Mies ja odotus

Meillä oo ollu ikinä mitään oikeeta riitaa, tän, ööööö, 9 vuoden aikana. Ja sit jos alkais olemaan jotain sen suuntasta, niin mitä mä teen, alan itkemään. Että mua ärsyttää ku pitää olla tällänen itkupilli. (Toisaalta mun kotona ei ikinä vanhemmat riidelly, ainaka en kuullu, ja sen kerran ku kuulin niin olin ihan paniikissa että mitä?!?!?! Ja isäni on itse viilipytty, tiiä sit koska se oikeesti suuttuis ja mistä, äitini sit taas tussahtelee asioista) Mutta siis huono mä olen itekään mistään suuttumaan, lähinnä tuollaista tussahtelua :p Ja riidellä en osaa, luulen tyyliin et nyt tulee ero... Vaikka varmaan sit tuliskin, jos mut mies joskus sais kunnolla suuttumaan (ehkä toisinkinpäin). Mielessäni teen ja sanon vaikka mitä, mut sit kun olis tosi kyseessä niin meen lukkoon... Mies kyllä "uhkailee" joskus lähtemisellä, etenkin sit kun sitä pännii aivan kaikki. Pitäs varmaan itekin joskus koittaa, sit ku tuntuu että kaikki on itsestään selvyyttä... o_O:rolleyes:
Ja sit ku joskus puhutaan asiat halki, tai miehestä tuntuu että nyt olis aika, niin se tapahtuu ku pitäis nukkua! Vattu sentään, voiks paskempaa aikaa valita vuodatukselle, mä kun haluaisin nukkua! PRKLE!

Hoh, tulipas sekava vuodatus :eek::grin:oops: mut josko joku jotain siitä ymmärtäis...
 
Meillä kyllä tosiaan aina välillä riidellään, lähinnä siis sellaista kiukuttelu-kinastelu-riitelyä. Harvoin huudoksi menee, mutta joskus toki. Ja koskaan riitely ei ole kyllä siihen johtanut, että jompi kumpi lähdössä olisi :eek:
Mutta kyllä se riitely tosiaan joskus ilmaakin vähän puhdistaa, Ja musta on tärkeetä, että sille henkilölle jota eniten rakastaa, uskaltaa myös kiukutella.

Heh, silloin ekalla kolmanneksella mulla tuli tosiaan joku ihme raivokohtaus, ja en saanut miehestä mitään irti. Raukka yritti voileipää itselleen tehdä, ja mä otin leivän lautasineen ja viskasin kivilattiaan ne :oops: Mies otti uuden lautasen ja alkoi tehdä rauhallisesti uutta leipää, otin senkin ja nakkasin lattiaan. Kolmatta lautasta mies sitten tarjosi suoraan mulle käteen, lensi lattialle sekin :grin
Jälkeenpäin tietty vitutti se, että kolme hyvää Arabian lautasta olin mennyt rikki viskomaan, ja itsehän mä ne sirut sieltä lattialta jouduin siivoamaan... :rolleyes:

Mutta tuollaisia raivokohtauksia ei ole tullut kuin tuon yhden ainoan kerran meidän 7 vuotisen yhteiselon aikana, ja tuon laitan kyllä raskauden piikkiin :grin Enkä edes muista enää mikä mua silloin kiukutti, joku ihan naurettava asia.


Tiedän muuten yhden tuttavapariskunnan, joka ei koskaan riitele, ovat aina toisilleen joka asiasta tosi mielin kielin. Mutta takanapäin sitten saatetaan puhua mitä sattuu, ja jupistaan asioista... ei sekään musta mukavaa ole, selvittäisivät sitten mieluummin keskenään ne asiat. Ja kyllä kumppanille pitää oma mielipide uskaltaa sanoa, joskus jopa kärkkäästi jos tilanne sen vaatii. Ei nyt ehkä lautasia viskomalla :grin mutta siis kuitenkin niin, ettei toista mielistellä tarvitse.
 
Mun mielestä asiat on tosi huonosti jos parisuhteessa ei voi puhua ihan kaikesta, oli se sit negatiivista tai positiivista.. Eikä toista voi aina miellyttää, ei se vaan ole mahdollista kun kaikki ollaan erilaisia..
Ei mekään suoranaisesti riidellä miehen kanssa. Mä saatan joskus kimpaantua ja mesoan hetken mut mies katselee touhua vaan kulmat kurtussa eikä sen enempää lähde mukaan.. Joskus alkuaikoina erehdyin sille kerran sanomaan et mä lähden ja siihen se silloin korotti ääntä ja sano että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tollasia puhun jos en ole tosissani.. Minä sit korvat luimussa olin et soriii... :D
Kinastella kyllä osataan ja mäkätetään puolin ja toisin.. Puoliks se on ihan leikkiä ja meidän tapa kommunikoida mut ulkopuolisille se saattaa kuulostaa aika tympeelle joskus. :D
Mut onneks parisuhteita saa olla erilaisia ja pitääkin olla! :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
^ Joo meilläkin on sellaista "vittuillaan kaikella rakkaudella" -tyylistä välillä, ulkopuoliset saattaa ajatella että kauheeta kun ne tollain kinastelee, mutta pilke silmäkulmassa me sitä tehdään ja onneksi kumpikin meistä tietää sen :Heartred
 
Meidän taloudessa tulee kyllä yhteenottoja, mies on puoliksi espanjalainen ja on perinyt isältään tempperamenttinsa ja mä satun ihan muuten vaan olemaan hankala persoona joten yhteenottoja tulee, mut onneksi ei olla pitkä vihasia ja onneksi meiltä riitojen sopiminenkin sujuu loistavasti :wink:grin

Tää raskausaika on kyllä ollut poikkeus, ei olla riidelty juuri ollenkaan, raskaus on rauhottanut molempia, ihmeiden aika ei ole ohi :p
 
Mua ahdistaa kun en saa suutani auki kellekkään tästä meidän tilanteesta..
Pari päivää oli taas rauhallista ja nyt riidan päälle kävi taas käsky et painu ämmä vittuun täältä sillä aikaa ku oon muualla.
En väitä että oisin ite kovin helppo ihminen mutta en kuitenkaan mielestäni ihan tollasta ansaitse...
 
Tiu,tekee pahaa sun puolesta mitä joudut kestämään.itellänikin on kyllä hermot tiukassa ollu ja mies yrittää pidättää räjähdystä itsekin ettei tulis riitaa.
Onnistuuko teillä jos aiheesta yrittäisi ihan vaan puhua ensin?yleensä asiat ratkeaa juttelemalla.oishan se aika rajuu nyt alkaa tekee muuttoa ku vauvat saattaa syntyy ihan mikä viikko vaan tässä...onks se ainoo ratkaisu sitten riitaan?
Itsekin olen ollut parisuhteessa jossa keskusteltiin huutamalla ja uhkailuja tuli joka toinen päivä.onneksi olin sen verran vahva silloin,että ymmärsin ja uskalsin lähteä siitä suhteesta vaikkei se todellakaan helppoa ollut.meillä ei edes silloin ollut lapsia taikka vauvoja suhteessa osallisena.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ollaan koitettu jutella ja sovitaan aina mut jotenkin tuntuu et ei siitä hyötyä oo. Aina palataan tähän samaan vaan :sad001
Katotaa vaa nii joku päivä naapurit soittaa johki et täällä riehutaan ku varmasti kuuluu toi karjuminen sinne kun niiden lapsenki huuto kuuluu.. :rolleyes:
 
Voimia tiu, toi on tosi kurjaa! :sad001 Meillä mies harrasti tota samaa yhteen väliin muutama vuos sitten, ja viimisellä kerralla mulle yksinkertasesti riitti. Lähin ovet paukkuen äitille, aloin heti ettiä kämppää ja sainkin seuraavalle päivälle esittelyn ja esittelyltä kirjoitin suoraan uuden vuokrasopimuksen.
Sieltä menin sitten takaisin kotiin ja selitin tilanteen miehelle kuinka en jaksa enää riidellä, enkä joka kerta riidan jälkeen halua tuollaista kuulla ymsyms.
Mies sitten alkoi itkemään, (ensimmäinen kerta kun näin itkevän) ja siinä muutaman tunnin puhumisen ja anteeksipyyntöjen jälkeen lähdin purkamaan tekemäni sopparin.
Tuon tapauksen jälkeen ei ole kertaakaan käskenyt mua lähtemään, ja silloinkin teki sit vain suuttuessaan eikä koskaan oikeesti kuvitellut että lähtisin.
Meillä tilanne siis parani paljonkin ajasta ennen tuota tapahtumaa, kun vaan oikeesti lähdin.

Toivottavasti saat jollekin kunnolla puhuttua ja sovittua jollain keinon miehesi kanssa! :)
 
Mä en kans hyväksyis yhtään lähtemisel uhkailua (enkä tietenkään mitään muutakaan uhkailua), se vaan on sellanen asia mitä ei sanota jos sitä ei tosissaan tarkota. Myönnän kyl, itellä on välil ollu lähel lipsauttaa jotain tyyliin "miks mä tämmöstäkää kattelen / parempi vissii vaa lähtee sit" kun on ollu oikein vihanen, mut aina on kuitenki just se järki tullu et tollasta nyt ei vaan sanota. Kun en sitä ois kuitenkaa tarkottanu. Se on vaan todella epäreilua käyttää tuollasta uhkausta aseena toista vastaan, vaikka olis kuinka vihanen.
 
  • Tykkään
Reaktiot: tiu
Kirjotinkohan jotenki hassusti, vai ottanenko muiden kirjotukset nyt jotenki väärin...

Ei meillä mies varsinaisesti ole lähdöllä uhkaillu, lähinnä kiukuspäissään hermot riekaleina todennu et oliskohan teijän parempi ilman häntä, jne. Ja riitelyt on lähinnä pientä kinaa, ei mitään sellasta mitä kuulee kavereilta yms mitä heillä on. Esmes just että astiat lentelee, huudetaan naama punasena jne. Nounou.
Koen olevani hyvässä ja arvostavassa suhteessa.

Tiulle kyllä täältä sympatiat, en tiiä mitä ite osaisin tehdä tossa tilanteessa... Ja toisaalta, helppohan se on muiden sanoo mitä pitäis tehdä.
 
  • Tykkään
Reaktiot: tiu
Oon kans miettiny et joku kerta ton lähe menee-jutun jälkeen oikeesti lähtisin vaikka johki hotelliin yöks niin sais miettiä miltä se oikeesti tuntuu kun toinen lähteekin. Mut sit en vaa jaksa koska siitä tulis viel isompi haloo :rolleyes:
 
^ mä niin voisin kuvitella että kun tekis lähtöö, niin sit todettais et jos nyt lähdet niin ei tarvi takasin tulla. Tai sit että kyllä se olen sit minä joka lähtee.

Esmes meillä mä "en saa" mennä sohvalle nukkuun, se on jotenki miehen etuoikeus... se kun on maailmaloppu jos minä lähden möksöttään niin sit syyllistetään siitä, ja vaaditaan takas sänkyyn...
 
tiu, meinaatko jaksaa kattel tommosta ukkoo sit viel vauvojenki kans? Miten se mies hoitaa lapset, käskeekö niitäki sit häipyyn jos asiat ei heti mee niinku hän haluu :rolleyes: pointtina siis, ei missään nimes hyväksyttävää käytöstä ukolta ja viel tuos tilantees kun on vauvat tulossa. Älä vaan alistu tuohon, "sit tulis vaa isompi haloo", kyllä sulla on tasan oikeus ja lasten takia velvollisuuskin tehä tuolle tilanteelle jo jotain. Tai pyytää ulkopuolista apua vähintään, ammattilaiselta tai joltain läheiseltä.
 
En mä usko että tässä on muuta vaihtoehtoa pikkuhiljaa kun alkaa suunnittelee sitä yksin jatkamista. Tiedän et mitä pidemmälle kattelen nii sitä enemmän tähän turtuu ja huomaa et onkin ihan loukussa! Jotenki sitä vaa ajattelee et no eihä tää ny paha juttu vielä oo vaikka tiedän että oman ja lasten hyvinvoinnin takia parempi lähteä.
 
No höh mikä tilanne tiu, mut olen samaa mieltä kun muut, että kyllä sun tossa tilanteessa on laitettava ittes ja tulevat lapsukaiset kaiken muun edelle, ja jos mies ei älyä mitä käytöksellään aiheuttaa, niin ei se sun vika oo! Toivottavasti saatte asiat selkeytymään ja tärkeysjärjestykseen, ja jos sulla vielä kaiken huipuksi meinaavat et ne käynnistää aikasemmin synnytystä nii et sä siihen enää tollasta stressiä kaipaa, ei ne vauvatkaan tykkää jos äiti stressaa!!!
 
  • Tykkään
Reaktiot: tiu
Voi tiu mikä tilanne :sad001 Valitettavasti oon kyllä samaa mieltä edellisten kanssa, että kannattaa tarkkaan miettiä, että mikä on parasta sulle ja vauvoille. Sun aika menee kuitenkin niiden kanssa monta kuukautta eteenpäin, ja jos mies ei osaa siinä tilanteessa olla sulle mies ja lapsilleen isä ilman tuommosta möykkäämistä, niin silloin se ei ole hyväksi kenellekään. Arvosta itseäsi sen verran, ettet anna kenenkään kohdella sua noin. Vaikka olisit kuinka hankala, niin ei toinen voi toivottaa toista painumaan vittuun. Mä en kuuntelis kyllä hetkeäkään! Oon itekin ollut hankalassa suhteessa ja tiedän, ettei lähteminen ole helppoa mutta siinä vaiheessa kun puheet alkoi olla tuota luokkaa, niin päätin, että mun ei tarvi tätä kuunella. Ja ah sitä vapauttavaa tunnetta, kun tajuaa, että kukaan ei saa sua enää omalla käytöksellään raivon partaalle tai puhu sulle tuolla tavalla.

Muuttuuko tuommoinen mies mihinkään tuosta? Jos se on hänen keinonsa toimia riitatilanteissa, niin ei hyvin hänellä mene. Vaikeita tilanteita, ja jo huomenna saattaa taas tuntua toiselta. Mutta arvosta itseäsi ja lapsiasi sen verran, ettet opeta heille, että näin parisuhteessa selvitellään välejä; toivottamalla toinen jonnekin kuuseen silloin kun menee hermot. Lapset tarvitsevat tasapainoisen kodin. Riidellä saa ja keskustella asioista ja suuttumustakin saa näyttää, mutta ei tuolla tavalla. Tsemppiä! :Heartpink
 
Tosi p**** tilanne sulla tiu :sad001 mä olen samaa mieltä kuin edellisetkin ja voin kokemuksella sanoa, että jos riidat on nyt tuommoisia niin tuskin ne siitä helpottaa.. Enemmänkin pelkään että sieltä löytyy vielä ihan toiset tasot millä loukata sua ja olla ilkeä. Juttujen perusteella miehesi on suhteellisen lapsellinen tapaus, etkä kahden pienen vauvan kanssa todellakaan tarvitse kolmatta! Jos ei muuta, niin ainakin kunnon aikalisä olisi paikallaan. Ero ei ikinä ole helppo juttu, mutta joskus meillä naisillakin on oikeus ajatella itseämme ja omaa parasta! Tsemppiä tosi paljon ja toivottavasti et koe näitä viestejä mitenkään painostavina vaan enemmänkin yritetään kaikki olla semmoisia pieniä järjen ääniä. :) :Heartred


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
  • Tykkään
Reaktiot: tiu
Asioita pitääkin peilata muiden kautta, koska muuten sitä näkee niistä vaan sen oman puolen ja siihen voi sokeutua, ihan kuten tiu itsekin kirjoitit. Me yritetään nyt peilata sulle meidän tunteita asiasta vaikka ei kaikkea tietysti tiedetäkään.

En ainakaan minä tarkoittanut painostaa, vaan kuten Annastiina86 sanoikin, niin yritetään olla niitä pieniä järjen ääniä täällä. Itsehän sinä päätät mitä teet ja se on vain ja ainoastaan sun päätös, eikä kukaan voi siihen vaikuttaa. Sinä teet niin kuin parhaalta tuntuu. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top