mun vauva tarina alkoi ihan VAHINGOSSA..
tulin raskaaksi vaikka söin kiltisti pillereitä.
kun kerroin miehelle heti kun sain tietää että olis vauva tulossa viikkoja sillon 8+jotaki, oli järkytys kamala.
ukko melkein anoi että lasta ei piettäs, sanoi ettei oo valmis yms.. olin jo aikeissa sopia ajan kaavintaan, mutta kun menin neuvolaan niin jotenki vaan suusta lipsahti neuvola tädille, että joo, me pietään se!:)
menin sitten kotiin ja kerroin että aion synnyttää tämän lapsen. (syynä sekin että olin n.vuosi sitten tehnyt kaavinnan)
noi abortti jutut on niin kovia kuitenki henkisesti että en uskonu jaksavani toista kertaa.
mies mökötti n.kk, eikä suostunut paljoa asiasta juttelemaan. ukko kuitenki sano että määhän sen ite loppu peleisä päätän.
mutta pikkuhiljaa asia oli ok myös ukko kullalle.. ekat potkut kun pääsi tuntemaan niin itku tuli..:)
nyt ollaan onnellisempia kuin ehkä koskaan ja ootetaan että vauva n.5viikon päästä putkahtaa maailmaan..
mulla on yks lapsi ennestään edellisestä suhteesta, poika 6v, joka kans oottaa innolla tulevaa pikkuveljeä/siskoa..:)
että näin meillä. alku oli hankala, mutta niin se mieli muuttui onneksi!:)