Mies ja odotus

Kyllä mulla ainakin tieto levisi ennen kuin ehdin itse facea päivitellä (ei tosin haitannut ollenkaan). Äitini innoissaan heti nimittäin laittoi päivityksen, että hänestä tuli mummo (ensimmäinen lapsenlapsi) :) Ja siitä sitten kummitätini taas laittoi juuri seinälleni onnitteluviestin. Tosin kyllä muita onnitteluita ei facessa/viestissä tullut ennenkuin itse tein virallisen päivityksen asiasta, mutta sukulaiset oli kyllä heti tietoisia :) Mutta kuten sanoin, niin ei nyt itseä niin haitannut, vaikken itse päässyt ensimmäisenä asiaa laittamaan nettiin. Tosin ehkä jos olisi ollut normitilanne, niin sitten olisi saattanut olla eri mielipide asiasta? Nyt kun keskittyi vain tilanteeseen, niin ei muulla maailmalla ollut pariin päivään mitään merkitystä.
 
Mä viimeksi laitoin tekstiviestillä ilmoituksen lähimmälle ja osa onnitteli heti fb:ssä ja näin kaikki muutkin sai tietoonsa. Mies sitten laittoi kuvia illalla eli vajaa vrk myöhemmin vauvasta omille sivuilleen. Ite taisin vasta kotona tehdä ekan päivityksen perhetapahtumasta. Mut en mä mitenkään suuttunut että mun seinällä oli jo parin tunnin päästä onnitteluviestejä. Nyt varmaan vieläkin nopeammin saa sitä kautta ilmoitettua kun on älypuhelin ja saa suoraan kuvatkin sinne :) Ei mun seinää näe ku kaverit ja niistä tunnen jokaisen :)
 
Mä en käytä facee muuten kun vaan jossain ryhmissä ja yksityisviesteinä yms. En päivittele siellä koskaan mitään tai laita sinne kuvia. Kyllä tietty vastaan jos joku sinne jotain kirjoittelee ja lueskelen muitten juttuja mutta omalle seinälle kirjoittaminen on mulle vierasta enkä ajatellu vauvasta laittaa sinne mitään myöskään (tietoa enkä kuvia). Kuvat jotka siel nyt on, on vanhoja ja oonkin miettiny joskus et pitäis vähän kattoo mitä kaikkee siel oikeen näkyy kun en itekään tiiä. :confused:
 
Mäkään en oo siel enkä tuu oleenkaan! Ja mua oikeestaan tympii ihan koko facebook, ku välil tuntuu ettei porukal oo mitään muuta elämää, oon kaikille sanonukki et jos mä joskus liityn sinne niin voitte tappaa mut samantien! :grin
Ja se mikä kaikista eniten ärsyttää on se jos ihmiset laittaa toisten kuvia sinne kysymättä lupaa, ja ai saatana mä sain kerran hirveet raivarit kun yks tuttu oli laittanu mun likasta sinne kuvan!! Tein kyl hyvin selväks et mun lapsen kuvia ei sinne laiteta kaikkien pedofiilien pällisteltäväks! :mad:
 
Miks nuita ei voi noita viestejä arvioida muuta kun yhellä arviolla, olisin voinu laittaa tohon pommiinan viestiin myös tykkää, hauska ja voittaja ainakin!!!
 
No johan on jos eivät usko että lapsen kuvia ei halua nettiin, mie en oo laittanu yhtään lapsen( enkä kyllä ittenikään kuvaa) Jotenkin mie en vaan tykkää tosta sosiaalisesta mediasta tai yleensä kuvien jakamisesta julkisesti kaikelle kansalle netissä, mulle riittää et meidän läheiset ja tärkeimmät ihmiset kuulee meidän kuulumiset suoraan meiltä, ei tartte netistä lukee tai kattoo kuvia. Varmaan joo joku pitää vanhanaikasena, mut ei voi mitään, tälleen mie aattelen ja mies on onneksi samoilla linjoilla ja ei halua myöskään jakaa meidän elämää netissä!
 
Mä oon tasan kaksi kuvaa jakanu facessa (ja täällä somesta) poitsusta ja enempää en aio jakaa. Ihan samoja periaatteita siinä, kun muillakin :) Omia kuvia jonkun verran ok ja kissoista ihan liikaa, mutta ei poitsusta. Piti laittaa vain yksi ainoa, mutta tuo kuva (mikä tuossa avatarina on) oli vain sen verran hyvä, että oli pakko laittaa. Tosin kuvan laatu on surkea - tarkoituksella :)

Mä nostan hattua kyl teille, jotka ootte facesta pysyny poissa. Itekin kyl miettii vähän väliä, et tekis sieltä mieli häipyä, mutta sen verran koukussa on, ettei pysty - tosin myös syynä se, että kaikki kaverit asustelee vähintään 100km päässä, joten sen kautta on helpompi vaihtaa kuulumisia, kun kasvotusten pääsee näkemään tosi, tosi harvoin.
 
Mä oonollu välillä pahastikkin koukussa faceen. Tällä hetkellä se tympii ja kovaa. Mutta aika paljon mä viestittelen ja chattailen siellä kavereiden ja sukulaisten kans, ni en mä sitä halua poistaakkaan.

Jonku verran laitan kuvia pojasta sinne, mutta tilanteen mukaan. Se on kuitenki minun facebook-sivu, ei mun pojan! Anteeksi en tarkota loukkaavana kelleen, mutta en oikein ymmärrä facen tarkotusta sellasilla, joka ei siellä muuta tee ku jakaa lapsensa kuvia ja tekemisiä. Ja onhan noita face-sivuja jotku perustanu vastasyntyneelle lapselleen ja jopa OMAKOTITALOILLEEN!!!! Blogit on asia ihan erikseen, mutta face-kaverina omakotitalo? Haloo!

Ja tohon pedofiili-kommenttiin. Jännä, että ihmiset ei vielä tänäKÄÄN päivänä tunnu käsittävän sitä, että vaikka se sun mussu on tosi sulonen aataminasussa, ni kun sä yhden kerran oot sen kuvan sinne nettiin ladannu, ni se on siellä oikeesti ikuisesti ja sen voi löytää kuka vaan. Ihan sama kuinka tiukat yksityisyysasetukset sulla on. Omat lapsuusajan alaston kuvat ok, mut ei saa lastaan altistaa kaiken maaailman sekopäille... kiitos ja anteeksi...

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Hmmh, minun mielestäni on jollain tapaa "sairasta" laittaa lapsestaan alastonkuva julki. En edes tahtoisi ottaa hänestä sellaisia kuvia. En koe olevani mikään jeesustelia mutta toisen vartaloa täytyy kunnioittaa, ihan sama onko hän 3 vai 30w.

Ja sitte tuohon facebook-aiheeseen että tykkään kyllä itse käyttää sitä ja on aika paljon kuviakin, mutta rajansa kaikella. Mielestäni fb ei ole oikea paikka kertoa 6 kertaa päivässä kuinka onni-annikki kakkasi lattialle tai ladata 6 eri kuvaa siitä onnista kun se kakkaa siellä lattialla. Tämmösiä fb"kavereita" minulla on myös ollut ja vannon että en aio sortua itse samaa :D
 
Joo olis aika friikkiä jos talo lähettelis kaveripyyntöjä :grin mut ainahan noissa some-yhteisöissä se alkuperänen tarkotus alkaa nopeesti hämärtyyn ku käyttäjiä on paljon, jos joku viel muistaa sellasenki ku IRC-Galleria.....

Ite tykkään kyl laitel kuvia ja päivitellä tekemisiä (mut joo ei niitä "pesin pyykkiä, katon telkkaa"), ja kommentoida muiden juttuja. Vauvastaki varmaan tulee oma kansio sinne kyllä.
Ne lasten (puoli)alastonkuvat on kyl kaameita, eikä kuulu mihinkään nettiin. Yks kaveri sellasia kans harrastaa, ei oo kovin kaunista kattel 2-7(!)v tyttöjä pelkis pikkuhousuis facebookis, vaik kui olis hänen rakkaita kullannuppuja.
 
Ite en myöskään ole facessa, ja välillä mietityttääkin millasia kuvia kaverit on sinne laittanu... Tiiän ainaki yhen ku on laittanu meijän sillosen porukan teiniangsti kuvan sinne. Ja kysykö joku multa saako laittaa, no ei. Mistäs mä tiiän vaikka siellä leviteltäs ja ruovittais vaikka mitä juttuja... Ärsytys! Mutta toisaalta, ei mun tarvi sinne liittyä ku kaiffarit jotka on siellä, päivittää mulle henk.koht ne tärkeimmät jutut. Ihan kasvotusten tai puhelimessa.
Ja vielä yks ärsytys lisää, jotkut systeemit kun ei toimi muuta ku facessa; tuntuu että jää kaikesta ulkopuolelle (jotkut kilpailut, kurssit jotka oot joskus käyny niin kaikki muut pitää yhteyttä siellä).
Hetkittäin tulee fiilis että pitäiskö liittyä, mut vielä oon saanu pidettyä itteni sieltä visusti pois. Taidan olla lähipiirissäni ainoa...

Aiheeseen miehet, hetkittäin tuntuu ettei sais olla niiiin raskaana. Olis pakko pitää hormoonit kurissa. Kyllä uskon joo että eihän se mieskään kaikkea valitusta kestä, mutta tuskin kukaan meistä harrastaa sitä 24/7? Vai alkaako miehetkin olemaan sit niiiin raskaana, että niilläkin hormoonit heittelee ja pinna kiristyy? Viitaten nyt tuohon åken vuodatukseen. Mä niin haluaisin välillä kiukutella ihan rauhassa, ilman että toinen vetäis siitä hirveitä herneitä :rolleyes:
 
Meillä mies on ainakin tällä hetkellä hyvinkin raskaana. Toissapäivänä kun supisteli taas, niin mies ryysäs paikalle ja kyseli siinä et "tuleeko tasaisesti, kauanko kestää" :D samoin mies päivittäin itse puhuu raskauteen liittyvistä asioista.. Aika malttamattomia aletaan siis molemmat olla! :) voisiko se kiukuttelu ja riidat osin olla siis jännitystä?

En tiedä mitä rauhallisuus siittiöitä mies minuun istutti mutta hormonit on olleet paljon tasaisemmat nyt raskaana kuin ennen sitä.. Tämän vuoksi en ole mistään kunnolla kimpaantunut, siskolle tulee välillä kiukuteltua, koska hän on niin maailman napa!! Mutta ei siitä sen enempää, ettei käyrä heti nouse näin aamusta! :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla on hyvä aina kuitata takasi, jos mies mun mielialoista jotain kommentois. Hänellä kun on diabetes ja ku sokerit laskee, ni siitä tulee hieman äkänen, mitä ei siis todellakaan normisti ole. Jos se sit jostain pikkuaiasta nostaa mulle ääntä, ni sanon yleensä, että mene sinä syömään sokeripaloja äläkä mulle ärise, jos et oo syöny kunnolla!

Oon kyllä tehny selväksi jo edellisessä raskaudessa ja tässäki, että jos mulla jotain hormonimyskyjä on (ja oon ollu herkemmin suuttuva nyt), ni yrittää päästää vaan toisesta korvasta ulos, koska en oikeesti tarkota kaikkea sanomaani.

Enemmän mulla käy sääliksi tota meän 2-vuotiasta, ku napsahtelen sillekki turhan herkästi pikkuasioista, esim sotkemisesta. Eihän se tahallaan sitä maitolasia kaada, ni miksi siitäki pitää vetää niin helvetinmoinen show.. Laitoinki muutama viikko sitte seuraavan runon meän jääkaapin oveen, ni se on itelle koko ajan muistutuksena:

Te isot ihmiset ymmärtäkäähän
voi pientäkin joskus ottaa päähän.
Voi lastakin väsyttää päivän työ,
voi häneltäkin mennä huonosti yö.
Voi ystävä pettää ja huutaa "possu"
ja muutenkin olla surkea olo.
Voi raivari tulla ja palaa roppu,
kun aina on niin hirveä hoppu.
Ei murheet ole vain isojen alaa,
voi pikkuiseltakin pinna palaa.
Voi sattua harmeja aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.
Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin,
ja isääkin siepata mielinmäärin.
Voi päivä mennä niin pipariksi,
että on pantava ranttaliksi.
Siis koettakaa ottaa lapsenne lukuun,
kun kuulutte samaan heimoon ja sukuun.
Ei aina paista ja ole kesä
ei kotikaan ole kilttien pesä.
Jos paha päivä on sulla tai mulla,
niin annetaan kiukkujen ulos tulla,
niin aina ei vallitse riita ja känä,
ja pysytään muutenkin terveempänä.
 
åke, Hah, joo mä käytin heti tilaisuuden hyväkseni ku oli puhe facesta! :grin

Mitä noihin miehiin tulee niin kylhän se tiietään millasia liiottelijoita ne osaa olla esim.oman flunssansa suhteen.. Niin myös se jos välillä niille ärähtää niin on sama kuin raivois koko ajan.. :wink Ja kyllä mä ainakin kehottasin miestä hankkiin munat ja kestään kuin mies jos viittis ruveta hormooniräjähdyksistä valittaan, varsinkin kun se on niin yleisesti tiedossa että on täysin normaalia raskaana ollessa niin ei oo voinu ukollekkaan tulla yllätyksenä.. Ja sit vielä kun ei ne ikuisesti kestä!

Mä oon ollu vähän ihmeissäni kun oon yllättävän vähän saanu mitään raivaireita, ukkokin on kyl ollu ihan yllättyny, odotti varmaan paljon pahempaa mun luonteeni tuntien! :grin Ehkä mä oon vaan niin loppu että en edes jaksa raivota ja enimmäkseen sit itkeskelen väsyneenä.. Tänäkin aamuna tuli taas tihrustettua itkua kun väsytti ja sattu ihan mielettömästi, kun koko yönä nukkunu juuri ollenkaan koska liitoskipujen takia en pystyny oleen muussa asennossa kun istua, niin koitappa istuvalteen nukkua! Ukko ei sit millään meinannu lähtee töihin ja sanokin että hän ei haluis lähtee, eikä siitä työn teosta tuu kuitenkaan mitään kun tietää et mä täällä kärsin..Sen mielestä pitäis miehelläkin olla täs loppuaikana vähän raskausvaapata et vois auttaa ja olla tukena kun toinen ei kykene juur mitään tekeen.. Oli se niin ihana kun silläkin näytti vähän silmät kostuvan.. On se varmasti vaikeeta kun ei pysty mitenkään auttaan..
 
Mä sain alkuraskaudessa enemmän niitä raivareita, keski- ja loppuraskauden aikana oon ollut ennemminkin vähän itkuherkempi. Mies yleisesti ottaen aika hyvin osaa suhtautua mun oloihini, mutta kyllä sekin joskus ärähtää takaisin tai sitten sulkeutuu kuoreensa... harvoin me siis otetaan yhteen, kun ei tuo mies kauhean hyvin osaa hermostua. Sitten kun joskus hermostuu niin se on oikein shokki mulle, kun yleensä hän osaa ottaa asenteen että ei korvaansa lotkautakaan... mutta sepäs mua vasta joskus ärsyttääkin, kun toisesta ei saa välttämättä mitään irti! :grin
 
Martuti, Mä niin tiiän ton tunteen! Se on just kaikista ärsyttävintä kun ittellä on raivo päällä ja sit toinen ei alakkaan tappeleen!! :grin Täällä ukko kans sellanen et harvemmin suuttuu mut sit ku se ärähtää, niin johan loksahtaa mullakin monttu auki.. :grin
 
Meilläki mies on enemmän sitä "en kuule enkä reagoi"-tyyppiä, oon nähny sen oikeesti suuttuvan ehkä 2-3 kertaa tän neljän vuoden aikana..... et ei turhan usein tapahdu. Ja järkytyn kans, jos siltä joskus tulee oikeesti vihanen reaktio, ku se on nii harvinaista enkä oo tottunu/osaa riidellä sillain (ainoo lapsi, ikinä tarvinnu tapella kenenkää kans ennen :grin).

Miehen tyyni olemus ja mein "riitelemättömyys" on tunnettu muidenki keskuudes... mulla oli joskus huono tapa jättää hellalle tavaraa ja hella laittamatta lapsilukkoon. Kerran sit kissat tai koirat oli saanu hellan päälle ku oltii pois kotoo, ja hellan pääl oli sit muoviastiaa ja puurohiutalepakettia ym :rolleyes: ehdittii just kotii ajois sammuttaan se, oli aika lähel ettei sit lähteny koko kämppä tai keittiö vähintään... no, kerroin tästä yhel tutul ja sen ainoo kysymys oli "no suuttuko T edes?" :grin Mut ei, ei suuttunu ees tosta, totes vaa et "muistat varmaa tästä lähtien laittaa sen hellan lukkoon". Ja oon muistanu :p
 
Mun mies just eilen sanoi, ettei hän ymmärrä kuinka kaikki miehet aina sanoo, että raskaana olevista naisista tulee aina kamalia noita-akkoja, että ethän sä ole yhtään sellanen :grin Mulla ei oo kyllä mielialat heitellyt oikeastaan ollenkaan eikä olla koko aikana otettu yhteen mistään. Eipä me kyllä muutenkaan koskaan riidellä niin että huudettais tms. Välillä toista väsyttää ja se ehkä vetäytyy hetkeksi omiin puuhiinsa, mutta palaa aika pian sitte jatkamaan yhteisiä juttuja. Jos ollaan joskus asioista eri mieltä, niin yritetään puhumalla saada ne selviämään, ja joskus vaan joudutaan todeta, että mä ajattelen näin ja sä noin, että antaa olla. :)

Itkuherkempi kyllä ehkä oon nyt ollut, koiriin menee herkästi hermot ja sitten kun joutuu niitä läksyttää, niin usein alkaakin itteä itkettää. Mutta onneksi tääkin on aika harvinaista. Koskettavat jutut nyt on aina itkettänyt, mutta nyt vähän vähemmän koskettavatkin jutut kastelee silmät. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top