Mies ei halua vielä lapsia, vaan haluaa matkustella ensin :(

Kyfi9105640 sanoi:
Asiasta toiseen: Onko jollain tuttua, jolla on ollut syömishäiriö teininä ja miten raskaaksi tulo on hänellä onnistunut?
Click to expand...
Mulla oli anoreksia ollessani 15-17 vuotias. Raskaudet on alkaneet helposti ja nopeasti, pl. kolmas, mutta siihen on ihan toinen syy että raskautuminen vei yli vuoden. Minulla on viisi ihanaa ja tervettä lasta :Heartred
 
Zeni, minkä ikäisenä raskauduit ensimmäistä kertaa? Se on kai yksilöllistä että vaikuttaako anoreksia raskautumiseen, mutta täytyy toivoa että ei myöskään minun kohdalla. Nyt pitäisi vaan saada mies haluamaan lapsia...
 
Ja kuinka kauan sinulla oli kuukautiset poissa ja milloin ne alkoi luomusti? Pelottanut jo vuosia tämä jos se syömishäiriö vaikeuttaa raskaaksi tuloa, ja kun kaikki miehet joiden kanssa olen ollut ovat olleet tarkkoja ehkäisystä, niin en tiedä yhtään miten se minulla on vaikuttanut vai tulenko raskaaksi jopa helposti...
 
Olinkohan 24 kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Mulla ei missään vaiheessa jäänyt menkat pois, söin e-pillereitä silloin ja vuodot tuli normaalin epäsäännöllisesti koko ajan. Olin alimmillani jotain 45kg ja pituutta mulla on n. 166cm. Pelkäsin myös ennen esikoista kovastikin sitä, etten koskaan saisi lapsia juuri syömishäiriön takia, lisäksi mulla on endometrioosi. Mutta niin vaan esikoinen tuli ihan yllättäen siitä ainoasta ehkäisemättömästä kierrosta :Heartred Olin asennoitunutkin siihen, että jään lapsettomaksi.
Exän kanssa oltiin aiemmin yritetty lasta ollessani 19. Puoli vuotta yritettiin ilman hailuakaan tikussa ja sitten tulikin ero.
 
Joo, minulla jäi kuukautiset pois, se on kai niin yksilöllistä milloin kenelläkin jää kuukautiset pois jos on syömishäiriö... Itse en esim. joutunut sairaalaan kertaakaan silloin syömishäiriön takia, mutta kuukautiset jäivät pois. Olen ajatellut että minulla ei tarvita kuin muutaman kilon painon pudotus niin kuukautiset voivat reagoida siihen. Itsekin mietin välillä jopa eroa, jos löytäisin jonkun miehen joka haluaa todella lapsia. Ei tunnu nimittäin oikeudenmukaiselta että miehen takia en saisi edes yrittää tulenko raskaaksi... Mies on tarkka ehkäisystä, kondomi pitää olla aina, ja hän ei anna minun käyttää e-pillereitä koska pelkää että ne ei ole luotettavia vaan että tulen raskaaksi jos käytän niitä... Miehet tuntuu todella joskus kummallisilta kun monet niistä taitaa todella kuvitella, että nainen on kuin kone joka napsahtaa raskaaksi heti ensi yrittämällä :sad001
 
On kyllä mälsä tilanne. Eikä yhtä ainoaa ratkaisua. Odottaako sen kolme reissua ja katsoa sitten mikä tilanne vai iskeäkö erokortti pöytään? Vaikea sanoa kun en tunne miestäsi, että pelaako hän vain aikaa eikä koskaan halua lapsia vai onko todella nuiden hänen määrittelemiensä matkojen jälkeen aikaa perheelle tai sen yrittämiselle? Jos pitäisi valita niin olisitko tämän miehen kanssa ilman lapsia vai esimerkiksi yksin ja lapsen kanssa?
 
Kyfi9105640 sanoi:
Mies ei vaan ymmärrä. Puhuttiin eilen taas tästä ja hän sanoi että enkö huomioi häntä ollenkaan kun painostan koko ajan lapsen teolla... Mies kertoi että on väsynyt töistä ja että "tulisi hulluksi" jos vauva itkisi yöllä talvisin kun hänen pitää käydä talvisin myös yötöissä. Miehellä on ilmeisesti muutenkin töissä rankkaa ja töissä huono ilmapiiri.
Click to expand...
Millä tavalla tilanne on sitten kolmen vuoden päästä erilainen? Aikooko miehesi vaihtaa työpaikkaa ennen sitä? Mihin toimiin miehesi on ryhtynyt, jotta hänen työtilanteensa tukisi lastenhankintaa kolmen vuoden päästä?

Hyvähän on toki ymmärtää, jos ei jaksa, mutta sitten pitää ryhtyä toimiin tilanteen korjaamiseksi. Jos taas miehesi on tyytyväinen nykytilanteeseen, eikä aio ryhtyä toimiin kestämättömän työtilanteen korjaamiseksi, on silloin ehkä fiksumpaa etsiä uusi isäehdokas. Eli voit ruveta painostamaan miestä vaihtamaan työpaikkaa, kun kerran nykyinen estää perheen perustamisen.

Edit. Ehkä sen verran vielä lisään, että jos epäilet miehesi kärsivän työuupumuksesta, patista työterveyteen. Ja työpaikka vaihtoon. Ei työpaikan kuulu uuvuttaa ihmistä niin, ettei perhe-elämälle enää jää virtaa, ja usein huono työilmapiiri aiheuttaa työuupumusta. Työuupumuskaan ei korjaannu itsestään, vaan sille pitää tehdä jotain, ja usein uupunut tarvitsee perheenjäsenen patistamaan hänet hakemaan apua.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on osittain erilainen näkemys tuosta lasten hankkimisesta. Kun tapasin nykyisen mieheni, oli hänkin sitä mieltä, että hänen lapsilukunsa on täynnä. Annoin kuitenkin ajan kulua, mutta otin asian aina välillä puheeksi, koska itse tietenkin niitä lapsia halusin. Tällä hetkellä meillä on yhteisiä lapsia ja olen jälleen raskaana :) Miehet valitettavasti kypsyvätkin naisia hitaammin, alle kolmekymppinen mies on vielä..No, siinä vaiheessa ei ehkä halua vielä sitoutua liikaa. Onko teillä lähipiirissä(kavereilla) kenelläkään lapsia? Sellainenkin vaikuttaa jos kaikki ovat vielä ns. vapaita liikkumaan ja tekemään mitä haluavat.
Itse en ajattelisi asiaa niin, että raskautuminen saattaa olla vaikeaa, että sen asian varjolla jotenkin pitäisi kiirehtiä. Ei sillä ole mitään merkitystä. Vaan sillä on, että päätös on pariskunnan yhteinen..Kukaanhan meistä ei voi tietää etukäteen minkälainen prosessi itse raskautuminen on tai onko se edes ylipäätään mahdollista. Jokainen raskautuminenkin on erilainen. Voi olla, että ensimmäinen tulee helposti ja toista ei kuulu, ei sitten millään. Voi olla, että ensimmäiseen tarvitaan hoidot ja kaikki, kun taas toinen tulee ihan yllätyksenä.
Olipa päätöksesi mikä tahansa asian suhteen niin toivon, että olet sinut sen asian kanssa :Heartred Jos päätät vielä odottaa, odota. Jos päätät lähteä, lähde. Mutta pääasia, että sinä olet onnellinen. Kolme vuotta suhteessa on kuitenkin sillä tavalla lyhyt aika, mutta pitkä aika oppia tuntea toista. Tsemppiä :Heartred Muuta en osaa sanoa.
 
Meillä kävi sillai, että mies ilmoitti alkuun, ettei ollut halukas enää hankkimaan lisää lapsia, koska oli kaksi jo ennestään. En minäkään heti halunnut, mutta vuotta myöhemmin päätettiin yhdessä, että yritetään yhteistä. Olin silloin 28-vuotias ja alkuun yrittäminen meni verenmakusuussa-yrittämisen puolelle. Lasta, sen paremmin kuin raskauttakaan, ei kuulunut, sain endo-diagnoosin ja mut leikattiin kerran ja pari vuotta myöhemmin toisen kerran. Vajaa vuosi viimeisestä leikkauksesta tärppäsi ja siihen mennessä vuosia oli kulunut neljä. Esikoinen syntyi 2012 ja toista alettiin yrittää melkein heti. Toinenkin antoi odottaa itseään, mutta saatiin hänet lopulta 2014. Nyt odotan kolmatta ja tätäkin tjottailtiin pari vuotta. Nyt olen 38-vuotias, ja olin kyllä toivonut, että esikoinen olisi tullut, kun olin vielä alle 30vee, mutta noihin ei voi vaikuttaa ja elämä on täynnä lainalaisuuksia.

En tiedä, mikä ois hyvä ratkaisu just aloittajan tilanteeseen. Jos mies tuntuu oikealta, on häntä surku laittaa menemään, koska uuden etsimiseenkin voi mennä aikaa ja lapsitoive on mahdollisimman huono kriteeri valita joku, kyllä toisesta täytyy löytyä muutakin, jotta suhde kestää ja jotta voi ajatella aikoja eteenpäin yhteisten lasten asioiden hoitajina. Itse omalla taustalla tosin mietin, ettei lasten hankkimista kannata liikaa lykätä, koska elämä on täynnä lainalaisuuksia.

Voisiko noista miehen toivomista kolmesta matkasta vielä neuvotella uudelleen esim., jos teette kaksi matkaa ja sitten alatte yrittämään? Ja sitten jos mies on onneton nykyisessä työssä, kannattaisi hänen jo ihan itsensä takia vaihtaa työpaikkaa! Mun mielestä v*tutus töissä on merkki siitä, että on aika nostaa kytkintä. V..utus, väsymys ja huonot työolot vaikuttaa nimittäin herkästi kaikkeen muuhunkin, myös kykyyn lisääntyä (ainakin mun kohdalla selkeesti vaikutti!)
 
Kyfi9105640 sanoi:
"Haluaako miehesi edes lapsia? Toki ette mitään vanhuksia ole mutta kai sen yleensä (ainakin näin muutamaa vuotta vamhempana) tietää jo haluaako juuri sen kumppanin kanssa lapsia vai ei. Meillä ainakin molemmat tiesi aika pian ja tämä suhde tuntuu oikeimmalta ja hyvältä. Toki mietimme mistä sitten aikaa matkustelulle ja aina ensimmäisen lapsen tulo varmasti mietityttää ja jännittää, mutta silti sen tietää."

Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisenä aloitte miehesi kanssa yrittää aktiivisesti lapsen saamista? Itse olen siis nyt 27 eli en mikään teini enää, ja minulla on ollut teininä syömishäiriö jonka takia kuukautiset muutaman vuoden poissa joten pelottaa että raskaaksi tuloon menisi minulla joka tapauksessa jopa yli vuosi, tai että pitäisi turvautua jopa hedelmöityshoitoihin.

Lisään myös vielä että mies rakastaa minua ja kertoi tänään mm. pelkäävänsä että menettää minut. Minulle tämä lapsiasia on silti todella tärkeä, olen jo lapsena tiennyt että haluan äidiksi.
Click to expand...

Hei, kysymykselläni ei ollut tarkoitus loukata tai pahoittaa mieltä mitenkään. Peilasin tuossa ehkä itseäni eli olin suhteessa ja jollain tavalla myös rakastin tuota miestä mutta syvällä sisimmässä tiesin ettei hän ole minulle se oikea enkä halunnut hänen kanssa lapsia vaikka hän olisi niitä kovasti halunnut. Voihan oikeasti olla että mieheäsi vain ajatus lapsista pelottaa jos on muutakin stressiä. Tai hän yhtäkkiä vaikka vuoden päästä onkin valmis yrittämään! Vaikea tilanne teillä. Varmasti asiasta jatkuvasti puhuminen myös tuntuu miehestä painostavalta. Ehkä teidän pitää antaa ajan vähän kulua ja miettiä asiaa vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä uudelleen. Kaikkea hyvää teille!
 
Kyfi9105640 sanoi:
Eli minulla on seuraava ongelma: Olen jo 27-vuotias nuori nainen, parisuhteessa 28 v miehen kanssa, oltu 3 vuotta. Itsellä vauva ollut haaveissa jo kauan, itse asiassa olen aina tiennyt haluavani lapsia... Mielestäni tässä iässä (27v) pitäisi jo alkaa vakavasti miettiä ehkäisyn pois jättöä ja lapsen tekoa jos lapsia haluaa. No, olen maininnut miehelle usean kerran siitä että haluan lapsia ennen kuin olen 30 v, mies sanonut joka kerta että haluaa matkustella ensin ja että yli 30v ehtii hyvin. Itsellä on kuitenkin ollut syömishäiriö teini-iässä minkä pelkään vaikeuttavan raskaaksi tuloa, vaikka olen siitä ollut parantunut jo vuosia ja kuukautiset tulevat säännöllisesti.

Nyt äsken mainitsin taas miehelle lasten teosta, ja että haluaisin ja että voisin jo nyt alkaa yrittää lasta tai viimeistään 2 v sisällä. No, mies alkoi mököttää ja sanoi että haluaa että käymme vielä 3 matkalla ennen sitä. Hän sanoi myös että kasaan hänelle paineita ja että pelkää että joutuu taipumaan haaveeni takia.

Mietin mitä tässä tilanteesssa voi tehdä? Raskaaksi tulosssa voi mennä jopa yli vuosi, ja pahimmassa tapauksessa siihen vaaditaan hedelmöityshoidot (syömishäiriö teininä). Pitääkö minun teistä jo alkaa kiireellä yrittää vai onko vielä aikaa? Jos en saa lapsia, enkä saa edes yrittää, tiedän että katkeroidun.

N27
Click to expand...

Pakko myös tuoda keskusteluun vähän mietteitä toiselta kannalta...

Miksi painostaa toinen perheen perustamiseen, jos ei hänen mielestään vielä ole oikea hetki? Onko se oikein miestä kohtaan? Oletko itse vain päättänyt, että 30v on takaraja? Miksi ihmeessä? Yksilöllisiä juttuja tietysti ja meillä jokaisella omat toiveet ja haaveemme, mutta miksi yhtäkkiä vain päättää, että ”yrittäminen tulee kestämään ja hoidot edessä”, jos tästä ei ole mitään varmuutta?

Syömishäiriötä itsellä ei ole koskaan ollut, mutta luonnostani olen ollut alipainoinen. Kun jätin pillerit pois, laihduin vielä lisää. Huomioin myös mahdollisen vaikutuksen raskautumiseen ja koitin aktiivisesti saada painon nousuun. Mitään vaikutusta alipainolla ei ollut, puoli vuotta ehdittiin yrittää kunnes plussattiin. Tämä tuskin johtui painostani, vaan on ihan normaalia. Ja se ikä...oltiin molemmat miehen kanssa 37.

Meille matkustaminen on molemmille ollut todella tärkeä asia elämässä, siksi en osaa yhtään väheksyä miehesi toivetta. Päinvastoin, ymmärrän sen hyvin. Matkustaminen onnistuu lastenkin kanssa, mutta ei se todellakaan ole sama kun kuvioon tulee rokotukset yms.

Ja riippuu paljon ammatista jota tekee, kuinka paljon uuvuttaa. Ei se vielä ole merkki työuupumuksesta joka vaatisi työterveydenhoitoon yhteydenottoa, saati työpaikan vaihtoa.

Parisuhde on kahden kauppa, eikä kummankaan tulisi luopua täysin omista haaveistaan. Kompromissi ja kultainen keskitie avainsanoja. Mutta molempien tulee olla valmiita lapsien tuloon.
 
Sinänsä kysymys on ehkä pikemminkin se, että kannattaako vetkuttelevaa miestä odottaa, vai siirtyä seuraavaan mieheen. Vetkuttelu kun saattaa jatkua seuraavat 15 vuotta, ja sitten vaihtuu tilalle uusi nainen, koska tämä nykyinen ei enää 15 vuoden vetkuttelun jälkeen kykene lapsia saamaan.
 
Suski75 sanoi:
Sinänsä kysymys on ehkä pikemminkin se, että kannattaako vetkuttelevaa miestä odottaa, vai siirtyä seuraavaan mieheen. Vetkuttelu kun saattaa jatkua seuraavat 15 vuotta, ja sitten vaihtuu tilalle uusi nainen, koska tämä nykyinen ei enää 15 vuoden vetkuttelun jälkeen kykene lapsia saamaan.
Click to expand...

Onko se sitten omista kokemuksista kiinni, mut en epäilis miehestä tällaista vain sen takia ettei halua lapsia vielä 27 vuotiaana. Surullista jos täysin tyhjästä temmattujen oletusten perusteella päätyy eroon ja ”pistää ihmisen sekä parisuhteen vaihtoon” :sad001
 
DudeDudette sanoi:
Onko se sitten omista kokemuksista kiinni, mut en epäilis miehestä tällaista vain sen takia ettei halua lapsia vielä 27 vuotiaana. Surullista jos täysin tyhjästä temmattujen oletusten perusteella päätyy eroon ja ”pistää ihmisen sekä parisuhteen vaihtoon” :sad001
Click to expand...
"Vielä" 27-vuotiaana? Sehän on jo vanha, nyt ei ole kyse mistään teinistä enää. Jos noin vanhana on edelleen epämääräistä vetkuttelua, on jotain vialla. Jos taas tietää, ettei halua lapsia ja tuo sen suoraselkäisesti esille, on se reilua peliä, mutta vetkuttelu ja epämääräinen päättämättömyys on epäkypsää teinimeininkiä tai puolison huijaamista kun ei suoraankaan uskalla sanoa, jotta puoliso ei lähtisi kävelemään.

Lähipiirissä jopa naisen vanhemmat ovat joutuneet pitämään miehelle puhuttelun, kun on harrastanut tällaista kieroa vetkuttelua. Joko etenee asiassa tai päästää naisen vapaaksi, koska naisen biologia ei odota. Ovat kyllä tajunneet asian vakavuuden puhuttelussa. Ehkä kannattaisi kokeilla mennä vanhempien pakeille ja pyytää heitä pitämään teinimeininkiä harrastavalle miehelle puhuttelu.
 
Suski75 sanoi:
"Vielä" 27-vuotiaana? Sehän on jo vanha, nyt ei ole kyse mistään teinistä enää. Jos noin vanhana on edelleen epämääräistä vetkuttelua, on jotain vialla. Jos taas tietää, ettei halua lapsia ja tuo sen suoraselkäisesti esille, on se reilua peliä, mutta vetkuttelu ja epämääräinen päättämättömyys on epäkypsää teinimeininkiä tai puolison huijaamista kun ei suoraankaan uskalla sanoa, jotta puoliso ei lähtisi kävelemään.

Lähipiirissä jopa naisen vanhemmat ovat joutuneet pitämään miehelle puhuttelun, kun on harrastanut tällaista kieroa vetkuttelua. Joko etenee asiassa tai päästää naisen vapaaksi, koska naisen biologia ei odota. Ovat kyllä tajunneet asian vakavuuden puhuttelussa. Ehkä kannattaisi kokeilla mennä vanhempien pakeille ja pyytää heitä pitämään teinimeininkiä harrastavalle miehelle puhuttelu.
Click to expand...

En itse halunnut lapsia 27 vuotiaana ja ei, en ollut teini mutta en todellakaan vanha :) Ei ollut kyse epämääräisestä vetkuttelusta, päättämättömyydestä eikä mikään ollut vialla. Vähiten huijasin puolisoani vaan päinvastoin kerroin suoraan ja rehellisesti.

Tiesin että haluan jonain päivänä lapsia ja kyllä oma ”naisen biologia odotti” 37 vuotiaaksi. Tottakai yksilöllistä, enkä tarkoita että kenenkään muun pitäisi odottaa näin kauaa.

Onneksi itseäni ei heitetty pihalle, saati että joku parisuhteen ulkopuolinen olisi pitänyt ”puhuttelua” :D
 
Teillä kävi tuuri, kannattaa pistä lotto vetämään! En oikeassa elämässä tunne yhtään noin hyvätuurista, monia vähemmän onnekkaita kyllä.
 
Naiset monesti kypsyy aiemmin mitä miehet ja alle 30-vuotias mies harvemmin haluaa menettää vapauttaan hankkimalla lapsia ja itse ajattelen niin, että parempihan se on itse kuitenkin tiedostaa ettei siihen hommaan ole vielä valmis. Eli hattua nostan näille ihmisille kyllä :)

Ulkopuolelta tulee nykyään niin paljon paineita, että jo pelkästään niiden perusteella toiset menevät ja tekevät ratkaisuita joita todennäköisesti tullaan vielä myöhemmin katumaan. Meillä jokaisella on yksi elämä ja se tulee käyttää tavalla joka tekee itsensä onnelliseksi :)
 
Me ollaan miehen kanssa oltu yhessä 9,5 vuotta. Olen alusta asti halunnu lasta ja olen aina ajatellu, että teen lapsen/lapset nuorena. Mies ei kuitenkaan ollu valmis. "Ensin pitää käydä koulut, sitten saada vakityö." Järkevää toki. Jossain vaiheessa aloin jo epäillä, ettei mies halua lasta lainkaan, kun aina oli jollain tavalla väärä hetki. Mies kuitenki vannotti, että haluaa lapsen, mutta ei vielä.
Meillä on ollu huonoja aikoja ja ollaan kerran erottukin, mutta palattu yhteen. Noiden tilanteiden keskelle ei kukaan halua lasta. Lopulta vuosi sitten parisuhde alko tuntua olevan taas tasapainossa. Sanoin, että tilanne on nyt se, että jos ei mies anna lupausta lapsesta, on meidän parempi molempien jatkaa omille teille, omien haaveiden perään. Mies vannotti, että haluaa kyllä lapsen, mutta silti minusta tuntu, että olen painostanu miehen siihen päätökseen. Siinä tilanteessa päätin, että annan miehelle vuoden aikaa tottua ajatukseen ja sanoin miehellekin, että ootan vielä jonku aikaa ja toivon, että mies ite esittää haaveen saada lapsi, kunhan tuntee olevansa valmis ja toivon, että se tapahtuu ennen ku on myöhästä. Nyt vuoden vaihteessa päätin, että nyt se on joko tai ja nostin kissan taas pöydälle. Mies sanoi, että nyt jätetään ehkäisy pois. Olen onnellinen, että jaksoin oottaa, sillä lapsi tulee saamaan loistavan isän. Ja tuntuu, että olen valmiimpi ku oisin ollu vaikkapa viisi vuotta sitten. Toki sitä on pelänny, että olenko edes kykenevä saamaan lapsia ja onko liian myöhästä. Ja olen toki luopunut haaveesta saada useampi lapsi ja olen onnellinen jos sen yhden saan.
Mies on vaikuttanu nyt aidosti innostuneelta ja on täysillä mukana. Vuosi sitten asiasta keskustellessa näin ei ollu.
Olen siis nyt 28 ja mies 33.

Mutta olen sitä mieltä, että jos et ole valmis oottamaan niin tee se miehelle selväksi nyt. Meneehän siinäki aikaa, että tutustut uuteen ihmiseen, jonka kanssa löydät yhteisen sävelen ja joka myös haluaa lapsen. Ja se kannattaa tosiaan ottaa huomioon, että voi olla, että mies ei ole sen valmiimpi kolmen vuoden päästä, ku on nytkään. Mutta joka tapauksessa yrittäisin saada miestä ymmärtämään asian sinun näkökulmasta, vaikkakin miehet ei taida helposti ymmärtää naisen huolta raskaaksi tulemisen vaikeuksista ja siitä kuinka suuri asia lapsettomuus voi naiselle olla.
 
Mä olen myös sitä mieltä että 27 on vielä junnu. Itse käänsin kelkkani vasta niihin aikoihin: olen ollut mieheni kanssa 17-vuotiaasta emmekä halunneet lapsia. Hiljalleen biologia voitti minun osaltani. Mies (6 vuotta vanhempi) ei edelleen 33v halunnut lapsia. Muutaman vuoden tätä pohdittiin, riideltiinkin ja lopulta pidettiin pieni tuumaustauko erillämme. No, eihän me pystytty erossa pysymään ja lopulta mies myöntyi. Olin sanonut että haluan lapsia ja 30v lähestyessä haluan tietää pitääkö laittaa mies vaihtoon. Ei pitänyt, mies halusi mieluummin pitää minut mikä oli ihan kiva. Vuoden päästä oltiin raskaana ja nyt mies on ikionnellinen että on pienen tytön isä. Toinen on tulossa. Silti, jos mieheltä kysyy, ei hän koskaan itse olisi valinnut perhe-elämää, vaikka ei lasta koskaan pois antaisikaan. Nyt mies 40v.

Ymmärrän siis aloittajan miestä ja tuollaisten puheiden jälkeen luottaisin että jonain päivänä perustatte perheen kunhan on reissattu ja vanhettu vähän. Ehkä sitten 30v voisi alkaa vähän potkia :)
 
Takaisin
Top