Muita yksin odottavia??

Meinasi jo epätoivo iskeä kun tuntuu siltä että kaikilla,"no kaikilla ja kaikilla" on kumppani mukana odotuksessa, Itse en ole omasta vapaasta tahdostani odottelemassa yksin,mutta tuntuu siltä että kaikenlainen vertaistuki tälläisessä tilanteessa ob tevetullutta!
 
Täällä olis kanssa tuleva yh-äiti. Mikä teillä johti tähän tilanteeseen? Itselläni tilanne on se että lapsen isä on pahasti alkoholisoitunut ja sen takia persoonallisuus häiriöitä, suhteen aikana esiintyi väkivaltaakin. Sain tietää raskaudestani vasta eron jälkeen, mutta päätin itse ( ) pitää lapsen, koska minulla on suuri tunne siitä että tulen pärjäämään hyvin ja että näin on tarkoitettu (takana kaksi keskeytystä n.7-8vuotta sitten). Isä tahtoo isyystestin ja niin minäkin mutta yksinhuoltajuuden aijon hakea koska hänen perhetaustansakaan ei ole terve, toki ajattelin alussa etten kertoisi isälle lapsesta tai en edes antaisi tunnustaa isyyttä, mutta lapsella on kuitenkin oikeus molempiin vanhempiin, vaikkei se toinen hänen elämään kuuluisikaan. Jo nyt olen saanut vaikka millaista apua, vaatteita, tarvikkeita, rattaat ja sitterin ilmaiseksi (tuttava piirissä paljon perheellisiä + diagonia + perhetyö)
 
Lionmom2013 tulet varmasti pärjäämään loistavasti, tsemppiä sinulle:) Minulla on sama homma edessä aion hakea yksinhuoltajuutta. Meillä meni mieheni kanssa omasta mielestäni loistavasti. Lapsi syntyi, oltiin onnellisia, mentiin naimisiin, haluttiin toinen lapsi. Sitten kun raskautta oli edennyt 3kk mies ilmotti, että haluaa eron. Jätti tekstiviestillä 5 vuoden yhdessä olon jälkeen. Ei ollut kyllä hyvät fiilikset.
 
No tiedän että tämä mies kyllä saa mutkia matkaan aiheutettua, mutta en anna sen lannistaa itseäni mitenkään, tullut selvittyä monenlaisesta muustakin tän elämän aikana niin enköhän lisää tämän vain yhdeksi niiden joukkoon. 

flamingoli : Kyllä mä uskon että jokainen pärjää jos asenne on oikee ja osaa suhtautua asiaan oikein. Kaikki on jaksaneet hokea mulle että miten jaksan olla niin positiivinen kaiken suhteen, yksinkertaista ei elämä ole raketti tiedettä ja kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti. 
Miehet osaavat olla julmia (kyllä naisetkin), mutta se että jättää tekstiviestillä on jo aika pohjanoteeraus, kyllä asioista pitää pystyä puhumaan kasvotusten, vaikka olisi kuinka vaikea asia tahansa.
 
Mulla sellanen tilanne että sain reilu viikko sitten tietää että oon raskaana. Tulevan isän kanssa seurustelin vuoden hieman on/off meiningillä, jatkuvien riitojen ja "miehen" aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi. Aina sai pelätä milloin napsahtaa ja milloin hajoaa mikäkin asia. Nyt sitten päätin sitä kestää viimeisen kerran, ja jätin hänet.
Nyt en ole aivan varma mitä pitäisi tehdä, exän mielestä mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin keskeyttää jos ei seurustella. Pelkään että hän tekee mun loppu elämästä pelkkää painajaista...
Keskeytystä mä en haluaisi millään tehdä, kun olen vahvasti sitä mieltä että pärjään yksinkin.
Kukaan ei vaan sano mulle että "hei, kyl sä pärjäät, mä uskon sen!" ja mä tarviin sitä.
 
Merisiili: Kyllä sä tuut pärjäämään ihan hyvin,jos ei jopa paremmin.Kukaan ei voi pakottaa sua luopumaan lapsestasi.
Ja jos alkaa häiriköimään niin kyllä siihen apua saapi.Nyt keskityt itteesi ja tulevaan pikkaseen.
Neuvolassa mun muistaakseni on mahollista puhua asiasta niin sieltä saa kanssa apua.
 
Hei, täällä ois kanssa yksinodottaja :) Miulla on entuudestaan kohta 5-vuotias poika entisestä avoliitosta, erottiin pojan ollessa 2 vuotta ja hyvin ollaan pärjätty. Poika viettää säännöllisesti aikaa isänsä luona. Olen kauan haaveillut toisesta lapsesta, mutta haaveet on kaatuneet siihen "ettei niitä lapsia voi yksin hankkia".

Nyt sitten kävikin niin "hassusti", että tulinkin vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta.. Olen kertonut raskaudesta tulevalle isälle, jonka kanssa ollaan tunnettu yli 5 vuotta. Isä on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että haluaa miun tekevän abortin sillä hän ei ole valmis isäksi eikä halua, että tietää täällä pyörivän hänen lapsiaan.

Mie olen kuitenkin kauan halunnut toista lasta ja olen ajatellut, että pärjäisin yksin. Vielä en ole neuvolassa käynyt, mutta laskureiden mukaan rv6+1 olisi tällä hetkellä menossa ja la helmikuussa 2014.

Jännittää ja pelottaa - lähinnä se mitä muut ajattelee. Luotan siihen, että pärjään, mutta en tiedä mitä muut ajattelevat tästä lähipiirissäni..
 
Paljon tsemppiä kaikille yksinodottaville! Uskon, että pärjäätte mainiosti. Ja antaa muiden ajatella, mitä ajattelevat! Pää ja vatsa pystyyn! :)
 
Täälläkin yh äiti ja raskaana :) ollaan miehen kanssa erottu noin kuukausi sitten ja mulla nyt rv 9+0. Meillä on 3,5 vuotias poika ennestään.
 
Täälläki yksinodottaja! :) nyt viikolla 11. Lapsen isä ilmotti heti kuullessaan raskaudesta että ei oo missään tekemisissä ollenka. Mä oon ainaki sitä mieltä et nainen ei tarvii miestä tuekseen raskaudessa tai lapsen elämässä jos on vaan tarpeeks hyvä tukiverkosto muuten takana. :)
Pahaltahan se ensin tuntu, kun isä ei halunnu olla mukana mutta asiaa ajateltuani jonkin aikaa päätin että omapa on menetykensä. Kyllä mä pärjään yksinkin! :))
 
Jonski,ollaan koulussa just äskettäin puhuttu lapsuudesta ja että yksikin turvallinen vanhempi riittää :) ei aina tarvii olla kaks.Ja niin kun sanot että kunhan on muita sitten jotka auttaa niin kyllä äiti pärjää ilman isää.Mieluummin niinkin että on ilman isää kuin että on isä joka on paikalla silloin tällöin.
 
Nimenomaan! Omassa tapauksessa mä olisin joka tapauksessa yksin, mutta miestä pitäis vielä elättää siinä samalla. Alkoholi ja kaikki muut ku menee tärkeimpien asioiden edelle ni on parempi jäädä yksin. :) Mä ainaki uskon että jos isä olis lapsen elämässä, ongelmia olis ainakin tuplaten enemmän! Oon itse vasta 20w mutta on koko perhe ja ystävät tukena ja apuna ni ei tässä mitään hätää ole. :)
 
Minäkin oon vasta 22.Vähän jännittää kertoa perheelle että olen raskaana sillä en oikein tiedä miten ne reagoi.Tiedän kyllä että ne tukee minua mutta on vähän eri tilanne nyt kun oon yksin ja mulla tosiaan jo 3,5 vuotias poika.
 
Muaki jännitti ihan törkeesti! :s Siskoille se oli jotenki helppoa, mut äiti jännitti kaikkein eniten. Onneksi otti asian hyvin ja sano tukevansa mitä ikinä tuleekin. Tietää mistä puhuu kun on itse jääny kaksosten kanssa yksin jo odotusaikana. Isä sai kuulla vähän niinku vahingossa. :D en tiedä miten sen lipsautin, mut sanoin vaan ruokapöydässä et nyt on syöty oikei kahen edestä ja taputin vatsaa. Isän ilme oli kyl näkemisen arvonen! :D
 
Olis ehkä helpompi jos tolleen vahingossa sanoo jtn et ne tajuais :D edellisisessä raskaudessa selvisi että vauvalla ei ollut kaikki ok..niin nyt oon vähän huolestunut ja ajattelin että kerron vasta toisen ultran jälkeen.Joten vähän aikaa pystyn vielä miettimään et miten oikein kerron raskaudesta niille. Varmaan on joku huomannut sen jo siihen aikaan mut mut :P
 
haha. :D mä toivon jotenki ettei tää alkais näkymään vielä pitkään aikaan ni ei tarttis puolitutuille alkaa mitään selvittämään. :D
 
Takaisin
Top