Jaica, tsemppiä ja voimia! Parisuhteen rakoilu on aina rankkaa
Toivotaan, että kaikki järjestyy ja saatte asiat kuntoon.
Oma olo heittelee ihan laidasta laitaan... ensin saatan olla maailman hyvän tuulisin ja iloisin ihminen, ja sekunnissa muutun ahdistuneeksi ja epätoivoiseksi, jonka jälkeen alkaa ihan puhdas vitutus kaikkea kohtaan. Muutama viikko sitten iski totaalinen romahdus ja vollotin pari tuntia keittiön lattialla kun tuntu etten kestä tätä raskautta ja elämää muuten. Siitä se olo vasta pahenikin kun päässä pääsi millisekunnin ajan käymään ajatus "miksi edes hankkiudun raskaaksi". Lapsi on erittäin toivottu ja suunniteltu, joten ei kai tuokaan auta kun laittaa hormonien piikkiin... Luojan kiitos mies osasi lohduttaa ja sai rauhoitettua kun aloin hyperventiloimaan. Enkä ole ikinä ollut mikään vollottaja :D
Raskaus on ottanut aika koville, vaikka viikkoja on vasta 17+4... alussa pahoinvointi oli niin hurjaa, että olin yli kuukauden lähes päivittäin tiputuksessa, ja sen jälkeen alkoivat järkyttävän vatsakivut, joiden vuoksi en tällä hetkellä pysty kävelemään kunnolla, saati ajamaan autoa. Öisin ei saa nukuttua kipujen takia. Alkaa jaksaminen ja huumori olla aika vähissä
Mies ottaa välillä niin jumalattomasti pannuun ja tekis mieli vetää ympäri korvia jos huomaan, että ukko on katsellut jotain uutisten topless kuvia :D olen muutaman kerran sanonut asiasta, ja hän väittää ettei koskaan katsele mitään kuvia tai muita naisia, minkä jälkeen alkaa vituttaa vaan enemmän kun tiedän että se on kattellut. Sitten päästään tähän "sä oot maailman kaunein ja ihanin, ei mua muut kiinnosta" keskusteluun, josta en usko sanaakaan, koska olen ruma finninaamainen valas mahoineni. Sitten istutaan hiljaa ja minä koitan rauhoittua ja laittaa asioita perspektiiviin... yleensä tilanne raukeaa siihen, mutta asia vaivaa jatkuvasti mieltä. Itsetunto on ihan pohjamudissa, siitähän tämäkin johtuu... Pitäisi vaan oppia rakastamaan tätä muuttuvaa kehoa ja tuota kasvavaa mahaa. Helpommin sanottu kuin tehty.
Huh, tulihan avautuminen :D ihana kun pääsi purkamaan pään sisältöä, kun ei ole juurikaan ihmisiä kelle puhua.