Millaisia kokemuksia neuvolasta? Teetkö täsmälleen heidän ohjeidensa mukaan?

T

totoro

Vauhtiin päässyt keskustelija
Raskausajan tai lapsen neuvolasta.
Allekirjoitatko sanonnan "käytä maalaisjärkeä" vai noudatatko neuvolan ohjeita, oli siitä sitten hyötyä tai haittaa? Voiko neuvolassa olla rehellinen vai tuntuuko, että sitten joutuu erikoisseurantaan?

Minua kiellettiin raskausneuvolassa juomasta vihreää teetä, koska heistä se on liian vähän tutkittu ja yrttitee. Juon silti, sillä Eviran mukaan sen käyttö on täysin turvallista. Monessa tutkimuksessa sitä jopa suositellaan.

Esikoisen kanssa juostiin kasvukontrolleissa ja lääkäreillä, koska hän ei pysynyt kasvukäyrällä. Vasta lastenlääkäri seuranta-ajan jälkeen sai neuvolan vakuutettua, että lapsi todella kasvaa perimänsä mukaan! Neuvolalle vanhempien ja suvun lyhyys ei merkinnyt mitään.

Tiedän, että "punaista" maitoa on kielletty juottamasta lapselle vain koska rasvaton on suositus, mutta samalla käsketty lisätä ruokaan voita koska lapsi tarvitsee rasvaakin!

Neuvolassa pitäisi olla ammattilaisia, mutta ehkä heitä pelotellaan kaikella mahdollisella opiskeluaikana niin että tervejärki katoaa.... Tältä on ainakin alkanut tuntua.
 
Minulla on kohdalle sattunut tosi mukava ja järkevä neuvolantäti. Sama henkilö oli raskausaikana ja nyt vauva-aikana. Hän ei  tuputa mitään ja antaa minun tehdä omat päätökseni, oli ne sitten suositusten mukaisia tai ei. Hän kyllä aina kertoo mitkä ovat suositukset jne. mutta jos olen ollut eri mieltä niin hän on hyväksynyt sen ja sanonut että itse teen päätökset. Eli kyllä neuvolassa voin aika lailla olla rehellinen. Ja tuosta vauvan pituudesta, meillä neuvolassa kysyttiin sekä minun että miehen pituus ja ne kirjattiin ylös. Tämän perusteella tehtiin vauvalle pituuskäyrä jonka mukaan hänen voi olettaa kasvavan.
 
Moon jo pidempään miettinyt, et milloin mä aukasen mun salaisen sana-arkkuni noiden neuvolatätien ammattitaidosta tai pikemminkin sen puutteesta.
Odotan esikoistani (rv24) ja voin vaan todeta, että mitä enemmän tässä joutuu neuvolassa käymään, sitä enemmän tulee vastaan heidän ammattaitaidon puute huolestuttavan monen asian suhteen.
Jos joku kiinnostui tietämään näistä mun kokemuksista enemmän, kerron niitä toki. Mut näin lyhykäisyydessään oon jo todennut muutaman jo synnyttäneen kaverini kanssa, että tosiaan se MAALAISJÄRKI on FAKTAT asioista on paljon järkevämpiä kuin kuunnella neuvolatätien "neuvoja"!

-Mickey-
 
^ Mua kiinnostaisi kuulla enemmänkin?

Itse olen ollut vasta yhdellä neuvolakäynnillä (nyt rv 16) joten paljon en osaa sanoa. Ei kyllä ekalla kerralla ihan kauheesti edes neuvottu. Ja mulla on työt sellaisiin aikoihin että pitänee tottua siihenkin että joka kerran on eri täti vastaanottamassa :/ Ikinä ei mene vapaat ja työajat niin että osuisivat kohdalleen sen oman neuvolantädin kanssa.

Saatiin ohjelista ruokavaliosta ja puhuttiin lähinnä siitä että D-vitamiinia pitäisi alkaa syömään. Listan luin, mutta olen tainnut lipsua lähes kaikista sen kohdista (ei ole listaa lähettyvillä että pääsisin tarkistamaan). Lukuunottamatta tupakkaa ja päihteitä tietenkin (pari lasia punaviiniä olen ottanut valtavan himon pakottamana...eri kerroilla siis, ja juonut sitä yhtä lasillista parhaimmillaan koko illallisen, eli 4h)
 
Kerro toki kokemuksesi!
Idea tälle keskustelulle oli myös varoittaa herkkäuskoisempia siitä, ettei neuvolan tätejä kannata sinisilmäisesti uskoa! Kun molemmista suunnista saa kuulla "varoittavia" esimerkkejä.
Yksi kertoo mistä on neuvolassa "väännetty kättä" ja toinen on saanut oikeasti hyviä neuvoja toisaalta, mutta silti luottaa sokeasti neuvolan ohjeisiin. He kun ovat "ammattilaisia"... Ja kolmas toteaa jälkikäteen, että maalaisjärjellä, vastoin neuvolan ohjeita, olisi monet itkut jääneet itkemättä!

Tietysti jos joku uskaltaa, vaikka ilman nimimerkkiä, tunnustaa olevansa neuvolantäti, niin tervetuloa myös keskusteluun! Olisi mukava oikeasti tietää pelotellaanko teitä kaikilla vaaroilla niin, että se maalaisjärki ei vain enää pysy mukana??!
 
Mulla on ollu ihan hyvät kokemukset omista neuvolakäynneistä. Neuvolatäti kyllä kertoo suosituksia, mutta ei mitenkään siihen sävyyn, että "näin on tehtävä!" Imetyksestäkin kun oli puhetta, niin sanoi, että heitä oikein kielletään puhumastakaan minkäänmoisista äidinmaidonkorvikkeista, mutta näytti siitä huolimatta jonkin infosivun ja puhui siitä korvikkeestakin, vaikka ei olevinaan saisi. Ja olen kyllä sitten esim. ruokasuosituksissakin käyttänyt sitä omaa järkeä, esim. vaikka pehmeät juustot on listeriariskin takia kielletty, olen hyvällä omallatunnolla ehkä kerran kuussa saattanut syödä kahvilla mozzarella-leivän, enkä ole vielä tähän päivään mennessä sairastunut mihinkään, enkä ole jaksanut mennä kyselemään, että onko se mozzarella tehty pastöroidusta maidosta vai ei.

Ja kyllä miusta on tuntunut siltä, että olen voinut ihan rehellisesti puhua omista tunnoista ja muista neuvolassa, ei siellä ainakaan minun kohdalla ole tuomittu mitenkään, ollaan vaan ohjattu ja kannustettu mukavalla tavalla ilman painostusta.

 
Jäi tuosta, että eräs äiti kertoi kuinka neuvolasta oli perään soitettu "kun he ovat tässä miettineet...", kun heillä oli ollut erimielisyyttä asioista!
Ja toinen sanoi lastenlääkärin sanoneen, ettei neuvolassa tarvitse kaikkea (tätäkään hoitokeinoa) kertoa.
Eli joskus on parempi olla olematta täysin rehellinen. Joskus vain tuntuu pääsevän helpommalla, kun väittää toimivansa täsmälleen heidän ohjeidensa mukaan.
 
Noniinh, tästä se lähtee. Katsotaan muistanko edes kaikki "tärkeimmät" eniten omaa mieltä askarruttaneet asiat, mihin olen saanut sen "ammattitaitoisen" vastauksen.

- Koska työni on fyysisesti hyvin haastavaa ja raskasta, kysyin suosituksia kiloina nostotaakoista. Vastauksena; miltä tuntuu- periaate. Myöhemmin sain yksityiseltä työpaikkalääkäriltä netistä löytyvän suosituksen työn aiheuttamista mahdollisista vaaroista raskauden aikana.

- Toinen huoleni oli työpaikallani yhdessä työpisteessä oleva meteli (tämä työpiste kevyin mahdollinen työpiste työpaikallani). Meteli siis ylittää 85 db:n rajan, joka raskaana ollessa voi aiheuttaa esim. kehityshäiriöitä. Tiesin itse jo tämän, mutta kun kysyin varmistusta KOLMELTA eri neuvolatädiltä ja jopa työpaikkaterveydenhoitajalta. Vastaus kaikilta neljältä oli sama: Mikset käytä kuulosuojaimia tai tuplakuulosuojaimia!? WTF?! Ihmettelin naurahtaen, että mihinkä kohtaa vatsaan laitan nämä kyseiset kuulosuojaimet, että sikiöni korvat ovat suojassa. Hyvin noloa hiljaisuutta oli havaittavissa sen jälkeen!

- Seuraavaksi ihmettelin miksi äitiyskorttiini oli merkitty sukupuolitautien kohdalle klamydia ja kondylooma ( nämä siis olen sairastanut yli 10 vuotta sitten!). Vastauksena tuli, että klamydia voi puhjeta uudelleen, samoin kondylooma.
Anteeksi nyt vain, mutta kaikki nämä kyseiset taudit sairastaneet tietävät (toivottavasti), että klamydia on bakteeritulehdus joka oikein hoidettuna EI todellakaan itsestään uusiudu. Ja kondyloomia aiheuttava papilloomaviruksen kehon oma immuunipuolustus yleensä häätää kehosta pois hoitojen avustuksella.

- Sit oli vielä joku kolmas "iso" juttu, mikä ei nyt tietenkään tuu mieleeni.

-Mickey-

P.S. Kiva jos joku jaksoi lukea avautumiseni, mut itepähän pyysitte  c(=
 
Tästäkin on kättä väännetty... Lapselle ei maidonkorvikkeet sopineet, mutta vuohenmaidosta itkut loppuvat kuin seinään. Korviketta olisi silti pitänyt vain juottaa, koska neuvolan täti väitti lapsen saavan vuohenmaidosta munuaisvian...
En tiedä miksei puhuttu vain maidon kuumentamisesta ensin.... Sitähän se pästörointikin on!
 
Ja tilamaitoja on juotu pitkät ajat ennen kuumentamisen keksimistä! Neuvolan logiikalla suurilla ikäluokilla ja esim minulla pitäisi olla munuaisongelma.
 
  Hei

  Minä sanon ihan suoraan. aina kun menen neuvolaan ,olen innoissa . Mutta sitten kun tulen pois olen niin masentunut ja surullinen :(

 Minulla on 3 lasta  vanhin on 7 vuotias ,6vuotias ja 4kk . joka kerta löytyy jotain neg:stä asioita
esim: paino menee ylä käyrälle,pituus menee yläkäyrälle. oletko antnut vitamiini  .
yms. jos esim kerron etta 6vuotialla pojallani on voimakas uhmaikä ,Neuv-täti heti  tarvitko perheneuvola ajan. tule sellainen tunne että en saa kasvatta omia lapsi  miten haluan neuvola puuttu asiaan . jos saisin valita niin en menis iknä neuvolaan.. vois vaikka suoraan lääkärille kerran vuodessa . mä en jaksa niitä ja ei voi puhua mitään . parempi olla hiljaa ja sano joo mmm joo mmm..koko raskaus on ollut TODELLA STRESSAAVA. koko ajan ne löysi jotain loppupeleissä tuli 10 pisteen vava ja oli terve... kiitos vaa neuvola tädit . mä luulen että nyky äidit  masentuvat nevolan takia ,sieltä saa sellaiset kommentti.. TÄMÄ ON MINUN MIELIPIDE :)  HYVÄÄ SYKSYÄ
 
Itse olen kyllä saanut esikoita odottaessa todella paljon neuvoja ja apua. Ikinä ei ole yritetty väkisin tyrkyttää mitään, vaan oma mielipide on aina ollu se ratkaiseva,toki neuvolasta saa paljon suosituksia kaikkeen. Nyt kaksosia odottaessa neuvolantäti sama kuin esikoisen aikana, ja edelleen jatkuu sama ihana positiivisuus ja energisyys.Neuvolaan menen aina iloisin mielin ja poistun sieltä iloisin mielin :) 

 
Hei! Mua alko ärsyttää kun lapsukaisemme oli n. 4-5kk:tta ja tuntui et ei oltu miehen kanssa tehty oikein mitään yhdessä, siis kahdestaan, pitkään aikaan ja kun neuvolassa oli joku kysely et miten arki on menny ja sanottiin yhteisen ajan puutteesta, niin neuvolassa vaan sanottiin et "onhan teillä sitä yhteistä aikaa koko ajan vaikka lapsi on siinä vieressä".....noh, ei se mun mielestä ihan sama juttu oo..sit kun siellä kysyttiin et onko joku tullu yllärinä niin sanoin et meidän lapsen temperamentti on vähän yllättänyt niin eikös se senkin kääntäny jotenki kummalla tavalla positiiviseks..siis pointti vaan on et mikään ei sais olla pielessä ja kaikki käännetään kummasti positiiviseks. et enpä sit valita enää mistään........ärsyttävää tekopirteyttä ja yltiöpositiivisuutta..
 
Salla-Mari Kuulostaa niin tutulta!
Yritäpäs synnytyksen jälkeen kertoa kuinka arki on vähän vaikeaa. Ja turha tosiaan puhua, jos parisuhteeseen on tullut ongelmia vauvan myötä.
Puhumattakaan, että sanoisit että synnytyksestä tuli ongelmia (repeämiä, pidätysongelmia, pelkoja...) Kaikki mitätöidään sillä, että "Onhan sinulla terve vauva!". Vauvan neuvolaan siirtyessä, äiti ei merkitse enää mitään. Vain vauva merkitsee...
 
Minä mietin esikoisen synnyttyä, että olenkohan itsekäs kun harmitti että minä en heitä enää kiinnostanut millään lailla. Vain vauva.
Paitsi se pakollinen jälkitarkastus, jossa kysyttiin minunkin jaksamisesta.

Neuvolantätinkin vaihtuminen harmitti. Raskausaikana oli aivan ihana, mitänyt vähän hössö täti. (tämä kielsi sen vihreänteen) Hänelle pystyi kertomaan suoraan pelkoni ja ongelmat. Huolehti voinnista ja jaksamisesta. Kaikki loppui, kun vauva syntyi...

Apua ja tukea olisin eniten juuri silloin tarvinnut!
Meillä meni parisuhde "pilalle" melko pian. Arki oli raskasta ja ero TOSI lähellä... Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut meidän jaksaminen, eikä tuolle toiselle voinut kertoa.... Myöhemmin tajusin, jonkun nettijutun jälkeen, että miehellä oli synnytysmasennuksen oireet!! Joo, se voi kuulema iskeä myös miehiin! En minä sitä silloin tiennyt.
Sinnittelin vain ja ihmettelin miten kaikki voi olla niin pielessä, kun kaiken nimenomaan pitäisi olla hyvin! Ja meidän onnemme kukkuloilla.
 
Eikö teitä ohjattu perheneuvolaan, siellähän hoidetaan koko perhettä. Itsellä ei ole perheneuvolasta kokoomusta mutta muutama ystäväni on käynyt ja saanutkin apua.
 
Ei voi ohjata perheneuvolaan, kun ei tiedä minun olevan sen tarpeessa.
Eikä sitä tajua tarjota, kun ei täti koskaan kysy kuinka minä tai parisuhde voi.
Enkä minä vieraalle ihmiselle ala avautumaan, varsinkin tätä ei minun kuulumiset kiinnosta. Vain vauvan.
Enkä minä saanut sanottua sillä yhdellä käynnilläkään (jälkitarkastus) mitään tälle aijemmallekaan tädille...
Liekkö arjen väsyttämää vai mitä lannistumista, kun en apua omatoimisesti mistään hakenut. Sitä sinnitteli vaan.
Onneksi yli on päästy! Mitä nyt parisuhde ei edelleenkään ole entisensä. Ja se masennus voi uusia uuden vauvan myötä......
 
Ja eikös lapsen hyvinvointi lähde siitä että vanhemmilla menee hyvin?? On aika kummallista että kaikki pitäis olla niin ruusuilla tanssimista ja ihanaa kun vauva tulee, että mikään ei saisi olla pielessä. Ehkä se sen stressin just aiheuttaa kun ajattelee et muilla on niin ihanaa kun siitä niin puhutaan, sit vaikeuksista pitäis vaieta. Mutta tosiasiahan on se että vaikka niitä ihania päiviäkin on mut ei se kyllä helppoo ole aina! Jotkut kun ajattelee et lapsi yhdistää enemmän ja hankkivat lapsen jos parisuhde vähän repsottaa..noh, se ei ainakaan siihen auta! Kyllä pitää olla hyvä ja vakaa parisuhde ennenkuin lasta miettii. Nyt taas vähän näitä purkauksia :) Mut tää on yks mikä auttaa kun pääsee vähän kirjottelemaan! Me oltiin melkein 10v yhdessä mieheni kanssa ennen kuin lapsi syntyi, ja kyllä se vaan silti välillä ottaa koville.
 
Mulla oli kans sen kannalta kiva kokemus neuvolasta, että ei tuomittu mistään, sanottiin vaan, että näitä suositellaan ja näitä ei, mutta ei tyrkyttämistä tai muutakaan. Tosta nostotaakan painorajasta itsekin kysyin, ja sain saman vastauksen, "mikä tuntuu hyvältä" ja sitä oon myös noudattanut. Pienemmät laatikot vielä meni, mutta isommat ei, joten töissä autetaan niiden kanssa. Samoin, kuin isojen lavojen siirtäminen, kelmuttaminen jnejne, kaikessa saan apua kun uskalsin raskaudestani työkavereille kertoa.
 
Salla-Mari Siitähän se lähtee! Harmi ettei se neuvolani ajattelun mukaan tunnu siihen perustuvan. Mutta eihän hänestä lapsen perimäkään vaikuta hänen kasvuunsa...

Ehdittiin mekin yhdessä olla ennen lasten miettimistä. Ja kaikista vaikeuksista huolimatta, yhdessä edelleen! Jotain hyvääkin siis! Johonkin tämä meidän selviyyminenkin pohjaa.
 
Takaisin
Top