Mulla meni lapsi eilen nyt sit sillai et se painaa ja möyrii virtsarakkoa lähes koko ajan. Käyn useemman kerran tunnissa vessassa, lapsen liikkeet ei oo enää herttasia vaan kivuliaita (tulee mieleen virtsatietulehduskivut aina kun lapsi liikahtaa - muuten ei kipuja oo joten vti-tulehdusta ei oo), ja tää koko tilanne saa mut tosi kireeks.
Oon viettämässä äitiyslomaa nyt lapsuuden kotikulmilla, halusin tulla tänne vielä kun vointi on hyvä ja nyt on mahdollisuus. Nyt tällä hetkellä ehkä nyppii niin paljon että vähän harmittaa että tänne tulin. Oisin tarvinnut enemmän rentoutumista. Tänhetkinen tilanne ei oo rentoutumista nähnytkään.
Jotenkin muutenkin tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee ja mitä lähempänä aika on, niin sitä kireempi mä oon, jos mä en oo siellä omassa turvallisessa kodissani, oman rakkaan miehen lähellä. Mies nimittäin tietenkin on kotona, koska sen täytyy tehdä töitä. Oon siis erossa miehestä ja erossa omista päivittäisrutiineistani sun muista.. En ollenkaan tiennyt/osannut kuvitellakaan, että tää olo tulis oleen tällainen. Jos oisin ees vähän aavistanut, oisin jäänyt kotiin. Ennen kotikulmilla käynti oli ihanaa ja rentouttavaa. Nyt ei. Ei todellakaan. Tosi outoo, et oon näin kiree ja itseasias suoraan vittuuntunut. Haluisin vaan kotiin. Oon täällä vielä 4 päivää. Ja oon ollut 2. :D
Tän täytyy olla hormoneista johtuvaa, sillä katon just tota DC Cupcakes-ohjelmaa, ja jopa se ärsyttää mua. Mut silti pakko kattoa. Se noiden naisten äiti ON NIIN RASITTAVA. AAAAAA! :D
Katottiin eilen Vuosaari-elokuva. Sekin ärsytti! Ne hahmot! Se oli VAIN ELOKUVA, mutta ai että mun teki mieli mennä ruudun läpi ja kuristaa ne kaikki. Ääneen täällä huutelinkin kommentteja niille.
Että joo. Päälimmäinen oire näiden lapsen liikkeistä johtuvien kipujen lisäksi: Vitutus, Vitutus, ja vitutus. Hienoa. Näin sitä rentoudutaan ja valmistaudutaan synnytykseen. Vitutuksella. :D