Vituttaa ja masentaa! Tuntuu, että tää raskaus on tuhonnu koko mun kropan eikä paluuta entiseen enää liene. Mitään sen kummempia kipuja mulla ei oo edelleenkään, mutta varmaan kaikki muut mahdolliset raskausvaivat kyllä. Enkä puhu nyt mistään painonnoususta, vaikka painoakin on kyllä tullu ihan riittävästi. Siitä uskon kuitenkin pääseväni eroon, kunhan otan itseäni niskasta kiinni.
Jo heti alussa multa lähti varmaan puolet hiuksista. En tiiä, johtuko se e-pillereiden pois jättämisestä vai raskaaksi tulemisesta, mutta väliäkö sillä, niin kuitenkin kävi. Nyt odotan "innolla" tulevaa imetysaikaa... saa nähdä, tuleeko musta sen myötä kokonaan kalju.
Hiuskatastrofin jälkeen puhkes akne, joka on kyllä sittemmin jo rauhoittunut, mutta jätti koko naaman ihan kirjavaksi. Enää ei kehtaa edes lähikaupassa mennä käymään ilman hirvittävää meikkivoiteen kanssa läträystä ja puuterointia.
Joulukuun puolivälissä alko nenän tukkoisuus, johon luulin jo löytäneeni avun Nasonexista, mutta ei... Sekin vaiva tuli takaisin eikä siihen tunnu olevan apua yhtään mistään. Koko ajan on suht tukala olo, mutta etenkin öisin kun pitäisi yrittää nukkua. Ihan niinku tästä mahasta ei ois ollu jo tarpeeks riesaa nukkuessa...
Vasempaan jalkaani olen saanut "koristeeksi" kauniisti kiemurtelevan, sinertävän suonikohjun. Se oli aluksi ihan pieni, mutta on sittemmin kasvanut ns. kelpo mittoihin. Eli hyvästi vaan kaikki hameet ja shortsit!
Ja nyt viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä olen saanut riesakseni tietyt, raskauden loppuvaiheeseen liittyvät alapäävaivat, joita en nyt ilkeä alkaa tässä sen tarkemmin avaamaan, mutta jotka koen erittäin kiusallisina, jopa noloina. Niihinkään ei onneksi omalla kohdallani liity kipuja (mikä olisi täysin mahdollista sekin), mutta se ällötys ja häpeän tunne ja pelko siitä, että ko. vaivat jäävät pysyviksi... Se vetää kyllä tehokkaasti mielen maahan. :(
Summa summarum, välillä tuntuu, että olikohan tämä raskaus sittenkään multa ihan viisas veto... Ehkä mun kroppaa ei vaan oo tehty kestämään tällaista, vaikka nainen olenkin. Oikeastaan tästä puuttuu enää se, että saan synnytyksessä jotkut järkyttävät repeämät enkä pysty istumaan vuoteen. Jotenkin sekään ei enää yllättäis mua yhtään. Ois pikemminkin ikään kuin luonnollinen jatkumo näille mun alapäävaivoille.
Anteeks tää valitus, mut oli ihan pakko purkaa tätä pahaa mieltä jonnekin.