Muita yksin odottavia??

Täällä myös yksi yksinodottaja: raskaus oli seurausta lyhyestä suhteesta, jossa käytettiin ehkäisyä mutta näin kävi, ja nyt olen jo viikolla 26+3. Itselle lapsen pitäminen oli itsestäänselvyys (olen jo 39 eli seikkailut on seikkailtu), mutta mies olisi halunnut että teen abortin. Kokonaan hän ei ole osannut päästää irti, vaan olisi halunnut jatkaa tapailua ikään kuin en raskaana olisikaan, mutta kun otin puheeksi lapsen tunnustamisen, totesi että kaikki niin virallinen ahdistaa. Sen jälkeen kun mies oli pariin kertaan muuttanut mieltään, pistin pelin poikki ja päätin järjestää asiat odottamatta häneltä mitään. Olen koko ajan yrittänyt saada miestä ymmärtämään, että oikeuksia ei tule olemaan jos ei kykene vastuuseenkaan, tuloksetta. Nämä peterpanit on niin nähty ja tiedän, että on sekä lapselle että itselle parempi ottaa se välttämätön etäisyys nyt eikä myöhemmin.

Hetkeäkään en ole kuitenkaan katunut päätöstä pitää lapsi, raskaus on sujunut hyvin ja ystäviltä ja perheiltä olen saanut apua enemmän kuin ikinä osasin aavistaa. On silti tärkeää nähdä täällä foorumilla, että meitä on muitakin samassa tilanteessa.
 
syyskuinen: Minulla myös oli sama, että mies muutti jatkuvasti mieltään ja sanoin samalla tavalla. Laitoin kuitenkin viestin pari viikkoa sitten, kun tuli epäilys että lapsella on ehkä sydänvika. Lisäksi ilmoitin että poika olisi tulossa. Nyt hän on pyytänyt, että ilmottaisin kun olen käynyt tutkimuksissa. Olisihan se kiva, jos tottuisi ajatukseen ja poikani saisi isän.
 
noor1s: Voimia, epävarmuus on varmasti raskasta. Toivottavasti lapsella on kaikki hyvin ja mieskin pääsee sinuiksi isyytensä kanssa!

Tuota mietin itsekin pitkään: että lapsen vuoksi pitäisi säilyttää jonkinlainen suhde isään. Mutta kun aina vain vaikutti siltä, ettei miehellä ole joko halua tai kykyä nähdä asiaa lapsen näkökulmasta, alkoi tuntua että "lapsen paras" on tässä kohtaa hyvin suhteellinen käsite. Olen nähnyt tarpeeksi tapauksia, joissa koko perhe lopulta pyörii toisen vanhemman tarpeiden ympärillä eikä lapsen tarpeita huomaa kukaan.

Se itseäkin mietityttää, mitä tapahtuu, ellei lapsi olekaan terve, on muuten erityisen haastava tapaus tai itselle tapahtuu jotain. Mutta ystäväpiirissä olen nähnyt, että jostain ne voimat vain löytyvät sitten jos on pakko, vaikka se raskasta onkin. Ei voi kuin yrittää valmistautua ottamaan vastaan mitä ikinä sitten tuleman pitääkin...
 
Täällä yksi yksinodottava lisää. Raskaus oli ylläri ja ihan jonkinmoinen järkytys ensialkuun.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä myös todennäkösesti yksinodottaja. Ihan satavarma en viikoista, mutta 8 saattais tänään tulla täyteen.ensimmäistä odotellaan,ja toivottavasti loppuun asti menee.
 
Miten kerroitte asiasta isälle? Miten hän reagoi? Mulla on se kohta edessä….Miten perustelitte asian, jos isä vaatii aborttia? Minulla siis tilanne, jossa muutama vuosi ollaan tapailtu silloin tällöin kavereina, ei olla koskaan seurusteltu. Uutinen tulee olemaan järkyttävä shokki miehelle.
 
Heips, täällä kanssa yksinodottaja, tänään viikot 16+0. Ikää jo 35v ja yksin olen kasvattanut pojat jotka ovat kohta 13v ja 15v. Tiedän pärjääväni oikein hyvin yksin enkä murehdi tulevaa, samaa toivon teille muille yksinodottajille, kyllä kaikki asiat järjestyvät. :)
 
Täällä odotellaan yksin.. Ennestään pojat 2,4&6v. Itse olen 28v, ja tää raskaus sai alkunsa seksisuhteesta, ehkäisystä huolimatta..
 
Yksin odotellaan täälläkin. Isä ei tahdo olla lapsen elämässä mukana. Onneksi on muuten laaja ja vahva tukiverkosto :Heartred
 
Täällä kans yksin odotellaan. Laskettu aika 19.3 eli viikkoja nyt 19+0.
Isä tulee kyllä olemaan lapsen elämässä jonkun verran.
Vähän jännittää yksin oleminen pienen vauvan kanssa mutta tiedän pärjääväni ja tukiverkostoakin on :)
 
Takaisin
Top