murinaketju

Noh, eiköhän tämä nyt ollut se viimeinen tikki, että alan ottaa etäisyyttä ko. ihmiseen. Onhan se harmi, kun oon tuntenut jo kymmenen vuotta ja todella tuntunut sydänystävältä. Yritin aluksi ymmärtää, että ehkä se on vaan jotenkin hämmentynyt tästä mun raskaudesta eikä osaa suhtautau, tai pelkää että 'menettää' mut vauvalle. Voihan se ollakin niin, mutta nyt se kyllä menettää mut ihan omasta kamalasta käytöksestään johtuen. Ja kuitenkin, ei tommosta ihmistä lähelleen kaipaa. Mieluummin yksi kaveri vähemmän, jos jäljelle jää kuitenkin hyviä. :)
 
Komppaan ReginaVeritas viimeistä lausettasi täysin! Mädistä kavereista kannattaa päästä eroon ja nauttia niistä hyvistä, jotka jää jäljille.
 
Olinpas niin mielissäni, kun jalat ei ollut heti aamusta niin turvonneet, mutta se olikin vaan siirtynyt naamaan se turvotus...
 
Yleensä en halua ottaa kantaa näihin kasvatuskeskusteluihin, ovat sen verran tulenarkoja juttuja, :confused:, mutta hieman ärsyttää kun näkee äidin heittävän pienelle lapselleen halventavaa kommenttia jostakin ohikulkijasta. Lapsen äänen viattomuudesta kun vielä kuulee, ettei tajua mitä se juttu tarkoittaa. Hieman voisi miettiä minkälaista esimerkkiä lapselleen antaa. Ja vielä ihmetellään, miksi sitä kiusaamista on niin paljon.. :think005
 
Olisin kovasti halunnut tehdä mekon tytölle mummolakäynnille, mutta eihän mulla sit ollutkaan yhtään ainutta käytettävää nappia tai nepparia...
 
vähän kökköä valittaa, kun saa ison kasan vaatetta ihan ilmaiseksi, mutta onko ne pakko uittaa jossain halvan kukkaishajuveden 'tuoksuisessa' huuhteluaineessa?
 
meillä kävi se vakuutusyhtiön tilaama kosteusmittaaja ja paikansi vesivahingon pesuhuoneesta. epäili että putkien
läpiviennit on syynä, eli suurella todennäköisyydellä ei mee vakuutukseen.
on ollut jo pidempään, ja mua niin h*lvetisti kismittää kun oon valittanu kylppärin takana olevan vaatekaapin hajusta ja yläkerran makkarin sisäilmasta jo raskausaikana niin paljon, eikä kukaan oo ottanu kuuleviin korviinsa. kukaan muu ei oo mitään haistanu tai huomanneet huonoa ilmaa vaan sanoivat että oon raskauden vuoksi herkillä ja ylireagoin. riideltiin tuosta jo raskausaikana niin paljon miehen kanssa että jos en olis luovuttanut niin varmaan ois päädytty eroon lopulta.

edessä on siis kylppäriremontti ja meidän pitää muuttaa siksi aikaa pois. täällä on niin surkea asuntotilanne että luultavasti muutetaan yhteen mökkiin siksi aikaa :p

eläimille pitää löytää joku hoitopaikka määrittelemättömäksi ajaksi ja muuta mukavaa.

kaiken huippu on se että mittaaja oli kuulemma sanonut, ettei tarvi tehdä homemittauksia jos korjataan se vuotokohta. miten se voi noin sanoa kun ei ole edes nähnyt sinne lattian alle? vaatehuone haisi jo silloin kun muutin tänne, joten se kosteus on muhinut siellä ainakin jo pari vuotta. epäilen suuresti että se niin olisi sanonut.

ilmoitin miehelle etten aio muuttaa takaisin ennen kuin on tehty homemittaukset, mutta ne on kyllä tosi kalliita, kuulemma alta tonnin ei missään nimessä saa mitään mittauksia. mietin ettei mulla oo mitään mahiksia saada lainaa pankista sitä mittausta varten kun sanoin itseni irti töistä raskausaikana, tarkoitus kun oli jäädä lapsen kanssa kotiin.

oiski vaan omasta terveydestä kyse mutta kun nyt on tuo pieni ihminen otettava huomioon niin ei haluais ottaa sitä riskiä että hänen terveytensä vaarantuu
 
Muokattu viimeksi:
Kieltäydyn päivittämästä neuvolakuulumisia. Jää kohta meillä koko neuvolan käyttö, jos ei ala tulla jotain järkeä tähän hommaan! Niinkun luulin jo asioiden alkavan sujuvan, mutta ei!
 
No mitä siellä neuvolassa tällä kertaa tapahtui ReginaVeritas? Tosi tylsää kun eivät osaa hommiansa neuvolatätit siäpäin...
 
Olen huomenna sinne yhteydessä (ja siihen esimieheen taas jälleen kerran myös), kerron sitten. Tunteet kuohuu vieläkin liikaa.
 
Pakko purkautua, kun niin puistattaa. Miten voi olla noin kamala ihminen? Täytyy nyt todella myöntää, kun aina yritän nähdä hyvää kaikissa ihmisissä, että tuo ihminen vain on kamala. No tuskin kokonaan tietenkään, mutta en koskaan ole tavannut ihmistä, jolla on noin intohimoisesti tavoitteena häpäistä ja murskata kaikki, jotka sattuvat vähääkään häntä kritisoimaan. Asioiden vääristelyä ja vääntelyä niin pitkälle, että punainen lanka kaikesta katoaa, omia mielipiteitään vaihtaa sopivasti vaikka samankin jutun aikana, jotta vain saa vastapuolen näyttämään mahdollisimman ongelmaiselta ja säälittävältä, ja siten se kritiikki itseä kohtaan on sitten ilmeisesti mitätöity ja hän näyttää niin hienolta ja tasapainoiselta ihmiseltä, jota vain kiustataan koko ajan. Eihän tälläsen tyypin kanssa voi edes keskustella, ei se ole mitään keskustelua, kun hän ei ole mitään mieltä, hänen tavoitteenaan on vain häpäistä toinen.

Inhottavinta tässä on se, että toisen osapuolen sairaita ajatuksia ja toimintatapoja (kyllä hitto vie normaalilla ihmisellä on edes jonkin verran empatiakykyä) ei vain ole huomannut. On koko ajan etsinyt itsestään korjattavaa, ja on jopa ottanut itselleen näitä tän tyypin sairaita ajatuskiertoja, kun on yrittänyt ymmärtää niitä, on muuttunut itse sairaammaksi. Kyllähän minkä tahansa inhimillisen tunteen saa väännettyä niin, ettei siinä ole mitään järkeä, vaan se on vaan ihmisen oma ongelma. Mutta sydän sanoo, ettei se niin ole, vaikkei sille keksikään perustetta tollasissa sairaissa muka-keskusteluissa. Siksi meillä on ne tunteet ja empatia. Samalla on muuttunut itse myös niin, että on alkanut olemaan varpaillaan koko ajan, olettamaan että niitä tikareita putoilee niskaan kenen tahansa toimesta, ja että ne putoilee siksi, että mussa on jotain vikaa, mun pitää taas korjata jotain itsestäni. Sitten rupeaa ylireagoimaan kaikkeen, ja siitäkös tää tyyppi saakin sitten pontta, että joo, omia ongelmiaan se vain tuolla muihin heijastelee, minuunkin niitä vain heijasteli kritisoidessaan. Sairasta, ei voi muuta sanoa.

Hyi hyi hyi hyi, kun puistattaa, yök. Miten tuollaisen tyypin ajatukset voikin lurkkia oman pään sisään ja muuttaa itseä sellaiseen suuntaan mihin ei halua mennä? Valitettavasti jouduin kyseisen ihmisen takia jättämään jotakin minulle rakasta, ainakin joksikin aikaa. Se oikeasti harmittaa ihan hirveästi, että tuollaiset tyypit saa sitten rellestää.. Mutta ei voi mitään.
 
tiedän tunteen panda.

ihmiset jotka omalla varmuudellaan saavat muut epäilemään omaa todellisuudentajuaan, ajatuksiaan, tunteitaan. yksi mun entinen poikaystävä oli tällainen tapaus ja ehkä hänen kanssaan opin enemmän itsestäni kuin kenenkään muun kanssa, siksi että hukkasin itseni siihen hänen varmuuteensa. hän ei todellakaan ollut tuolla tapaa pikkumainen ja itsekkäitä tarkoitusperiä ajava kuin kuvailemasi tapaus, mutta yhdistävä tekijä oli se piirre ihmissuhteissa, että muut alkavat huomaamattaan muuttua hänen kaltaisekseen, koska hän on niin suoraviivaisen looginen ja järkevä, tunteiden kustannuksella.

kai tämä on ihmistyyppi jota on kautta aikain ollut, lähtien näistä lahkojen johtajista, vaikuttavista poliitikoista, ammattihuijareista :rolleyes: niitä jotka pystyvät puhumaan sinisen punaiseksi jne. räikeimmistä tyypeistä voidaan sitten lukea historiankirjoista. jos ihmisellä on vahva kyky vaikuttaa muihin mutta moraali on vajavainen niin yleensä se on sitten ihmisten manipulointia omien tarkoitusperiensä edistämiseksi.
 
Niin se taitaa olla, hyvin sanottu. Jotenkin kammottavaa huomata, että asia, jota pitää pienenä ja harmittomana, voi vaikuttaakin itseen ihan liikaa. Ei koskaan voi tuudittautua siihen "mä nyt vaan vähän tässä kattelen, ei se nyt mitään mihinkään pysty vaikuttamaan" -ajatukseen. Oon aina ajatellut, että isäni on jossain määrin tuollaista ihmistyyppiä, jonka ajatuksia seurataan, ja kun opin irtautumaan siitä, että nojaan aina hänen ajatuksiinsa, ajattelin, etä opin ajattelemaan itse muutenkin. Ehkä olinkin oppinut, sillä mulla koko ajan oli sellainen tunne, että tää ei vaan nyt ole oikein. Mutta eipä isäni lopulta ole mitenkään verrattavissa tuohon ihmiseen.

Nyt alkaa olla taas hyvä olo, kun tiedän missä minä itse seison. :) Ei enää tykytä koko ajan se "tämä ei nyt vain ole oikein" takaraivossa.
 
palaan vielä tähän aiheeseen näistä mielipidevaikuttajista, kun en ehtinyt viimeksi kunnolla paneutua ja jäi kirjoittamatta joitain ajatuksia.

monesti näille tyypeille on tietyllä tapaa paikkansa siinä yhteisössä, jossa vaikuttavat. tarkoitan että ihmiset siinä ympärillä luovat sen tilan, ja hyväksyvät hänen vahvan roolinsa yhteisön suunnanmäärittäjänä tiedostaen tai tiedostamattaan. se juurikin on kiinnostavaa, kuinka osalla se myötäily tulee huomaamatta, ehkäpä helposti sopeutuvilla ja "sosiaalisesti taitavilla" ?

ehkä se näyttäytyy selvimmin ulkopuolisille tai yksilöille, jotka ovat jollain tasolla mukana yhteisössä mutta syystä tai toisesta eivät identifioidu osaksi yhteisöä ja ota omakseen sen arvoja ja kirjoittamattomia sääntöjä - tai yksinkertaisesti haluaisivat itse olla ohjaksissa :P

en tosiaan ole lukenut lainkaan psykologiaa joten nämä on ihan omia, huomioihin ja fiiliksiin pohjautuvia mietteitä. kuitenkin se mitä yritin tässä muotoilla, oli että näillä vaikuttajille on yleensä "tilaus", se oma yleisö tukenaan ja siksikin on vaikeaa irrottautua (tai edes huomata niitä) joistain ajattelumalleista, jos ne ovat yleisesti hyväksyttyjä ja kannatettuja siinä kyseisessä yhteisössä. ongelmahan ei oikeastaan ole, jos ei sitten satu olemaan eri mieltä näiden kanssa
 
Hyviä ajatuksia. Musta tuntuu, että se helposti tapahtuu juuri huomaamatta. Onhan luonnollista yrittää aina ymmärtää vastapuolta edes jollain tapaa, mutta kun onkin vastassa sellainen, joka ei taas omalta osaltaan yritä ymmärtää, niin vaakakuppi alkaa pikku hiljaa keikahdella vain sinne toiseen suuntaan, sen sijaan että löydettäisiin jotakin uutta. Ja tätä kun ei todellakaan välttämättä huomaa joidenkin verbaalisesti taitavien henkilöiden kohdalla, että he eivät noudata näitä sosiaalisuuden peruslainalaisuuksia. Luulee, että löydettiin jokin yhteinen ajatus, vaikka todellisuudessa lähinnä muuttui ainoastaan itse kauemmas omista periaatteistaan.

Kulttuurihan muodostuu aina jokaisen ryhmän jäsenen summana, eli ketään yhtä tyyppiä ei tietenkään voi syyttää huonosta kulttuurista. Muut ovat ihan yhtä lailla juuri sitten näin joko tietoisesti tai tiedostamatta hyväksyneet tämän osaksi kulttuuria. Käytännössähän homma menee yleensä niin, että koska kulttuuri on yhteenliimaava tekijä, ilman sitä ei ole yhteisöllisyytä, joka taas on vahva vetovoima, niin yhteisön jäsenet rupeavat puolustamaan tätä kulttuuriaan, vaikkei se lopulta olisi edes yksittäisen jäsenen omien arvojen mukainen. Tällöin sellainen ihminen, joka ei halua hyväksyä tälläistä kulttuuria, yleensä päätyy lähtemään vain pois, jos on mahdollista. Sitten tapahtuu helposti se ilmiö, että lynkataan se lähtijä, se nyt saikin lähteä, koska se on helpompaa kuin kyseenalaistaa sitä vallitsevaa kulttuuria.

Sitten kun se kulttuuri on vahvasti muovautunut jonkun ei niin terveen tai moraalisen ihmisen ajatusten suuntaan, niin tätä ei inhottavasti huomaa myöskään siksi, että muut jäsenet tässä ryhmässä pitävät näitä ajatuksia ihan ok:na ja normaalina. Sitä kun on tottunut peilaamaan muihin, ja se peilikin on sitten vääristynyt. On pakko ottaa etäisyyttä, ennen kuin voi huomata mitä itse oikeasti omien arvojensa pohjalta kaikesta ajattelisi.

Sinänsä se ryhmädynamiikka vaikuttaa silti myös siihen mielipidevaikuttajaankin, siihen millä tavalla hän vaikuttaa. Se mitä hän ryhmässä kohtaa, vaikuttaa siihen miten hän itse toimii, ja voi olla, että hän tässä tietyssä ryhmässä joidenkin sattumen kautta ajautuu rooliinsa. Jossain muussa yhteisössä hän voi olla ihan eri roolissa. Nää tapahtuu jossain siinä sosiaalisessa ulottuvuudessa, mitä kukaan ei välttämättä suoraan ohjaa tai päätä.

Innostuin heittelemään omiakin ajatuksiani vastaukseksi. :) Ehkä nyt sattuneesta syystä keskityn vähän negatiivisen puolen esimerkkiin, mutta miksei tää kaikki pätis ihan positiivisellakin tavalla. Ohan niitä oikeaan aikaan ja paikkaan osuneita positiiviseen suunnaneita mielipidevaikuttajiakin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top