremppa valmiiksi, joka meni vakuutusyhtiön piikkiin töineen ja tarvikkeineen. Kulut meillä on aikalailla samanlaiset kuin kerrostalossa vuokralla (pl. lainanlyhennys), omakotitalossa ne tulevat usein vain kerralla könttänä eikä joka kuukausi vuokranmaksun muodossa. Nyt pitäisi esimerkiksi tilata öljyä, siihen menee n. 1500€, mutta siinä onkin 1,5 vuoden lämmityskulut.
Meillä on kunnan vesi ja viemärit, niin eipä tarvii paskakaivossa uiskennella. Pihaa on paljon mutta helppohoitoinen, kolattavaa on 20m pihatietä, nurmenleikkuu hoituu ajoleikkurilla. Lämmitetään paljon briketeillä, niin ei tarvitse hillittömiä määriä puita raahata edestakaisin, ja kun ei jaksa takkaa pitää kuumana, niin öljy palaa (ja maksaa aika paljon...). Meidän talo on jo melko vanha, olikohan rakennusvuosi -61, mutta kaikki isot rempat oli tehtynä kun tämä ostettiin; putket, kylppäri, vessa, keittiö ja suurin osa pinnoista. Ja nyt juuri saatiin osittainen keittiöremppa valmiiksi, joka meni vakuutusyhtiön piikkiin töineen ja tarvikkeineen. Kulut meillä on aikalailla samanlaiset kuin kerrostalossa vuokralla (pl. lainanlyhennys), omakotitalossa ne tulevat usein vain kerralla könttänä eikä joka kuukausi vuokranmaksun muodossa. Nyt pitäisi esimerkiksi tilata öljyä, siihen menee n. 1500€, mutta siinä onkin 1,5 vuoden lämmityskulut.
Niin että alkuperäiseen kysymykseen sanoisin että se mikä on yhdelle positiivinen asia jossain asumismuodossa on toiselle negatiivinen. Kannattaa vaan mennä oman haaveen ja tuntuman mukaan. Ottaa tilaisuuksista kiinni. Aina voi muuttaa!
Kyllä minäkin kuvittelin ennen omakotitalokokemusta, että se olisi minulle sopiva asumismuoto. Ja jokaisessa talotyypissä on myös erilaisia vaihtoehtoja, myös haja-asutusalueella voi saada aikaiseksi muhevia naapuririitoja. Kerrostalossa voi olla niin hiljaista että luulee olevansa ainoa asukas.
Itselläni ei ole kokemusta vuokra-asumisesta mutta voisin kuvitella että yksityisellä vuokranantajalla voi hyvinkin olla tarjolla joku helmi rauhallisesta talosta ja toki missä tahansa voi käydä tuuri. Vanhusten keskellä on varmaan hiljaista jos itse on suhteellisen vaivaton naapuri eikä haittaa kerrostalokyttääjät.
Totta! Yksityiset vuokranantajat voivat tosiaan olla poikkeus.
Meillä on nykyisessä rivarissa mukavia naapureita, siis pysähtyvät juttelemaan pihalla, eivät kyttää, auttavat tarvittaessa esimerkiksi jos ei olla kotona, joku kuitenkin pitää pihaa asutun näköisenä. Meillä on melko suuri taloyhtiö, joten remonteissa on monta maksajaa. Kaikki asunnot ovat samankokoisia ja samalla huonejärjestyksellä, yhtiökokouksessa ääntenlaskenta on helppoa. Isossa yhtiössä on myös se etu, että meillä on hyvä isännöitsijä ja huoltoyhtiö. Olen asunut myös kuuden asunnon yhtiössä, johon ei tahtonut saada edes rahalla isännöintiä eikä varsinkaan huoltopalveluita vaan jouduttiin tehdä paljon talkoilla. Toki se oli edullista, mutta ei helppoa ja meillä erityisesti asumisen helppous on asumismuodon valinnassa tärkeää. Omassa hallinnassa olevan pihan koko ratkaisee miten paljon joutuu tekemään itse. Meillä etupiha on suhteellisen iso mutta takapihalla ei tarvitse koskaan tehdä mitään, sieltä huoltoyhtiö leikkaa nurmikonkin.
Aiemmin ajattelin, että paras olisi asua päätyasunnossa, mutta meidän talossa ainakin toisessa päädyssä on ohikulkuliikennettä ja toinen on metsän puolella niin suojassa, että houkuttelee murtomiehiä ja ilkivallantekijöitä. Onneksi siellä sattuu asumaan sellaisia, jotka ovat aina kotona, mutta itseäni se pelottaisi.
Äänieristyksissä on eroja. Meillä ei kuulu naapurista mitään, huonejärjestys on sellainen että naapurin sauna ja kylpyhuone eristävät jopa vauvan itkut ja koirien haukut. Aiemmassa rivarissa kuului kun naapuri yski tai aivasti.
Siis rivitaloissakin on eroja. Kannattaa tutustua kohteeseen tarkkaan.