Milloin kerro(i)tte tulokkaastanne?

Kerroin tänään esimiehelle! Arvasin, että kun pyydän lykkäystä kehityskeskusteluun niin hän kysyy syytä. No en halunnut valehdella, vaan kerroin suoraan mistä on kyse. Esimies sanoi monta kertaa, että hieno homma :) Olen kyllä nyt todella helpottunut!
 
Menna: Hyvä, että työnantaja otti asian noin hyvin! :) Pelkään pahoin, ettei omani ota asiaa niin hyvin...
 
Nyt ultrauksen ja viikon 12 jälkeen ollaan suht vapaasti kerrottu :) Mitäpä sitä enää salailemaan. Vielä pitäis jotain löytää pippuria pamauttaa asia töissä. Uskon että tulee menemään hyvin, kuitenkin luotettava ja hyvä työnantaja kyseessä + työkaverit vaikuttavat mukavilta. Ainoastaan; onhan se tosiaan hieman noloa että tuoreeltaan pestattu työntekijä ilmoittaa heti alkumetreillä olevansa raskaana. Äh.
 
Meillä kaikki parhaat kaverit tietävät jo ja ovat ottaneet asian todella hyvin vastaan. Pahinta on ehkä kertoa asia omille vanhemmilleni, varsinkin äidille. Itse kun olen ainut lapsi ja minun pitäisi kuulemma ensin opiskella ja hankkia hyvä työ ja ties mitä. Lukion olen, siis, käynyt ja olen ihan perustyössä, mutta tuuraajana, joten vakituista työtä minulla ei ole. Emme myöskään ole koskaan vanhepieni kanssa lapsien saamisesta puhunut, paitsi sanoin "sitten joskus, kun". Pitäisi löytää kanttia sanoa, että se aika on sitten nyt. Huhhuh...!
 
Itse ajattelin alusta lähtien, että kerrotaan vasta sitten kun 12vk on turvallisesti takana ja poikaystäväni oli samaa mieltä. Kerroin itse hyvälle ystävälle ja isälleni ennen 12vk täyttymistä, MUTTA poikaystäväni oli asiasta ehtinyt kertoa jo AINAKIN 15-henkilölle :D Se vähän häiritsi ja ketutti, koska olen ehkä hieman "taikauskoinen", mutta nyt kun ollaan käyty ultrassa ja nähty, että kaikki on hyvin, asia ei enää ketuta ja olen nyt itsekin suhteellisen vapaasti kertonut tulevasta pikkuisesta muillekkin! :)
 
Päivät menee ja viikot vierii... En vaan saa kerrottua työpaikalla :(  Olisi varmasti hyvä kertoa ennen kuin se on ilmiselvää.
 
Minä sain vihdoin kerrottua vanhemilleni. Vastaanotto oli odotettua parempi, molemmat ovat aivan innoissaan, samoin muu (ainakin isän puoleinen) suku. Äidille jätimme ultrakuvan kotiin odottamaan, kun hän tuli parin viikon lomamatkalta. Soitti sitten ja kyseli kaikki lasketut ajat ja suunnitteli jo seuraavana päivänä vaunuostoksille lähtöä. Äidilleni kertomista olin jopa pelännyt eniten!

Isälleni lykkäsin vain ultrakuvan käteen. Hänkin oli aivan innoissaan ja hänkin suunnitteli jo heti, minne heille tulee pinnasänky, kun lapsi sitten tulee tietysti kuulemma aina heille hoitoon.

Eli me saimme onneksi hyvän vastaanoton, vaikka sitä alkuun niin paljon pelkäsinkin! Isän puolen isomummulta ja omilta sediltäni olen saanut onnitteluja joko suoraan itselleni tai isäni kautta. Äitini puolen suku ei ole minuun ottanut mitään yhteyttä, vaikka ovat asiasta kyllä tietoisia, ei edes mummuni, jolle tämä on ensimmäinen lapsenlapsenlapsi.

Mieheni suvusta hänen isänsä oli todella innoissaan (ei koskaan saanut olla oikein omien lastensa kanssa tekemisissä, koska mieheni äiti kielsi sen ja nyt hänestä onkin yhtäkkiä tulossa isoisä). Mieheni äidin kanssa en ole missään tekemisissä, hän on käyttäytynyt minua kohtaan niin huonosti (haukkunut minua, huutanut minulle aivan syyttä mitä ihmeellisimmistä asioista ymsyms...), enkä ole hänelle puhunut mitään kahteen vuoteen. Hän oli alkanut itkeä miehelleni, että en kuitenkaan anna hänen koskaan tavata lasta. Miehen siskon kanssa tulen kuitenkin toimeen ja hän oli ollut innoissaan, että hänestä tulee täti.
 
Huoh, on tuo kertominen miehelle vaan hankalaa... Minä olen siis jo hyvin varhaisessa vaiheessa joutunut kertomaan niin omille sukulaisilleni kuin töissäkin raskaudesta. Ihan yhteisymmärryksessä ollaan sovittu, että mies kertoo vanhemmilleen ja sisaruksilleen sitten kun ollaan jo selvemmillä vesillä... 
No, nyt miehen isä käy usein tässä meillä remontissa auttamassa, eikä siis tiedä mitään. Minä vaan ihmettelen, että mitä mä pidän päällä täällä kotona ollessa, kun hupparit tai muutkaan ei oikein enää tahdo mahan pullotusta peittää...Ja toisaalta kun meillä on melko lämmin täällä sisällä kun isäntä on niin innokas leivinuuninlämmittäjä, niin meinaan pakahtua pitkähihaisissa.. Täytyy varmaan vähän potkia nyt tuon kertomisen suhteen! Vaikka ymmärrän kyllä hyvin hänen syynsä jännittää kertomista...
 
Yhdelle ystävälle kerroin heti jouluna kun tuli plussa. Perheelle ja ystäville kerrottiin vk:lla 9-10 kun sain neuvolasta ultrakuvan mukaan. Kaikki olivat kyllä tosi iloisia uutisesta :) Yhdelle ystävälle oli todella vaikea kertoa asiasta kun ovat yrittäneet monta vuotta omaa lasta :/ Mutta onneksi kaikki meni silläkin saralla hyvin ja ovat aidosti onnellisia meidän puolesta.
 
Kauhia jännitys nyt tämän kertomisasian kanssa. Aivan alussa kerrottiin muutamille läheisille ystäville ja päätettiin että paljastetaan sitten riskiviikkojen täyttymisen jälkeen. Noh. Vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin ja siihen se sitten jäikin. Sattui "huonoon" saumaan meidän talvilomareissu, enkä talvilomalle jäämiskiireissä ehtinyt/kehdannut kertoa töissä. Töihin palaan siis vasta pääsiäisen jälkeen ja maha on lomalla kasvanut aivan järkyttäviin mittasuhteisiin. Eli ei epäilystäkään mitä siellä mahassa tapahtuu, en voi edes lomasyöpöttelyillä ketään hämätä. Nyt sitten mietityttää että miten tää kertominen tapahtuu tässä vaiheessa, vai odotanko että multa kysytään asiasta.. Huoh. Jännittää senkin vuoksi että määräaikainen työsuhde kysymyksessä ja työn laatu on sellaista että joudun kyllä tekemään hirveästi järjestelyitä ja etukäteistyötä äippälomaa varten. Lisäksi, en ole mikään vauvakuumeilija todellakaan ollut, ennemminkin olen töissä julistanut sitä miten ei-äidillinen persoona olen. Mutta elämä meni toisella tapaa :) Anteeksi vuodatus. Pieni ahdistus päällä...
 
Kerrottiin tuleville isovanhemmille nt-ultran jälkeen. Toisille puhelimitse ja toisille kun nähtiin, mutta samana päivänä kaikille. Tulevat isovanhemmat sitten ovat kertoneet sisarruksillemme ja varmaan omille vanhemmilleen ja sisarruksilleen. Esimiehelleni kerroin myös nt-ultran jälkeen ja hän oli asian jo arvannut (olimme aiemmin samalla illallisella jossa hän huomasi minun juovan vain alkoholitonta viiniä). Lisäksi olen kertonut parille hyvällä ystävälleni ja mies oli kertonut saunaillallassa ystävilleen. Muille emme pahemmin aio kertoa, saavat huomata/kysyä kun siltä tuntuu tai sitten kerron asian tuttaville sitä mukaan kun sopiva paikka ja tarve tulee.

Mahasta ei vielä huomaa joten eiköhän asia vielä hetken pysy pienehkössä piirissä.
 
Itse kerroin omille vanhemmilleni heti kun tein plussan, vaikka alun perin miehen kanssa sovittiin että kerrotaan vasta sitten kun ollaan käyty ekassa ultrassa. Halusin kuitenkin jonkun tietävän alusta alkaen, ja emme olisi voineet peitellä esim. keskenmenon aiheuttamaakaan surua heiltä joten olisivat olleet silloinkin tukena, aivan kuin ovat nytkin! Siskolle kerroin heti vanhempien jälkeen, miehen vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin vasta ekan ultran jälkeen. Kaverit ym. tutut ovat saaneet tietää kuka milloinkin, mutta suurin osa vasta nt-ultran jälkeen. Ja osa ei tiedä vieläkään, kiva nähdä niiden ilme seuraavalla kerralla kun tavataan ;)
 
Meillä on melkein kerrottu heti kaikille, kun on nähty.. :D Meillä vauva "sai tulla" 1,5 vuoden ajan. Ei laskettu päiviä tms. muutakaan kuhan elettiin vaan ilman ehkäisyä ja vuoden jälkeen alkoi jo kalvamaan ajatus, että mitä jos ei tuukaan. Onneksi sitten lopulta testi näytti plussaa. Meillä lähikaveripiirissä ja töissä paljon lapsettomia pareja, jotka ovat kaikkensa yrittäneet. Heille kertominen oli todella vaikeaa.
Jotenkin itsellä oli sellainen ajatus, että jos kaikki ei meillä jostain syystä menisikään hyvin niin ainakin olisi paljon ihmisiä ympärillä tukemassa, eikä tarvitsisi olla asian kanssa kaksin miehen kanssa.
Enkä mä kyllä osaa salata yhtään. Sukupuolenkin kun ja jos saa selville jossain vaiheessa, möläytän varmaan heti kaikille.. :D 
Töissä pomo sai tietää, kun multa lähti kesken työpäivän jalat alta ja mulle soitettiin ambulanssi. (Verenpaineet matalat ja veren natrium oli tippunut alle alarajan.) Siinä sitten työmaan ensivasteryhmä soitteli mulle ambulanssia "täällä on 28-vuotias 12 viikolla raskaana oleva nainen.." ja esimies kuunteli vieressä.. Eipä tartte ressata sitäkään enää.. :D 
 
Ah, miten helpottava tunne! Suurimmalle osalle ns. tärkeimmistä ihmisistä kerrottu nyt! Viime sunnuntaina miehen vanhemmille ja tänä aamuna omilleni kun ollaan heidän luona viettämässä pääsiäistä. Molemmille siis kasvotusten. Muutamille ystäville olen sitten myös tänään FB:n kautta kertonut, ja on ihana tunne kun ei tarvi enää "pimittää" tietoa kun vanhemmat nyt tietää ja muille saa alkaa omaan tahtiin kertomaan. Töissäkin ajattelin esimiehelle pääsiäisen jälkeen kertoa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top