niin se mieli muuttuu

elz

Vasta-alkaja
ollaan ukkokullan kanssa kumpikin oltu aina laste tekoa vastaan. ei olla nähty tarvetta. mut tässä eräänä iltana hän tokaisi että haluaa lapsen kanssani vaikka heti. hih. niin se mieli muuttuu. itseäni vielä jännittää kamalasti. mutta kyllä se on mielessä koko ajan. ostin valmiiksi raskaustestinkin. nyt ollaan kaksi kuukautta kokeiltu tätä menoa. aika onnellinen olo....[:)]
 
Meille kävi ihan samalla tavalla. Mulla on aina välillä ollut vauvakuume, mutta miehellä ei. Luovutin ja ajattelin että jonain päivänä sitten. Yhtäkkiä hän yksi ilta vain sanoi, että haluaa lapsen. Ja siitä mun vauvakuume sitten alkoi ja kunnolla. Joko teitä on onnistanut? Meitä ei vielä, mutta eipä tässä nyt niin kauhee kiire oo...
 
Mulla kans oli jo pitkään ollut vauvakuumetta, mutta en viitsinyt ukkoa sillä hirveänä pommittaa, ajattelin vain, että sitten kun aika on kypsä. Viime syksynä se sitten yhtäkkiä rupesi puhumaan, että jos vaikka tehtäis lapsi ja siitähän se kunnon vauvakuume vasta alkoikin. Heti jätettiin ehkäisy pois ja ekasta yrittämästä tärppäsi. Nyt rvi 16+5 ja tässä ensimmäisiä potkuja tunnustellaan! [:D]
 
Tsemppiä vain kaikille kuumeilijoille ja tärppionnea!
 
mun vauva tarina alkoi ihan VAHINGOSSA..
tulin raskaaksi vaikka söin kiltisti pillereitä.
kun kerroin miehelle heti kun sain tietää että olis vauva tulossa viikkoja sillon 8+jotaki, oli järkytys kamala.
ukko melkein anoi että lasta ei piettäs, sanoi ettei oo valmis yms.. olin jo aikeissa sopia ajan kaavintaan, mutta kun menin neuvolaan niin jotenki vaan suusta lipsahti neuvola tädille, että joo, me pietään se!:)
menin sitten kotiin ja kerroin että aion synnyttää tämän lapsen. (syynä sekin että olin n.vuosi sitten tehnyt kaavinnan)
noi abortti jutut on niin kovia kuitenki henkisesti että en uskonu jaksavani toista kertaa.
mies mökötti n.kk, eikä suostunut paljoa asiasta juttelemaan. ukko kuitenki sano että määhän sen ite loppu peleisä päätän.
mutta pikkuhiljaa asia oli ok myös ukko kullalle.. ekat potkut kun pääsi tuntemaan niin itku tuli..:)
nyt ollaan onnellisempia kuin ehkä koskaan ja ootetaan että vauva n.5viikon päästä putkahtaa maailmaan..
mulla on yks lapsi ennestään edellisestä suhteesta, poika 6v, joka kans oottaa innolla tulevaa pikkuveljeä/siskoa..:)
että näin meillä. alku oli hankala, mutta niin se mieli muuttui onneksi!:)
 
Sarde: Juuri niin meillekin kävi, paitsi ettei raskaus ole alkanut vielä. Saa nähdä kuinka kauan kestää. Mä en ihan oikeasti olisi uskonut että olis näin vaikeaa tulla raskaaksi. Nuorempana sitä aina pelkäsi eniten....Mut ihanaa että teitä onnisti. Oikein paljon onnea teidän perheelle! Ilmoittelen sitten miten meidän käy!
 
Hennarha: Teit kyllä oikein kun pidit vauvan!!! Hyvä että sun mieskin sitten leppyi. Toivottavasti kaikki menee hyvin!!!
 
Haa. Pakko kommentoida, vaikka jo kuollut aihe..
Meillä on/oli juuri toisin päin - mies haluaa lasta, kun on jo kohta omien sanojensa mukaan "liian vanha" isäksi. Miehen intoilusta sitten innostuin itsekin nauttimaan ajatuksesta, että olisi muksuja ja nyt on jonkinmoinen yritys päällänsä. Tosin nyt vasta toinen kierto yritystä menossa, mutta eikö se jo ole yrittämistä sekin :)
 
Takaisin
Top