Pakko purkautua, kun niin puistattaa. Miten voi olla noin kamala ihminen? Täytyy nyt todella myöntää, kun aina yritän nähdä hyvää kaikissa ihmisissä, että tuo ihminen vain on kamala. No tuskin kokonaan tietenkään, mutta en koskaan ole tavannut ihmistä, jolla on noin intohimoisesti tavoitteena häpäistä ja murskata kaikki, jotka sattuvat vähääkään häntä kritisoimaan. Asioiden vääristelyä ja vääntelyä niin pitkälle, että punainen lanka kaikesta katoaa, omia mielipiteitään vaihtaa sopivasti vaikka samankin jutun aikana, jotta vain saa vastapuolen näyttämään mahdollisimman ongelmaiselta ja säälittävältä, ja siten se kritiikki itseä kohtaan on sitten ilmeisesti mitätöity ja hän näyttää niin hienolta ja tasapainoiselta ihmiseltä, jota vain kiustataan koko ajan. Eihän tälläsen tyypin kanssa voi edes keskustella, ei se ole mitään keskustelua, kun hän ei ole mitään mieltä, hänen tavoitteenaan on vain häpäistä toinen.
Inhottavinta tässä on se, että toisen osapuolen sairaita ajatuksia ja toimintatapoja (kyllä hitto vie normaalilla ihmisellä on edes jonkin verran empatiakykyä) ei vain ole huomannut. On koko ajan etsinyt itsestään korjattavaa, ja on jopa ottanut itselleen näitä tän tyypin sairaita ajatuskiertoja, kun on yrittänyt ymmärtää niitä, on muuttunut itse sairaammaksi. Kyllähän minkä tahansa inhimillisen tunteen saa väännettyä niin, ettei siinä ole mitään järkeä, vaan se on vaan ihmisen oma ongelma. Mutta sydän sanoo, ettei se niin ole, vaikkei sille keksikään perustetta tollasissa sairaissa muka-keskusteluissa. Siksi meillä on ne tunteet ja empatia. Samalla on muuttunut itse myös niin, että on alkanut olemaan varpaillaan koko ajan, olettamaan että niitä tikareita putoilee niskaan kenen tahansa toimesta, ja että ne putoilee siksi, että mussa on jotain vikaa, mun pitää taas korjata jotain itsestäni. Sitten rupeaa ylireagoimaan kaikkeen, ja siitäkös tää tyyppi saakin sitten pontta, että joo, omia ongelmiaan se vain tuolla muihin heijastelee, minuunkin niitä vain heijasteli kritisoidessaan. Sairasta, ei voi muuta sanoa.
Hyi hyi hyi hyi, kun puistattaa, yök. Miten tuollaisen tyypin ajatukset voikin lurkkia oman pään sisään ja muuttaa itseä sellaiseen suuntaan mihin ei halua mennä? Valitettavasti jouduin kyseisen ihmisen takia jättämään jotakin minulle rakasta, ainakin joksikin aikaa. Se oikeasti harmittaa ihan hirveästi, että tuollaiset tyypit saa sitten rellestää.. Mutta ei voi mitään.