fermin
Silmät suurina ihmettelijä
Hei! Minua on lähes koko elämäni ajan vaivannut se että äitini oli 40vuotias saadessaan minut. Lapsena se ei ollut niin mielen päällä, mutta teini-iässä erityisesti häiritsi kun kaikkien kavereideni vanhemmat olivat nuoria ja kerrankin kun itse asioin kaupassa äitini kanssa, luokkakaverini näki ja oletti hänen olevansa minun mummoni. Vanhin veljeni on minua 21vuotta vanhempi ja häntä luultiin monesti isäkseni.
Tuntui myös koko lapsuuden ajan että vanhempieni kanssa on vaikeampi jakaa asioita, sillä he eivät edes koittaneet ymmärtää ettei maailma pyöri samalla tavalla kuin heidän ollessaan nuoria.
Nyt kun olen itse 19-vuotias ja odotan ensimmäistä lastani, olen onnellinen että lapseni ei joudu kokemaan samaa. Tiedän että vanhempieni ikä ei olisi vaivannut samalla tavalla, mikäli he olisivat olleet luonteeltaan edes vähän nuorekkaampia.
Tiedän että iällä ei ole niin paljoa merkitystä kuin itse ihmisellä, mutta onko joillain muilla samankaltaisia kokemuksia tai jos täällä pyörii 40v kieppeillä olevia odottajia niin miten koette sen vaikuttavan lapsen elämään positiivisesti/negatiivisesti?
Tuntui myös koko lapsuuden ajan että vanhempieni kanssa on vaikeampi jakaa asioita, sillä he eivät edes koittaneet ymmärtää ettei maailma pyöri samalla tavalla kuin heidän ollessaan nuoria.
Nyt kun olen itse 19-vuotias ja odotan ensimmäistä lastani, olen onnellinen että lapseni ei joudu kokemaan samaa. Tiedän että vanhempieni ikä ei olisi vaivannut samalla tavalla, mikäli he olisivat olleet luonteeltaan edes vähän nuorekkaampia.
Tiedän että iällä ei ole niin paljoa merkitystä kuin itse ihmisellä, mutta onko joillain muilla samankaltaisia kokemuksia tai jos täällä pyörii 40v kieppeillä olevia odottajia niin miten koette sen vaikuttavan lapsen elämään positiivisesti/negatiivisesti?