Mahdollinen perätilasynnytys askarruttaa... kokemuksia?
- Ketjun aloittaja HugeMama
- Aloituspäivämäärä
Muuten joutuuko siitä maksamaan, jos "joutuu" menemään lisäultraukseen?
Mä niin toivoisin, että pystyisin synnyttämään lapsen alatietä. Jotenkin toi leikkaus on paljon pelottavampi mulle :/ Oon yrittänyt täällä siivoilla peppu pystyssä että vauva älyäisi olla pää alaspäin...
Mä niin toivoisin, että pystyisin synnyttämään lapsen alatietä. Jotenkin toi leikkaus on paljon pelottavampi mulle :/ Oon yrittänyt täällä siivoilla peppu pystyssä että vauva älyäisi olla pää alaspäin...
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Mun käsittääkseni lähetteellä tehtävät lisätutkimukset ei ole maksullisia. En ainakaan edellisessä raskaudessa joutunut mitään extraa pulittamaan, vakka ramppasin parin viikon välein äiityspolilla kontrollissa. Vain lääkityksen (insuliini) joutui ostamaan itse apteekista.
Jenkkipentu: Muakin pelottaisi leikkaus enemmän kuin yrittää pungertaa perätilavauvaa itse pihalle.
Mutta JEEE, meidän vauva on nähnyt valon ja kääntynyt oikein päin eli killuu nyt pää alaspäin!! \o/ Toki vielä on pieni mahdollisuus, että kääntyy takaisin perätilaan. Tämän vuoksi seuraavan neuvolakäynti onkin jo parin viikon päästä. Silloin tarkistetaan tilanne ja jos on kääntynyt takaisin, niin sitten lähetteellä äitiyspolille. Nyt pitää silitellä vauvaa ja kehua, jospa sillä pysyisi oikein päin loppuun asti!
Itse kääntymistä en tuntenut, mutta vauvan liikkeet on olleet noin viikon ajan erilaisia kuin ennen. Sen lisäksi eilen illalla mua supisti todella kovaa, rajummin kuin ennen tämän raskauden aikana vaikka oonkin ollut jo pari kk supistuksien vuoksi saikullakin. Nyt oli ihan niin tujua ja pitkäkestoista, että piti alkaa hautoa alavatsaa ja -selkää kuumalla kauratyynylläkin, kuin synnytyksessä kuunaan. Onneksi nukkumaan mennessä hiljalleen helpotti ja yöllä nukuinkin kuin tukki - perinteisiä vessareissuja lukuunottamatta.
Lääkäri kuitenkin tänään epäili, että josko vauvan kääntyminen ja uudenlainen vauvan pään aiheuttama paine alhaalla kohdussa olisi voinut aiheuttaa supistuksia. Mielenkiintoista. :)
Jenkkipentu: Muakin pelottaisi leikkaus enemmän kuin yrittää pungertaa perätilavauvaa itse pihalle.
Mutta JEEE, meidän vauva on nähnyt valon ja kääntynyt oikein päin eli killuu nyt pää alaspäin!! \o/ Toki vielä on pieni mahdollisuus, että kääntyy takaisin perätilaan. Tämän vuoksi seuraavan neuvolakäynti onkin jo parin viikon päästä. Silloin tarkistetaan tilanne ja jos on kääntynyt takaisin, niin sitten lähetteellä äitiyspolille. Nyt pitää silitellä vauvaa ja kehua, jospa sillä pysyisi oikein päin loppuun asti!
Itse kääntymistä en tuntenut, mutta vauvan liikkeet on olleet noin viikon ajan erilaisia kuin ennen. Sen lisäksi eilen illalla mua supisti todella kovaa, rajummin kuin ennen tämän raskauden aikana vaikka oonkin ollut jo pari kk supistuksien vuoksi saikullakin. Nyt oli ihan niin tujua ja pitkäkestoista, että piti alkaa hautoa alavatsaa ja -selkää kuumalla kauratyynylläkin, kuin synnytyksessä kuunaan. Onneksi nukkumaan mennessä hiljalleen helpotti ja yöllä nukuinkin kuin tukki - perinteisiä vessareissuja lukuunottamatta.
Lääkäri kuitenkin tänään epäili, että josko vauvan kääntyminen ja uudenlainen vauvan pään aiheuttama paine alhaalla kohdussa olisi voinut aiheuttaa supistuksia. Mielenkiintoista. :)
Täälläkin eilen ultralla katsottu ja raivotarjonnassa on vaavi vaikka tunnustelemallakin on epäilty perätilas kun vauvan peppu tuntuu niin kovalta ja pyöreältä tossa ylhäällä :)
Tosin pää ei oo vielä kovinkaan laskeutunut. Taitaa tulla nyrkkeilijä lun kovimmat liikkeet kokoajan alavatsalla ja kohdunsuulla.
Tosin pää ei oo vielä kovinkaan laskeutunut. Taitaa tulla nyrkkeilijä lun kovimmat liikkeet kokoajan alavatsalla ja kohdunsuulla.
Angii ja Mukkelis,onpa hienoa! Ja Jenkkipentu, ihan samaa oon aatellu,et alatiesynnytystä toivon,mut siihen vaikuttaa sitte vauvan koko ja tarkempi asento. Niin ja voihan tässä hyvä säkä vielä käydä meillekin,että lapsonen löytäisi uuden hyvän asennon pää alaspäin. :)
Ens viikolla ylimääränen ultra ja siitä sitten selviää tarve jatkotutkimuksille. Mä oon työstäny tätä asiaa nyt viikkotolkulla ja alan löytää rauhan. Toivon toki, että saisin lapseni synnyttää ihan tavallisesti, vaikka sitten perätilassa, mutta jos tilanne johtaa sektioon, haluan sinnekin mennä hyvillä mielin ja luottavaisena.
Muutama päivä sitten vaavi puski itsensä selvästi ihan poikittain, tuntu peppu ja pää omiinkin käsiin selällä maatessa (no ainakin uskon että ne ne oli ) ja olin jo intoo piukassa että nyt se hokas, vaan plääh, pian se mylläs uudelleen ja tuntuis olevan taas lempiasennossaan... Kun nyt pysyis korkeella mahdolliseen kääntöyritykseen ja sitten alan kyykätä ! :D.
Muutama päivä sitten vaavi puski itsensä selvästi ihan poikittain, tuntu peppu ja pää omiinkin käsiin selällä maatessa (no ainakin uskon että ne ne oli ) ja olin jo intoo piukassa että nyt se hokas, vaan plääh, pian se mylläs uudelleen ja tuntuis olevan taas lempiasennossaan... Kun nyt pysyis korkeella mahdolliseen kääntöyritykseen ja sitten alan kyykätä ! :D.
Hienoa hugemama tunsitko itse sitä kääntymistä missään vaiheessa..muuttuiko potkut jotenkin erilaisiksi?
No itse asiassa tän viikon ma-ti yönä lapsi venkoili niin, että mua ihan sattui. Lääkäri uskoo, että se on silloin kääntyny. Mä näin silloin untakin että se käänty, mutta tässä jatkuvassa univajeessani en ollu aamulla varma et oliko se liikkuminenkin unta, enkä päivän mittaan voinu liikkeistä juuri sanoa, kun ne on muutenkin muuttunu. Se ei oikein enää niinkään potki/lyö iskuja, vaan enemmänkin venyttelee ja pyörii ja vaihtaa asentoa, mutta en tosiaan oo alavatsalla samanmoisia liikkeitä tuntenu. Esim. tänä aamuna se oli mun käsituntumalla ikään kuin L-asennossa, pää alhaalla, peppu ylhäällä ja jalat sojotti sivulle. En kuitenkaan täysin uskalla omaan käsikopeloon luottaa, voihan peppu ja pää mennä sekasinkin, mutta nyt kyllä mieskin tunsi "selvästi" jalkapohjat vasemmassa kyljessä. :)
HugeMama, meillä vauva ollut aina ultrissa (olen käynyt muutamassa ylimääräisessä ultrassa myöhemmillä viikoilla tsekkauttamassa paikat) raivotarjonnassa, ja meillä vauva on aina juurikin kuvilemallasi tavalla masussa. Selän/pepun tuntee hyvin varsinkin, kun pikkunen oikoo itseään. Silloin myös vauvelin jalkapohjat tuntuu kyljessä todella selkeästi :) toivottavasti muillakin masupallerot alkaisivat kääntyillä lähtöasemiin!
Usealla on ilmeisesti neuvolassa reagoitu tuohon perätilaan edes jotenkin suht ajoissa... ?
Oma vauvani on kääntynyt perätilaan joskus 24-30 viikkojen välillä ja tiukasti nyt vielä istuu, tänään 34 vkoa täynnä eli 35 vko alkamassa.
Neuvola oli vko 30+3 ja ihmettelin vähän kun seuraavan ajan terkka varasi viikolle 38+1!
Toki minulla on edellisen raskauden ongelmien ja silloin tehdyn kiirellisen sektion vuoksi jo muutenkin synnytystapa-arvio sovittuna vko 36+1, mutta liekö meill täällä joku säästökuuri, kun näin pitkä väli seurannassa? Miten teillä muilla, joilla vauva perätilassa, on neuvolakäyntejä ollut vko 30 jälkeen?
Itse en haluaisi, että vauvaa aletaan pakolla ulkokautta kääntämään jos ei tse käänny.
Tosi ristiriitaiset fiilikset koko tilanteesta, kun eka synnytyskokemus oli aika karu, murphyn lain mukaan, lähes kaikki meni pieleen Nyt kun niin toivon, että saisi kokea luonnollisen synnytyksen, ilman ylimääräisiä riskejä ja saisi vauvan iholle heti eikä parin tunnin päästä... mutta perätilassa ei varmaan lääkärikään suosittele synnytystä ed. kerran vuoksi.
Itse en tuota leikkausta pelkää, se ehkä tässä tilanteessa tuntuu turvallisemmalta, koska kerran sen olen kokenut.
Synnyttäminen pelottaa ehkä enemmän juuri sen vuoksi, että ed kerralla se ei onnistunut, vaikka silloin vauva oli koko raskausajan raivotilassa.
Ja vaikka tässä nyt yhä on aikaa vauvan kääntyä, niin kyllä tämä mieltä painaa ja huolettaa.
Oma vauvani on kääntynyt perätilaan joskus 24-30 viikkojen välillä ja tiukasti nyt vielä istuu, tänään 34 vkoa täynnä eli 35 vko alkamassa.
Neuvola oli vko 30+3 ja ihmettelin vähän kun seuraavan ajan terkka varasi viikolle 38+1!
Toki minulla on edellisen raskauden ongelmien ja silloin tehdyn kiirellisen sektion vuoksi jo muutenkin synnytystapa-arvio sovittuna vko 36+1, mutta liekö meill täällä joku säästökuuri, kun näin pitkä väli seurannassa? Miten teillä muilla, joilla vauva perätilassa, on neuvolakäyntejä ollut vko 30 jälkeen?
Itse en haluaisi, että vauvaa aletaan pakolla ulkokautta kääntämään jos ei tse käänny.
Tosi ristiriitaiset fiilikset koko tilanteesta, kun eka synnytyskokemus oli aika karu, murphyn lain mukaan, lähes kaikki meni pieleen
Nyt kun niin toivon, että saisi kokea luonnollisen synnytyksen, ilman ylimääräisiä riskejä ja saisi vauvan iholle heti eikä parin tunnin päästä... mutta perätilassa ei varmaan lääkärikään suosittele synnytystä ed. kerran vuoksi.Itse en tuota leikkausta pelkää, se ehkä tässä tilanteessa tuntuu turvallisemmalta, koska kerran sen olen kokenut.
Synnyttäminen pelottaa ehkä enemmän juuri sen vuoksi, että ed kerralla se ei onnistunut, vaikka silloin vauva oli koko raskausajan raivotilassa.
Ja vaikka tässä nyt yhä on aikaa vauvan kääntyä, niin kyllä tämä mieltä painaa ja huolettaa.
Leenuli kovasti tsemppiä!
Tuntuu olevan hirmusti eroja eri paikkakuntien ja terkkojen välillä näissä reagoinneissa. Mä myös itse aktiivisesti pyydän asioita ja puhun huolistani, esim. just siellä edeltävässä neuvolassa sanoin et ainoo mikä rassaa on se perätila, että toivon saavani ajoissa apua. Mua on kuunneltu tosi hyvin. Nytkin terkka sano, että heti jos tuntuu näitä isompia muljahduksia ja alan epäillä et ois uudestaan perätilaan päässy, voisin soittaa ja katotaan tilanne. Seuraavaks on lääkärineuvola reilun viikon päästä (35+4), missä asia tarkastetaan joka tapauksessa.
Tuntuu olevan hirmusti eroja eri paikkakuntien ja terkkojen välillä näissä reagoinneissa. Mä myös itse aktiivisesti pyydän asioita ja puhun huolistani, esim. just siellä edeltävässä neuvolassa sanoin et ainoo mikä rassaa on se perätila, että toivon saavani ajoissa apua. Mua on kuunneltu tosi hyvin. Nytkin terkka sano, että heti jos tuntuu näitä isompia muljahduksia ja alan epäillä et ois uudestaan perätilaan päässy, voisin soittaa ja katotaan tilanne. Seuraavaks on lääkärineuvola reilun viikon päästä (35+4), missä asia tarkastetaan joka tapauksessa.
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Mäkin oon tosi avoimesti puhunu peloistani. Nyt on ollu parin-kolmen viikon välein neuvoloita. Lisäksi loppuraskauden lääkärineuvolaa aikaistettiin supistusten ja varsinkin perätilapelon vuoksi parilla viikolla. Siellä onneksi vauva olikin kääntynyt rt. Seuraava neuvola on vajaan viikon päästä vko 36, ja sit onkin kuulemma loppuajan viikon välein käynnit. Näköjään pikkupaikkakunnan etuja, että käyntejä on ja saa halutessaan tiuhaankin.
Mä oon käsittänyt, että perätilan arviointi olis rv 36 tienoilla. Silloin myös ehtisi vielä ulkokäännöstä koittaa, ja jos se onnistuisi vauva useimmiten ei enää mahtuisi itse kääntymään takaisin. Mun yks läheinen on kätilö, jolta tenttasin just muutama viikko sitten kaiken perätilasynnytyksistä jne. Mulle tuli siitä tosi helpottava olo, esim ulkokäännöksen pelko loppui kuin seinään.
Tsemppiä Leenulille ja muille pohtiville!
Mä oon käsittänyt, että perätilan arviointi olis rv 36 tienoilla. Silloin myös ehtisi vielä ulkokäännöstä koittaa, ja jos se onnistuisi vauva useimmiten ei enää mahtuisi itse kääntymään takaisin. Mun yks läheinen on kätilö, jolta tenttasin just muutama viikko sitten kaiken perätilasynnytyksistä jne. Mulle tuli siitä tosi helpottava olo, esim ulkokäännöksen pelko loppui kuin seinään.
Tsemppiä Leenulille ja muille pohtiville!
Mulla viime vkolla eli rv 33+4 vauva ensimmäistä kertaa rt:ssä mutta muuten ollut perätilassa koko raskauden. Synnytyslääkäri totesi siihen että kerkee kääntymään vielä monesti joten sitten vkolla 36 vasta ns. lopullisesti näkee mikä on vauvan tila ja jos kääntynyt takaisin perätilaan niin sitten mietitään vaihtoehdot.
Toivottavasti tykkäis olla pää alaspäin sunkin vaavi nnanna! Mulle kans ultraava gynekologi sanoi, et voi vielä kieppuilla, mut terkka koitti tsempata ja sanoi että loppujen lopuksi perätilavauvat ovat melko pieni prosentti ja että mun kroppa ei fyysisiltä ominaisuuksiltaan ole perinteisesti "perätilaan hoikutteleva" ( esim.en oo kapea). Totta se kumminkin on, et vielä voi kaikkee käydä. Mäkin heti jännään, kun pikkukaveri oikein punkee, että ei kai se suunnittele taas uutta asentoo. Perätilassa istui sen 33 viikkoa, et jos nyt loppuajan malttas olla pää alaspäin! :)
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
No johan nyt! Täällä vauva on heittänyt kuperkeikkaa ja kääntynyt takaisin perätilaan! 
Vauvahan kääntyi perätilasta "oikein päin" juhannuksen jälkeen, eli liki kuukausi sitten. Kiltisti pysyi monta viikkoa noin, ei edes yrittänyt kääntyillä, mutta eilenillalla oli sitten aivan eri meininki. Koko illan oli todella hankala olo ja supisteli PALJON ja napakasti. Sitten yhtäkkiä tunnistin, että vauva on vatsassa poikittain! Ei jäänyt epäilykselle sijaakaan, koska niin selkeästi tuntui ja myös näkyi ulospäin navan molemmin puolin erilliset isot kovan kohoumat - eli pää ja peppu. Pohdin siinä sitten, että mitä voisin tehdä, mutta en uskaltanut alkaa itse käsin ohjailla kumpaakaan kohoumaa alaspäin, koska en ollut varma kumpi oli pää ja kumpi peppu. Loppuilta meni ihmetellessä ja supistuksia tuskaillessa, kunnes sain lopulta unen päästä kiinni.
Aamulla tunsin enää yhden ison kohouman ylhäällä, samalla puolella ja kohdalla kuin vauvan peppu on tavallisesti viime viikkoina ollut. En kuitenkaan tuntenut selkeästi pienten osien eli käsien tai jalkojen liikettä, joten en ollut varma, onko tuo kohouma pää vai peppu. Ajattelin taas hieman ylireagoivani mutta soitin silti neuvolaan ja kuvailin illan tapahtumat. Terkka passitti heti tarkistukseen, koska viikkoja on jo sen verran paljon (36+3). Sain heti tälle päivälle lääkäriajan ja kas, välittömästi lääkärin laskettua ultrapään vatsan päälle hän tokaisi että tässä on pää, eli vauva on perätilassa. Ei epäilystäkään. Päästin siinä parit pettymyksen ja järkytyksen kyyneleetkin, vaikka lääkäri oli tosi kannustava: kohtuni on joustava (uudelleensynnyttäjän etu ja haitta tässä asiassa), vauva on normikokoinen ja on mahtunut itse kääntymään kohdussa vielä näillä viikoilla, joten ulkokäännöksen onnistumisen todennäköisyys on todella hyvä.
Sain siis lähetteen synnärille, jossa yritetään tuota ulkokäännöstä. Tuo pitäisi tehdä heti tällä viikolla, mieluusti ennen kuin 37 viikkoa tulee täyteen (eli mulla perjantaina), koska nyt on otollisimmat viikot: vauva mahtuu kääntymään autettuna mutta toivottavasti ei enää mahtuisi yksin kääntymään takaisin perätilaan. Tosin lääkäri varoitteli, että vauva saattaa mahtua itsekin kääntymään taas uudelleen (uudelleensynnyttäjä kun olen ja niin edelleen), joten silloin saatetaan joutua yrittämään uudelleen. Hän myös puhui että jos vauva ei meinaa pysyä pää alaspäin ulkokäännöksen jälkeen, on mahdollista, että synnärillä käännetään uudelleen ja sen jälkeen pidetään vauvaa oikeassa asennossa ja tehdään reikä sikiöpussiin ja valutetaan lapsivettä ulos ja toivotaan synnytyksen käynnistyvän - eli oletettavasti kai siis sovittaisiin tuollainen käynnistysaika??
Huhhuijaa, en todellakaan olisi kaivannut tällaista käännettä ja lisäjännitystä tähän loppuraskauteen, mutta eipä nuo vauvat äidin mielipiteitä kysele. Nyt vain jännityksellä odotan synnärin puhelua. Miehelläkin just kesken tän viikon loppuu kesäloma, joten vaatii sumplimista (isompien lasten hoito) jos käännösyritys menee loppuviikolle. Tuumin kyllä jo, että en aio kauaa toimettomana odotella, vaan jos ei huomiseen mennessä soittoa kuulu niin soittelen sitten itse tuonne synnärille ja kerjään pikaista vastausta.
Vauvahan kääntyi perätilasta "oikein päin" juhannuksen jälkeen, eli liki kuukausi sitten. Kiltisti pysyi monta viikkoa noin, ei edes yrittänyt kääntyillä, mutta eilenillalla oli sitten aivan eri meininki. Koko illan oli todella hankala olo ja supisteli PALJON ja napakasti. Sitten yhtäkkiä tunnistin, että vauva on vatsassa poikittain! Ei jäänyt epäilykselle sijaakaan, koska niin selkeästi tuntui ja myös näkyi ulospäin navan molemmin puolin erilliset isot kovan kohoumat - eli pää ja peppu. Pohdin siinä sitten, että mitä voisin tehdä, mutta en uskaltanut alkaa itse käsin ohjailla kumpaakaan kohoumaa alaspäin, koska en ollut varma kumpi oli pää ja kumpi peppu. Loppuilta meni ihmetellessä ja supistuksia tuskaillessa, kunnes sain lopulta unen päästä kiinni.
Aamulla tunsin enää yhden ison kohouman ylhäällä, samalla puolella ja kohdalla kuin vauvan peppu on tavallisesti viime viikkoina ollut. En kuitenkaan tuntenut selkeästi pienten osien eli käsien tai jalkojen liikettä, joten en ollut varma, onko tuo kohouma pää vai peppu. Ajattelin taas hieman ylireagoivani mutta soitin silti neuvolaan ja kuvailin illan tapahtumat. Terkka passitti heti tarkistukseen, koska viikkoja on jo sen verran paljon (36+3). Sain heti tälle päivälle lääkäriajan ja kas, välittömästi lääkärin laskettua ultrapään vatsan päälle hän tokaisi että tässä on pää, eli vauva on perätilassa. Ei epäilystäkään.
Päästin siinä parit pettymyksen ja järkytyksen kyyneleetkin, vaikka lääkäri oli tosi kannustava: kohtuni on joustava (uudelleensynnyttäjän etu ja haitta tässä asiassa), vauva on normikokoinen ja on mahtunut itse kääntymään kohdussa vielä näillä viikoilla, joten ulkokäännöksen onnistumisen todennäköisyys on todella hyvä.Sain siis lähetteen synnärille, jossa yritetään tuota ulkokäännöstä. Tuo pitäisi tehdä heti tällä viikolla, mieluusti ennen kuin 37 viikkoa tulee täyteen (eli mulla perjantaina), koska nyt on otollisimmat viikot: vauva mahtuu kääntymään autettuna mutta toivottavasti ei enää mahtuisi yksin kääntymään takaisin perätilaan. Tosin lääkäri varoitteli, että vauva saattaa mahtua itsekin kääntymään taas uudelleen (uudelleensynnyttäjä kun olen ja niin edelleen), joten silloin saatetaan joutua yrittämään uudelleen. Hän myös puhui että jos vauva ei meinaa pysyä pää alaspäin ulkokäännöksen jälkeen, on mahdollista, että synnärillä käännetään uudelleen ja sen jälkeen pidetään vauvaa oikeassa asennossa ja tehdään reikä sikiöpussiin ja valutetaan lapsivettä ulos ja toivotaan synnytyksen käynnistyvän - eli oletettavasti kai siis sovittaisiin tuollainen käynnistysaika??
Huhhuijaa, en todellakaan olisi kaivannut tällaista käännettä ja lisäjännitystä tähän loppuraskauteen, mutta eipä nuo vauvat äidin mielipiteitä kysele.
Nyt vain jännityksellä odotan synnärin puhelua. Miehelläkin just kesken tän viikon loppuu kesäloma, joten vaatii sumplimista (isompien lasten hoito) jos käännösyritys menee loppuviikolle. Tuumin kyllä jo, että en aio kauaa toimettomana odotella, vaan jos ei huomiseen mennessä soittoa kuulu niin soittelen sitten itse tuonne synnärille ja kerjään pikaista vastausta.