Hei! Kiva ketju :) Täällä yksi kolmekymppinen esikoista odottava Kuopiosta. Mulla jo loppusuora häämöttää, nyt viikkoja 33+4, eli lokakuun alussa olisi laskettu aika. Mulla ei lähipiirissä ole odottajia eikä juuri vauvojen/ pienten lasten vanhempia, joten vertaistuki olisi ihan tervetullutta :)
Mie oon vielä täällä ruohonjuuressa teihin verrattuna. Tiedä ees asuuko tuolla yksiössä kukaan vai ei.
Sain soitettua tänään neuvolaan, aika on vasta 17.9.
Esimiehellekin kerroin tänään kun puhuttiin töiden jatkosta. Ei ois voinut paremmin asiaa ottaa. Mun pomo on
Täällä kans yks kolmekymppinen
Kolme keskenmenoa takana,jospa tämä neljäs kerta nyt tois pienen syliin asti.Maanantaina ar-ultran uusinta,hieman kyllä jännittää vaikka kaksi viikkoa sitten kaikki oli niin hyvin kuin olla voi.
Citrus, halusin että pomo tietää myös sen mahdollisuuden että menee kesken ja oon loppuelämän burnout saikulla. (Mulla on oikeesti maailman paras pomo) Pessimisti ei pety! eipä.
En mä kyllä ole kovinkaan paljon nauttinut koko raskaudesta. En mä uskalla. Olen kyllä tällä kertaa paljon levollisempi. Viime kerralla oli koko ajan olo, että kaikki ei vaan ole hyvin.
Täällä myös yksi kolmekymppinen ensiodottaja. :) Viikkoja nyt takana tasan 24 ja pikkuhiljaa alkaa tuntua hieman raskaalta tämä odotus.
Alku on mennyt helposti ja aika lailla huomaamattomasti jopa. Hetki hetkeltä enemmän alkaa konkretisoitua tämä äitiysasia itselle. Noin viikon verran olen jo miettinyt vähän synnytystäkin... Olen ehkä hitaasti lämpiävä tämän perheenlisäysasian suhteen. Ei meillä olla vielä oikein mitään tavaroitakaan hankittu ja työpaikallakin pimitin asiaa melkein rakenneultraan asti. Nyt alkaa pikkuhiljaa pesänrakennusvietti heräillä ja kauhea hinku olisi hoitaa asiat valmiiksi.
Satsa, toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin.
Kaikki hyvin Siellä se heilutteli käsiä ja jalkoja ja minä porasin Hypättiin päivä eteenpäin,nyt siis 10+0.Pituutta 31,3mm ja kuultiin sydämen sykkeetkin.Niskaturvotusta ei ole,joten nt-ultrakin pitäis mennä puhtain paperein läpi
Minäkin otin töissä kertomisen ja tavaroiden hankkimisen kanssa aika rauhallisesti... Esimiehille kerroin 3. kuun alussa muistaakseni, lähinnä koska työssäni jouduin välillä käsittelemään myrkyllisiä kemikaaleja, niin jouduin pyytämään että saisin olla tekemättä ko. työtehtäviä. Työkavereista kerroin ainoastaan parille läheisemmälle ennen rakenneultraa, enkä senkään jälkeen mitään julkista tiedotustilaisuutta pitänyt, vaan annoin huomata sitä mukaa kun huomaavat. Vielä viimeisellä työviikolla ja jopa viimeisenä työpäivänä (jäin siis 2 viikkoa sitten kesälomalle, ja tästä jään suoraan putkeen äitiyslomalle) muutama kävi ihmettelemässä, että "odotatko sinä vauvaa, en minä oo tiennyt/huomannut mitään"
Tavaroiden hankinnankin aloitin suht myöhään, ensimmäisenä tuli äitiyspakkaus, ja sen jälkeen uskalsin pikku hiljaa ruveta ostelemaan vaatteita ja muuta pientä. Nyt alkaa lopultakin olla enimmät varusteet kasassa, turvakaukalo vielä puuttuu!
Tervetuloa uusille, ja onnellista odotusta kaikille
Työkavereista en kerro kenellekkään. Huomaavat sit jos on jotain mitä huomata. :)
Tänään kävin tuijottelemassa vauvan vaatteita, mutta en osta mitään ennen ensimmäistä ultraa.