Maaliskuun mutinat

Idaho, pakko kommentoida. Mulla ainakaan  ei oo kertaakaan tullu ikävä sitä mahaa tai muutenkaan raskausaikaa. Mullekin sillon kaikki väitti et näin käy, mut ei todellakaan (en siis tykänny yhtään olla raskaana, enkä tykkää viäkään). Eniten nautin nyt tästä kun lapsi on vuoden ikänen, ja alkaa luonnetta tuleen enemmän ja kommunikointia on paljon.

Mä toivon et voisin olla taas loppuun asti töissä, onneks viimeks pystyin. Et sillai raskaus sopii mulle fyysisesti, mut ei henkisesti :)
 
Määki oon kuullu tuosta, että sitä mahaa tulee kuulemma ikävä nopeasti. Ihan ymmärrettävää, kun sen kanssa tottuu pidempään kulkemaan, mutta yksi aivan överijuttu, minkä kuulin oli kun viime elokuussa lapsen saanut ystäväni totesi, että hänellä ei ole vauvakuume vaan SYNNYTYSKUUME :D. Hän haluaisi vain synnyttää ja synnyttää ja haluais lapsen vaan siitä synnyttämisen ilosta. wtf?! sanon minä :D.
 
leluponi, samassa veneessä ollaan :)

mut kyllä uskon, että ne asiat alkaa pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen.. monet on nyt alkanu sanoa, että jeesaa mahdollisuuksien mukaan. ja niinku 20-vuotias ystävä sano mulle, (jolla on 3 alle 4-vuotiasta muksua) että jos ei pärjää hyvin, niin sitten huonosti, pääasia, että pärjää :>
 
Nia: Mulle synnytys oli ainakin semmoinen aivan ainutlaatuisen IHANA kokemus että kyllä voin samaistua tohon synnytyskuumeeseen minäkin <:)  Sitä ihanaa synnytystäni kyllä podin ainakin kuukauden ihan pirun kipeenä mutta siis joo, kysyivät lapsivuodeosastolla että millainen synnytys oli ja en muuta osannut sanoa kuin IHANA.  Tottakai kivut oli valtavat ja lasta tehtiin sairaalassa toista päivää.  Lopputulos oli silti (inhoan kyseistä sanaa mutta silti) voimaannuttava.  Kuulostaa pöljältä kyllä :D
 
Mää oon jonkun verran ruvennu jo miettimään tota synnytystä ja oon kyllä tullu siihen tulokseen että EHDOTTOMASTI haluan synnyttää alateitse ja mielellään mahdollisimman vähin kivunlievityskeinoin. Tietenkään en voi vielä tietää ollenkaa kuinka kestän synnytyskivut kun en oo koskaa synnyttäny ja oonkin päättäny että tilanteen mukaan sitten mennää ja kivunlievitystä otetaan jos esim. kaikki voimat menee siihen kärsimiseen eikä ponnistusvaiheeseen jää voimia.  En tiiä oonko outo, mutta mulle sektio on KAUHEEN luontaantyöntävä ajatus ja tiedän että jos joudun synnyttämään sektiolla ni suren sitä kauheesti. Jotenkin tuntuu, että vain haluaa ehdottomasti kokea sen synnytyksen ja oon varmaankin just semmonen ihminen joka ajattelee kans noin synnytyksestä niin kuin Moon että ihana... :) Jos hätäsektioon joudutaan nii se on sitte asia erikseen, pienen etu ensimmäisenä tietenkin.
 
Nia Mä oon 178 cm pitkä ja ennen raskautta painoin noin 85 kg eli lievästi ylipainoinen. Vuoden aikana paino nousi 10 kiloa, tosi pitkään olin siinä 75 kiloinen, mutta e-pillereiden lopetuksen jälkeen kiloja alkoi kertyä ja niitä oli vaan vaikeampi saada pois. Nyt on paino semmonen 87,5 että ei ole onneksi vielä kamalasti noussut. Maha pömpöttää sen verran että sen kyllä kaikki huomaa, ei se varmaan mikään jättiläismaha vielä ole, ehkä se vaan enemmänkin tuntuu siltä. Pitää vielä miettiä sitä kuvan laittoa. emoticon
Mua synnytys jänskättää aika paljon, pitää sitten lähempänä miettiä meneekö johonkin synnytyspelko-ryhmään. Otan kyllä kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot mitä vaan saan. Koetan vielä olla lähinnä miettimättä koko asiaa...

Vielä yksi työpäivä ja sitten olisi LOMA! Ihanaa. :) Viimeksi ollut kunnon lomalla viime kesänä, joten alkaa jo tuntua että on loman tarpeessa.
 
Kcatri: Monen kohdalla sitä synnytyspelkoa on loppumetreillä häivyttänyt se asia että olo on niin tukala.  Siinä vaiheessa alkaa olla ihan sama miten se mukula tulee ulos kunhan se vaan tulee :D  Mutta kannattaa ehdottomasti jutella neuvolassa/pelkopolilla jos se synnyttäminen arveluttaa.  Siihenhän on toki vielä matkaa.  Kivut voi olla todella kovat mutta mua ainakin helpotti tietoisuus mistä ne johtuu ja myös siitä että ne tulee kyllä loppumaan.  Varmasti jos vastaavia kipuja tulisi ilman synnytystilannetta (siis ihan mihin tahansa ruumiissa) niin pelottaisi ja olisi varma että henki lähtee tms.  Synnytyskivut kuitenkin vie sitä tilannetta eteenpäin koko ajan mikä on sangen positiivista.  Mutta tosiaan, jos se synnytys ahdistaa niin yritä olla miettimättä sitä hirveesti ainakaan tässä vaiheessa vielä.
 
ARGH!! Välillä mulla on vaan niiiiiiin raivostuttava mies. Tänä aamuna saatiin aikaan riitä siitä kumpi käyttää koirat ulkona. Hitto! Eka mies höpöttää että hänellä on kiire töihin ja pitää jo pian lähteä. No minä sitten tarjouduin käyttämään koirat ulkona mutta ilmaisin asian hänen mielestään jotenkin mielenosoituksellisesti ja siitähän se sitten alkoi. Okei, mua HIEMAN ärsytti se, että jousun käyttämään koirat ulkona vaikka mies oli ennen mua valmis ja mulla oli ihan yhtä kiire töihin kun hänellä.
Sitten se miehen rutjake jää vain mököttämään siihen nojatuoliin ja odottaa että lähdettäsiin yhdessä viemään ne koirat ulos. Niin siinä sitten kävi että yhdessä lenkitettiin koirat. Mies jurputti koko lenkin kuinka hän loukkaantuu tuommoisesta ja mie en puhunut sille yhtään mitään :D Hieno aloitus päivälle.

Onneksi on sentään perjantai! :)
 
Mulla jäi kans synnytyksestä hyvä mieli ja kuva. Ei oikein ite vaan ehtiny kunnolla vauhtiin mukaan, kun oltiin sairaalassa 2,5h ennen kun tyttö synty (ja ekan kanssa kuulemma kestää...). Sen takia en ehtiny saamaan mitään kivunlievitystä ja tuli luomuna. Pahin varmaan oli se jälkisynnytys, en muistanu sitä jotenkin yhtään ja aattelin et se kipu loppuu ku tyttö tulee ulos, ja ei!!!! Eikä meinannu tulla istukka ulos, sen kans meni melki kaks kertaa niin kauan kun ponnistusvaiheessa. Eikä tullu mitään jenkkisarjojen enkelikuoroja viereen hoilaan ja ite ollu euforiassa rakkaudesta lastaan kohtaan kun sen siihen sai, vaan lähinnä helpottunu et se oli ohi.

Ja tietty siinä tilanteessa tuntuu siltä et sitä kipua yms ei kestä ja ois missä tahansa muualla, mut sen jälkeen tulee hyvä olo ja jäi positiivinen fiilis, jotenkin nyt tuntee kroppansa paremmin ja henkiset voimavaransa. Ja jotenkin tuntuu et nyt on mukana jossain salasessa mitä naiset on tienny ja tuntenu vuosisatoja (kuulostaa hassulta, en osaa selittää). Et raskausaikaa ei oo ikävä, eikä siis synnytystäkään (on se tuskaa kuitenkin), mut paras osio mun mielestä se synnytys oli ja varsinkin ne ekat päivät sairaalassa uuden perheenjäsenen kans!!

Ottaako kenenkä muun kunnon päälle rappusten nousu tai ylämäet?? Joudun töihin talsiin viidenteen kerrokseen rappusia, ja tuntuu et ois maailman huonoin kunto, sen verran puuskututtaa ja otaa jalkoihin ja ja...! Mulla oli ekasta ihan sama homma jo näin alkuviikoista asti!
 
Yohanna: Mua kans välillä ahistaa aivan tosi paljon ku joutuu portaita nousemaan! Välillä saa het vaikka kuinka kauan tasaannuttaa hengitystä. Nyt etenkin vielä ahistanu enemmän ku flunssa on päällä. Kaikkein eniten ärsyttää se ku, lopetin tupakoinnin heti ku sain tietää raskaudesta ja ajattelin, että mullakin (tottakai!) niin ku muillakin läheisillä jotenkin hengitys helpottuu (vaikken mitää heikkoo tupakoidessakaan tuntenu) ni eipä tietenkään, heikommaks vaan meni!

Mää kyllä osaan jo odottaa, että sitten kun vatsa kasvaa enemmän niin ahdistusta tulee hurjasti vielä lisää, koska olen ruumiinrakenteeltani tosi pieni ja sen mallinen (mm. lyhyt selkä), että vauva tulee kyllä painamaan keuhkoja. Siks toivonkin että kesästä ei tulis hurjan kuuma, ko koko kesä pitäis mahaa kasvattaa, mulla la 23.8
 
wilperi: En tiedä voiko näin edes sanoa mutta hienoa että mä en oo ainoa joka tappelee :D  Sen riidan saa tosissaan niin helposti aikaseksi!  Sitten jos mies sattuu olemaan yhtään herkkis niin avot!  Toisaalta parempi tapella tyhmistä pienistä asioista, enemmän huolestuttais jos joutuisi elämän perusasioista vääntämään.
Sun_:  Mä oon nyt ollu polttamatta kaksi vuotta.  Sen verran pitkään kerkesin sauhuttelemaan ennen lopettamista että mulla ainakin kesti hyvän aikaa ennen kuin hengitys helpottui.  Ensin se tosissaan meni siihen huonompaan suuntaan ja sai naama sinisenä köhiä sitä vuosikymmenen karstaa :/  Mutta kyllä se sitten ajan kanssa helpotti.
Yohanna: Mulla myös hengästyttää ja tuntuu kunto ihan olemattomalta.  Ja sama täällä tosiaan jo viimeksi alkumetreiltä.  Onneksi se puhti palaa jahka synnytyksestä toipuu!
Mulla on karannu tää köhiminen ihan lapasesta.  Onneksi miehellä on niin hyvät unenlahjat ettei herää kun mä öisin köhin jo vatsalaukkuani ympäri.  Tosi ärsyttävä omituinen kurkkutauti - tää ei lähde siis keuhkoista ollenkaan :/  Ja tosissaan nyt vääntää jo oksennusta, niin pistää tukehduttamaan.  Veemäistä.
Illaksi taas töihin, pitkä vuoro edessä.  Humalaista nyrkkeilykansaa, jee...  Mutta ihan mukavaa siis, en valita!  Ja saa pientä lisärahaa, jos sitten vaikka jotain pientä edes tulokkaalle ostaisi (tai jotain hyvää itelle hehee)
 
Itse haluan ehottomasti sen epiduraalin.. Tästä ollaan niin montaa mieltä, mutta ite koen sen ihan ykköseksi. Oon vaan kuullut semmosia tarinoita, ettei uudestisynnyttyjät ehi saamaan sitä yleensä ku synnytys etenee vauhdilla.. Täytyy varmaan pyytää se jo heti viikoilla 40..emoticon  Eikai.. Mutta ite en kyllä pelkää synnytystä. Ekan kanssa se oli enemmänkin jännitystä.. Nyt (ainakin vielä, katotaan sitten myöhemmin) ei jännitä tai pelota sen kummemmin..

wilperi ja moon: Täälläkin riidellään ihan hirveen pienistä asioista.. Siis tyyliin sukkien väristä tai muusta yhtä idioottimaisesta asiasta..

Just tänään Yohanna valitin, kun mäen kipuaminen tai rappusten nouseminen on niin vaivalloista.. Ennen ei ollut.. Et kai jotenkin raskaus siihen vaikuttaa.. En ois kyl uskonu et nyt jo..

Sun: Samaa toivon täälläkin... Tosin nyt just uhattu et elokuusta tulee huippukuuma.. Että onnea vaan meille..

Mitä töitä teitkään Moon? Jos haluat kertoa..

Tänään yksi meiän asukkaista tuli kysymään, että kasvaako vattassa taas joku.. Kyllä noi on tarkkoja..emoticon


 
idaho:  Mä teen satunnaisesti töitä tapahtumatyöntekijänä eli suomeksi lähinnä lasken kaljaa ja myyn popparia esim lätkämatseissa.  Ihan hauskaa hommaa, etenkin kun tekee sitä ikään kuin harrastuksena.  Luultavasti vakkarityönä alkais kyllästyttä.
Olipa taas aamun aloitus.  Mies töissä ja me kilpailtiin pojan kanssa kumpi on huonommalla tuulella.  Ajattelin jo lintsata vauvauinnistakin kun ei mikään huvittanu mutta onneksi sain sitten ryhtiä itteeni ja mentiin sinne uimaan.  Samaan syssyyn tuli myös käytyä kaupassa ja ulkoiltua.  Näköjään mäkin saan jotain aikaiseksi jos vain ryhdyn tuumasta toimeen X)
Tosta synnytyksestä vielä - mulla oli ekan kanssa samat fiilikset kuin idaholla eli lähinnä jännitti.  Ei oikein osannu pelätä kun ei tiennyt mitä on vastassa.  Ja tällä kertaa tosiaan ei edes jännitä vaan odottaa innolla kun jäi niin hyvä fiilis edellisestä kerrasta.
 
Meillä kans riidellään nyt ihan naurettavista asioista! Viimeks saatiin riita aikaiseks siitä ku mies haluaa pitää laskuja jääkaapin ovessa ja mun mielestä ne on niin rumia että haluan ne pois silmistä!  emoticon Ja toinen asia mikä mua on ruvennu ärsyttämään aivan suunnattomasti on meijän koira! Se nukkuu meijän makkarin lattialla ja joka helkutin aamu mä herään siihen ku su nuolee omia pallejaan tai jotenkin muuten mäklöttää tosi kova äänisesti ja ällöttävästi. RAIVOSTUTTAVAA!! Ennen en edes huomannu tuota, vaikka se on aina tehny niin, mutta nyt se on jostain syystä iskostunu niin mun päähän, että herään täydestä unesta siihen!

Sori valitus, josko sitä lähtis ulos vähän reippaileen ku on niin kaunis ilma emoticon
 
pakko osallistua eka kertaa tänne keskustelupalstalle.

Onkohan maaliskuun ilmassa jotain käsittämätöntä äreyttä kun miullakin palaa hermot ukkoon..? Tänään kävin kolmen tunnin kävelylenkin että sain pulssin tasaantumaan.

Täälläkin alkaa vatsa jo pullottaa ja varsinkin iltaisin on turvotusta. Podin kahden viikon influenssankin, josta tokenin viikko sitten ja neuvolan täti sanoi ettei ainakaan dopplerilla tulkiten huomannut siitä mitään haittaa. Syke oli erittäin kuuluva ja 140. Painoa on tullut alkupaino 69kg->75kg. Minusta se on ihan hirveästi, mutta neuvolan täti ei ollut lainkaan huolissaan. Olenkohan outo lintu kun en ole kokenut lainkaan pahoinvointia??? Syön melkein mitä tahansa ja liikaakin. Kahviakin joudun toppuuttelemaan etten joisi liikaa.

En koe että mulla olisi mitään muuta kuin vihlovia vatsakipuja aivastaessa tai nopeasti noustessa ja tarkka hajuaisti. Makkaran yms. haju ällöttää. Voisin kyllä välillä vaihtaa jonkun kanssa päiväksi vaikka pahoinvoinnin jos tämän tunteiden heittelyn saisi pois. Masentaa, itkettää, vituttaa, raivostuttaa, naurattaa.. yms.

Näkeekö muut painajaisia?

 
haisu, mä oon nähny mitä ihmeellisimpiä painajaisia nyt viimeset 1,5kk. ensin näin unta, että kihlattuni kuoli auto-onnettomuudessa, sitten seuraavassa unessa kihlattu jätti minut, viime viikolla näin unta, että kihlattu jätti minut eksänsä takia.. (miehellä on tosi ärsyttävä eksä, joka oli tosi mustasukkainen, kun kuuli, että menimme jouluna kihloihin) ärsyttävää herätä keskellä yötä itkien ja unenpöpperössä automaattisesti ajattelee, että tottakai se mies nyt on jättänyt minut jne.. onneksi ne on vaan unia.

Viime yönä näin tosin jotain unta vauvasta, hämärästi muistissa, että olisin pitänyt pientä tyttöä sylissä.. Vaikka pojasta haaveilen, niin tyttö unessa ainakin oli emoticon
 
On kyllä tullu nähtyä aika paljonkin painajaisia. Aikalailla samanlaisia kuin m4r14, viime yönä muunmuassa, että mies kuoli. Ja se tunne kun heräs ja itkin ihan oikeesti oli aika kauhee, kunnes tajus, että onneks se oli vaan unta. emoticon
 
Täälläkin on nähty outoja unia. Mulla on ollut kaikenlaisia unia miehenkatoamisesta, eksääni ja maailmankaikkeudenpelastus -uniin. Ehkä oudoin uni oli tuossa joku aika sitten, kun näin unta, että esittelin miehelleni valokuvaa jossa oli muutama aikuinen ja leikkiviä lapsia, että tuossahan se meidän tyttö istuu punaisen potkuauton päällä. Tyttö se on, katso sen alapää näkyy mekon alla. Ja olin unessa vielä raskaana minulla oli iso masu :DDDDDDDD

Mua kans riepoo nuo vihlaisut tai enemmänkin ne on repäisyjä. Jos yskin tai aivastan jossain väärässä asennossa tai käännän liian vauhdikkaasti kylkeä, niin hirveä kipu. Onneksi se ei kestä kauaa ja menee ohi. Se tuntuu omissa lihaksissa, ei kohdussa. Sitten mulle on tullut todella ärsyttävä vaiva, virtsankarkailu yskiessä ja aivastellessa. Mää oon aina tehny tunnollisesti lantionpohjan harjoitukset ja näin, niin nyt mua riepoo, että jatkuvasti kuset housussa. Mikähän siihen neuvoksi? Ei taida olla muuta vaihtoehtia kuin tenaladyt käyttöön, yrm. Mitenhän synnytyksen jälkeen....

Mää oon raskauden aikana vaan laihtunu. Ilmeisesti raskaus sopii mulle. En oo saanu ikinä laihdutettua edes lääkkeillä ja nyt paino lähtee. Itse en ole tätä vielä kunnolla rekisteröinyt, mies mulle hokee, että olen kaventunut. No eilen kun olimme lähdössä illanvietoille, niin laitoin mustat suorat housut jalkaan, mitkä oli ennen raskautta ja alkuraskaudessa sopivat. Laitoin napit ja vetskarin kiinni ja housut putosivat jalasta niinkuin nutrilettin mainoksessa. Täytyihän se sitten uskoa. Meillä ei ole puntaria, niin ei voi omaa painoa tarkkailla.

Meillä olisi seuraava neuvola 17.pvä ja sitten mulla on toukokuulle aika äitipolille. Rakenneultraan päästään 31.3.
 
Minä kanssa olen nähnyt aivan kamalia unia ja itkien aina heränny... Viimeksi kihlattuni ja äitini joutuivat autokolariin ja kuolivat molemmat ja kaiken lisäks siinä unessa olinkin vasta synnyttäny kaksoset ja olo tuntu niin yksinäiseltä.

Noista alavatsan vihlaisuista... Mullakin niitä ollu aika paljon, oikee pelottaa aina aivastaa ku ain vihlasee nii pirusti ja toinen asia mikä mua on huolettanu on se ku koiran kanssa lenkillä ollessa rupiaa vihlomaan alavatsaa niin että joutuu pysähtymään tai ainakin hidastamaan tahtia huomattavasti. Onko muilla ollu vastaavaa??

No nyt sitten pelottavimpaan... Meillä on huomen aamuna se lapsivesipunktio ja jännittää/pelottaa nii helvetisti!!!! Pelkään että lävistävät sillä neulallansa meijän vauvanemoticon
Tiedän että tuo on melkeenpä mahdotonta ja mun villin mielikuvituksen tuotetta, mutta silti!
On tää mieli kummallinen ku koko ajan tulee maalattua piruja seinille eikä niistä meinaa päästä ollenkaan eroon !emoticon 
No ei se auta toivoa kuin parasta ja ens viikon perjantaina saattaa alustavat tiedot olla jo tullu. On kuitenkin ihanaa nähä pikkuinen taas pitkän ajan jälkeen ja peräti kaksi kertaa! emoticon Tutkimuksen ajan ultrataan ja sit viel n. ½h näytteen oton jälkeen, katsotaan että kaikki on kunnossa. Ja sehän on jo 10x isompi ku viimeksi!!
 
Sun_: Hienoa että pääset sinne lapsivesipunktioon!  Ilmeisesti on siis taudit ohi?  Peukut pystyyn!
Mä en ole muistaakseni painajaisia nähnyt, enempi alkaa olla semmosia eroottisia unia nyt...  Huomaa että on pahoinvointi helpottanu X)  Ja niin joo, alkuun näin aina jotain tappelu-unia ja heräsin niin kiukkusena aina että olisin voinu tintata vieressä levollisena nukkuvaa miestä :D
Tuli muuten mieleen yksi asia mikä miehessä ärsyttää yli kaiken ja se on sen jatkuva taipumus tulla kurkkimaan olan yli mitä mä koneella naputan.  Haluan kuitenkin pitää tän foorumin ja omat avautumiset täällä ihan omina juttuina.  Taas se kävi tossa jotain kyyläämässä ja oli sitten pakko sanoa että saisinko mä nyt jo netittää ihan rauhassa.  Arvatkaa suuttuko... >:/
Rakenneultraan vajaa kolme viikkoa, jee!  Tuntuu vaan ihan pöljältä että seuraavaan neuvolaan on yli kuukausi aikaa.  Johan se oli joulun jälkeen kun viimeksi kävi...  Onneksi tuo lapsonen jo myllää liki päivittäin niin ei tartte epävarmuudessa elää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top